Asemasotaa masennuksen kanssa

 Vähän erilaista tällä kertaa. Mulla on vuosia sitten diagnosoitu vaikea masennus ja välillä se ottaa ylivallan, jolloin elämästä tulee todella vaikeaa. Tässä on nyt käyty kuluneet pari viikkoa sen kanssa sotaa siitä kumpi tätä päätä ja sen kautta kaikkea oikein hallitsee. Taistelu on asemasotaa pahimmillaan, rintamalinja ei periaatteessa liiku, mutta välillä toisen tulitus on niin kiivasta että toisen osapuolen on pakko pitää pää alhaalla ja valitettavasti masennus on ollut vahvoilla pari viimeistä viikkoa. Mikään ei onnistu, ei vaikka kuinka yrittäisi, tai tuo nyt on todella väärin sanottu koska kun masennus on voitolla, niin mitään ei tapahdu. Sitä vaan ajelehtii täysin irrallaan omasta elämästään ja todellisuudesta, tuntee ettei kuulu yhteiskuntaan eikä mihinkään muuhunkaan.

Aikoinaan tuli käytyä psykiatrin pakeilla mutta senkin puolen palvelut menivät täällä siihen malliin että viimeisenä vuonna eli pari vuotta sitten, näin psykiatrin tasan kaksi kertaa. Muuten oli käytävä hänen assistenttinsa tai millä nimellä sitä kutsutaankin, pakeilla joka oli kyllä mukava ihminen mutta kun joka kerta meni kaavalla että otetaan fläppitaulu eteen ja ryhdytään arvioimaan ja piirtelemään kaavioita miten sun elämää tulisi parantaa, niin sanoin että jos en kerran pääse psykiatrin puheille, niin mitä jos lopetetaan tähän. Tämä assari/sairaan-/terveydenhoitaja kun ei ensinnäkään voinut vaikuttaa lääkkeisiin ja toisekseen ei kyennyt ymmärtämään sitä jos ihminen on masentunut, niin sitä ei todellakaan kiinnosta lähteä lenkille ja vielä vähemmän mennä johonkin helvetin aktivointi-istuntoihin käpylehmiä väsäämään. En sano tätä pahalla mutta se on totuus tämän päivän hoidosta.

Eniten vitutti se, että psykiatri joka olisi voinut vaikuttaa lääkkeisiin - siis oikeisiin lääkkeisiin - ei ollut yhtään innostunut asiasta ja tähän vaikutti asia jota te ette ehkä usko mutta on totta. Eli koska mulla on suht helvetin jyreät lääkkeet (mm. Targiniq 30mg 2 x vrk, 10mg Oxynorm 3 x vrk + tarvittaessa läpilyöntikipuihin, 3 x 300mg/vrk Lyrica ym. ym.) tuon paskaksi menneen selän ja hermostoperäisen päänsäryn takia eli selkä- ja päänsäryt ovat jokapäiväisiä, niin päätettiin että psykiatri, mun fyysisestä terveydestä vastaava lääkäri ja minä pidetään teams-kokous koska kahdella ensimainitulla oli kuulemma aina niin kiire ettei varsinaista naamat vastatusten kokousta voitu pitää. Kaiken huipuksi sinä päivänä kun kokous oli tarkoitus järjestää, tämä psykiatrin assari soitti mulle ja pyysi mut vastaanotolle koska psykiatri oli ilmestynyt sinne vaikka hänen ei siis pitänyt olla tavoitettavissa noin niinkus fyysisesti. No, kun tuli aika, niin menin vastaanotolle ja siellä nämä sitten yrittivät järkätä teams-kokousta fysiikastani vastaavan lekurin kanssa. Ei tuntunut onnistuvan ja kysyin että saisinko yrittää jos onnistuis, niin sain vastauksen että istu sä vaan siinä penkillä, kyllä me tää hoidetaan. Puolen tunnin vääntämisen jälkeen psykiatri tuumasi ettei onnistu ja kokous päättyi siihen, hän lähti menemään ja jäin istumaan jakkaralle jolloin assari tokas että joo, sä voit lähteä siitä kans ja niinhän mä sitten tein. Se oli viimeinen kerta kun näin psykiatrin.

Kokous olisi ollut mulle tärkeä koska siinä fyysisestä puolesta vastaava lekuri ja psykiatri olisivat sopineet että miten he puljaavat lääkkeet koska on sen verran noita kovia kipulääkkeitä. Pari kertaa fiasko-teamsin jälkeen yritin hoitaa asiaa assarin välityksellä, toivoin että lekurit olisivat keskustelleet keskenään ja kertoneet mulle mikä lopputulema on mutta kun ei. Vuoden ja kolme kuukautta (tapaaminen assarin kanssa oli joka kuukausi) jaksoin yrittää mutta sitten totesin ettei kannata hakata päätä seinään ja lopetin mikä tietysti oli typerä teko, koska nyt papereissa lukee että olen kieltäytynyt hoidosta. En ole katkera mutta sanonpahan vaan että on vitun hieno systeemi. Ihan siksi että kun psykiatri ei saanut yhdellä yrittämällä omalääkäriin yhteyttä, niin lääkkeitäni ei saatu kartoitettua ja tehtyä uutta suunnitelmaa. Sitten oltiinkin jo tilanteessa missä lääkkeiden kartoitus olisi tehtävä niin, että psykiatri pistää mulle lähetteen sairaalaan ja asia hoidetaan sitä kautta mutta kun olen jo ollut siellä ja mulla on mustaa valkoisella ettei sairaala voi näissä mentaalipuolen asioissa tehdä kohdallani mitään, niin nyt sitten ollaan ilman lääkkeitä. 

