Näytetään tekstit, joissa on tunniste halloween. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste halloween. Näytä kaikki tekstit

Projekti mättää ja juhlia on tulossa

6
COM

 

Ärh, elämä ei mene aina suunnitellusti ja kun asioissa on osatekijöitä joihin ei itse pysty vaikuttamaan, niin asiat mutkistuvat entisestään. Näin kävi nytkin meneillään olevan projektin parissa joka olisi ollut valmis eilen, mutta viime hetkellä asiat menivät niin sanotusti perseelleen ja projekti saadaan loppuun vasta kuun vaihteessa ellei ihmeitä tapahdu. Hieman haastavaa on ollut sillä luontoäiti on puhallellut todella kylmästi ja lähes joka päivä ollaan saatu nauttia joko tuulen mukana viilettävistä lumihiutaleista tai heidän siskoistaan jotka myös räntänä ja vesisateena tunnetaan. Brrhhh!

Illalla kun on tullut kotiin seitsemän ja yhdeksän väliin, niin eipä siinä ole jaksanut kuin käydä suihkussa ja syödä jonka jälkeen onkin saanut laittaa luut laatikkoon koska aamulla on lähtö heti kuuden jälkeen.


Luostarissa sen sijaan munkit ovat ryhdistäytyneet, halloween – tunnelmaa joka puolella ja niin paljon että mikäli joku vieras astuu ovista sisään, hän todennäköisesti luulee tulleensa saatananpalvojien päämajaan. Jouluunkin aletaan valmistautumaan, isä Mihail on kiertänyt lähimetsiä noviisi Jokelan kanssa (kyllä, meillä on täällä pari suomalaistakin!) ja etsinyt sopivaa kuusta. Eilen hän ilmoitti löytäneensä upean, kaksitoista metrisen jötikän joka kaadetaan sitten n. neljä päivää ennen aattoa ja roudataan sisään koristeltavaksi. Lisäksi meillä on haussa lehti-ilmoituksen avulla...en sano ylipainoinen, vaan selkeästi havaittava joulupukki koska meidän mielestä joulupukin pitää olla sellainen kunnon vanhan aja pukki, iso ukonrahja. Tärkeää on myös se ettei pukkia tunnista. Vuosisatoja meillä on ollut pukki oman väen joukosta mutta niin hyvää naamiointia ei olekaan etteikö näitä kutaleita tunnistaisi ja siihen kyllästyttiin ja nyt olemme sitten viimeiset viisikymmentä vuotta hommanneet pukin ulkopuolelta.


Muutaman kerran pukki on tullut tonttutyttöjen kanssa ja se ei ole hyvä juttu. Munkit hymyilevät koko ajan korostetusti ja se on kuulkaa hirvittävää katsottavaa kun yli satakaksikymmentä vuotiaat, kuivan kälväkät ja jopa osittain naavaa kasvavat ukonrahjat yrittävät vääntää hymyä. Tarkoitan että täällä luostarissahan ollaan koko ajan ns. naama peruslukemilla joten hymyyn vaadittavat kasvojen lihakset ovat surkastuneet ja kun kasvoihin on pitkän iän mukana tullut muutama sata ryppyä, niin hymyt ovat jotain baanani muotoon väännetyn, rypistetyn paperisäkin ja pahasti kuivuneen avohaavan väliltä. Niin, ja jos pukki on tehnyt sen virheen että hän on pyytänyt munkkeja laulamaan tonttutyttöjen kanssa jonkin joululaulun, on kyseinen rallatus sopinut suoraan vielä julkaisemattoman Evil Dead Rises 2:sen soundtraciksi. Vittu mitä ujellusta, kuin tuhat kidutettua sielua kirkuisi ja se on ihme asia sikäli että he kyllä hoilaavat näitä meidän normaaleja, latinalaisia kirkkoveisuita oikein kauniisti. Ehkä heille ei sovi maalliset hoilotukset.


Tämä näin pikaisesti, tänään on allekirjoittaneella vapaapäivä ja se kuluu pyykinpesun ja siivouksen merkeissä. Tässä on taas viikko vierähtänyt ilman kyseisiä toimenpiteitä (no tiskit on kyllä tullut hoidettua) ja pöly on päässyt kasvamaan häiritsevälle tasolle mikä tarkoittaa sitä että silmäni ovat havainneet jokusen pölyvillakoiran und harmaita kerroksia vaakapinnoilla. Lisäksi täytyy ajella pää, kalju kun on kätevä ja helppohoitoinen hiustyyli. Ehkä pitäisi käydä kaupassakin tai tilata survival – muonia jotka ovat kuulkaas suht edullinen tapa ainakin tällaiselle toistaitoiselle kokille. Ei muuta kuin pussillinen hyvää juttua kiehuvaan veteen ja kunnon ruoka on valmis eikä säilyvyyden kanssa tule ongelmia. Meinaan raaka-aineiden kanssa sillä muonapussit ovat siitä hyviä ettei best före – päivä tule heti vastaan. Vielä kun safka syödään kertakäyttöastioita käyttäen, jää varsinaiset kokkailuun ja tiskaamiseen käytettävä aika minimaaliseksi. Suosittelen.


