Huh huh. Olipa mielenkiintoinen päivä, olin nimittäin hullun Hulkkosen ja vähintäänkin yhtä kipeen Pasasen jouluvalmisteluita tekemässä. Jep, Hulkkonen soitti eilen illalla ja pyysi tänään jeesaamaan, kertoi että tehdään ensin hänellä jouluun liittyviä juttuja ja käydään sitten yhdessä auttamassa Pasasta. Näillä kahdella herralla on joka helvetin juhlapyhä kisaa siitä että kumman pirtti ja ympäristö näyttää paremmalta, luonnollisesti teemaan littyen. Esimerkkinä mainittakoon että pari vuotta sitten Hulkkoselta meni yli hänen hankkiessaan rekvisiittaa kuolleiden päivää varten. Hän nimittäin perusti ensin kuljetusfirman, osti oikein täysperä rekan myytyään perinnöksi saatua mettää ja soitteli pitkin lähi-itää, afrikkaa ja kaikkia maita missä nyt soditaan ja yritti ostaa sodissa kaatuneita ruumiita puutarhansa koristeeksi. No eihän siitä mitään tullut.
Tämä johtui siitä että edellisenä halloweeninä Pasanen oli palkannut kolmekymmentä näyttelijää lähialueiden harrastelija teatteriporukoista jotka joku saatanan kallis ammattilainen oli maskeerannut tosi karmean näköisiksi. Siellä ne makas pitkin pihaa ja puutarhaa, välillä jonkun käsi liikkui tai joku päästi korahduksen ja vieraat olivat kauhuissaan. Sitkeitä näyttelijöitä, ei ole helppoa maata iltapäivän neljästä aamukahteen paikoillaan ja välillä liikuttaa jotain raajaa hieman tai korahdella. Tosin Pasanen oli välillä syöttävinään niitä, samoin hänen tyttärensä ja he viskoivat näyttelijöiden eteen grillattua kanaa ja kaikkea tällaista pientä. Näyttelijät tosin joutuivat kusemaan housuihinsa koska sopparissa luki etteivät he ehdottomasti saaneet liikkua, pois lukien raajat ja äänet.
Okei, ensin menin siis Hulkkoselle ja siellä oli perkeleelliset systeemit menossa. Yllätyin kun paikallinen rakennusfirma oli tilattu, eivät meinaan ole halpoja ukkoja ja vielä enemmän yllätyin heti helvetin isosta autonosturista, jumalattomasta kuopasta ja jäätävän isosta kuusesta. Hulkkonen huomas mut ja tuli sanalle.
-joo, käytiin Tompan kanssa (paikallinen, pahoin alkoholisoitunut metsäkoneyrittäjä) pöllimässä kaupungin metsästä korkein kuusi mitä löytyi ja Laajasalo (niin ikään paikallinen, huolestuttavan pahassa amfetamiinikoukussa oleva kuljetusliikkeen pitäjä) toi sen lavetilla tänne. Eikö olekin hieno?
-joo, onhan se vaikuttava. Meinaatte tolla nosturilla nostaa sen pystyyn?
-jep, monttu sen takia noin suuri koska kun kuusi saadaan pystyyn, niin monntun pohjalle tulee ensin vitun isoja kiviä ja sitten kaksitoista kuutiota betonia jotta kuusi pysyy pystyssä.
-eikö se tule helvetin kalliiksi kun nosturi joutuu koko yön pitämään kuusta pystyssä kunnes betoni on kuivunut tarpeeksi?
-ei, mä tunnen myllyltä (betoniasemalta)yhden Jääskeläisen joka vastaa betonin sekoittamisesta ja se lupas laittaa kuran joukkoon paljon nopeutinta joten se valu on kuiva kolmessa tunnissa.
Katselin kun Hulkkonen & Co nostivat kuusen pystyyn ja melkein samassa kun he saivat sen passattua suoraan, paikalle tuli pumppuatuo jolla oli mukanaan seitsemän kuutiota ja toisessa, tavan ränniautossa josta kuraa lastattiin pumppuautoon, oli viisi kuutiota. Vihdoin kun valu oli suoritettu, lähti betoniautot ja rakennusliikkeen miehet sillä Hulkkonen ilmoitti ettei tälle päivälle enempää, hän ottaa myöhemmin yhteyttä.
Porukoiden häivyttyä Hulkkonen sanoi että mennään sisälle, muija on keittänyt kahvia. Vastustelin, sillä Hulkkosen muija on sen verran boheemi tyyppi, että kahvi saattaa olla mitä tahansa ja kahvin kanssa tarjottavat sirvakat - siis suolaiset ja makeat - ovat sellaisia että uskoisin Eviran, Vtt:n ja muiden vastaavien instanssien olevan haltioissaan mikäli saisivat niitä tutkittavakseen.
