Scifi-pätkä sanastoineen, Exif Tools, kompressointi ja yks pyyntö

 

Karas Vakorga oli saapunut jo aamulla Por Samoksen tähtijärjestelmään, tarkemmin sanottuna Tampus1-planeetalle joka sijaitsi järjestelmän itäisellä sektorilla. Hän ei yleensä matkustanut näin pitkälle toiseen galaksiin mutta tällä kertaa oli pakko, koska Tampus1:sellä sijaitseva Celemones oli ainoa paikka missä hän voisi tavata Mokgh Naiátit tai paremminkin heidän edustajansa. Asiasta oli sovittu Zuur Taal:in edustajan kanssa, toisin sanoen he olivat järjestäneet tapaamisen koska se oli tähtien välisessä avaruudessa suosittu ja varma tapa. Zuur Taalit olivat yleisen uskomuksen mukaan yhtä vanhoja kuin Vanhimmat, entiteetit jotka olivat luoneet ja jotka valvoivat koko universumin toimintaa ja tietenkin elämänmuotoja joita liikkui tässä äärettömyydessä. Zuur Taalit kirjasivat kaiken ylös pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja tallensivat sen Habbath:iin, heidän yhteismuistiinsa josta jokainen Zuur Taal pystyi etsimään minkä tahansa tiedoston ja esittämään sen missä muodossa tahansa. Niin tässäkin tapauksessa, nyt ei ollut mitään mahdollisuutta että Karas Vakorgan ja Mokgh Naiátin tapaamisen ajankohta, tai kohtaamispaikkana oleva Celemonekson kaupungissa sijaitseva It´Ranan hangaari jäisi jommalle kummalle osapuolelle epäselväksi ja Zuur Taalit olivat tämän palvelunsa johdosta yksi universumin rikkaimmista elämänmuodoista. Tästä huolimatta – Zuur Taaleja nimittäin arvostettin – Mokgh Naiátin edustaja ei ollut tavattavissa ja se sai Vakorgan veren kiehumaan. Kiroten hän lähti kävelemään kohti hangaarin eteläpäätyä, yrittäen samalla napata jostain slopon, pienen ja kätevän leijulaudan jolla pääsi vauhdikkaasti eteenpäin ja ennen kaikkea se voitti kävelyn. It´Ranan hangaari kun oli neljä ja puoli kilometriä pitkä.

Por Samos – keskisuomesta etelään päin

Karas Vakorga – allekirjoittanut

Tampus1 – yksi suurimmista hyvinvointialueista

Celemones – eräs kaupunki

It´Ranan hangaari – eräs ostoskeskus

Zuur Taal – ajanvarausjärjestelmä, iso yritys, internet

Mokgh Naiát – pankin edustaja, pankin väki yleensä

Habbath, yhteismuisti - pilvipalvelu

slopo – scooter eli rallienglanniksi skuutti

Se siitä. Piti kirjoittaa scifi-versio taannoisen kaupunkireissun koko päivän tapahtumista, mutten löytänyt tekstinkäsittelyohjelmasta sellaista toimintoa kuin esim. Excelissä on tämä kommentti – toiminto, jolloin sarakkeen yläreunaan tulee se pieni merkki ja kun hiiren osoittimen vie sen päälle, niin näkee mitä kommentissa lukee. Olisi vaan ollut hemmetin kätevä tapa tuon sanaston kanssa. Minähän teen nämä postaukset LibreOfficen Writerilla koska se on selkeämpi ja helpompi käyttää kuin Word. Syynä voi olla myös se että kun aloitin bloggaamisen ja kirjoittelin tekstejä bloggerin omalla editorilla, niin silloin vuosina kivi ja keppi ne tuppasivat aina silloin tällöin häviämään bittiavaruuteen aivan yht´äkkiä. No minä siitä sitten mainitsin blogissani ja muuan Etelän Welhotar jonka ainakin Puskis muistaa, suositteli mulle tätä Writeria ja nimenomaan sitä että kannattaa tehdä tekstinkäsittelyohjelmalla ja kopioida se bloggerin vastaavaan jotta välttyy paskamaisilta yllätyksiltä. Toisin sanoen Libren käyttö on vaan juurtunut ja mihinkäs ihminen vanhoista tavoistaan pääsisi.

Nyt jos joku viisas – ja teitä onneksi on siellä sankoin joukoin – voisi neuvoa mulle että löytyykö tällainen kommentti-toiminto Libren Writerista ja jos ei, niin löytyykö se Wordista (tai jostain muusta vastaavasta), tekisi minut äärettömän onnelliseksi. Täytyy tutkia vielä itse tätä asiaa.

Toinen asia josta mun on jo pitkään pitänyt mainita on EXIF Tools, maksaa Microsoft Storessa 6.49,- euroa ja Googlen Playsta löytyy vastaava ihan ilmaiseksi jos kellä on android, omenakansan hinnoista en tiedä. Eniveis, valistuneemmat jo tietävätkin että kun valokuvia laittaa nettiin ja vaikkapa tänne bloggeriin, niin niistä kannattaa poistaa kaikki metadata ja muut mutta tämä Exif Tools ja sen eri variaatiot tekevät sen paremmin ja perusteellisemmin koska nämä ”exchangeable image file format”:it ovat niitä jotka sisältävät paljon enemmän tietoa kuin silmä näkee ja paljastavat netin syövereissä väijyville konnille kaikkea arvokasta tietoa. Ei siis riitä että poistaa sijaintitiedot. Asiasta kerrotaan melko perusteellisesti tässä Suomen Kansan artikkelissa. Taannoin ”keskustelin” tästä pitkään ja perusteellisesti tekoälyn (Copilot) kanssa ja se valisti minua suuresti. En muuten muista tähän hätään että kykeneekö se jopa poistamaan ko. tiedot kuvista mutta jos pystyy, niin sittenpähän ei tartte ostaa tai ladata Googlen Playsta tai vastaavasta mitään. Täytynee tarkistaa tämä vaikka itse olen niin vainoharhainen etten kuvia lataile mutta mä olenkin foliohattu. Kuvathan muuten kannattaa myös kompressoida, koska silloin esim. blogi jossa on paljon kuvia, latautuu paljon nopeammin (puhutaan optimoinnista eli muutamista sekunneista) ja tässä lisää tietoa Geminiltä:

Kuvien pakkaamiseen ja koon muuttamiseen on saatavilla useita ohjelmia ja työkaluja, jotka toimivat sekä tietokoneilla että selaimissa. Suosittuja vaihtoehtoja ovat mm. Adobe Express, Canva, TinyPNG, sekä Image Resizer-sovellus Google Play Kaupassa. 

Tietokoneohjelmat:

• Adobe Express:

  Tarjoaa helpon tavan muuttaa kuvien kokoa ja optimoida niitä eri sosiaalisen median alustoille. 

• Canva:

  Monipuolinen ilmainen kuvankäsittelyohjelma, joka mahdollistaa myös kuvien koon muuttamisen ja pakkaamisen. 

• Windowsin Valokuvat-ohjelma (Windows):

  Sisäänrakennettu työkalu, jolla voi muuttaa kuvien kokoa suoraan. 

• Esikatselu (Preview) (Mac):

  Macin kuvankatseluohjelma, jossa on myös mahdollisuus muuttaa kuvien kokoa. 

Verkkoselaimessa käytettävät työkalut:

• TinyPNG: Työkalu, joka on erikoistunut JPEG- ja PNG-kuvien pakkaamiseen. 

• BeFunky: Selainpohjainen kuvankäsittelyohjelma, jossa on ilmainen versio ja jonka kautta kuvan koon muuttaminen ja pakkaaminen onnistuu helposti. 

