Koin aamulla jonkinasteisen eksistentiaalisen kriisin ja päädyin poistamaan hieman aiemmin tekemäni postauksen. Tuntui että se oli paskaa ja merkityksentöntä lätinää kuten se itseasiassa ehkä jossain määrin olikin. Nyt, kellon ollessa kohta viisi yli puoli yhdeksän illalla, toivon ettei se olisi ollut ainoa asia jonka poistin mutta ei, poistin kahdeksan kappaletta rakennuspiirustuksia joista viisi oli valmiita. Onnekseni neljä niistä oli jo olleiden projektien piirustuksia mutta olin silti uhrannut niiden tekemiseen kymmeniä tunteja per piirustus ja viides, jonka luovutushetkeen on onneksi vielä aikaa, minun on tehtävä kokonaan uudestaan. Loput kolme oli hahmotelma-asteella joten niiden menettäminen kouraisee, mutta ei niin pahasti kuin näiden viiden ensiksi mainitun.
Tiettyyn pisteeseen osaan hallita tunteitani hyvin, erityisesti muiden ollessa läsnä ja yksiksenikin aika pitkälle sillä en sorru heittelemään tavaroita seinille jos jokin ei mene niin kuin olin tarkoittanut tai halunnut mutta rajansa siinäkin ja tänä aamuna se petti. Ehkä syynä oli se, että tässä on mennyt ns. asiat päin vittua jo pitkän aikaa ja tarpeeksi kauan kun pitää julkisivua pystyssä, niin se pettää. En puolustele mutta ei kasvatuksen kautta, vaan sisäsynnynnäisesti minä pidän sitä heikkoutena. Lapsena meillä oli aina sallittu näyttää tunteet eikä siitä tehty numeroa, joten sen on pakko olla joko virhe tai hyve psyykkisessä ohjelmoinnissani. Onko siitä hyötyä vai haittaa, sitä minä en voi arvioida, sen tehkööt muut.
Apropoo, minun pitää pyytää anteeksi Der Seidenspinner'iltä joka pitää Lasillinen mustia Kuningattaren helmiä - blogia, hän näet oli ehtinyt kommentoimaan aamullista postaustani jonka poistin ja huomasin kommentin vasta päivällä kun selasin sähköpostejani
En kiellä myöskään sitä että asioiden paska tilanne tällä hetkellä vaikuttaa edelleen takaraivossa, mutta on taas aika kavuta kuopasta ylös. Se ei tarkoita että jatkaisin (huomaatteko kuinka hyvä olen valehtelemaan itselleni?) valheellisen, iloisen elämän asenteen ylläpitämistä, vaan sitä että kuoppaan ei saa jäädä tai sinne jää pysyvästi koska asiat eivät korjaannu itsestään, niille on tehtävä jotain. En kuitenkaan tiedä mistä kertoisin nyt, paljon on kauan sitten tapahtuneita juttuja joista osa aivan pimeitä, osa on vastikään tapahtuneita ja osa tulevaisuuden suunnitelmia mutta en osaa tarttua niihin nyt, ehkä sitten aamulla. Paska, riittämätön fiilis tai ei, oikeanlainen fiilis puuttuu. En osaa enkä pysty kirjoittamaan suunnitellusti ja harkiten, se on kirjailijoiden homma se. tai nän ainakin luulen. Millä helvetillä ne muuten pysyvät laskuissa mukana, kuka on jo kuollut, kuka tekee mitäkin työtä, kuka työnsi kenetkin katolta alas jne.
Minä jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä todennäköisesti tapahtuu eilen se mikä on suunniteltu ensi viikolla ja jo kuolleet tyypit putkahtelisivat esiin, röökin polttaminen kestäisi ainakin kahdenkymmenen sivun verran ja muita pikku epäkohtia. Päinvastoin, parhaimmillani minä olisin jonkin näiden meidän paskalehtien toimituksessa koska minulle ei tuota vaikeuksia kertoa kenestä tahansa mitä tahansa mutta se koskee vain kirjoittamista. Vai koskeeko? Olenko koskaan valehdellut jotain lähimmäisestäni? Tottakai olen, ihan niin kuin me kaikki. Vain pakon edessä ja muutamassa muussa tapauksessa joista ensimmäinen kattaa kaikki tapaukset. Tarvittaessa, sanotaan näin.
