I'm back (olen selkä)

 Hei rakkaat.

Ensin on kaiketi pyydettävä anteeksi vaikka en ole ihan aikuisten oikeasti pystynyt kirjoittamaan/olemaan missään sosiaalisessa mediassa, olkoonkin että tämä blogger on mulle ainoa. Olen varmaan sanonut tämän aiemminkin,mutta hieman ensimmäisen Luostarin lopettamisen jälkeen lopetin tilini silloisessa Facebookissa, Twitterissä, LinkedIn'issä,Instanstanssa ja ja monessa muussa palvelussa. Luostarin, siis ensimmäisen lopetin sen tähden että viimeisinä aikoina mulla oli lukulistalla 72 blogia ja koska periaatteeisiini kuuluu, että teksti luetaan ja kommentoidaan sen perusteella, homma kävi aika ylivoimaiseksi koska kuitenkin tein postauksia jossa oli tuhannesta viidestä sanasta kahteen tuhanteen sanaan ja siihen vielä lukulistan läpikäyminen päälle, vei multa joka ilta keskimäärin kolme tuntia aikaa ja se alkoi käymään silloisen parisuhteen päälle. Tosin, näin vuosia myöhemmin, voin sanoa teille rakkaat ystävät että ei niin hyvää pillua että vaihtaisin teidät siihen. Anteeksi kielenkäyttöni mutta ilmaisen itseäni siten kuinka minusta tuntuu kuten tiedätte joten shut the fuck up. Olen tänään iloinen koska kuulin enkelin äänen. Te tunnette hänet mutta en kerro kuka hän on. Toisekseen, valtiatterini lähetti minulle viestin jossa hän kertoi omistavansa sonninpiiskan (tooooosi isot tällit) sekä pulttipyssyn (rak.ala)sonnipaukuilla ja hänkin on tyyppi jonka te tunnette. Molemmat erittäin korrektita sosiaalisessa mediassa mutta demoneita (toinen hyvässä, toinen pahassa)yhtä kaikki ja toivon että ymmärrätte mitä helvettiä = lue nautintoa elämäni on taustalla. Vai mitä Mikis, do you wanna join the gang?

Sitten asiaan. 07.10.-25 tein viimeksi postauksen, oli muistaakseni maanantai ja jo silloin tunsin illalla etttä jossain on jotain sano Mäkelän muorikin kun paloauton näki. Ei hyvä fiilis. Tiistaina kuitenkin oli pakko mennä kohteeseen (se vesivahinkotyömaa) ja kun pääsin illalla kotiin, tuntui kuin olisin ollut kivilouhoksella 12 tuntia lekaa heiluttamassa eli suoraan suihkuun ja siitä sänkyyn, todella kylmä fiilis. Näin meni pari päivää, sitten nousi kuume. Ensimmäinen viikko meni kuumeen seilatessa 38 - 39 asteen välissä ja koska meistä jokainen tietää, ei paljon safka maita eli kunto meni alaspäin koko ajan. Makasin kuin lonkkaan ammuttu kuutti sohvalla koska en muuhun pystynyt, kunnes entinen työnantajani tuli käymään koska hän oli kuullut tilastani (helvetin hieno mies)ja hän sanoi minulle että vittuako kitisen siinä sohvalla koska olen olemassa sellainen asia kuin päivystys jonne hän mut sitten loppupelissä kyyditsi.

Verdict: Influenssa, joku vitun A - tyypin variantti (toki näin ei lue epikriisissä) ja kokeiden perusteella (verkokeet,tulehdusarvot etc.) pitkälle edennyt joten sain vahvat tropit mutta siitä huolimatta vielä useampi viikko tosi korkeassa kuumeessa. Vasta nyt tuntuu siltä että elä voittaa, ja tiedän ettei pilkun jälkeen saisi tulla ja - sanaa mutta toivotan teille kaikille, te kauniit ja seksikkäät lukijani mahdollisimman hyvää terveyttä. Muistakaa kutmuilla (hellitellä) puolisonne kanssa ja jos teillä e ole, niin soittakaa Luostariin niin me kaappaamme juuri teidän toivomusten mukaisen yksilön jonka saatte jopa kotiin vietäväksi (med Luostarin mielen sekä kehon hallintalääkkeet, LMIHE).