Mobiilisovellukset:

• Image Resizer (Google Play Kauppa): Sovellus, jolla voi muuttaa kuvien kokoa ja pakata niitä. 

Lisävinkkejä:

• Jos tarvitset tarkkaa tiedostokokoa, voit käyttää useissa työkaluissa määritettävää tiedostokoon säätöä (esim. kilotavuissa tai megatavuissa), Google Play. 

• Valokuvien koon muuttaminen ja pakkaaminen onnistuu myös suoraan useista pilvipalveluista, kuten Google Kuvat. 

• Kun pienennät kuvia nettisivuille, muista optimoida kuvakoot eri laitteille sopiviksi, Shopify. 

Okei, mä lopetan tähän ettei tästä tule jumalattoman pitkä.

Muistakaa olla ihmisiksi.

- Apotti -

Edit. 31.07.25 klo 07.06:

Unohdin tekstiä julkaistessani mainita että menkää ihmeessä lukemaan Susun Kesäpäiväkirja 300725! Susu on vanginnut hellepäivän kuumuuden täydellisesti, hän kertoo 30. päivän tapahtumat niin intensiivisesti että viimeksi mulla on tullut samanlainen tunne katsoessani ”Rankka Päivä”- leffan. Puhun nyt siitä kuinka leffaan on saatu taltioitua kuuman päivän tunnelma  perfecto ja sama juttu on Susun postauksen kanssa. Rankka Päivä on väkivaltainen, Susu taasen ei mutta älyttömän hyvin hääp vangitsee näiden helteiden aiheuttaman paineen ja tuskan joka meitä kaikkia on piinannut viime päivät. Kiitos Susu!

Niin ja Susun blogista löytyy hieman tietoa myös blogiesittely-sivulta. Siis sen jäävuoren huippu mitä blogi oikeasti pitää sisällään.

Ps. Vanha ja typerä "Horoskoopit"-sivu heitettiin roskikseen ja tilalle tuli "Cool Stuff"-sivu. Vaatteita, kenkiä sormuksia, kirveitä, kenkiä riipuksia, vintagea,elokuvia, animea, pelaamista, disneytä, fiftarimeininkiä ym. Käykääpäs katsomassa ja kuten saatesanoissa lukee, niin mikäli teillä on tiedossa joku hyvä sivusto, palvelu tms., niin heittäkääpä osoitteella niin saadaan se listalle koska sivun teko on vasta alkuvaiheessa ja linkkejä tullaan lisäämään.

Itsehillintä ja kurinalaisuus egyptiläisessä perimässäni

Itsehillintä ja kurinalaisuus. Ne ovat hienoja piirteitä ihmisessä mutta minulla noita kumpaakaan ei ole. Rupesin pohtimaan näitä puutteitani luettuani Marjatan kommentin täällä eli blogissa nimeltä ”Teitä”, se löytyy Luostarin lukulistalta kuten myös nyt Marjatan blogi. Tiedän nimittäin että Luostarin kiltit ja vähemmän kiltit nunnat ja muut lukevat paljon, tai ainakin sen käsityksen olen saanut lukiessaan heidän blogejaan ja muuten Marjatta ja Teepussi ovat ihmisiä jotka tietävät miten pitää kirjoittaa ja siksipä he hieman pelottavat mutta toisaalta mä pidän ihmisistä jotka tietävät miten joku pitää tehdä.

Daa, eli tässä eilen vaihdettiin ajatuksia Teepussin kanssa siitä että millaista on kirjoittaa ja kuten sekä Teepussille että Marjatallekin sanoin, ihailen ihmisiä jotka osaavat kirjoittaa kauniisti ja järkevästi, vaikkapa kuten he ja moni kirjailija mutta minä en. Mulla ei ole itsehillintää, sen paremminkin kuin mitään itsesensuuria tai omavalvontaakaan. Kurista ja kurinalaisuudesta nyt puhumattakaan. Katselin kerran Nationalilta sellaista luontodokumenttia jossa joku ihme sieni tai joku sen tapainen, valtasi etanoiden ja muiden ökkömönkiäisten aivot ja sai ne toimimaan vastoin tahtoaan kunnes ne lopulta kuolla kupsahtivat. Minä olen siis muurahainen jonka pään sisällä on jotain ylimääräistä ja tai pää on yksinkertaisesti jossain vaiheessa kolahtanut niin lujaa, että palikat ovat järjestyksessä jossa niiden ei pitäisi olla.

Itsehillintä. Useimmat ja uskoisin että suurin osa, tajuaa ettei kaikkea pidä tehdä mihin olisi mahdollisuus eikä kaikkea tyrkyllä olevaa tavaraa pidä ostaman. Höpö höpö. Jos epämääräinen joukko vieläkin epämääräisemmissä olosuhteissa (yö, tuntematon kaupunki, hämärä baari teollisuusalueen laidalla) sanoo mulle että lähde bilettämään tonne meidän mestaan, niin minähän menen. Toki tiedostan että perillä saattaa tulla kirveestä, kuokasta tai kirnusta, mutta onhan mun pakko nähdä noiden arpisten kavereiden mesta. Tai jos joku sanoo mulle älyttömän runsaan ja fine dining – herkkuja täynnä olevan pöydän ääressä että käy istumaan, odota hetki niin sulle tuodaan lisää hyviä lisukkeita ja keittiömestarin suunnittelema, täydellinen kastike. Joopa joo, rehuja ja knorrin kuraa kerkiää imemään myöhemminkin, taidan aloittaa tolla viiriäisellä ja kas täällä on hummeriakin.

Nämä oli typeriä esimerkkejä koska piti puhua kirjoittamisesta. Mulla ei ole oikeastaan mitään häpyä tässä tekstin tuottamisessa paitsi tietyissä asioissa: en koskaan rienaa ihmisiä heidän vammoistaan tai rajoittuneisuudestaan enkä tilanteista joille he eivät voi mitään. En pilkkaa kenenkään uskontoa mutta saatan rienata uskon varjolla tehtäviä asioita. En pilkkaa köyhiä koska olen itse sellainen, mutta en myöskään rikkaita koska he ovat tehneet töitä sen eteen, paitsi ne jotka ovat syntyneet kultainen ruokailuväline eräässä kehomme monista aukoista. Onhan näitä muitakin mutta en käy niitä tässä listaamaan. Lopputulemana voidaan sanoa että en varsinaisesti rienaa ketään tai mitään koska tarkoituksenani ei ole rienata ketään, minä vaan kerron omalla tavallani mitä mieltä mä olen eri asioista.

Kurinalaisuus. Ei ole ja se on yksi asia minkä olen huomannut omassa kirjoittelussani koska saatan kertoa jotain tapahtumaa tai jostain ihmisestä, kun yht´äkkiä päähäni jysähtää joku ihan toinen juttu joka saattaa kaukaisesti sivuta sitä, mistä olin kertomassa mutta vaikka ei, niin se on pakko tunkea siihen tilanteen/henkilökuvauksen väliin sekoittamaan entisestäänkin vaikean tekstin seuraamista. Ei ole kurinalaisuutta kirjoittaa sitä varsinaista asiaa loppuun ja vasta sitten kertoa tästä ”uudesta ja mullistavasta ajatuksesta” vaikka ihan omassa kappaleessaan. Ei ei, semmoinen ei multa onnistu ja sekös lukijoita vituttaa joten anteekspyyntöni mutta pää vie mua enkä mä päätäni. En ole koskaan ollut kurinalainen ja se on kuulkaas semmoinen asia jonka seuraukset näkyvät nyt koska moni asia voisi olla toisin. En kuitenkaan heittele tuhkaa päälleni enkä vaikeroi koska tajusin jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämääni että täällä ollaan loppujen lopuksi suht lyhyt aika ja olen koko elämäni halunnut elää itsekkäästi sellaista elämää josta voi nauttia. En ole tehnyt sitä muiden kustannuksella enkä muita vahingoittaen, vaan periaatteella että tää on mun elämäni enkä sen tähden ole uhrannut sitä tekemällä asioita niinkuin yleiset normit edellyttävät tai kuinka jotkut ihmiset haluaisivat/olisivat halunneet minun toimivan.

Huomasitteko? Taaskaan ei mitään kurinalaisuutta tai itsehillintää, piti puhua kirjoittamisesta mutta ei, jätkän ole pakko ruveta retostelemaan kuinka hienoa ja vapaata elämää hän on viettänyt ja tätä minä juuri tarkoitan, ei ole mitään kontrollia. Voisiko se olla sitä että jotkin asiat herättävät ns. suuria tunteita ja ne vievät mennessään? Voipi olla mutta on myös olemassa sellainenkin ihme kuin editointi jota minä en harrasta. En tehdessäni enkä jälkeenpäin ja se on perua sukujuuristani koska olen 1/48 egyptiläinen. Mulla on meinaan julmetun iso nenä, olen kalju ja pidän kaislaveneistä vaikken ole koskaan sellaista nähnytkään mutta kuvitelkaapa faaraoiden aikaa: olet kirjailija tai no, kirjoittaja kummiskin ja olet juuri saanut hakattua 168 metriä korkean obeliskin joka sivulle, juuresta tappiin asti helvetin hienoja hieroglyfejä kunnes paikalle tulee Ramses kakkonen: ”Kyllä se kuule on ny semmonen juttu että tää on ihan paskaa, joten laita hioen ja naputtele uusiksi”. Nou nou nou. Ihan liian iso homma ja siksi egyptiläistä peruani on, että minkä hakkasit (joko paperille tai klapeina), niin hakkasit ja sillä hyvä.

Huh huh. Lopetan tähän koska tästä piti tulla selkokielinen selitys kirjoittamisen vaikeudesta omalla kohdallani, mutta kuten näitte niin tekstistä tuli ylistys vapaalle elämälle ja egyptiläisille sukujuurilleni. Pahoittelut tästä.

Muistakaa olla ihmisiksi.

-Apotti-

Sadetakista periferiaan, Tappaja-briossi ja The Tuohiset

 Sain eilen postia Fimlabilta, tärkeää sellaista joten en käy herjaamaan, vaikka ensin luulin että ne lähettää mulle jostain syystä sadetakin mitä ihmettelin suuresti. Kirjeessä oli tiukkaan kääritty kirkas, ohutta muovia oleva kääre ja vasta kun käänsin pahvisen palautuskuoren tekstipuolen näkyviin ja luin saatekirjelmän, ymmärsin että kyse on suolistosyövän seurannasta johon pääsen osallistumaan nyt ensimmäistä kertaa. Mukana oli myös propuska joka pitää täyttää tai vaihtoehtoisesti sen voi tehdä netissä. Aihe on siis tärkeä ja hyvä että näitä tällaisia järjestetään. Ohjeessa mainittu kertakäyttölautanen tahi sanomalehti + osumatarkkuus huolettaa hieman.

Toinenkin paketti tuli, meillä on täällä peltoja täynnä olevassa kaupungissamme paljon ihmisiä joiden päätoimeentulo on maatalous, kauniita peltoja joita kadut halkovat ja kaupungin omaleimaiset, lähes metsittyneet kaupunginosat joiden asukasluku vaihtelee 1000:sta aina hulppeaan kahteen tuhanteen (kesäaikana), antavat turisteille kuvan siitä miten idyllinen ja suorastaan söpö voi olla kaupunki, joka on paisunut omalaatuisella tavalla jaa vähän monen kuntaliitoksen kautta. Kaupunki on suuri, piloille asfaltoidun ja varsin laajalle ulottuvan keskustan ja kauimmaisten kaupunginosien välillä saattaa olla matkaa jopa 1 AU. Paska haisee ja banjot soivat ja mikäli et ole tarkkana vaikkapa kaupasta tullessasi, saatat horjahtaa ja kaatua leikkuupuimurin alle joten jännitystä ei puutu. On myös mahdollista nähdä metsiemme suurpetoja keskustassa ja toisinaan myös kirkon pihassa. Kyllä siinä turistien kamerat räpsyvät kun kontio nojaa alkon oveen ja ärisee perkeleesti. Niiden syöttäminen on muuten kielletty.

Hieman lipesin siitä mistä mun piti puhua koska tämä periferian katselu saa mut niin tunteikkaaksi etten tunne edes itseäni. Kuitenkin, toinen paketti tuli eräältä Holopaisen (nimeä ei ole muutettu, toim.epähuom.) pariskunnalta joka harrastaa luomuviljelyä ja B & SCB-palvelua. Edellä mainittu eroaa perinteisestä Bed & Breakfast-jutusta niin, että muuten sama mutta Breakfast on So Called Breakfast, johtuen tilan emäntänä toimivan nuorikon helvetin surkeista leipomistaidoista. Ei kuulkaa niitä sämpylöitä ja muitakaan voi sanoa leivotuiksi tuotteiksi. Olen kerran ollut yötä heillä, ihan koemielessä silloin kun he aloittelivat B&SCB – toimintaa eli minun ei tarvinnut maksaa pesoakaan ja hyvä niin, koska aamiaisella nauttimani briossi oli itseasiassa kasa taikinaa jonka sisään sain tungettua pari kurkunviipaletta ja yhden leikkeleen. En tiedä miksi ja millä öljyllä se ämmä oli briossit voidellut mutta sen verran liukas sirvakka kuulkaas oli että se hulahti kokonaisena kurkusta alas ja jäi jumiin pyloruksen ja sitä ympäröivän putken väliin. Jos jollain meni yli, niin nyt puhutaan alemmasta mahaportista eli ruokatorven ja mahalaukun liittymäkohdasta ja toi pylorus on sulkijalihas. Vähän samanlainen kuin alakerrassa.

Seurauksena oli kivun lisäksi muita huomattavia ongelmia jotka johtivat äkkilähtöön kohti ensiapua. Onneksi naapurikaupungin todella pätevä lääkäri- ja hoitajahenkilökunta sai kaivettua möntin pois mun sisältä. Leikkausta johtanut kirurgi Laajasalo Antti Juhani (nimi muutettu) on lähetellyt mulle siitä lähtien kuvia lapin kalastusreissuistaan, se käyttää edelleenkin syöttinä sen raa´an ja öljyisen briossin palasia ja kehu että lohta, harria ja tammukkaa nousee ihan solkenaan. Kehu myös että jo on jumalauta hyvä briossi sen puoleen ettei se tunnu häältyvän eli menevän pilalle ollenkaan eikä kerää yhtään pikkukärpäsiä.

Taas lipesin siitä pakettiasiasta joten se lyhyesti: Holopaiset lähettää mulle joka kesä sellaset ränstyneet vaatteet, hyvä kun jotenkin pysyy kasassa sillä niissä on lähestulkoon enemmän reikiä kuin kangasta. Homman nimi on se, että mun pitää pukea kyseiset kuteet ylle ja mennä Holopaisten naapurina toimivan maajussin pellolle (tietty pelto, vaihtuu joka vuosi) koska Holopaiset ovat saaneet tilan isäntänä toimivan, ehkä neoliittisella kaudella syntyneen guben vakuuttuneeksi siitä että pellolla pitää olla linnunpelätin. Minä en suinkaan toimi peloitteena linnuille asusteissani, vaan niitä tulee jäätävät parvet katsomaan että mikä helvata on tuo rääsykasa joka tuoksuu voimakkaasti jollekin, joka etäisesti muistuttaa omenaa. Kyseinen tuoksu ei suinkaan ole fleur de holland, vaan tilan nuoren emännän taskuihin tunkemat, evääksi tarkoitetut ”omenapiirakan” siivut. On kuulkaa jumalauta kokemus; tällä kertaa paisto on onnistunut, sirvakat ovat täysin mustia ja itse omenahillo mitä päälle on levitelty runsaalla kädellä, on…ei sitä voi kuvailla, sellaista kittiä että suupielestä joutuu kaatamaan asetonia syvemmälle suuhun mikäli mielii saada leukansa auki. Lopputulema; minä riehun hysteerisenä asetonipullon kanssa ympäri peltoa ja paikalle lehahtaneet naakat, korpit, harakat ja muut nokkivat vanhan äijän sadon sileäksi. Holopaiset on aika julmaa porukkaa.

Miksi muuten aamiaista kutsutaan lontoon kielellä breakfast? Eihän tuossa aamuisessa nautintohetkessä pidä rikkoa mitään nopeasti ja onhan se muutenkin typerää. Ajatelkaapa nyt, vapaasti suomennettuna voisi työmailta ja muualtakin kuulua tällaisia huudahduksia: ”Jussi, lähetään rikkoon nopeasti koska sitten kun valu alkaa, niin ei ehditä”. 

Tai ”Missä Salonen on?”

”Se on rikkomassa nopeasti jossain, pitäisi tulla hetken päästä”.

Entäpä yritysmaailma ja koulutuspäivän ohjelma:

- saapuminen Onkisaaren koulutuskeskukseen klo 07.30

- rikkominen nopeasti koulutuskeskuksen ravintolassa klo 08.00 alkaen

- luento markkinoi...jne.

Eli ei ole kyllä hyvä kun englantia pakotetaan suomenkielen sekaan. Pleittaaminen, jos tarkkoja ollaan, niin oikea ja sopivan typerä suomalainen vastine olisi lautastelu. Kelpaisi sitä surkean budjetin ja itse formaattia jopa halveeraavan Suomen Masterchef:in jaksoissa kuunnella: ”Kilpailijat, aikaa on kymmenen minuuttia joten muistakaa myös varata aikaa lautasteluun”. Siinähän sössöttäisivät, en nyt tarkoita ketään ko. ohjelmassa mutta…

Okei, yks pikku asia vielä loppuun. Päivin innoittamana tuumin että saataisiinko maailmalle suomesta vielä toinenkin tämmönen hahmohommeli jonka nimi voisi olla Tuohiset. Ne olis vaan sellaisia tuohenpalasia – vähän niin kuin vanhat tsekkiläiset piirretyt joita tapasi tulla tv:stä jouluaattona – minä en muista koskaan niiden stanan pahvinpaloista väsättyjen sikojen nimiä mutta järkyttäviä joka tapauksessa. Eli vanhemmat olisivat palaneet haasteellisen elämänsä aikana ihan päreiksi, perheen poika joka on astetta välkympi tyyppi, on onnistunut kasaamaan tuohta taskuihinsa ja pankkitililleen sen verran että pitää itseään porukan viisaimpana sekä tytär, jonka...kröhöm, systeemi ei todellakaan ole tuohesta. Mitä luulette, lähtiskö idea lentoon? Tuohisille voisi kehitellä päätä huimaavia seikkailuja kuten ”Hei, meistä väännetään kuksia ja muita kivoja pikku astioita” jne. Tais olla ihan paska idea.

Muistakaa olla ihmisiksi tai menkää bigoon Pöllölle.

-Apotti-

Laihduttamista, putkeen syömistä ja outoja makuyhdistelmiä

 

Nälkä. Jääkaapissa olisi kyllä ruokaa mutta olen pyrkinyt välttämään yösyömistä, painavimpana syynä se että mun tulee syötyä vielä senkin jälkeen kun ei ole enää nälkä. Jep, ihan hyvän maun vuoksi ja se johtaa ylensyöntiin mikä ei ole hyvä juttu. Ylensyönti eli mässäily on jopa mainittu Isossa Kirjassa Nou-nou-nou-juttujen listalla. Lisäksi mä olen koittanut pudottaa muutaman kilon vaikka olen vaikka olen painoindeksin suhteen ihan okei. Lähinnä se on yritys saada vartalon keskikohta täysin sileäksi, ei siinä nytkään ole mikään varsinainen paskamaha mutta pieni kumpu kummiskin ja se häiritsee. Tiedän ettei se pelkällä syömättömyydellä lähde eli vaaditaan liikettä ja pitäähän ihmisen syödäkin mutta olen nyt saanut reilussa kuukaudessa kuusi kiloa pois ja vielä kun pari lähtee, niin sitten on hyvä.

Kesä on hyvää aikaa ja varsinkin nämä helteet, pudottaa painoa koska kuumalla kelillä ei tee mieli ruokaa. En tiedä muista mutta omalla kohdallani on näin. Huono puoli on se että yöllä kun lämpötila putoaa hieman (tosin ei näillä helteillä), niin vatsa ryhtyy ilmoittelemaan vajeesta ja siinähän sitten käyt Jaakobin painia ittes kanssa. ”No jos mä vähän” tai ”vaan pari leipää” ja niin edelleen. On tullut vietettyä öitä joissa ovat vuorotelleet syömiset ja hammaspesut ihan kuin jossain sairaassa rituaalissa. Viime aikoina olen ollut voitolla mutta kunhan mennään eteenpäin ja syksyn viileät kelit tulevat, niin liikuntaa on pakko lisätä tai no, aloittaa aktiviiliikkuminen on siitäkin syystä ettei tässä enää nuorruta. Sanokaas ihmiset tai ei ole tietenkään mikään pakko sanoa koska kukapa outoja makuyhdistelmiä tai muuta vastaavaa paljastaisi paitti minä.

Tai hetkinen, en tiedä sittenkään voinko paljastaa koska te pidätte mua jo muutenkin tarpeeksi pimeenä mikä minä muuten olenkin...joten ei kai sillä mitään väliä ole. Jostain on aloitettava joten jos mulla on kattilallinen makkarakeittoa joka on yksi suosikeistani, joko saatua tai itse tehtyä (mulla on ystävä [female] joka toisinaan tuo ja toisinaan tekee täällä safkaa), niin syön koko kattilallisen eli kuutisen litraa periaatteessa yhtä kyytiä. Ensimmäinen lautanen heti sopan valmistuttua ja loput putkeen yöllä koska se nyt on vaan niin hyvää. Sama metodi ja kohtalo karjalanpaistin, makkarakastikkeen, jauhelihakastikkeen, lihamurekkeen, kaali/jauheliha -systeemi siirapissa (paistetaan siis pannulla ja lopuksi voidaan käyttää hieman kattilassakin jos ehtii) homman kanssa, perunamuusin ja lihapullien kanssa jne., vain nyt nämä suurimmat suosikit mainitakseni. Kaikki yöllä putkeen ja aamulla pieni hartaus edesmenneelle safkalle jonka piti riittää pariksi, kolmeksi päiväksi. Ei riittänyt.

Sitten on näitä makupareja/yhdistelmiä joita moni varmasti pitää outona mutta ovat oikeasti hyviä. Uskokaa pois, köyhyys pistää kokeilemaan kaikkea ja siitä hyvänä esimerkkinä tonnikala keltaisessa currykastikkeessa yhdistettynä normaalisti nuudelien kanssa mutta jos ei käytännöllisesti katsoen mitään ruokaa, niin arvatkaapa mitä? Pari päivää sitten haukuin Nalle-hiutaleet helvettiin koska olen syönyt niitä sairaan paljon mutta kun yhdistää kyseisen tonnikala/curryn näihin täysin pahvilta maistuviin pikku hiutaleisiin, niin on ihan suun mukaista ruokaa. Salamia myydään sellaisissa pikku pötiköissä ja kun sen kanssa syö tuoretta kurkkua niin menee kerralla koko hoito. AB-piimä ja suolakurkut ovat näin kesäkuumalla hyvä yhdistelmä ja krapulaan yksi parhaista comboista. Myös vadelmajäätelö ja paistettu liha melkein kaikissa muodoissaan on hyvää kesällä. Maukas ja helppo konsti on myös se että otetaan HK:n sininen, tuupataan makkaran pituussuunnassa omenaporalla (se vehje jolla saa siemenkodan pois) reikä makkaraan ja sama tehdään Edamille (luonnollisesti pala), katkaistaan edami niin, että se about pari senttiä lyhyempi kuin HK:n kyrsä ja tungetaan edamipötkö HK:n sisään. Makkaranporauksesta jäljelle jääneestä pikku tangosta katkaistaan tulpat makkaran molempiin päihin jottei juusto pääse karkuun, laitetaan uuniin/mikroon/airfryeriin ja vot! Meillä on hiton hyvää juustomakkaraa. Tässä ei ollut mitään outoa mutta kun sen HK:n sisään voi tunkea vaikka juusto/hunaja-yhdistelmän tai tonnikalaa (haasteellisempi toteuttaa mutta onnistuu kyllä), niin aletaan olemaan kulinarististen nautintojen alkulähteillä.

Mulla on eräs naispuolinen ystävä joka syytää raejuustoa joka paikkaan, siis ihan joka paikkaan ja pelkäänkin että koska tulee päivä jolloin hän laittaa sitä kahviinsa. Nih, ja jos pidätte mua outona, niin kuvitelkaapa että tämä samainen naaras tykkää siitä kun juustosiivulle vedetään sinappiraita jonka jälkeen juustosiivu taitetaan rullalle ja syödään. Olen koittanut ohjata häntä hoitoon mutta tuloksetta. Sen sijaan sipuli on hyvää ihan raakana ja sitä kannattaa oikeasti syödä kerran kuussa koska se tekee erittäin hyvää sydämelle ja ruoansulatukselle. Tosin syömistä seuraavien kahdenkymmenen neljän tunnin aikana tulee välttää ihmiskontakteja ja avotulta. Valkosipuli sen sijaan on itsestään saatanasta vaikka tiedänkin että sillä saa makua ruokaan mutta jokainen, jonka tiedän käyttävän sitä kokkauksessa, vetää överit ja tuloksena on raakaan sipuliin verrattuna tuotos, jossa ihmiskontaktia tulisi välttää seuraava vuosi. Ihan oikeesti, se pitäisi saada lakiin.

Että tämmöstä, nyt raapaistiin vain vähän pintaa mutta ehkäpä joskus toiste aiheesta lisää. Mikäli teillä on jotain outoja makupareja tai muita huimia yhdistelmiä, niin ottaisin ilolla vastaan koska hyvää safkaa ei ole koskaan liikaa.

Ps. Lisäsin sivupalkkiin "Huutokauppoja", listalta löytyy kohteita kuusi kappaletta ja vaikka osassa huutokaupat ovat jo päättyneet (toki uusia tulee), sivustot tarjoavat mahdollisuuden katsastaa mistä maksetaan ja jos kotoa löytyy jotain niin voi verrata vastaaviin.

Muistakaa olla ihmisiksi.

-Apotti-

Sertifioinnin (CE) esteenä epätietoisuus riippumattoman elimen tilasta

 

Tätä kirjoitettaessa kello on 03.45 ja kuten tapana, mulla viiraa pahasti näin aamuyön tunteina joten tulin ajatelleeksi että mitä jos hakisin itselleen sertifikaatin tai pari. Se on onnistuu, olkoonkin että on hankalaa mutta esim. uskollinen apurini eli Googlen Gemini antaa tällaisen vastauksen:

”Kyllä, sertifikaatin voi yleensä hakea itselleen, mutta se riippuu sertifikaatin tyypistä ja sen myöntäjistä. Joissakin tapauksissa sertifikaatin hakeminen voi olla työnantajan vastuulla, kun taas toisissa tilanteissa sertifikaatin voi hakea itse, kuten yrittäjä tai apurahansaaja. 

Esimerkiksi A1-todistusta, joka osoittaa, minkä maan sosiaaliturvaan ulkomaille työhön lähtevä kuuluu, voivat hakea työnantajat työntekijöilleen, mutta työntekijä voi hakea sitä itse, jos hänellä on useita työnantajia, tai jos hän on yrittäjä tai apurahansaaja. 

Henkilöarvioinnin sertifikaattia varten on usein vaatimuksena soveltuva akateeminen pohjakoulutus, työkokemus ja täydennyskoulutus. Hakeminen tapahtuu yleensä hakemalla sertifikaattia sen myöntäjältä ja täyttämällä tarvittavat hakemusasiakirjat. 

Rakentamisen sertifikaattien osalta hakeminen tapahtuu yleensä koulutuksen, kokeen ja näyttötyön kautta, ja hakemus tehdään verkossa. 

Joten, tarkista aina sertifikaatin myöntäjän ohjeet ja vaatimukset, sillä hakemusprosessi voi vaihdella suuresti eri sertifikaattien välillä”.

Että semmosta. Mullahan ei mitään akateemista koulutusta ole mutta onneksi olen rakennusalalla missä kaikki on helpompaa kuten Geminin vastauskin antaa ymmärtää. Me ollaan niin tyhmää sakkia että meitä varten on oikein omat ohjeetkin mikä on tietysti hieno asia, mutta itsetunto ottaa vähän osumaa. Enpä kuitenkaan lannistunut ja hain lisää tietoa ja yllättävää sekä kysymyksiä herättävää on EU:n sertifikaattisäädökset, jotka koskevat pääasiassa CE – merkintää mutta mielenkiintoista ohjeistuksessa oli kohta:

Tuotteen valmistajan on tarkistettava, onko tuote testattava riippumattomassa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksessa, nk. ilmoitetussa laitoksessa. Lainsäädännöstä selviää, koskeeko tämä vaatimus kyseistä tuotetta – ks. tuoteryhmäkohtaiset säännöt. Testaus ei ole pakollista kaikille tuotteille.

Okei, kysymys kuuluu että pitääkö mun testauttaa itseni jossain nk. ilmoitetussa laitoksessa ja mitä kaikkea se testi oikein pitää sisällään sillä mä olen hemmetin ujo. Erityisesti tuossa EU- löpinässä myöhemmin oleva kohta ”Jos riippumattoman elimen ei tarvitse tarkastaa tuotetta, on valmistajan varmistettava, että se täyttää tekniset vaatimukset. Tähän sisältyy tuotteen käyttöön liittyvien mahdollisten riskien arviointi ja dokumentointi. ”

Mä kun en oikein ymmärrä ammattijargonia, niin tarkoittaako tuo että jos mun elin ei riipu (ai kauheeta!), niin sen ei tarvitse tarkastaa mua? Jos näin on, niin meni vaikeeks. Miten helvetissä ne a) olettaa että elimeni jaksaa olla riippumatomattomassa tilassa tarpeeksi kauan ja b) eihän se osaa puhua joten voi tulla informaation vaihdosta astetta vaikeampaa mikäli tuotteesta eli minusta on jotain kysyttävää. Niin ja mitä on tekniset vaatimukset? Joko riippumattomalle elimelle on määrätty jotkin tekniset vaatimukset ja mitä riskejä, eikä lääkärintodistus riitä,häh? Tuntuu sen verran hankalalta että päätän hylätä EU:n CE-merkinnät ja muut ja hoitaa sertifioinnin jotenkin muuten. Olis se kyllä hieno jos semmosen saisi – siis sertifikaatin – niin vois lätkäistä sen tänne blogin kulmaan osoittamaan että kyseinen ylläpito ei puhu niin paljon paskaa ettei osa olisi tottakin (esim. sertifikaatti ISO940018 tai jotain).