Siis masennuslääkkeitä, kipulääkitykseen olevat respat ovat ok. Yhtenä vaikeutena sanoin psykiatrille sen että mä en pysty keskittymään koska päässä pyörii sata asiaa kerralla, tilanne on sama kuin jos vanhoja diakuvia näytettäisiin kaksi kuvaa per sekunti. Siihen psykiatri totesi ettei sulla voi olla ADD koska olet masentunut. Vastasin siihen että siksi mä olenkin osittain masentunut koska mun päässä käy niin vilkas liikenne ettei asioiden hoidosta tule mitään, turhaudun jos homma ei toimi. Psykiatri pudisteli päätään ja en käy kiistämään, ehkä hän oli niin pitkälle koulutettu että näki jo yhdellä vilkaisulla mikä jeppeä vaivaa ja mikä ei.

Niinpä pääsemmekin tästä kaikesta edellä mainitusta siihen, että olen teille anteeksipyynnön velkaa koska aika ajoin kielenkäyttöni on erittäin epäsopivaa enkä sitä mitenkään puolustele mutta se johtuu rakennusalalla viettämistäni vuosista ja siitä kun turhaudun masennukseen. Tietenkään näin ei saisi olla mutta....

Miksikö kerron kaiken tämän, siksi että tuntisitte minut paremmin tai miten sen nyt sanoisi, tietäisitte että missä mennään jos luette näitä postauksiani. Tätä on vähän vaikea selittää mutta toivon että te viisaina ihmisinä tajuatte mitä tässä yritän kertoa ja koitan tosissani siivota kielenkäyttöäni. Lupaus voi kestää tämän päivän tai vaikkapa viikon mutta mä oikeesti yritän koska en käytä siivotonta kieltä tarkoituksella mutta kuten tossa aiemmin sanoin että pää vilisee asioita, niin se on sama tämän kirjoittamisen kanssa. Kun istun läppärin ääreen, niin sitä tekstiä alkaa tulemaan ja sitä tulee solkenaan mikä sitten näkyy lopputuloksessa. Ilmeisesti mun pää on lopullisesti rikki mutta senhän te jo tiesittekin. Jotta ei menis ihan omituiseksi ja synkäksi, niin loppuun Y-putkesta pari videota mitkä toisinaan auttaa hillitsemään pään sisäistä liikennettä. Tosin näitä pitää kuunella kuulokkeilla saadakseen kaiken irti, volyymitason voi sitten itse päättää. Muistakaa olla ihmisiksi ja huomenna....tai mistä sitä tietää vaikka tänä iltana, palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Ainakin mä toivon niin.

Ps. Jos haluatte hyviä taustakuvia tms. ilmaiseksi ja vapaasti ladattaviksi, niin käykääpä täällä. Hakukenttään vaan minkälaista kuvaa etsitte ja siitä se sitten lähtee.

Apotti 

Riippuu päivästä, joko jotain tällaista...

...tai sitten jotain tällaista...

Muutos

 

Olkoon kaikki hieman toisin tästä päivästä lukien sillä heräsin hetki sitten, sain nukuttua jopa kolme tuntia ja se hiljensi demoneita pään sisällä. Purin myös illalla sydäntäni Puskikselle joka on menneiden vuosien saatossa joutunut kuuntelemaan näitä valituksiani mistä hänelle iso kiitos. Eniten ketuttaa se, että tänään olisi ollut psykiatrin kanssa tapaaminen jossa piti sopia uudesta lääkityksestä, tuolla pään sisällä kun tapahtuu liian paljon, vähän niin kuin koittaisi neljäkymmentävuotta vanhalla IBM:N Think Padilla ajaa nykyisiä ohjelmistoja. Ei tule mitään, paitsi pään sisällä kovalevy hirttää kiinni kun ei ole käyttömuistia eikä sen paremmin mitään muutakaan muistia. Pirunmoinen tilanne ja siihen kun lisää vielä raha – ym. huolet päälle, niin ei hyvä heilu mikäli ette ole teksteistä vielä huomanneet.