Kaikille oikein hyvää viikkoa ja muistakaa olla ihmisiksi, te kun olette sellaista idearikasta väkeä, niin koskaan ei tiedä mitä päähänne juolahtaa.


Ps. Lisäsin uuden About me - sivun jossa ei nyt mitään ihmeempää mutta toivoittavasti tänne luostariin eksyneet ymmärtävät ettei meikäläinen ajele ihan täysillä.
Pss. Koska blogger ei antanut minun tehdä uuteen sivuun upotusta esiteltävästä blogista, niin minäpä lisäsin omiin sivuihini joten nyt esiteltävä on Puskiksen Rutinoita - blogi!
Vielä minä saatana bloggerille näytän ja saan upotettua postauksen kuin postauksen omalle sivulleen. Mainittakoon että kaikki tapahtuu luvan perusteella, en ala laittamaan kenenkään blogia ilman lupaa ja jos tiedätte oman bloginne lisäksi muita hyviä blogeja, niin ilmoitelkaa ja muistatkaa seurata etusivua, esiteltävä blogi löytyy äärimmäisenä oikealta.

Rakkaudella

- Apotti -

Simaviini ja vähän muutakin joulusta

3
COM

 

Luostarissa pidettiin tänään ylimääräinen kokous, syynä lähestyvä Halloween josta jo kirjoitinkin sekä vanhojen munkkien suosima The Joulu. Nuoremmat munkit haluavat bilettää sikäli mikäli luostarillisia menoja voi sanoa bilettämiseksi, (olkoonkin että halloweenina käyttäytymistä katsotaan vähän sormien läpi) kun taas vanhemmat parrat pitävät hiljaisuudesta, massiivisista syömingeistä ja muutaman, hillityn munatotin ottamisesta. Eniveis, vanhimmat olisivat halunneet alkaa koristelemaan luostaria joulua varten vaikkei täällä ole vielä edes yhtään halloweeniin liittyvää koristetta. Tästä seurasi sitten iso joukkotappelu ulommalla sisäpihalla ja tarvittiin jopa luostarin omia turvallisuusjoukkoja, ei niinkään pelastamaan vanhimpia, vaan nuorimpia sillä vanhat munkit osaavat lyödä jaa vähän lujaa. Siitä on jopa faktatietoa muinaisilta ajoilta sillä historiankirjat kertovat johanniittojen munkkiveljeskunnan synnystä ja nimestä näin; kohtasipa eräänä päivänä kaksi munkkijoukkoa toisensa metsässä, puron yli vievällä kapealla sillalla. Toiset heistä oli benektiinimunkkeja mutta keitä olivatkaan nämä toiset jotka eivät suostuneet väistämään?

Alkoi hurja taistelu jossa benektiiniläismunkit ottivat huolella pataan jolloin eräs heistä huudahti häntä lyöneelle munkille; ”johan niittaat!” ja kas, näin johanniitojen veljeskunta oli saanut nimensä. Että semmosta.


Joulu on kyllä meillä tärkeä juhla ja koska täällä on monia kansallisuuksia, on myös joulun ajan ruokapöydät varsin ruhtinaalliset ja jokainen kansallisuus tuo omat lisänsä ; saksalaiset tuovat gluhweinia ja makkaroita, ranskalaiset hanhea , hanhenmaksaa ja kastanjoita. Britit tuovat paistettuja perunoita, erilaisia kastikkeita ja ruusukaalia. Jenkit taasen tuovat kalkkunaa ja kurpitsajuttuja ja italialaiset tuovat meren eläviä ekä erilaisia pastoja joten kun ajatellaan että kaiken lisäksi on perussafkat eli kinkut, salaatit, perunat ja erilaiset laatikot, niin syötävää on vallan helvetisti. Toki siihen on varauduttukin, joulun aikaan keittiö on toiminnassa 24 h vuorokaudessa ja munkit painavat kahdeksan tunnin vuoroja. Lisäksi on tarjoilijat erikseen sekä juomalaskijat koska raskaat eväät täytyy huuhdella kurkusta alas niihin sopivilla juomilla.