Sertifikaattia voisi käyttää vaikka oikeudessakin jos sinne vaikka joskus joutuu, riittäisi kun näyttää kyseistä propuskaa tuomarille joka toteaa että tämä jätkän elin on sertifioinut hänet, joten ei ole syytä epäillä kyseisen todistajan rehellisyyttä. Se olisi juhlava hetki. Toisaalta Eläketurvakeskus kauppaa A1 – todistusta joka olis kenties vielä reteempi koska silloinhan kuuluisi parhaaseen A-ryhmään niin kuin Kummelin äijät tapasivat sanoa. Niin ja jos ilta olisi mennyt pitkäksi ja aamulla näyttäisi työmaalla kiveen heitetyltä ahvenelta, niin eipä pomo tulisi vituroimaan että mitäs täällä kännisä (<-Harjavalta) heilutaan, vaan toteaisi että tuo on A-luokan miesten tapa. Entäpä jos hommaisi molemmat eli jos sittenkin EU:n CE-merkintä? Silloin voisi tatuoida ne, A1 – merkki rintakehään, vasemmalle puolelle ja EU:n pitkät löpinät selkään tai voisihan itse CE:n tatuoida A1:sen viereen mutta virallinen jargoni selkään kun ei sitä kukaan kumminkaan lue. Väärin ymmärretyksi tulemisen vaara kuitenkin piilee EU-hommelin kanssa, koska taannoin oli juttua kun kiinalaisista tuotteista löytyi CE-merkintä ihan vaan kiinalaisten lätkittyä niitä melkein joka himmeliin mitä ne maahan toi ja kun heitä oli sitten lähestytty asian tiimoilta, niin nuo ahkerat ja viisaat olivat kertoneet EU:n monikansalliselle (no pääasiassa saksalaisia ja hollantilaisia) sertifikaattivaliokunnalle että ”nyt työ uotte ymmärtäneet väärin, se läpyskä (CE) tarkoittaa China Export – merkintää” ja tämä tarina on tosi. Kattokaas vaan siitä kiinalaisesta pöytälampustanne tai lihasten rentouttamiseen tarkoitetusta pötikästä niin sieltä löytyy tuo merkki.

Mitäs vielä? Niin, jos teillä on tietoa helposti saatavista, virallisista lätkistä ja muista ihme standardi-renikoista, niin olisin kiitollinen. Mä olen jo pitkään tuntenut itseni riittämättömäksi ja silleen. Tässä joku aika sitten mun piti ostaa itselleni Vuorineuvoksen titteli ihan piruuttani mutta enhän mä jumalauta ole edes tienannut koko elämäni aikana mitä semmonen maksaa. Rakennusala kun on niin matalapalkkainen ala että mediaanipalkkamittauksiin meitä ei huolita koska me ei ylletä lähellekään mediaaniripaa tai mikä viiva/taso se myt sitten onkaan. Ei ole ihme että meitä näkee soppajonoissa ja ennen kaikkea soppaa vetämässä, tosin sekin kulttuuri on tapettu jo lähes täydellisesti – kiitos EU:n. Minkähänlaista muuten olis meppinä? Paljonko niillä on avustajia ja voiko ne itse määrätä kuinka monta avustajaa ne tarttee? Oisko hieno olla meppi, aamulla huutais veskistä että ”saa tulla pyyhkimään!”. Ei vaan, kai ne hienoa työtä tekee ja niitä pitäis arvostaa. Painoarvo sanalla kai ja tästä pikku aasinsiltaa pitkin siihen että ehkäpä ensi kerralla puhumme Aabelista koska kai on huudettu.

Ps. Tänään ranttaliksi, älkää missään nimessä olko ihmisiksi.

Pss. Blogiesittelyssä "Pöllönkulmalla tapahtuu", käykääpäs tutustumassa!

-Apotti-

Viileyttä pepulle, DIY - kylmägeeli ja jooga - asentoja (Uttasana!)

 

Kannettavien eli läppäreiden tuuletusalustat ovat käteviä vaikkapa ohuen, kangasverhoillun tuolin alle kiinnitettynä (naru, pitkät nippusiteet tai yhteen liitetyt nippusiteet, suojaus- tai ilmastointiteippi etc.) tai nostettuna pystyyn pöydälle tai suoraan hanurin alle. Hiljainen ääni ja miellyttävä henkäys (varsinkin alustat jotka ovat varustettu kahdella puhaltimella). Jos teillä ei vielä ole, niin halpoja:

Verkkokauppa

Clas Olson

Datatronic

Tässä vain muutamia halvimpia esimerkkejä, netistä löytyy paljon lisää. Jos sen sijaan haluaa erilaista viilennystä, jokainen tietää apteekeista ja hyvin varustelluista kaupoista saatavat kangas/kumipäällysteiset geelipakkaukset, jotka laitetaan hetkeksi joko jääkaappiin tai pakkaseen riippuen siitä kuinka viileää halutaan. Vaikka kyseisen linkin pakkausta saa kolmessa eri koossa, joku voi haluta tehdä itselleen oman ja tarpeita vastaavan kokoisen geelipakkauksen ja tässä Googlen Gemini tulee apuun:

Kotitekoinen geeli, joka ei jäädy, voidaan valmistaa käyttämällä aloe veraa ja ksantaanikumia. Aloe vera toimii geelin pohjana ja ksantaanikumi sakeuttajana. Tällainen geeli säilyy huoneenlämmössä muutaman kuukauden, mutta säilytys jääkaapissa pidentää sen käyttöikää.

Valmistus:

1. Sekoita ksantaanikumi ja vesi (jos käytät) huolellisesti keskenään, kunnes seos on tasaista. Anna seoksen tekeytyä hetki, jotta ksantaanikumi turpoaa.

2. Lisää aloe vera -geeli ja säilöntäaine seokseen ja sekoita hyvin. Ksantaanikumin pitäisi nyt sakeuttaa seos.

3. Anna seoksen seistä peitettynä noin kaksi tuntia, jotta se tasoittuu ja kirkastuu.

4. Pakkaa valmis geeli pumppupulloon tai purkkiin ja merkitse etikettiin säilyvyysaika. 

Vinkkejä:

• Ksantaanikumin määrää voi säätää oman maun mukaan. Lisää sitä vähän kerrallaan, kunnes geeli on halutun paksuista. 

• Jos käytät säilöntäaineena E-vitamiinia, se kannattaa lisätä seokseen viimeisenä. Greipinsiemenuutetta voi lisätä jo aiemmin. 

• Geeli säilyy parhaiten viileässä, mutta huoneenlämmössäkin se säilyy muutaman kuukauden. 

• Tämä geeli on monikäyttöinen ja sopii kosteuttamaan ihoa, hiuksia tai muita tarpeita. 

Näitä geelejähän on monia eri variaatioita ihon, hiusten ym. hoitoon mutta kun kyseessä on aine joka ei jäädy, niin se voidaan pakata vaikkapa liukusulkijalla olevaan pakastepussiin tai varmistukseksi vaikkapa pari päällekkäin ja käyttää viilennystarkoitukseen. Katselin hieman ksantaanikumin hintoja ja ne ovat suht halpoja, esim:

The Kitchen Lab lab 500 gr 27,- eur.