Toisaalta ihmisen ei pitäisi säännöstellä itseään sillä johonkin se sekasorto pään sisältä on purettava ja mulle se on tämä koska tämän ei pitäisi vahingoittaa ketään. Tarkentaakseni tätä, lopetin kaiken sosiaalisen median käytön silloin vuosia sitten kun lopetin blogin pitämisenkin. Tosin nykyään käytän Whatsapp´ia mikä on hyvä esimerkki ryhmäpainostuksesta sillä ne muutama harva ihminen jotka ovat todella läheisiä, vaativat kyseisen äpin käyttöä mukamas viestintää helpottamaan vaikka kerroin heille että perinteisillä tekstareilla se onnistuu yhtä helposti. Loppupelissä paljastuikin ettei heitä huvittanut vaihtaa applikaatiosta toiseen vain viestitelläkseen mun kanssa ja niinpä sitten päätin antaa periksi. Kaikista muista olen pysynyt pois ja uskokaa tai älkää, niin elämään tulee lisää tunteja sitä enemmän mitä vähemmän viettää aikaa koneella tai luurin parissa. Eikä laatu kärsi yhtään. Yritän tässä sanoa sitä että voisin yhtä hyvin olla Facessa tai Twitterissä etc. trollaamassa ja viskomassa paskaa kaikkien niskaan jos olisin ihminen joka haluaa purkaa pahaa oloaan niin mutta mä en ole. Hullu voin olla ja olenkin mutta en sentään kohtele kusipäisesti ketään, en ainakaan oma-aloitteisesti.

Vaikka otsikkona on ”Muutos”, valehtelisin teille jos sanoisin että tästä päivästä eteenpäin kaikki muuttuu koska en voi taata etteivätkö demonit joko lääkkeiden loppumisen takia tai jostain muusta syystä ota jälleen päätä haltuun mutta yritän tehdä parhaani. Huomisen psykiatrin ajan peruminen ketuttaa varsinkin siitä syystä kuten jo aiemmin mainitsin, että mulle ollaan vaihtamassa lääkitystä ja se lääke mikä on tavallaan hakusessa, on sen verran kovaa kamaa että sitä varten on pitänyt ottaa kahta eri valmistelevaa lääkettä (molemmat ihan paskoja) ja huomenna olisi pitänyt tehdä kartoitusta ja testejä joita vihaan mutta jotka ovat kuulemma pakollisia mikäli haluan päästä tähän tavoitteeseen. Olen yrittänyt selittää pääni sisäistä liikennettä tai sitä liiallista aktiviteettia jo useamman vuoden mutta vasta nyt, lekurin vaihtumisen vuoksi olen pääsemässä lähemmäs rauhaa tai ainakin toivon niin.

Olkoonkin että tässä on vuosien aikana saanut pettyä useamman kerran enkä näin ollen luota mihinkään ennen kuin siitä on mustaa valkoisella. Mielenterveyspuolella on sellainen haitta vallitsevana, että kaikkia pidetään automaattisesti sekakäyttäjinä ja yksilöinä jotka vain haluavat pitää hauskaa ilman viinaa. Itse olen ollut dokaamatta yli vuosikymmenen ja nyt ollaan tilanteessa tämän uuden mahdollisen lääkkeen takia tai paremminkin sen sanelemana, että olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta näitä kovia kipulääkkeitä. Psykiatrit kun ovat vuosien varrella sanoneet etteivät he halua myrkyttää minua mutta kuitenkin ovat määränneet kaikkia mahdollisia mielipide – eli mielialalääkkeitä, siitäkin huolimatta että olen sanonut heille etteivät ne mitään auta pään sisäiseen liikenteeseen, vaan vetävät hitaalle jolloin perusasiat kuten siivous ym. ovat asioita joita ei huvita tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kahlaisin täällä polviin asti ulottuvan rojukasan keskellä tai en kävisi suihkussa, mutta kaikki nuo tapahtuvat kuin hidastetussa elokuvassa tai jonkinlaisessa unitilassa. Ihmiset jotka joutuvat syömään näitä nappeja, tietävät mistä puhun ja mielialalääkkeet ovat niitä joita ei vaihdeta kovempiin tai parempiin kuten tehdään perusterveydenhoidossa jos sairaus niin vaatii, tarjotaan vain vaihtoehto B:tä vaihtoehto A:n tilalle. Katkeruuttako? Ehkä tietyssä määrin ja ymmärrän myös lääkäreitä koska he ovat meitä hulluja viisaampia (ainakin uskottelen itselleni niin).

Teille, jotka joudutte juoksemaan omien demonienne kanssa, toivotan kaikkea hyvää ja jos haluatte joskus purkaa paskaa oloanne vaikkapa minuun, silleen asiallisesti, niin kuuntelen ja vastaan mielelläni. Minä en ole mikään asiantuntija enkä tule sanomaan kenellekään miten hänen tulisi elää, vaan paremminkin voin tarjota vertaistukea koska ne muutaman vuoden vajaat 30 vuotta elämästäni jotka olin todella sekaisin, olivat sellaisia joiden aikana pääsin näkemään äärettömän paljon erilaisia demoneita niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli jotain minkä toivoo unohtavansa. Ehkäpä ne hitaalle vetävät ovat sittenkin hyviä? Ne, jotka saavat oksentamaan ja väsyttävät mutta et saa nukutuksi joten olet niin väsynyt ettet jaksa edes ajatella? Sekö niiden tarkoitus onkin?

Ps. Poiketkaapahan Pöllönkulmalla!

Rakkaudella

- Apotti -