Luostarin vanhempi väki, siis he jotka ovat olleet tämän pyhän luostarin jäseniä jo ensimmäisen luostarin ajoista asti, tietävät että olen yhtä vanha kuin itse universumi. Se on osa rangaistustani ja tulee olemaan kunnes viimeinenkin tähti on käyttänyt energiansa ja universumi vaipuu pimeyteen. En valita vaikka ketuttaa kun on joutunut saattamaan niin monia rakastamiaan ihmisiä haudan lepoon ja näkee niin paljon pahuutta, mutta asiassa on hyvätkin puolensa. Olen elämäni pitkän elämäni aikana toiminut mm. seemiläisenä kätilönä, moabilaisena kärrymekaanikkona, filistealaisten aikohin terapeuttina (shal mokart`ese, tarkoittaa tyyppiä jonka majassa palaa ihme suitsukkeita ja sauhua on kuin taikurin teltassa), kanaanilaisten kanssa touhutessani oli ammatiltani prah zuketís, vedon välttäjä. Siis nimenomaan välttäjä eikä välittäjä, joka on itse asiassa sana joka on väärän käännöksen takia juurtunut lähes kaikkiin puhuttuihin kieliin ja tarkoittaa siis välittäjää joka välittää vetoja, asuntoja tai muuta vastaavaa, jopa puheluita (vrt. keskusneiti). Prah zuketìs vastaa kyllä tavallaan nykyistä kiinteistövälittäjää monelta osin, mutta tuolloiseen ammattinimikkeeseen kuului nimenomaan etsiä talon rakennuttajalle mahdollisimman vedoton paikka, ts. mesta johon tuuli ei pahemmin osu.Tästä siis nimitys välttäjä, koitetaan välttää vetoa eli vistoja tuulia jotka mukanaan pölyä, heinäsirkkoja ja naapurin pyykkinarulta jos jonkinlaista rättiä ja ihokasta, nahumeista puhumattakaan (nahum = kanaanilaiset stringit, tehty kamelin kinnerjänteistä ja arabacus-heimoon kuuluvan lepakon siivistä) . Arabacus-lepakoita ei valitettavasti ole enää, filistelaiset tappoivat ne sukupuuttoon koska hyö pitivät niitä hyvänä proteiinin lähteenä.
Aikojen alusta tähän päivään asti
Assyrialaisten kanssa silloinen elämäni oli yhtä sotaa, milloin hyökättiin edomilaisten kimppuun ja milloin taas käytiin ryöstöretkillä Babylonialaisten mestoilla. Rankkaa aikaa, joka päivä oli käytävä pariinkiin otteeseen pesulla koska aavikolla taistelussa roiskunut veri kovettuu hemmetin kovaksi kerrokseksi kuivattaen ihoa häiritsevässä määrin, eikä siihen auta edes pho nagum, tuon ajan Oil of Ulay. Myöhemmin, roomalaisten kanssa meni jo vähän paremmin vaikka melkoista sotimista heidänkin kanssa tuppas olemaan. Muistan kerrankin kun olin Segerus Tarumin - keisari Neron projektipäälliikö - yhden tharmaenin elikkäs kylpylän rakennustyömaalla kun Maximus Aurelius vanhaakin vanhempi tuli sanomaan mulle että otahan Abbotterum miekkasi niin lähdetään käymään Londoniumissa. Eihän siinä auttanut muuta kuin käydä hakemassa miekka ja hypätä jousille, niin sanoakseni. Aurelius pysäytti hienot vaununsa satamaan ja siitä sitten lähdettiin isoilla kaleereilla kohti Londomiumia. Kysäisin Aureliukselta että mistä moinen kiire, niin hääp kertoi että piktit perkele olivat käyneet maalaamassa graffitteja Hadrianuksen muuriin joten täytyy käydä antamassa opetus niille. Paska keikka, roomalaisia kuoli yli 40.000 ja huhu kertoo että vain yksi pikti olisi haavoittunut, hänkin siitä syystä että oli vetänyt lipat jollain kalliolla ja loukannut polvensa.
