Heeyyyooiiee!
Hei vaan, minä olen läskinpala. Saatan kuulostaa jopa demoniselta koska minä en varsinaisesti ole missään, minä olen kaikkialla ja okei, demonejahan tässä ollaan koska olen yksi suurimipia syitä ylipainoon, sydän – ja verisuonitauteihin, rasvapaloihin asuntojen keittiöissä ja niin edelleen mutta se on mun hommani. Määrätty jo kymmeniätuhansia vuosia sitten mutta vasta kun teidän ihmisten kaupat ja ylipäätään kaupankäynti yleistyivät, sain varsinaisen statukseni. Ennen minua yritettiin hillitä järjettömällä suolaamisella ja jäissä pitämisellä, mutta kun te ette olleet kehityksessänne vielä niin pitkällä että teillä olisi ollut kylmälaitteita ja muita hienouksia, niin eipä noilla vastatoimilla mitään merkitystä ollut. Jäät sulivat nopeasti ja suola oli kortilla, joten pääsin siihen itselleni ominaiseen tilaan missä kärpäset ja pikku meininkimadot vilistävät pitkin kroppaani ja silti te söitte minua. Ei hyvää päivää. Ei sitten tullut mieleen että pakki ei ehkä kestä?
Toisaalta ennen, silloin aikojen alussa oli hienompaa kuin nykyään, saatoin roikkua luolamiehen vyötäröllä jopa viikon verran ja luolagubben mielestä hyvää oli. Luolamiehiksihän teitä kutsuttiin siihen aikaan kun oli vielä kunnon petoja ja sen tulenteon kanssa vähän niin ja näin. Näin läskinpalana olen ajatellut usein kun olen saanut ”asiakkaassani” ruokamyrkytyksen aikaan ja hän makaa äly mäellä, on siis vihdoinkin hiljaa – että miksi ei koskaan ole puhuttu luolanaisista? Muistan nimittäin ajan kun teitä oli jopa enemmän kuin miehiä, johtuen siitä että te lähetitte ne helvatan vajakit miehenne mammuttijahtiin vaikka se karvapöllerö pystyi helposti tappamaan yhdellä pään heilautuksella puolenkymmentä ukkoa. Siinä ei näet eläimen nahasta tehty rääsy paljon pitele kun nelimetrinen syöksyhammas pamahtaa rintakehästä läpi. Mutta se siitä.
No vähän vielä. Kaappareiden aikaan oli kerrassaan fantastista seilata ympäri meriä. Annoin matkan alkuvaiheessa valheellisen kuvan että nyt on kuulkaas paljon hyvää läskiä syötäväksi mutta nou nou, jo satamassa ahtaajien paskaiset kädet olivat saastuttaneet minut, kuinka ihana termi ja mitä pidemälle matka eteni, pilaannuin muutenkin kiihtyvällä tahdilla. Tästä syystä merillä nähtiin tuohon aikaan paljon aavelaivoja. Paatit itsessään hyväkuntoisia mutta miehistöä ei missään ja siihen on looginen selitys: laivan kokki oli se joka huomasi että muutun punaisesta, kauniisti marmoroituneesta läskinpalasta harmahtavaksi ja hieman tuoksahtavaksi klöntiksi joten hän lisäsi pinnalleni suolaa, suolaa ja taas suolaa.
No eihän sillä enää siinä vaiheessa mitään merkitystä ollut ja koska laivassa oli rajalliset vesi – ja viinivarastot, alkoi miehistö kärsiä janon tunteesta yhä enenevässä määrin. Lopulta veden puutteesta aiheutunut hulluus sai heidät hyppäämään laidan yli koska ”oli pakko päästä juomaan” ja merethän ovat täynnä vettä, tosin aivan liian suolaista mutta sillä ei ollut enää merkitystä laidan yli hypänneelle, uimataidottomalle kaapparille.