Mitenkään brassailematta voin kertoa että luostarin joulupöytä on pinta-alaltaan 4000 neliömetriä ja tästä massiivisesta koosta johtuen se on hevosenkengän muotoinen. Itse joulupöydän ulkopuolella on isompi ”hevosenkenkä”, toisin sanoen lattialaatoitukseen tehty puolipyöreä alue jossa tarjoilijat seisovat. Niinpä syöjien ei tarvitse nousta pöydästä santsikierrokselle, vaan he voivat helposti vinkata tilauksen kyypparille joka tuo sen suoraan ylensyöneen munkin nenän alle.


Muistetaan myös että muinaiset viikingit viettivät joulua, kyseinen sanahan on muinaisgermaanin jul, joka tarkoittaa talvipäivänseisauksen juhlaa. Okei, viikingit joivat melko perkeleesti, suorastaan kohtuuttomasti mutta jotain hyvää he ovat jättäneet jälkipolville sillä minulla on ilo esitellä teille simaviinin ohje, löysin tämän luostarin kirjastosata ja tästä vallattomasta joulujuomasta pitäisi tulla 5 – 7 % tavaraa joten melko miedosta tuotteesta on kyse. Eikä valmistuskaan vie aikaa ihan älyttömästi.


Simaviini:

5 litraa vettä
500g sokeria + 400g fariinisokeria
sitruuna täysmehua muutama loraus
puristetun sitruunan mehut
sitruunan kuorta muutama viipale
halutessa rusinoita
3-4 ruokalusikallista tuorehiivaa (= noin puoli paketillista tuorehiivaa eli 30g)

Sokerit sekoitetaan kahteen litraan lämmintä/kuumaa vettä ja yhdistetään muuhun veteen. Hiiva sekoitetaan pieneen määrään 20-25 asteista vettä ja lisätään joukkoon. Käymislämpötila 20-25. Hiivaa ei saa laittaa liian kuumaan veteen, koska se kuolee kuumassa, järkevintä laittaa se 20-25 asteiseen veteen. Annetaan käydä hapettomissa olosuhteissa noin 3vrk. Käymisastia voi olla lähdevesipönikkä tai käytä mikä parhaiten sopii sinulle. Oleellista on, että olosuhteet ovat hapettomat. Teknisesti "paras" on käymisastia + vesilukko, toinen vaihtoehto esim. lähdevesipönikkä jonka korkki on hyvin löyhästi kiinni (jotta hiilidioksidi pääsee pois) tai elmukelmulla tiivistetty. 3vrk käymisen jälkeen juomasi on noin 5-7% vahvuista, tämä on nyt testattu monen käyttäjän toimesta.


Kannattaa tehdä heti jokunen kymmenen litraa jotta tätä maukasta soppaa riittää vielä loppiaisenakin, sillä minä tiedän että te olette kohtuullisia, toisin kuin suuurin osa kansasta joka tarvitsee virkavallan lujaa kättä mikä on perin valitettavaa. Kun eikös nytkin joulu osu silleen että (korjatkaa jos olen väärässä) maanantai ja tiistai on vapaata kaikille jotka eivät toimi erityisammateissa? Se ei ole hyvä juttu. Pitkät vapaat kun tekevät ihmiset hulluiksi, se on niin moneen kertaan nähty niin jouluna, pääsiäisenä juhannuksena och kesälomien aikaan. En minä muuten mutta sääliksi käy heikompia ja kaikki lapsia, sillä he ovat niitä jotka kärsivät. Toivotaan että tänä vuonna menee paremmin,

Alakerran ison salin puolelta kuuluu taas jotain metakkaa joten lienee parasta että mä lähden katsomaan mikä siellä mättää. Kaikille teille haluan toivottaa mahdollisimman leppoisaa viikonloppua, itselläni se menee menekkilaskennan parissa, aloitin jo eilen illalla ja jatkoin yöllä + nyt sitten vielä viikonloppu – ainakin huominen – mutta se on niitä juttuja jotka vaan pitää tehdä.

133 - vuotias strippari ja fantasiameikki

9
COM

 

Totta, halloween lähestyy ja se näkyy luostarille tulevassa postin määrässä. Me nimittäin saamme runsaasti kutsuja niin yksityisten ihmisten kuin eri yritystenkin Halloween-partyihin mikä on luostarin rahoituksen kannalta hieno asia. Noup, emme aatteemme takia veloita mistään tai ketään, mutta ihmiset haluavat antaa lahjoituksia ja varsinkin yritykset antavat niitä varsin avokätisesti. Tähän on syynsä, olemme kuitenkin loppupelissä halpoja koristeita joita ei tarvitse juhlien jälkeen varastoida tai heitää menemään,sen kun vaan toivotetaan hyvää kotimatkaa ja sillä selvä. Koristeita? No ymmärrettähän että koska nuorimmat, juuri luostariin tulleet (30 vuotta tai alle) eivät saa vielä poistua luostarin alueelta, on meidän partyihin lähtevien keski-ikä tuossa 119:n ikävuoden tienoilla ja se kieltämättä näkyy.


