MRT- merkintä

 Huomenta kaikille.

Viitaten otsikkoon, tästä lähtien jos teksti on MRT-merkitty, se tarkoittaa että mä rakastan teitä ihan hulluna ja tulevat MRT-tekstit voivat mennä jopa pimeälle, mutta rakastavalle puolelle.

Mulla olis ollut yksi postaus valmiina jonka tein viimeisinä kuumepäivinä mutta en uskalla/kehtaa laittaa sitä tänne Luostarin sivustolle. Syynä se, että olen vihdoinkin tajunnut jotain teistä ihmisistä jotka jaksatte käydä lukemassa näitä mun arkipäivään kuuluvia juttuja, jotkut ovat jopa sellaisia että osa ajattelee mun ravistaneen ne vasemmasta hihasta mutta kuten jokainen tietää, totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lisäksi kuumepäivien aikana ymmärsin oman kuolevaisuuteni vaikka usein esiinnynkin ns. "t-paita kireällä" eli ettei minuun vaikuta mikään inhimillinen tai unholy niinkus me yleensä vatikaanissa tavataan puhua. Se, ainoa ja oikea joka minuun vaikuttaa, olette te. Joukko järkeviä, kauniita,hieman hulluja, innovatiivisia ja suloisia sieluja (myös sinä Mikis rakkaani). Te olette yllätyksekseni avanneet sieluanne kauniiden tsemppi-ja muiden kommenttien muodossa tavalla jota en olisi koskaan uskonut tämän polarisoituneen ja jakautuneen maailman (no, sama asia) vallitessa olisi mahdollista. Minä jumalauta rakastan teitä eikä tämä ole perseen nuolemista ja laittaisin tähän kohtaan jopa lyhyen videon jossa näette että kirjoitan tätä kyyneleiden valuessa pitkin poskipäitä mutta valitettavasti se totuus, ettei suomalainen mies itke eikä näytä tunteitaan, ehkäisee videopätkän lisäämisen mutta se on totuus.

Ehkä mä olen mennyt rikki? Se on pelottavaa, koska te tiedätte että mä olen pakkomielteinen ihminen ja en suinkaan syytä niitä kahta jumalaista olentoa jonka kanssa minulla oli suuri kunnia ja etuoikeus puhua puhelimessa, mutta mä olen ollut sekaisin siitä lähtien (en kemiallisesti, alkoholin tms. vaikutuksen takia). Olen tuijottanut puhelinta ja ajatellut että pitäisikö/vosinko soittaa, mutta en ole tehnyt sitä koska en halua olla mikään vitun stalkkaaja tai häiriköijä. Teidän täytyy kuitenkin ymmärtää se, että jos ihminen kuulee oikeasti succubuksen äänen (kehräävä, rullaaava ja todellakin sielua kannalta huono) ja hetkeä myöhemmin enkelin, olkoonkin että syntisen sellaisen äänen (come and play with me, syntinen, seksikkään kuiskaava ja matala), niin siinä on jopa tällainen hurskas mies kusessa. Uskoa koetellaan ja siksipä nyt kun alan olemaan jonkinlaisessa kunnossa, olen piessyt itseäni Marttojen tekemällä,, vuoden 1948 mallin seinäraanulla nimeltä "Kärsimystä, oi sa kuolevainen sielu". Sen on tehnyt Matilda Kähönen-Korpponen muutamaa kuukautta aikaisemmin ennen kun hän joutui Mustasaaren suljetulle. Raanu on valmistettu juuttikankaasta ja sekaan on ommeltu joka neljäs varvi (enkä tiedä käytetäänkö kutomismaailmassa varvi-ilmaisua kerroksista) on nato-lankaa eli tekee todella kipeää kun sillä perkeleem pöyä keräävällä seinävaatteella pieksee itseään ja verta todellakin valuu.

Mutta se siitä, nyt tuntuu jotenkin siltä että johtuen tästä hukkaan menneestä kuukaudesta, niin päässä on taas liikaa tavaraa tai aiheita ja voi olla että tulevat tekstit voivat olla omituisia, mullahan on yleensä tasapainoisia, harmoonisia ja järkevää kulkua edustavia postauksia. Jos joku väittää toista, niin minä tulen ja annan...selkään. Ei koskaan, hulluhan mä olen ja mulla olis nyt paljon asiaa mutta mulla on myös kuukauden ajalta lukemattomia teidä juttuja, joten päätän tämän nyt tähän. Kenties olen pimeä, enkä tosissaankaan luule itsestäni liikoja mutta jos joku teistä ihanista sieluista vaikkapa haluaisi soittaa, niin siitä vaan. Ja kuten Dumbledore sanoo Harry Potterille: "Tylypahkassa saa neuvoja jos osaa kysyä" (se ei kyllä mennyt noin mutta kummiskin), niin jos kysytte oikeasta paikasta niin saatte numeron.

Jos joku on vielä punkassa, niin älä nouse. Nauti tästä aamusta. Sä olet tähti.

Ps. Sori kirjoitusvirheet, en jaksa oikolukea enkä korjata, kyllä te jumallatoman ihanat sielut ymmärrätte. En halua olla imelä, hyi helvetti pois se minusta mutta mä rakastan teitä kaikkia.

-Apotti-