Etsy 1kg 19.99,- eur.

Tässä vain pari esimerkkiä ja kun saa geelien teon hallintaansa, vain taivas on rajana (kuvitelkaapa ohutta geelipeittoa!). Materiaalina voi käyttää vaikkapa Etran kumimattoa jonka saumat voi vaikka liimata tiiviyden saamiseksi.

Postasin tämän koska aamulla tuli kirjoitettua kuumuuden ärsyttämänä täysin kipeä postaus. Sitä se kuumuus teettää, kämpässä on jo viidettä päivää + 30 tai yli joten yöt menee joogatessa. Viime yön vietin Uttasana – asanassa tai mikä lie asento se onkaan ja enkä ole suoristunut vieläkään. Mikäli haluat kokeilla itse tässä sulle noita ihmejuttuja:

Yogobe jooga-asennot.

Että semmosta, muistakaa olla ihmisiksi.

- Apotti -

Valkoinen taatelimies ja futuristista kehon muokkausta

Eilinen päivä meni vähän ”ohi” toimittaessani omia asioitani niin koillismaalla, kerettiläisten keskuudessa kuin Keskon noutopihallakin. Ihana kesäsää hiveli vitivalkoista tomumajaani ja erehtyipä eräs seniorikansalainen (female) kysymään minulta että suojaako tuollainen valkoinen maalikerros hyvin auringolta? Sen sijaan että olisin kuristanut tämän hieman vanhemman pikku auringonsäteen, vastasin hänelle kohteliaasti että kyllä, tämä on nyt se seuraava kehitysaste aurinkorasvoista ja tulee pian kauppoihin myyntiin.

Päiväni oli hyvin kiireinen ja koska jumalattoman kuuma, ruokaa ei tehnyt mieli vaikka hento näläntunne kolkutteli puolen päivän aikaan. Syömisen sijaan päätin palkita itseni kylmällä nautinnolla havaitessani liikekeskuksen parkkipaikalla jäätelökioskin. Jonoa oli kuin Colosseumin alakerrassa kun kristityt odottivat vuoroaan päästääkseen leijonien raadeltaviksi, joten asemoin apaattisen olemukseni jonon perälle. Mietiskelyni ihmiselon mielettömyydestä ja infernaalisista lämpötiloista katkaisi kirkas mutta kuuluva ihmisalkion ääni jostain takavasemmalta: ”Kato äiti, tolla sedällä on valkoinen taatelipuku ja se on ihan rypyssä”.

Koska olen toiminut intiaanien tiedustelijana 1800 – luvun loppupuolella valtameren toisella puolen, seisoin kuin suolapatsas mutta annoin katseeni kiertää ympäri pihaa jotta näkisin tämän kakaran bongaaman taatelimiehen. Kuvaukseen sopivaa kohdetta ei löytynyt ja pohdin että josko niitti on saanut auringonpistoksen tai kaatunut pää edellä asfalttiin ja hallusinoi mutta kuullessani hänen äitinsä vastaavan ”Noin ei saa sanoa, setä ei vaan ole ottanut aurinkoa ja eikä hän ole rypyssä, vaan on yhtä vanha kuin mummu ja pappa”.

Siis mitä perkelettä? Koska havainnointini ei ollut tuottanut tulosta taatelimiehen suhteen, aloin nopeasti tajuta pikku piltin ja äitinsä tarkoittavan minua. Järkytyin, huojuin hetken aikaa paikallani kunnes pakotin jalkani liikkeelle ja poistuin paikalta.

Summa summarum: Aamukahdeksasta klo 12.30:een mennessä minua oli loukattu kahteen kertaan, olkoonkin että ensimmäisellä ei tainnut olla taitot ihan kohdallaan linsseissä vaikka muuten tyylikkäät silmälasit olivatkin ja toinen oli kehityskaarensa alkupäässä mutta silti.

Okei, tiedän etten ole mikään teini ja tiedän vanhenevani every day mutta olen aloittanut taistelun ikääntymistä vastaan. Vastatoimenpiteet ovat kattavat, ehkäpä jossain kohdissa jopa ylimitoitetut joidenkin mielestä, sillä olen asennuttanut (koska yli kerros) residenssini kattoon huippuimurin jonka halkaisija on 120 senttiä ja tehoa löytyy älyttömästi. Pakettiin kuuluu myös sandaaleita muistuttavat telineet jotka on pultattu lattiaan ja jalat luonnollisesti sujautetaan telineisiin sekä kiinnitetään hyvin. Sitten vain huippari päälle ja kas, jo muutaman sekunnin kuluttua huippari kiskoo läskejäni ja löystynyttä nahkaani ylöspäin suorastaan tuskastuttavan tehokkaasti ja vajaan kahdenkymmenen sekunnin hoitotoimenpiteeni jälkeen näytän aika futuristiselta: poskiläskit ovat nousseet ylöspäin niin, että ne jopa peittävät korvat ja ellei syntyperääni tiedä, menisin läpi aasialaisena joka harrastaa syöksylaskua. Keskikehon vararengas on läpsähtänyt rintakehän päälle kuin panssariksi ja alle jääneet, koko ajan isommiksi kehittyvät manboobbini ovat litistyneet niin pahoin, että ne työntävät käsivarsia erilleen.

Allit, jenkkakahvat ja persposket ovat muotoutuneet aivan käsittämättömän kauniiksi takaspoilereiksi jopa siinä määrin että verkkareihin ja paitaan piti leikata urat näitä läskieviä varten. Taidan ostaa niihin jopa semmotteet kapeat teipit koska vauhtiraidat olisivat hieno lisä. Hienona yksityiskohtana mainittakoon että huipparin teho saa pintaverisuoniston värisemään joten näyttää aivan siltä kuin gluteus maximukseni, yankee handleni ja allit eläisivät omaa elämäänsä ja se on kuulkaa jykevä näky. Tietyt kehon osat on pakko teipata paikoilleen ennen käsittelyä if you know what i mean, tai muuten ei kirjaimellisesti hyvä heilu – tai no tässä tapauksessa ehkä hieman käänteisesti.

Toki hoitotoimenpiteisiin kuuluu smoothiet ja kuntoilu joista viimeksi mainittu on pienen eläkkeeni takia hieman erilainen kuin kuntosalien personal trainer – metodi. Olen pakotettu käyttämään pre paid – metodia tai se niin kovasti mulle huutava nuori nainen ei tule ollenkaan ja joka kerta sillä on laite jolla se tarkastaa rahojen (20 eur.) aitouden. Yritin käyttää tai pitää erilaisia kasvonaamioitakin mutta se homma meni kiville jo alkuvaiheessa. Tilasin näet ajan eräältä kosmetologilta ja kun kerroin hälle tästä projetista, jolloin hän latasi mulle kassiin sellaisen määrän erilaisia rasvoja ja muita tatinoita ettei ole hyvä tosikaan. Lienee turha sanoa että vanha putkilaukullinen alan tuotteita maksaa kolmen eläkkeen verran, mikä osoittaa sitoutumista hankkeeseen koska tämän sijoitukseni takia istuin pimeässä (nou sähköjä), nälissäni ja kävin kiivaita keskusteluja isännöitsijän kanssa siitä että nakkaako se mut pellolle vai ei. Onneksi nyt asiat ovat paremmin, enää ei puutu kuin kaksi kolmesta. Pahaksi onnekseni kosmetologin kiivas briiffaus meni multa jotenkin ohi koska rasvojen ja ihme tatinoiden kanssa kävi niin että ne mitkä piti pistää ylös eli naamaan, meni alas ja toisinpäin joten erityisesti ”kasvorasvojen” poistosta tuli hyvin kipiä kokemus syystä että ne piti poistaa sellaisilla lapuilla ja vieläpä repäisemällä.