No, pakkohan sitä oli mennyt ja istahdin pöytään. Sain eteeni ison mukillisen kahvia joka oli varmaan lennätetty suoraan Turkista, sillä se oli niin vahvaa että huomasin lusikan alkavan vajota kohti pohjaa. Tarrasin nopeasti lusikasta kiinni, se oli aivan mutkalla ja päättelin että tämä sufee jää juomatta ja pariskunnan huomaamatta kaadoin mokat keittiön ikkunalaudalla olevan kaktuksen kukkapurkkiin. Ei varmasti mennyt kuin kolme sekuntia siitä kun kaktus sai kahviannoksensa, se muuttui ensin vaaleanpunaiseksi, kasvoi yhtä äkkiä 70 senttiä korkeaksi ja latvaan ilmestyi keskiverto joulutähteä isompi, monivärinen kukka. Olin hieman paniikissa mutta kun Hulkkonen kääntyi jälleen kahvipöytää kohden, hän vain tuumasi että näköjään taas tuo jolukaktus alkaa kukkia, tosin hieman etuajassa mutta mitä väliä. Vitut se mikään Schlumbergera (joulukaktus) ollut, vaan tavallinen Kandelabri (ns. cowboy-kaktus) joka oli kyllä poikkeuksellisen iso koska Hulkkonen oli saanut sen vasta viikko sitten ihan pienenä mutta mistä sitä tietää mitä helvetin lannoitteita Hulkkonen ja sen muija käyttää. Eniveis, Hulkkonen alkoi leikkaamaan muijansa tekemää kuivakakkua rälläkällä koska hän sanoi että siinä on hieman rapsakka kuori mutta sisus on mehevää ja kosteaa mutta jos kakkua pitää leikata rälläkällä, siitä on syytä kieltäytyä ja niinpä valehtelin Hulkkoselle että mun pakki on niin sekaisin etten ole saanut lekurilta lupaa syödä mitään makeaa.
Kahvittelun jälkeen Hulkkonen sanoi että mennääs selvittelemään jouluvalot jotka hän oli kuulemma ensin tilannut kanadasta, sen jälkeen antanut naapurikaupungin sähköliikkeelle tehtäväksi kiinnittää jouluvalot kaapeleihin (8 kappaletta valoilla varustettua kaapelia, kunkin kaapelin pituus 28 metriä). Jumalaisee kun näin jouluvalot, helvetilliset valot, siis todella suuret ja kun kysyin Hulkkikselta että mistä nämä lamput itseasiassa ovat peräisin, hän sanoin Beringin meren kuningasravun pyytäjiltä, he käyttävät näitä valoja laivojensa mastoissa kun on pakko nähdä kauas ja muiden laivojen on tietenkin nähtävä missä kukin liikkuu. Tuumasin Hulkkikselle että ne valothan ovat kirkkaat, ns. valkoista valoa mutta Hulkkonen oli tilannut Hämeenlinnalaisen lasitaiteilijan vaihtamaan lamppujen lasit monivärisiksi ja siksipä hänellä oli nyt vajaa neljäsataa erilaista valoa jotka tulisivat näyttämään upeilta kuusessa. Olimme saaneet neljä kaapelia selvitettyä suoriksi pihaan, kun paikalle tuli tuli helvetin iso rekka tai no nostinauto, sellainen jossa on nivelpuominostin jonka nokassa on iso kori, sellainen että sinne mahtuu viisi miestä ja vielä jonkin verran hyötykuormaa. Heti kun nostokonepalvelun äijä oli saanut tukijalat levitettyä, pihaan saapui kaikkiaan kymmenen pakua josta pukkas ulos äijää aivan saatanasti, kaikkiaan 32 heppeliä ja Hulkkonen ketoi heidän olevan massiivisiin valaistusoperaatioihin kuuluvan firman äijiä ja että he jatkavat tästä eteenpäin.