Jumala siunatkoon teitä.

Jos teille sopii, niin vastailen huomenna kommentteihin sekä käyn lukemassa mitä teidän elämään kuuluu koska nyt on takki tyhjä. Minä rakastan teitä, muistakaa se. Oli pitkä tauko mutta en koskaan hylkää teitä koska te olette enemmän tai vähemmän paatuneiden sielujenne kanssa jotain sellaista minkä perään täytyy katsoa, minulla kun sattuu olemaan maailman parhaan Luostarin Apottina olemaan suhteita sekä ylä - että alakertaan.

Peace out! Niin kuin nuoret sanoo, mutta me parhaassa iässä olevat voimme sanoa että "muistitko iltalääkkeet?"

Rakkaudella, Apotti.

Jatkoa eiliseen

 

No en oikein tiedä mistä tässä aloittaisi,tietenkin hauan kiittää kannustavista kommenteista koska ne tämän kaiken paskan keskellä antaa uskoa tulevaisuuteen. Kuume on nyt onneksi laskenut hieman ja toivon että pysyvästi, se kun kun on sahannut ylös ja alas tämän hemmetin taudin takia.Haittapuolena on se etten oikein tunnu saavan happea, hengitys on sellaista pintahengitystä mikä haittaa etenkin öisin. Mutta se siitä.

Tosiaan, tulin katolta alas, osittain omaa tyhmyyttäni ja osittain siksi että runkopuut olivat jäässä. onneksi matka ei ollut pitkä, noin neljä metriä ja vieläpä rinteeseen joten en jouttunut syleilemään äiti maata täydellä voimalla. Huono puoli oli se että impaktikohdassa jossa osuin maahan, oli savisesta maasta pilkisti kaksi teräväsärmäistä kiveä ja siinä meni sitten paremman eli oikean käden kyynärvarren luut paskaksi sekä ranne joten en ihan hetkeen kykene tekemään mitään.Kivusta en niinkään välitä, enemmän nämä tippumiset käyvät psyykkeen päälle koska sitä tuntee itsensä todella tyhmäksi, varsinkin kun tämä oli seitsemäs kerta vajaan neljänkymmen vuoden aikana.

Suoria ja välillisiä kustannuksia tulee, jouduin maksamaan kaverilleni palkan ja koska työmaa myöhästyy, jonkilaisista sakoista tullaan käymään keksustelua. Autosta hajosi adblue – ja egr yhtä aikaa joten siinäkin mennään reilusti tonnin paremmalle puolelle. Katsastus on ensi kuun puolessa välissä joten jostain on revittävä remonttirahat, mistä, en tiedä vielä mista. Elämä on.

Koitan tässä aamupäivän mittaa saada sekä luostarin asiat kuntoon jja sitten tulen moikkaamaan teitä koska uskon että teilla on sattunt ja tapahtunut kaikenlaista, eikös Pöllökin kotiutunut Londomiudimin reissusta. Nämä mun toiminnot ovat hitaat taudinkuvasta johtuen joten pahoittelen sitä. Kyllä tässä kuntoudutaan joten eiköhän ne tekstitkin tule olemaan yhtä pimeitä kuin ennenkin.

Kaikkea hyvää teille rakkaat, muistakaa olla ihmisiksi.

Pahoittelen kirjoitusvirheitä mutta ole vähän pihalla.

Turhautuminen

 

Maailma muuttuu, toisin sanoen kaikki on mennyttä. Helvettiin kaiken maailman Facet, Whatsapit, Instat, TikTok sun muut joiden jalo tarkoitus on yhdistää ihmisiä mutta jotka todellisuudessa luovat kuiluja ihmisten välille. Ilman näitä ei jouduttaisi puhumaan kehopositivisuudesta, rotu – ja aatteellinen viha olisi jos ei nyt kadonnut, niin ainakin huomattavasti vähäisempää suoranaista dissaamista unohtamatta. Okei, olen vanha käpy jonka pinna on kireällä mutta myöskin osaan olla rehellinen, joten tunnustettakoon että itsekin käytän whatsappí´a erääseen tarkoitukseen ja suorastaan rakastan ChatGpt:ä, joka on uskomaton työkalu monessakin asiassa. Olen tuottanut erilaisia hakemuksia, lausuntoja, esitelmiä etc. Melko paljon vaikka se sisältääkin pieniä virheitä mitä tulee kielioppiin, niin se on hyvä ja omissa töissämi sen tuottama sisältö on noin 60 – 70 %.