Taistelu kuitenkin jatkuu ja toivon että jonain päivänä alan taas muistuttamaan ihmistä.

Ps. Muistakaa olla ihmisiksi

- Apotti -

Balba neguse - minä rakastan sinua eli miksi mies ei osaa sanoa rakastavansa?

 Balba neguse, muinaista arameaa ennen nabatealaisia ja tarkoittaa ”minä rakastan sinua”. Kaunis lausahdus ja jotain sellaista mitä toivoisin kuulevani enemmän – julkisesti. Miksi miesten on vaikea osoittaa rakkautta ylipäätään, niin kahden kesken kuin julkisestikin? Onko se jokin ”äijäkoodiin” kirjoitettu asia vai onko geenien perintöä aikakausilta jolloin rakkauden tunnustaminen oli osoitus heikkoudesta? Kun ajatellaan historiaa taaksepäin, niin mies oli luotu tappamaan, sotimaan ja valloittamaan sekä tekemään naisensa raskaaksi mutta ei missään nimessä osoittamaan hellyyttä, saati sitten tunnustamaan rakkauttaan julkisesti. Tämä on niitä asioita vielä nykyäänkin huolimatta siitä, että me olemme vuosituhansien aikana ns. sivistyneet ja meistä on tullut mukamas avoimempia ja ymmärtäväisempiä. Ei muuten ole, yhä tänä päivänä julkista rakkauden tunnustamista katsotaan hieman vinoon, tyyliin että onpas imelää tai että pitääkö noiden nyt julkisesti alkaa lääppimään (koska rakkauteen kuuluu myös fyysinen kontakti - kauniissa mielessä kun puhutaan julkisista paikoista). En ymmärrä mutta en myöskään väitä olevani ekspertti asian tiimoilta. En ole koskaan ollut. Kun olin nuorempi, olin aviossa itseäni viisi vuotta itseäni vanhemman naisen kanssa ja koska olin kahdenkymmenen, tuo viisi vuotta oli henkisen kehitystason näkökulmasta valovuosi koska on fakta, että naiset kehittyvät myös henkisesti paljon miehiä aikaisemmin joten ei ihme ettei avioliitto kestänyt kuin neljä vuotta. Käyttäydyin kuin kakara, hoin rakkauttani vain yksi päämäärä mielessäni ja me kaikki tiedämme mikä se oli. Sittemmin rakkauden tunnustaminen on ollut vaikeampaa vaikka tietyn ikävaiheen, omalla kohdallani noin neljäkymmentävuotiaana, se oli helpompaa ja ehkä oman henkisen kehitykseni ehtiessä ”aikuisikään”. Toinen avioliittoni kesti 15 vuotta. Sekään ei ole paljon mutta kuitenkin selvää kehitystä.

Rakkauden tunnustaminen on meille miehille melkoinen pulma; pitää miettiä ettei ala hokemaan koska rakkaus sanana ja ajatuksena kuolee liiallisen käytön takia mutta toisaalta pitää miettiä että koska viimeksi on tullut tunnustettua rakkautta ihmiselle jonka puolesta on tekemään asioita joita ei muuten tulisi tehtyä ja tällä tarkoitan niitä asioita joita muinoin tehtiin joko kirveen tai miekan kanssa. Herää epäilys siitä toimiiko oikein vaikkei kyseessä ole mikään velvollisuus mutta epäilys synnyttää hirviön nimeltä epävarmuus jota peittämään adoptoidaan kaksoset nimeltään ylirakastaminen ja tosimulkkukäytös. Ei osata enää elää luonnollisesti, vaan heilutaan ääripäästä toiseen joka lopulta johtaa eroon ja koska mies on mies, se on naisen syytä koska miehillä ei ole munaa myöntää ryssineensä hyvän suhteen. Asia joka johtaa entistä kieroutuneempaan käytökseen ja lopulta siihen että joutuu elämään ilman rakkautta mikä on sairaus joka vie miehen ennenaikaiseen hautaan. En yleistä mutta…

Toisaalta en laita kaikkea miesten syyksi, sillä rakastuminen ja suhteen aloitus on tilanne jossa kumpikin osapuoli laittaa parastaan. En voinut kirjoittaa ”paneen parastaan” koska se olisi johtanut vääriin assosiaatioihin. Molemmat osapuolet ovat siis niin täydellisiä kuin vain voi olla, mutta suhteen pitkittyessä ja varsinaisen arjen alettua, todellinen karva eli luonne alkaa paljastumaan pikku hiljaa. Toinen ei olekaan sitä mitä toinen oletti ja niin edelleen ja näissä tilanteissa lopputuleman tulee määrittelemään se, joka osaa argumentoida asiansa = toisen viat paremmin ja esittää sitä joka olisi kyllä halunnut jatkaa mutta kun ei olosuhteiden vuoksi vaan yksinkertaisesti voi, on voittaja. Tämä on vedenjakaja; ”uhri” eli syyllistetty -joko syystä/syistä tai ei – voi olla joko parisuhteen nainen tai mies mutta on satavarma asia että mikäli osumaa ottaa mies, se muuttaa hänen psyykkeensä rakkauden suhteen lopullisesti. Elämän jatkuessa ja uusien ihmissuhteiden tullessa tasolle jossa mukaan astuu rakkaus, mies alkaa epäröimään koska ei halua pettyä uudestaan, siitä huolimatta vaikka hän olisi mokannut edellisen suhteen ja tämä on hyvin toksinen tilanne koska se usein synnyttää äpärän nimeltä mustasukkaisuus, edellyttäen että suhde todellakin kehittyy pidemmälle.

Teistä saattaa nyt tuntua että näkökulmani on liian synkkä, jopa sairas mutta uskokaa pois, siinä vaiheessa kun miehen pitää sanoa rakastamalleen naiselle että minä rakastan sinua ilman mitään tarkoitusperiä, se on miehelle todella hankala paikka koska hän taas luulee että nainen ajattelee hänen ajattelevan jotain muuta kuin rakkautta sanan varsinaisessa merkityksessä, joten hän sanoo kyseisen lauseen töksäyttämällä, äännähdyksellä joka ei ole kaukana luolamiehen murahduksesta ajalta jolloin sanoja sisältävää kieltä ei vielä ollut. Sitä että mies kääntyy pois ja lähtee autotalliin, ei pidä tulkita väheksymiseksi, vaan se on osoitus siitä että mies pelkää tyrineensä (taas) jälleen kerran ja tästä syystä seuraava rakkauden tunnustus siirtyy yhden parsekin eli 3,6216 valovuoden päähän. Ei siis ihan ensi torstaihin. Totuus on se, että vaikka me rakastamme omaa naistamme yli kaiken, meillä on vaikeuksia tuoda sitä julki sanallisesti ja usein myös muuten ”koska ei voi ostaa koruja kun en tiedä mistä se tykkää”.

Enkä voi tarpeeksi korostaa sitä etten missään nimessä halua yleistää, sanoin tämän jo aiemmin koska maailmassa on varmasti miehiä jotka handlaavat tämän ja monen muun asian viimeisen päälle, mutta uskallan väittää että ujous tai muut seikat ovat syy miksi suomalainen mies on vähän kökkö näissä asioissa, olkoonkin ettei hän ole sitä tarkoituksella joten suomalaiseen perusmieheen tulee suhtautua kuin karhuun marjareissulla; ei hosumista, ei uhkaavaa käytöstä eikä missään nimessä fyysistä kontaktia ensi kertaa tavattaessa koska siinä ei mene kuin sukat sekaisin.

Rakastakaa toisianne, ei tarvitse olla ihmisiksi.

- Apotti -