Ääni menneisyydestä

 

Hei ystävät!

Täällä ääni menneisyydestä, melkein päivälleen vuosi on mennyt kun viimeksi taivalsin blogistanian laajoja, omituisuuksia sisältäviä aroja mutta myös lumoavia asioita ja uskokaa tai älkää, olen kaivannut tänne aivan helvetisti. Normaalista poiketen en aio valittaa sen enempää kuin että luokaa silmienne eteen suo tai hetteikkö joka on tulessa, sillä sellaisella tai sellaisen läpi on tullut taivallettua kulunut vuosi. Että semmosta. En ole vielä tätä kirjoitettaessa kirjautunut bloggeriin joten edessä on jonkinlainen taistelu ennenn kuin saan tekstin luettavaan muotoon teille koska noin 175 erilaisen lääkkeen ja lukuisten fysikaalisten sekä mentaalipuolen kokeiden + testien jälkeen pääni ei ole entisellään eli se on vielä vinksahtaneempi kuin viimeksi joten kaikki on opeteltava uudestaan. Sen kyllä sanon että olen viime aikoina viehtynyt tekoälystä mutta sitä en aio hyödyntää näissä jutuissa koska se on minun mielestä feikkaamista, olkoonkin että se helpottaisi mutta jutut eivä olisi silloin omia. Tietysti tämä on jokaisen oma asia enkä käy arvostelemaan sitä, tämä on vain oma mielipiteeni.

No mitäs sitten on tapahtunut? Jep, ostin älylasit. RayBanin sellaiset mutta totesin että Hervannan kaupunginosassa Tampereella on sen verran kovaa rotvallikivetystä ettei amerikan ihmeet moista kestäneet, vaan menivät ns...no miten tämän nyt sanoisi, tuhannen genitaalin genomeiksi eli suomalaisittain aivan paskaksi. Eipä muuta kuin Acutasta päästyäni kävelin naama hieman verillä ja sen näköinä kuin olisin maanut selälläni valtakunnallisen potkukelkkailukisan lähtöviivalla, oli meinaten sen verran erilaista jurmua ja skarvia koko turpavärkki täynnä ettei hyvä tosikaan. Onneksi mulla oli vakuutuus, joten uudet, eri mallia olevat mutta versioltaan 2.0:llat maksoivat vain 150,- jota nää on hyvät, himmenee jopa keinovalosta (oikeesti) joten eihän näitä voi sisällä käyttää koska tuomiopäivää muistuttava pimeys vallitsee ja mä hakkaan joko a) päätäni kaapin kulmiin tms. tai b) hakkaan varpaitani kaikkeen mitä tiellä saattuu olemaan. Yritin muutaman kerran että oonsituisko sama kuin Daredevilillä (gubbehän ei näe mutta ääniaallot luo sen kuulaan hienon 3-D kartan ympäristöstä). Ei hyvä, nimittäin kiputiloihin apua tuomaan olo poltellut hieman hippaheinää ja intoutunut tekemään jostain saatanan vanhasta, punaisesta lakanasta ittelleni Daredevil-puvun jossa oli päähineenä pornokaupasta ostettu sellainen nahkalaiiki/kypärä johon tulee pingispallo suun eteen. No tiettypoistin sen pingispallon mutta spraysin kaks nahco-palaa punaisiksi (niitä kolmion mallisia) korviksi kuten Darellakin on siinä helvetin lakissaan ja kun olin sitten viikon ajan kirkunut täällä kämpässäni ”krii,krii”-ääniä saadakseni joitain kaikuja kimpoamaan seinistä, niin löysin itteni kyttikseltä jossa hyö tivasivat että mistä olen saanut hippaheinää? Minä tietysti kielsin kaiken mutta niillä oli ollut mukana joku juuri poliisikoulusta valmistunut ranskalainen jäbä ja sen huumekoira joka oli siinä savussa sanonut selvällä suomen kielellä että johan me nyt tultiin kunnon kinkereihin. En olisi muuten uskonut että kantasuomalainen mies häviää oikeudessa ranskalaiselle belgian paimenkoiralle mutta näin kävi. Koira kun oli oikeuden istunossa selvin päin, on ymmärrettävää että kirjuri ei kirjoittanut ylös mitä se se belkkari vastasi syyttäjän kysymyksyksiin. Seuraavat kolme kuukautta meni Niuvassa ja se oli reissu josta en muista paljoa, vain sen että mut oli sidottu sänkyyn ja pestiin pari kertaa viikossa Kärcher A 200Y Superturbo painepesurilla. En ole tarvinnut ihonkuorintaa sen jälkeen mutta Dermosilin rasvaa menee gallonatolkulla.

Mitäs muuta? Ostin kaupasta (no ihme!!) sellaisen intialaiskastikepussin jossa oli valmiina jotain vihennesten paloja ja sekaan ei tarttenut muuta kuin joko paistaa riisiä, kanaa tai jopa perunanpalasia ja sotkea kaikki keskenään eli pussukan sisältö toimi soosina. Kätevää, tuumasin ja tein työtä käskettyä eli paistoin joukkoon jauhelihaa ja hieman pilkottuja kananfileepaloja eikä muuta. Okei, kun safka oli hieman jäähtynyt, aloitin syömisen ja ensimmäisen lusikallisen (nyhvöt syö haarukalla ja veittellä) jälkeen ei oikein tuntunut miltään mutta sitten alkoi poltella. Kumma ilmiö mun kohdalla on se, että suu kun ei oikein tunne enää mitään, niin sitä vaan lappaa sapuskaa suuhunsa vaikka tietää ettei se ole ehkä ihan viisasta. Näin myös kävi: tunti ruokailun jälkeen aloin hikoilla aivan mielettömästi ja paskahuusin ovi paukkui kuin kangaspuut ja tiedän että tämä on todella epäsoveliasta kertoa, mutta intialaisten kakka oli niin kevyttä ettei se meinannut mennä pöntöstä alas. Rupes oikeen vituttaan kun kolmannen huuhtelukerran siinä pinnalla kierteli jotain yellow submarinen pienoismalleja joten hermostuin ja kaadoin 25 litran saavillisen vettä pönttöön sillä seurauksella, ettei se perkeleen IDO ehtinyt vetämään sitä kaikkea vesimäärää ja niinpä pari yellow submarinea laskeutui sukilleni pöntön tulviessa yli.

Jatkotoimet: sukat roskiin, 50 metrin tallustelu taloyhtiön roskikselle, kylppärin pesu ja suihku. Loppuyö menikin sitten kun virkkailin intialaisten näköisiä woodoo-nukkeja mutta kun pistelin niitä neuloilla, niin en tuntenut muuta kuin kutinaa hmm...lapaluiden välissä joten opeteltavaa on vielä paljon. En kyllästytä teitä enempää, vaan yritän saada tämän julkaistua.

Rakkautta kaikille, muistakaa olla ihmisiksi.

- Apotti -