Koin hetken, se iski tajuntaani ja esitteli itsensä itsekriittisyydeksi. Se oli julma, anteeksiantamaton ja täysin tunteeton. Kysyin syytä ja itsekriittisyys vastasi että on aika. Mihin? Siihen ettet anna mielialasi vaikuttaa mihinkään mitä teet. Miten toteutan sen? Minun avullani, minä olen sinussa ja sinä olet minussa. Ensin en ymmärtänyt, sitten, pikku hiljaa tajusin mitä itsekriittisyys tarkoitti. Minulla ei ole vaihtoehtoa. Minun on muututtava, alkakoon se tästä päivästä ja tästä hetkestä. Siksi päädyin poistamaan tämän aamuisen postauksen joka oli no, tehty negatiivisten ajatusten vallitessa. Ehkä tästä alkaa uusi aika? Jo tänään, illalla vai kenties huomenna? Se jää nähtäväksi. Käännyin itsekrittisyyden puoleen sanoakseni erään asian mutta itsekriittisyys keskeytti minut. Se käski minua mukaansa koska meidän olisi aloitettava heti tai olisi liian myöhäistä. Toivottavasti me näemme illalla.
Krapu viikko 35
4 tuntia sitten
Olen vasta jonkun verran ehtinyt tutustua kirjoituksiisi, ja minua ällistyttää produktiivisuutesi. Tuotteliaisuutesi ymmärtäisi jos tekstisi olisivat "juosten kusemalla" tehtyjä, mutta kun ne (tämä on mielipiteeni) ovat todella taidokkaita!, ehtaa kirjallisuutta. Älä ihmeessä ala sensuroimaan itseäsi.
VastaaPoistaÄlä ihmeessä sensuroi itseäsi!!
VastaaPoistaItsekriittisyydelle voit sanoa, kuten vanha kansa tapasi sanoa "tuosta on viis hirttä poikki, ala painua". Tämä jos mikä on sinun tilaasi, tila jossa SINÄ määräät rajat.
VastaaPoista