Numerologia - totta vai tarua?

 Tässä oli eilen puhetta Pöllön, Päivin ja Puskiksen kanssa numerologiasta joten nyt sitten hieman lisää aiheesta. Yleinen käsitys aiheesta on, että se kuuluu pseudotieteiden piiriin mutta pitänee sanoa tähän että on olemassa asioita jotka kuitenkin hämmästyttävästi näyttävät osuvan kohdalleen numeroiden perusteella. Esimerkiksi oman elämänpolkuni numero on 5, joka tarkoittaa seuraavaa:

“Viisi symboloi muutosta, seikkailunhalua ja vapautta. Tämä numero kertoo itsenäisyydestä sekä elämän monipuolisuudesta. Numero 5 saattaa viitata myös uteliaisuuteen, jännityksen hakuun ja haluun kokea uusia asioita”.

Okei, moni siellä tuhahtaa että joo, yleispätevä vastaus lähes kaikille, aivan kuten horoskoopeissakin mutta puretaanpa hieman tätä mun  omaa  elämänpolkua.

- Muutos: Elämässäni on ollut tasan viisi käännekohtaa jotka ovat vaikuttaneet siihen mitä nyt olen ja ne ovat kaksi avioliittoa, yksi vankilatuomio, selviäminen alkoholiriippuvuudesta ja työtapaturma jonka vuoksi olen eläkkeellä.

-Seikkailunhalu: Koska luonteeseeni kuuluu se, että kyllästyn melko pian tasaisena jurruttavaan elämään ilman mitään poikkeavaa, toisin sanoen tappavan tylsään arkeen ja olen erittäin impulsiivinen ihminen, olen usein ollut kusessa tai kärsinyt taloudellisesti näistä “seikkailuistani” joista osa on syntynyt harkinnan perusteella tai sitten kuten valtaosa - puhtaasti hetken mielijohteesta. Vajaa kymmenen kertaa olen lähtenyt ulkomaan reissuun ilman mitään vaihtovaatteita tai ylipäätään mitään matkatavaroita, vain passi ja hieman rahaa mukanani. Olen herännyt silloisessa Leningradin kaupungissa aivan toiselta laidalta kaupunkia täysin perse auki ja tilanteessa, jossa minun olisi pitänyt olla hotellilla mistä lähti bussimme kohti Suomea. Samassa tilanteessa kaksi kertaa Ruotsissa ja kerran Virossa. Olen luvan kanssa ryypännyt (juonut kahvilikööriä kyyditsemisen ajan) poliisiautossa, olen herännyt naisen ja miehen vierestä (pariskunnan? keskeltä) tietämättä missä olin ja saatuani vaatteeet päälle ja lähtiessäni talosta ulos, niiden saatanan koira puri jalkaan. Olen tehnyt reissuillani ihme vetoja, mm. siitä että osaanko ajaa bussia Moskovassa lähtöpisteestä hotellille ja njet, en osannut kuin osan matkaa. Mainittakoon tässä että bussin virallinen kuskikaan ei ollut selvin päin mutta oli yö, joten liikenne oli suht rauhallista ja no, oltiin venäjällä.

- Uteliaisuus: Sitä riittää, monien mielestä liikaakin varsinkin sellaisissa yhteyksissä joissa on joko vähäinen tai huomattava loukkaantumisen vaara. Esimerkkeinä kun tehdään alumiinijauhosta (sitä on saatavilla kun osaa etsiä netin oikealta suunnalta), astianpesuaineesta ja bensiinistä osavassa suhteeessa seos (= napalmia) ja sytytetään pienen räjähteen avulla (iso kiinalainen), tehdään perinteinen paukku Y-lannoksesta, vetyperoksidistä ja bensasta ja tungetaan seos vanhaan, metalliseen polkupyörän pumppuun jonka toinen pää on lyöty kasaan (se pää joka laitetaan pyörän venttiiliin) ja toiseen päähän (pumpun mäntä, varsi poistettu) jossa on reikä (se päätylevy kierretään takaisin männän poiston jälkeen), laitetaan sytyslanka ja asetetaan tämä pikku paukku vaikkapa kantoon porattuun reikään. Kanto räjähtää tuhannen pillun päreiksi mutta kuten minunkin tapauksessani, kannosta lentää kahden nyrkin kokoinen pala suoraan ohimoon ja taju pois + aivotärähdys joten en suosittele. Sitten on enemmän ja vähemmän sähköiskuja tyylillä “et uskalla kokeilla onko tossa piuhassa virtaa” (= kaksi kertaa voimavirtajohto, toisella kertaa ensivaste tahdisti sydämenlyönnit kohdilleen) ja muita kokeiluja pelkästä uteliaisuudesta.