Varsinkin veli Parisienten ja muiden kahdenkymmenen kahdeksan anemiasta kärsivän munkin kasvoilla jotka ovat - vaikka näin ei saisi sanoa – siinä määrin järkyttävän näköisiä että olen itsekin muutaman kerran saanut paskahalvauksen kun joku heistä on kävellyt vastaan luostarin öisillä käytävillä. Näkymän kuvittelemisen helpottamiseksi kehotan teitä valmistamaan about 10 kilon pullataikinan, nakkaatte sen sitten lattialle tahi muulle tasaisellle alustalle ja ajelette potkukelkalla muutaman kymmenen kertaa yli. Tämän jälkeen voitte painaa todella syvälle ”päähän” aivan helvetin koviksi keitetyt kananmunat silmiksi, maalatte silmät utuisen harmaiksi ja katkotte kirkkaanpunaista ompelulankaa verisuoniksi pupillien ympärille. Mainittakoon ettei tässä iässä pupillit ole enää mustat, vaan pikemmin ne muistuttavat neljä viikkoa järven pinnalla kelluneen lahnan silmiä. Nenää voitte venyttää ensin ihan reilusti ja sitten lyötte sen nyrkillä vinoon tai muuten kuhmuraiseksi ja noin 15 millin puutapilla tekemiinne sieraimiin voitte tunkea naavaa ja hyvä jos lisänä on vaikkapa karjalan karhukoiran (older version) karvoja tai vastaavia. Suu saa olla vapaasti muotoiltava, epäsymmetristä pyöreää reikää muistuttava hole jonne voi tunkea pari valkoista legoa sen jälkeen, kun ne ovat ensin olleet uunissa palttiarallaa 225 asteessa noin 15 – 20 minuuttia. Muistakaa tarkkailla!

Näin saatte kätevästi lähestulkoon käsityksen siitä miltä noin 120-vuotias munkki näyttää kunhan taikinapää lopuksi maalataan joko veli Parisienten ja kumppanien tyyliin harmaanvalkoiseksi, tai sitten meidän muiden tapaan tummemman harmaaksi.


Tästä huolimatta veli Parisiente ja kumppanit tienaavat eniten, he ovat niin suosittuja että varsinkin yritykset varaavat heidät jo valmiiksi seuraavan vuoden pippaloihin antamalla suht ryhtevän, viisi – kuusinumeroisen lahjoituksen. Tämä vuosi on kuitenkin poikkeus siinä mielessä että koska kaikkialla maailmassa vedetään ihan kaikki överiksi, niin nyt yritykset ja osa yksityisistäkin on pyytänyt että voisiko vaikutelmaa tehostaa, koskien kaikkia munkkeja ja erityisesti veli Parisienteä ja kumppaneita? Näitä pyyntöjä alkoi tulla itseasiassa jo viime vuodenvaihteessa ja kun ennen olemme voineet mennä moneen kertaan paikatuissa arkikaavuissamme ja -sandaaleissamme, niin tänä vuonna päätettiin vanhimpien kanssa että arkikaapuja, joita siis myös pelto -ja metsätöissä käytetään, ei paikata vaan annetaan rispaantua ja repeillä ihan rauhassa. Ei hyvä idea koska nyt me näytämme Housut pois! - ja Magic Mike leffojen geriatria-risteytykseltä ja se jos mikä on järkyttävä näky.


Tosin minä, joka en suinkaan ole ahne vaan ajattelen luostarin parasta + vastaan luostarin tietoliikenteestä, joudun välillä sukeltamaan netin syviin vesiin ja sain loistavan ajatuksen. Otatin meistä joka kuukausi ryhmä- ja yksilökuvia mitä omituisimmissa tilanteissa ja pistin sen myyntiin kieroutuneiden geriatrikkojen foorumille. Uskokaa pois, sellainen löytyy very deep & dark webistä ja sillä porukalla ei ole rahasta kiinni. Positiivisena asiana myös se, että suurin osa geriatrikoista on naisia noin niinkus maailmanlaajuisesti vaikka toisin luullaan. Voinen siis vaatimattomasti sanoa että Järkkyneen mielen luostari on jo nyt, ennen halloweeniä, yksi rikkaimmista ellei peräti rikkain luostari ja se on hyvä asia se. Muistakaa kuitenkin että kun luostarimaailmassa liikutaan, maailman rikkain ei tarkoita lähellekään sitä mitä siviilipuolella ja uskokaa mitä huvittaa mutta tällaisen kivikasan pyörittämiseen tarvitaan rahaa. Jatkuvat ylläpitokustannukset, ruoka ja muu toiminta nielee vuositasolla jäätäviä summia joten ei ole ole helppoa apotin elämä. