Sorruin taas perisyntiini, eli kun päivät menee lääkkeiden voimalla, niin illan tullen tulee tilanne jossa virta yksinkertaisesti katkeaa ja seuraa parin tunnin välikuolema. Loppuyö aamuun asti meneekin sitten valvoessa ja seuraava zombipäivä koittaa. Tosi mukavaa, varsinkin näissä betonisissa vuokrakorsuissa joissa pienikin ääni kuuluu naapurirappuun asti joten se niistä rivitanssitreeneistä.
Mielenkiintoista sen sijaan on se, että aivot käy josssain sellaisessa nollatilassa jossa ne yhdessä alitajunnan kanssa muodostavat maailmoja jotka ovat joko täysin fiktiivisiä tai sitten ihminen yksinkertaisesti siirtyy jonnekin universumin kaukaiseen kolkkaan ja pääsee näkemään sekä kokemaan asioita jotka tuntuvat toisinaan aivan hulluilta ja joskus niin todentuntuisilta että oikein pelottaa. Okei, ymmärrän että suurin osa ihmisistä ajattelee ettei kaverilla ole kaikki palikat kohdillaan koska alitajuntahan se vain käsittelee menneitä tapahtumia omalla, oudolla tavallaan. Jos näin on, niin miksi sitten useammalakin ihmisellä on kyky nähdä enneunia jotka vieläpä pitävät paikkansa?
Silloinhan ei voida puhua menneiden tapahtumien käsittelystä, vaan aivan jostain muusta ja vaikka unet ovat usein meidän mielestä täysin absurdeja, niin voisiko olla niin ettei meidän vajavaiset aivomme pysty tulkitsemaan sitä audiovisuaalista viestiä jonka "saamme" yön tunteina? Juu, joku sieltä takarivistä huusi että mitä sun tekstejä on lukenut, niin sä saat näitä "viestejä" pitkin päivää ja voihan se olla niinkin, vaikka mielenterveyden hoto on kehittynyt viimeisen vuosisadan aikana huimasti, niin kukapa oikeasti tietää mitä me kahjot oikeasti näemme ja koemme? Tottakai ne on halluja koska kaikki eivät niitä näe tai kuule mutta...voisiko olla niin että ihmisiä voitaisiin verrata soittimiin, jotkut ovat viritetty oikealle taajuudelle ja he kokevat enemmän kuin muut. Tiedän tyyppejä jotka heräävät yöllä joko painajaiseen tai muuten vaan kesken unien ja kirjoittavat heti kaiken ylös. Olen päässyt lukemaan kahden henkilön yöpäiväkirjaa ja mitä pidemälle luin - varsinkin tämän toisen tyypin - sen karmivammaksi se kävi sisältöä tässä sen enempää paljastamatta.
Iselläni unihalvaukset ovat lisääntyneet mutta nyt niissä on viime aikoina ollut sellainen lisäys, että vaikka kaikki on muuten "normaalia" eli et pysty liikkumaan tai päästämään yhtäkään ääntä suustasi mutta näet kaiken täysin selvästi (mm. tv:n joka jää usein päälle nukahdattaessa), niin olohuoneen pöydällä joka on sohvan vieressä, on kaksi ruusua; täysin musta ja vitivalkoinen. Ne ovat ristissä mutta mikä siinä on kaiken muun lisäksi todella creepyä, on se, että jos valkoinen ruusu on mustan päällä, ei ole kovinkaan suurta huolta mutta jos taas musta ruusu on valkoisen päällä, niin se ei ole hyvä asia ja se on asia joka toteutuu muutamien päivien sisään. On hullua että aikuinen mies pelkää ruusuja mutta voin häpeilemättä tunnustaa että mä pelkään. Ne pahat jutut eivät välttämättä kohdistu itseen, mutta kuitenkin jollekin tai johonkin lähipiirissä. Voitte vapaasti pitää huuhaa-puheena mutta tämä on todellisuus jolle nyt ei vaan voi mitään.
Kaikkihan me kaiketi näemme painajaisia ja niitä parempia unia mutta miksi me heräämme lähes poikkeuksetta painajaisiin? Toivon todella että teillä ei ole tällaisia öitä tai kokemuksia koska joskus sitä ei vaan haluaisi nukahtaa vaikka väsyttäisikin.
Syy miksi kirjoitin tämän vielä näin illalla vaikka aamulla tuli jo kirjoitettua, äskeinen nukahtaminen ei ollut pelkkää unta, vaan sisälsi unihalvausjakson ja tämä kaveri joka on täällä toipumassa leikkauksesta, oli aivan paniikissa ja oli jo soittamassa ambulanssia kun säpsähdin ja pystyin puhumaan.
Teille kuitenkin rakkaat ystävät hyviä öitä ja mahdollisimman mielenkiintoisia mutta hyviä unia, niitä ei ole koskaan liikaa. Ei varsinkaan lentounia, ne ovat ihan ykkösiä.
- Apotti -