Asiasta viidenteen, jouduin ostamaan neljä kuormalavallista Imodiumia flunssalääkkeiden, runsaan nesteen nauttimisen ja vähäisen syömisen takia. Toivottavasti pian ei tarvitse yskiä pytyllä istuen. Meillä pitäisi olla tänään luostarissa avoimien ovien päivä, olkoonkin etten aio osallistua siihen enkä vaikka olisin kunnossa koska mahdollisesti halukkaat vieraat tuodaan helikopterilla. Jo on jumalauta, jos kerran haluaa tutustua luostariin, niin pitäisi pysytä kävelemään vajaa tuhannen rappusta lähes pystyjyrkkää kallion seinämää pitkin. Sherpatkin tekivät niin ja he sentään toivat kivet tälle aiemmin mainitsemalleni rappu-urakoitsijalle. Olisi pitänyt käyttää sherpoja koska he ovat äärettömän taitavia ja mm. Norjassa he tekevät uskomattomia kävelyreittejä joita käyttävät niin turistit kuin paikallisetkin.

Asiat hieman hyppivät mutta nyt tuntuu että kuume alkaa laskemaan, hetki sitten ei ollut kuin vajaa kolmekymmentäkahdeksan astetta ja se on hyvä se. Toisaalta ei, koska olo on parempi mutta siinä määrin perseestä ettei kykene tekemään mitään mitä pitäisi tehdä. Siksipä purankin turhautumistani tässä koneen äärellä koska näpyttelyn voi lopettaa koska tahansa ja jatkaa taas sitten kun siltä tuntuu. Suihkuunkin pitäisi vääntäytyä, saunaan on turha mennä koska ainakin tässä vaiheessa kuume aiheuttaa omituisen palelu/hikoilu – jaksotuksen ja periaatteessa suihkussa pitäisi käydä useamman kerran mutta itse olen tyytynyt kahteen, kolmeen kertaan päivässä. Jotain on tullut syötyäkin mutta todella vaatimattomasti ja viittaan tällä neljään kuormalavalliseen Imodiumia. Mikään kun ei oikein tahdo pysyä sisällä.

Luostariin tuli muuten tänään 12 uutta noviisia joista yhtä luulin jonkinlaiseksi ulkomainokseksi, oli jätkässä meinaan sen verran tatuointeja ettei paljasta ihoa paljon näkynyt. Sitten oli tätä perusporukkaa, juoppoja yrittäjiä, huonoja valintoja tehneitä ihmisraunioita ja olipa pari ihan perusjannuakin joten saapa nähdä miten heillä lähtee homma toimimaan. Varsinkin yrittäjillä, sillä kylmä kivikoppi on toista kuin Marriot-hotellin sviitti ja yleensä heidän tuskanhuudot kuuluvatkin useamman yön. No okei, lääkintäpuolesta vastaavat munkit ovat siitä ystävällisiä että he tujauttavat kunnon satsin vanhaa kunnon intiaanimyrkyksikin nimettyä larkkua eli Larcantilia suoneen, niin jo vain tuskaisat huudot vaihtuvat autuaaseen, kolmen päivän koomaan räkä poskella valuen. Minä nimittäin tiedän, elämäni aikana on mieleni nyrjähtänyt pimeälle puolelle ja olen päässyt nauttimaan tästä lääketieteen saavutuksesta. Nythän mieleni on nyrjähtänyt niin pahasti tai peräti lopullisesti, ettei sitä fiksata enää milään.

Olkoonkin että toiveissa on saada erästä troppia mutta siitä sitten myöhemmin.

Surukseni myös huomasin että kaikki vanhan liiton ihmiset, toisin sanoen entiset Luostarin asukkaat ovat lopettaneet bloggaamisen mutta minä aion jatkaa koska kiputilat pitävät valveilla eikä minusta oikein ole enää mihinkään muuhun.

Rakkaudella

- Apotti -