No se noista ajoista, paljon on noiden tomua,skorpioneja ja kamelinpaskaa täynnä olevien päivien jälkeenkin tapahtunut. Tämä mitä nyt seuraavaksi kerron, tuntuu pahalta koska puhun ihmisistä jotka ovat olleet luomassa perustaa tälle meidän nykyiselle Suomen valtiolle mutta hei, ihan oikeesti. Minen koskaan ymmärtänyt sitä että minkä helvetin takia piti joka aamu herätä kolmen, neljän aikaan ja lähteä töihin joita sitten tehtiin pimeän tuloon asti. Te ette ehkä usko mutta varmaan kolmannes suomen äijistä eksyi talvikautena mettään ja jäätyi sinne koska mitään taskulamppuja ollut silloin. Toinen kolmannes taisi mennä kun töitä piti tehdä helvetin myöhään ja voitte kuvitella että kun kolmekymmentä metriä korkeaa mäntyä kaadetaan säkkipimeässä mettässä ja huudetaan “kaatuu”, niin jonkin matkan päästä kuuluu “niin että minne päin?” ja nuo jäivät yleensä viimeisiksi sanoiksi ja niinpä löydetyissä 1800 - 1900 luvun vaihteen hautakivissä ovat juuri nuo sanat jonkun muistosäkeen sijaan. Järjetöntä touhua.
Niin ja se että joka hemmmetin viikko piti mennä kylän tanssilavalle ja ihan sama vaikka pakkasta olisi ollut -35 raatia, sinne piti mennä kesät talvet. Kuvitelkaa ny, tanssitatte jotain Hilja maitotyttöä niin kylmässä kelissä että silmämunat vetää huuruun ja kysytte että “lähdeks mun aittaani?”. No ei tasan lähde, tyttöparka on jo niin jäässä että täytyisi olla vähintään Houdini että sais esileikit sen verran kuumaksi jotta tää naisimmeisen ruumiinlämpö saataisiin ees plussan puolelle. Se oli sitä aikaa ja yks mikä on ketuttanut näihin päiviin asti oli körttiläiset. Eikö nyt hemmetti sentään vois käydä sen fledansa leikkauttamassa jollain ammattilaisella? Ei sen puoleen, vihasin aivan äärettömän paljon Teuvo Tulio-tyyppisiä lainehiusmallia käyttäviä miehiä ja useinhan se meni painiksi tai peräti puukkotappeluksi. Tukkilaiset, just joo. Tosi typerää sakkia, jos sattui niin että johonkin joen mutkaan tuli tukos eli suma, niin nämähän valopäät hyppäs sinne suman keskelle ja yrittivät saada tukosta purettua mutta minkä tähren? Ei jumalaisee, kiinalaiset olivat keksineet ruudin jo vuoden 850 paikkeilla. Pikku posaus sumaan eikä olisi tarttenut kantaa monia kilometrejä miehiä jotka olivat ruhjoutuneet pahoin pudottuaan suman sekaan joessa toisiinsa törmäilevien tukkien voimasta.
Nih, ja ne pitkät sauvat joita kekseiksi sanottiin, tiedätte kyllä ne joissa oli se valurautainen väkänen toisessa päässä. Eihän niitä voinut syödä ja siksi oli keksittävä oma nimi esim. kaurahiutaleista tehdyille pikku leivonnaisille, syntyi sana “kakko”. “Otakkonä kakkoo?”, saatettiin kysyä ja varsinkin ulkomailta tulleet vieraat joita tosin kävi harvakseltaan, saattoivat kysyä että “jaa niin ketä?” ja juuri tämän takia on syntynyt urbaanilegenda ihmisiä ravinnokseen käyttävistä suomalaisista. No ei mikään ihme koska Kakko on sukunimi, kuka tahansa voisi mennä halpaan. Sovitaan ny kummiski niin etten horise tämän enempään koska jos kertoisin syvällisemmin kaikesta elämäni aikana tapahtuneesta, siitä tulisi tuhansia sivuja käsittävä saaga ja se ei näissä puitteissa ole järkevää.
Apotti