Se noista hauskoista mutta sangen pitkäveteisistä ajoista, siirrytään nykyhetkeen. Nykyään elämäni on mennyt vi..ivakoodiksi. Tässä sitä maataan kaupan kylmäaltaassa pikku paketissa, tarpeeksi alhaisessa lämpötilassa ja suojakaasuissa (happi, argon, typpi, hiilidioksidi, helium, vety etc). Pakkauksia suojaa usein muovikelmu mutta se on teidän ihmisten kannalta paska juttu. Katselen ja koen päivittäin kun minut nostetaan kylmäaltaasta, hypistellään ja puristellaan jolloin tapahtuu jotain mielenkiintoista; joko ne typerät rakennekynnet ja tavan duunarin himppa liian pitkiksi kasvaneet kynnet puhkaisevat suojakelmun, jolloin suojakaasut poistuvat ja tilalle pääsee kaupan ei niin terveellinen ilma ja mikä parasta, kauppiaat säätävät yöksi muutamalla asteella lämpötilaa (+3 -> +5) altaissa ja kaapeissa ihan säästösyistä mitä he eivät tietenkään myönnä, joten siitä se lähtee – en muuten ole enää niin freesissä kunnossa kuin luulisi tai mitä paketin kylkeen lätkäisty tarra antaa ymmärtää.
Okei okei, taitaa johtua siitä että mä olen elänyt läpi ihmiskunnan historian ja nähnyt millaisia te olette, niin mun käy sääliksi teitä vaikka tiedänkin että saan helvetissä tämän johdosta huutoa. Mun pakko sanoa että olette te menneet eteenpäin eikä tilanne ruoan suhteen ole niin synkkä mitä annan ymmärtää. Sen sijaan teidän kannattaisi siinä mun syömisen lomassa pohtia että mitä helvettiä te oikein touhuatte? Pelkkää sotimista, eriarvoisuutta ja sortamista. Nuo edellä mainitut on mun veljiä ja mä olen kateellinen niille koska ennen ruletin minä mutta nyt ne ja se on väärin. Lopettakaa sodat ja typerät ennakkoluulonne, sosiaalisen median paska ja ryhtykää syömään vielä epäterveellisemmin, se on mun hommaani ja siihen mä pyrin.
Eikä aina kannata ostaa kaupasta. Jos teillä ei itsellänne ole, niin jollain sukulaisellanne tai kaverillanne on kuitenkin hirvikivääri tai muu ase, joten ei muuta kuin metsään ja hirveä, peuraa ja kaurista nurin, pienriistasta puhumattakaan. Kyllä jokainen oppii läskiä leikkaamaan kun muutaman ruhon verran harjoittelee. Sitä paitsi se tulee halvemmaksi – jos ei jää kiinni ja sen te osaatte, siks mä pidänkin teistä. By the way, nyt kun koulut alkaa ja kesälomakausi on loppumassa, niin mua saa osavaan hintaan ympäri maata. Ostakaa oikein perkeleesti ja hei, ei mitään väliä jos pakastimeen ei mahdu, mä säilyn useita viikkoja jääkaapissa ja jopa keittiön tasolla – sanokoon muut mitä tahansa. Mä voin vielä joskus kertoa itsestäni ja mun mukavista serkuistani kuten kalasta, äyriäisistä ja muista ihme merenelävistä koska ne on vielä ronkelimpia ympäristön ja lämpötilan suhteen ja vinkkinä voin sanoakin että nyt kun kohta on venetsialaisten aika, niin valmistakaa kaikki simpukat, ravut, äyriäissalaatit ja muut jo aamusta, kyllä ne säilyy mökin terassilla seuraavaan iltapäivään asti. Se on ihan turhaa puhetta että pitäisi olla tuoreuden ja lämpötilojen kanssa tarkkana. Nähdään teholla ja jos ei siellä, niin viimeistään gastrolla. Letkuissa on niin mukavaa.
-Läskinpala-