Palatakseni tähän päivään, tänään ei onnistunut mikään. Eniten vituttaa se, kun tein yhtä ruokaa ja ohjeessa käskettiin suurustamaan (onko oikea termi, saada paksummaksi?) safkaa joko jauhoilla tai vaihtoehtoisesti maizenalla. Kaapista löytyi maizenaa joten sillä mutta lopputulos a) maistui aivan hirveältä ja b) vitut ollut suurustunut yhtään. Soitto systerille ja kysyin paljonko maizenaa olisi pitänyt laittaa kun safka ei suurustunut? Hän tiesi eilisen puhelun perusteella mitä olin tekemässä mutta minut tuntien hän kysyi että miten suurustin? Johan sen sanoin, maizenalla. Niin mutta miten lisäsit maizenan? Ripottelin viisi ruokalusikallista siihen pinnalle. Uskoakseni aasin tappaminen tylsällä veitsellä kuulostaa siltä koska sisareni hirnuminen on kuin hädässä olevan aasin. Liian ahdas henkitorvi ja kun nenänreiät ovat jokseenkin pippurin kokoiset, niin ensin kuuluu laahavaa korinaa joka loppuu on aivan hirvittävään vinkumiseen joka ei ota loppuakseen. Siis hirnuminen, hän on äärimmäisen vahingoniloinen ihminen.
Vitutti niin paljon etten jäänyt kuuntelemaan enkä vastannut hänen koittaessa soittaa, vaan kävelin keittiöön ja heitin safkat roskikseen enkä ole kyllä syönyt tänään mitään, se olkoon rangaisukseni sillä ruokaa ei pidä heittää roskiin kevyin perustein eikä varsinkaan siksi että joku typerä systeri nauraa sun kokkaustaidoillesi. Se siitä. Minulla on lääkearkussani vielä vanhoja relaxantteja ja muutamia erilaisia mielipidelääkkeitä joista ajattelin tehdä combon, turvaudun pikku kokkailuihin aina kun olen valvonut tarpeeksi pitkään ja tässä ollaan menty puolitoista vuorokautta samoilla silmillä joten on aika.
No worries, minä osaan homman enkä todellakaan tappaisi itseäni lääkkeillä jos ylipäätään ajattelisin itseni tappamista, siihen monta parempaakin konstia kuten esimerkiksi Wihtavuoren Royal nro:n 7:n hauleilla. Huomenna, levätyillä aivoilla uusia vastoinkäymisiä kohti niin eiköhän tässä taas mene pari päivää ennen kuin taas lyyhistyn keittiön nurkkaan nyyhkyttävänä rauniokasana, noin kuvaannollisesti puhuen. Teille kaikille toivotan oikein virkistävää yöunta ja mahdollisimman menestyksekästä alkavaa viikkoa.
Apotti
Ps. Antka anatees kirotusvihreet, en jaska taksitaa
Kriisi se on ruokakriisikin ja maizena on kyllä suurustamisessa ruuan pilaaja, laittoi miten vain. Täältä toivon että sinulla uusi päivä parempi ois. Itse nukuin muutaman tunnin päikkärit( hah!) aamuvuoron jälkeen ja nyt ei nukuta joten on aikaa lukea teidän postauksia ja kommentoida( ja syödä, uskallanko lukea stanstan postauksen💗). Huomenna(tänään) on siunattu vapaa! Itsekriittisyys ei ole pahasta mutta harmitus jos tulee posutaneeksi samalla myös jotain tärkeätä. Oi tiedän niin tunteen, niin tylsältä kuin ehkä se sinusta kuulostaakin? Siis poistanneeksi!
VastaaPoista