- Itsenäisyys: olen aina pyrkinyt olemaan ja elämään siten, etten ole riippuvainen kenestäkään tai mistään, joskus huonommin ja joskus paremminkin mutta periaate on tämä.

- Monipuolisuus: Kiitän korkeimpia voimia siitä että minut on luotu ekstrovertiksi, koska se että uskaltaa lähestyä ja alkaa tekemisiin jonkun tai joidenkin ihmisten kanssa, on rikastuttanut elämääni monilla tavoin. Suurimmaksi osaksi, no te olette lukeneet Hulkkosesta joka on todellinen, samoin kuin Kämäläinen joka sekin piru-, vai pitäisikö sanoa pappisparka on todellinen eikä näiden kahden tunteminen suinkaan ole tuonut elämääni harmoniaa, vaan pikemmin “ei jumalauta” -hetkiä mutta aika usein myös mielenkiintoisia hetkiä mistä heille iso kiitos. Paljon on elämässäni ollut myös hienoja ja hyviä hetkiä, olen saanut nauttia pyyteettömästä hyväntahtoisuudesta ja olen myös saanut olla osallisena toteuttamassa pyyteetöntä hyväntahtoisuutta ja ne ovat hetkiä joita en vaihtaisi mistään hinnasta. Lukuisia talkootunteja, keskellä yötä lähtemisiä jonnekin päin kun on auto hajonnut uuksan kuuseen (= valkoinen piste kartalla) tai joku on päätynyt putkaan jossain ihme paikkakunnalla mutta pois päästyä ollaan tilanteessa jossa ei ole rahaa ja pitäisi päästä kotiin.

- Jännityksen haku: Se on motivoinut minua koko ikäni koska se mahdollisuus että kohta sattuu jos homma ei mene putkeen tai nyt jos mä teen näin, niin tulee tehtyä kunnon tili -ajattelutapa eli riskien otto on se joka viehättää. Ymmärrän sen että elämän perusasioihin kuuluu hoitaa asiat niin että ollaan vakaalla pohjalla, mutta se on perin tylsää koska jos ihmisellä ei ole koko ajan haasteita, ihminen alkaa regressoitua ja se on huono asia se. Kukaan ei halua kehityksensä ottavan takapakkia.

Olen jurissut omasta elämästäni jo ihan liikaa, lopuksi laitan muutaman linkin jotka valottavat numerologiaa ja pääsette itse laskemaan oman elämänpolkunne ja muutenkin tutkimaan aihetta:

Numerologia ja 0 - 9 numeroiden merkitys

Numerologia (Wikipedia)

Numerologiaa (Terve.fi)

Astro foorumi

Tällaista tällä kertaa, kaikille oikein leppoisaa sunnuntaita ja elokuun viimeistä päivää.

Niin ja vielä tätä ja kuuntelette jumalauta loppuun asti!

(Naisella hikoo ilmeisesti käsi koska miksi se muuten pitäis tota rättiä posken ja käden välissä vai onko tää joku noiden sisäpiirin juttu?

Ps.  and edit 11.55: Good morning CNN!

Apotti

Informatiivinen postaus (aka naiset)

 

Viime aikoina on keskusteltu hämähäkeistä ja kävin tutkimassa asiaa suomen lajitietokeskuksen sivuilta, myöskin Tieteen kuvalehdessä olisi ollut mielenkiintoinen juttu mutta se on maksumuurin takana.

Suomessa elää kuitenkin 650 ei hämppylajia ja mm. Vaaksiaishämähäkit, ne joilla on kymmenen senttiä pitkät jalat, syövät varastohämähäkkejä mitkä ovat hyödyllistä porukkaa.

Sitten kiinnostukseni kohteeksi tuli naisten hulluus ja tästä aiheesta on Outi Lyytikäinen Jyväskylän yliopistolta tehnyt referaatin otsikolla Nainen, hulluudesta kirjoittaminen. Hyvin valaisevaa, sanon minä vaikka minulle hieman raskastekoista luettavaa. Minä kun katsokaas en ole mikään akateeminen ihminen, vaan tavallinen perusjuntti. Myöskin tiedelehti Hybriksessä on käsitelty aihetta.

Se hämähäkeistä ja naisten hulluudesta. Kummastakaan ei pahaa sanottavaa.

Hetken aikaa pää löi tyhjää kunnes surkastuneet aivoni pyysivät informaatiota vanhoista suomalaisista mittayksiköistä joista wikipedia tiesi kertoa hyvinkin paljon. Hauskoja mittoja kuten tankomitta (vaihteli kylästä riippuen) toinen, kiihtelys joka oli 40 oravannahkaa. Eikö olisi hienoa vielä tänäkin päivänä kysyä joltain - ”mä oon vähän pienissä, olisko sulla vipata paria kiihtelystä?”