Niinpä sitten lähdettiin Pasasen jouluvalmisteluja kohden ja se oli virhe. Päästyämme Pasasen pihaan, näimme 316 metriä korkean radiomaston jonka Pasanen oli hankkinut Elisalta, se oli saanut purkutuomion mutta Pasanen hämärien yhteyksiensä kautta oli saanut tietää tästä ja oli soittanut Elisalle että mikäli hän saa maston ilmaiseksi, niin hän hoitaa purkamisen ja pois kuljettamisen. Kaupat olivat syntyneet, Pasanen oli palkannut kyseisiin hommiin erikoistuneen firman ja kuljettanut sen omalle tontilleen missä samainen firma oli laittanut sen pystyyn. Jalusta ja tornin alin kappale oli valettu ja ankkuroitu maahan jo parisen kuukautta sitten ja nyt kun masto oli pystyssä ja näytti noin 80%:sesti jäätävän, suorastaan käsittämättömän jättimäiseltä kuuselta.
Pasanen valaisi kuusen syntyä lisää; hän oli ostanut 24 eri metsänomistajalta ja metsäkoneyrittäjiltä kaikki hakkujätteet elikkäs oksat havuineen, ja tuottanut ne omaan pihaansa jossa niitä oli vielä valtavilla kasoilla. Tornissa kiipeili yhdeksän eri arboristifirman miestä jotka kiinnittelivät oksia havuineen, niitä nosteli suurin autonosturi mitä olen koskaan nähnyt. Pasanen valitteli että viimeiset parisataa metriä olivat olleet hidasta koska nosturi ei ylettänyt huipulle asti, mutta siitä mihin nosturin varat loppuivat, arboristit nostivat oksat ja havut maston huipulle kiinnitettyjen, sähkötoimisten vinssien avulla ja Pasanen uskoi että kun ukot vielä painavat töitä yötä päivää, niin kuusi on valmis viimeistään tiistaihin mennessä. Kun Pasanen kertoi että hänellä tulee viisi kilometriä valoja - jotka muuten ovat kaikki lentokoneiden lähestymisvaloja eli heti perkeleen kirkkaita ja vielä kun niiden lasit ovat maalattu 32:een eri sävyyn, niin kuusi näkyy kuulemma kolmensadan kilometrin päähän.
Näky oli liikaa Hulkkoselle, valehtelematta kuulin kuinka hänellä ratisi päässä, en tiedä että katkeilivatko suonet vai mitä taphtui, mutta hän hyppäsi autoonsa ja lähti mielipuolinen ilme kasvoillaan ja vauhtia oli varmasti niin paljon kuin autosta lähti. Katseltiin Hulkkosen lähtöä ja Pasanen kysyi että mikä sille tuli, johon vastasin että Hulkkosen kuusi näyttää ruukkukasvilta sun kuuseen verrattuna, joten kai se otti vähän kipeää Hulkkosen päässä. Näin sivusilmällä Pasasen hymyilevän pirullisesti mutta koska ilta oli jo pitkällä, niin kysyin Pasaselta että viittiskö se heittää mut kämpille ja niin myös tapahtui. Kotiin päästyäni aloin kirjoittamaan näitä tapahtumia ja hetki sitten tuli soitto kaverilta joka kertoi että Hulkkosella palaa. Paikalle oli kuulemma hälytetty kaikkiaan 23 yksikköä ja sammuttustyöt käynnissä. Jampe joka soitti, kertoi että Hulkkosen muija oli soittanut Jampen muijalle ja kertoneen että Hulkkonen oli tuli ns. kahva edelle eli poikkiluisussa pihaan, juossut varastohalliin ja samalla huutanut että kaikki vittuun täältä tai lähtee henki. Luonnollisesti kaikki olivat häipyneet, minkä jälkeen Hulkkonen oli kiivennyt useita keroja kuuseen mukanaan selkään köytetty bensakanisteri ja Hulkkosen muijan laskujen mukaan about 18 kertaa minkä jälkeen hän - siis Hulkkonen - oli tuikannut kuusen tuleen. Kuusi palaa kuulemma edelleen, samoin heidän talonsa eteläpääty koska kuumuus alueella on infernaalinen, myös heidän pihasaunansa on mennyttä mutta kaiken huippu on se, että Hulkkonen istuu kuusen juurella asbsestipuku päällään ja grillaa makkaraa. Makkaratikkuna hänellä on noin neljä metriä pitkä karbidisauva ja koska palokuntalaiset eivät saa häntä siirtymään, paikalle on hälytetty myös poliisi ja erityisesti poliisin Swat-ryhmä. Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun kyseinen porukka on Hulkkosen tontilla mutta siitä sitten joku toinen kerta.
Summa summarum: minä kun olen aina ollut siinä uskossa että multa lähtee välillä asiat lapasesta, mutta nyt kun katselin Hulkkosen ja Pasasen touhuja, niin mähän olen ihan kesäpoika heihin verratuna ja hyvä niin.
Että tämmöstä tällä kertaa.
Rakkaudella, Apotti