Sain ajatuksen tähän postaukseen Pöllöltä, hän kertoi blogissaan pienistä kommunikointiin liittyvistä ongelmista äijänsä kanssa, eikä tämän tekstin tarkoitus ole olla naisia halventava , ei missään Herran rakkaudessa, vaan siitä kuinka eri lailla miehen ja naisen pää toimii ja miten se vaikuttaa artikulointiin elikkäs tulikomentoihin ja niiden ymmärtämiseen. Naisethan ovat tunnetusti nopeaälyisempiä kuin miehet, tai no, heidän nopeat vastauksensa ja reaktiot ovat tuhansien vuosien evoluution tulosta. Naisethan puolustavat pesuettaan ja erityisesti jälkeläisiään leijonan lailla, mikä on hyvä asia ja tästä syystä heidän on ollut aikojen alusta asti ollut pakko reagoida salaman nopeasti kaikkiin ärsykkeisiin. Muuten meitä ei olisi yksinkertaisesti olisi olemassa eikä keittiön kaapit olisi täynnä ihme tupperware-kippoja.
Tämä alkukantainen, luontainen kehitys heijastuu väistämättä nykypäivään ja jo aikoinaan Armand Dupellier (1582 - 1660) joka oli aikansa johtavia aivotutkijoita, sanoi: "Jos on tarjous tuol, niin armain kävelee vaik suol". Mikään este, ei edes rahkasammaleiden peittämä suo ole siis liian ylivoimainen este naaraalle joka a) näkee joko jotain mikä uhkaa jälkeläisiä tai b) jotain mikä varmaan olisi hyvä omistaa. Armand'ia on muuten ihan turha googlettaa, ainoat hänestä löytyvät tiedot ovat Luostarin käsittämättömän laajan kirjaston uumenissa. Tämä valppaus liittyy myös oleellisesti kommunikointiin ja naisten salaman nopeiden reaktioiden takia pääsemme ongelmaan jonka löysi Saint Vituralis Perentiee - luostarissa työskennellyt sisar Amelia Korinttilainen jo vuonna 1244 ja hän nimesi ongelman tai paremminkin syndrooman "Too fast lips'iksi" ja vaikka muija ei osannut varsnaisesti englantia, oli hänelle annettu kielillä puhumisen lahja ja tästä syystä lontoolainen nimi.
Syndrooman rakenne on varsin yksinkertainen: nainen, joka on ylivertainen olento, ajattelee niin nopeasti ja niin paljon, ettei hänen äänihuulensa kuin sen paremmin ylempien ja alemman hengitysaukon välissä olevat huuletkaan ehdi muodostamaan sanoja ajatusten tahtiin ja tästä minulla on omakohtaisia esimerkkejä, kiitos aiempien parisuhteiden aikana kertyneistä...hmmm...väärinkäsityksistä. Jotta postauksesta ei tule käsittämättömän pitkää, kerron vain kaksi esimerkkiä näistä ongelmista miehen ja naisen välisessä kommunikoinnissa. Niin, ja kun puhun exästä, en tarkoita ketään erityistä exää, vaan paria heistä historian saatossa eli;
Olimme lähdössä exän kanssa kaupoille, minä tuttuun tapaan odotan eteisessä kun hän tekee jotain ihme viime hetken tarkistuksia keittiössä ja kuulen kun hän yht'äkkiä huutaa:
-"Laineen Arttu on ostanut uuden Corollan", johon minä että
- "Selvä, se vaihtaa autoa kuin eräät raviurheilusta hyvin kiinnostuneet vähemmistökansalaiset paitaa".
Saavumme naapurikunnan markettiin, jossa muija...korjaan siis rakas exäni kysyy että
-"mistä pyysin muistuttamaan"? Vastasin silmää räpäyttämättä että
-"Laineen Artun uudesta Corollasta" .
Exä saa jäätävät kilarit ja alkaa huutamaan minulle että
-"etkö sä vittu koskaan kuuntele mitään mitä sulle sanotaan"?
-"Tottakai rakas kuuntelelen ja tällä kertaa se oli Laineen uus Corolla".
-"Ei ollut", huutaa räähkä ja sanoo että se oli jotain tärkeää mitä hän ei siinä kiireessä kerinnyt laittamaan lapulle. Missä kiireessä, jos ajatellaan että hiusten laittoon ja meikkaamiseen menee about pari tuntia, niin missä kiire mutta tästä en viisaana itämaisen opin saaneena miehenä sano mitään. Kotiin päästyämme tilanne selviää, kyse oli kahdesta 400 gr:n jauhelihapaketista ja kolmesta ruokakermasta. Kuitenkin sillä hetkellä kun exä oli havainnut nämä puutteet, Laineen Arttu oli ajanut residenssimme ohi uudella Corollallaan ja koska muijan pään sisällä kuului elintarvikkeiden nimet mutta hän näki ko. auton, informaatiotulva oli liikaa ja äänihuulet tuottivat tämän valitettavan virheen.
Tapaus numero kaksi. Tietyssä mielentilassa naisen pää toimii ylikierroksilla ja hän ei kykene tuottamaan yksinkertaista, miehen järkeen menevää artikulointia tahi muuta viestintää. Niinpä erään kerran kun olin ilmoittanut lähteväni töistä klo 16.30, tuli whatsapp-viesti joka kuului:
-"Mä odotan sua täällä ihan märkänä".
No helvetti, sain paskahalvauksen koska tiesin exäni olevan melko nopeasti hermostuvaa lajia ja hän oli edellisenä päivänä ilmoittanut lähtevänsä kaupungille (meillä oli tuohon aikaan vain yksi auto) ja vettä tuli kuin aisaa, joten lähdin välittömästi ajelemaan ympäri kaupunkia ostelemaan hänelle sadevarusteita ja koska naisten makumieltymykset ovat yhtä suurta arvoitusta, jouduin ajelemaan useita kilometrejä ympäri kaupunkia ja käymään läpi kaikki XXL:ät, Sportiat, Budgetit sun muut ja ollessani viimeisessä liikkeessä, tuli viesti:
-"Hei. Mä olen tosi märkä joten pidä kiirettä"
Piti vastata mutta siinä samassa puhelimeni ilmoitti että akku on loppu, joten jouduin miettimään että mihin helvettiin se muija on lähtenyt huuppoilemaan ja näin ollen jouduin ajelemaan vielä toiset kaksikymmentä kilometriä etsiessäni häntä, juoksin jopa usein käyttämämme pururadan (5 km) kahteen kertaan ja kuten jo aiemmin kerroin, satoi kaatamalla mikä lisäsi ahdistustani suunnattomasti. Noin kahden ja puolen tunnin kuluttua annoin periksi ja suuntasin kotiin. Ulko-ovesta päästyäni minua odotti varsin seksikkäisiin alusvaatteisiin pukeutunut exäni, joka kysyi
-"Missä vitussa sä olet kupannut"?
No minä vettä valuvana ja märkänä kuin uitettu koira, en ennättänyt sanoa kuin
-"Olin ostamassa sulle niitä sadeasuja joita pyysit..."
mutta en siis todellakaan ehtinyt enempää, sillä melko voimakkaalla kierteellä lyöty avari lävähti vasempaan poskeeni ja näin jopa hetken aikaa tähtiä. Tästä hetkestä alkoivat ns. "hiljaiset viikot" joita kesti kolmisen viikkoa eli suurin piirtein lokakuun puoleen väliin.
Toisin sanoen ja kaikessa ystävyydessä, koitetaan parantaa keskinäistä kommunikointamme ja antaa anteeksi pienet virheet.
Apotti