- ”no ei ole, mutta voin mä tikkurin verran sua jeesata”.

Ei tarttis puhua euroista joiden arvo pienenee kuin eräskin kohta kehossani talviavannossa.

Koska pidän kaikesta yliluonnollisesta, niin oli pakko käydä Karhun kansan foorumilla missä on esillä vanhoja suomalaisia loitsuja, niitä on joka ismon ja iitan hyvä osata, ties vaikka joutuisi noitumaan jonkun jonossa etuilijan tahi muun, vastaavan runkefäärdin (vanha ja kauniimpi termi runkkarille). Loitsut ovat muutenkin hyvästä, niillä saa tekemään puolison mitä moninaisimpia asioita ja voi vaikkapa toteuttaa omia fantasioitaan ilman että toinen tiedostaa tai muistaa mitään. Kunhan ne ovat semmoisia ettei pahempia jälkiä synny.

Jostain syystä päähäni pamahti suomalaiset itkuvirret ja asiasta tiesi kertoa Karjalan sivistysseura jonka saitilta löytyy myös kaksi ääninäytettä. Ne on tarkoitettu vain kaikkein rohkeimmille ja kovakorvaisimmille, sillä – kaikki kunnia Karjalasta tulleille – ääni on hirveä, aivan kuin jäistä sikaa vedettäisiin sirkkelin läpi. Itkuvirret ovat kuitenkin hieno laji sinänsä, ja luonteensa vuoksi sellaisia että tällainen sävelkorvansa menettänyt voi niitä itkeä tahi laulaa, miten sen nyt ottaa. Ihan joka paikassa ei pidä ruveta mölyämähän tai siinä suattaa läski tummua.

Minäpä innostuin kun netin syövereissä tuli vastaan Suomen historian jännät naiset mutta linkki johtikin Atenan sivustolle missä kyseistä kirjaa kaupattiin. Voi hemmetti sentään. Toisaalta mitä väliä sillä jokainen vastaan tuleva nainen on jännä ja jotkut jopa huippujännittäviä (vrt. Outi Lyytikäisen juttu 😉).

Hulluista miehistä juttua piisaa mutta kukapa sellaista paskaa viitsii lukea tai tutkia. Aiheesta kunnon tutkimuksen päälle voisi pitää luentosarjan ”Sijoittaisinko hulluun naiseen” ja tämä otsikko siksi, että olen kerran elämässäni tehnyt sen, ihan oikeasti sillä silloinen vaimoni yritti tappaa minut ei kerran vaan kahdesti. Kerran puukolla ja kerran tyynyllä tukehduttamalla joten älkää ihmetelkö jos nukun toinen silmä auki ja tämä tarina on tosi. Avioliittoa ei ymmärrettävistä syistä kestänyt kuin vajaa viisi vuotta mutta se oli sitäkin mielenkiintoisempaa aikaa. Vaimo ei ollut mitenkään läpeensä paha, vaan perin mukava ja hauska nainen mutta auta saatana kun sillä hitsasi kiinni, tavaraa oli ilmassa kuin Raatteen tiellä ja ääni kuin oikohöylällä. Että semmosta.

Terveyskirjastossa (Duodecim) on selitettynä mitä hypokondria (F45.2) eli luulosairaus tai sairauden pelko tarkoittaa ja tämä siksi että suvussani on parikin tyyppiä joille tämä on jokapäiväistä arkea. Milloin lyödään varvas vaikkapa ovenpieleen ja luullaan että nyt siitä alkaa syöpä tai vähintäänkin yhtä paha sairaus ja se on melko rasittavaa sillä he itsepintaisesti pitävät kiinni omista diagnooseistaan. Lisäksi he kuormittavat terveydenhoitoa tarpeettomasti. Kerran eräs toinen sukulainen meni sanomaan tälle luulosairautta potevalle että ”helvetin hullu” ja se oli virhe. Nainen luuli olevansa pahasti mielisairas ja siitä alkoi yli vuoden kestänyt ajanjakso josta kärsivät lähinnä perheenjäsenet joten kaikkea ei pidä päästää suustaan eikä kenelle tahansa.

Lopuksi jotain meidän jokaisen tietolähteeltä eli Suomi 24 foorumilta, siellä oli linkki jossa minun näkemykseni mukaan äijä on mennyt kusemaan muroihinsa ihan itse ja paljastanut vielä oman tyhmyytensä aloittamalla keskusteluketjun joka olisi pitänyt jättää aloittamatta. Mainittakoon vielä että mikäli haluatte eksaktia tietoa 😁, niin Demi.fi oli (RIP) ja Vauva.fi on Suomi 24:n lisäksi ne suomalaisten ihan omat foorumit. Siinä ei ole ylilaudat eikä muut yhtään mitään. Muistakaa olla ihmisiksi.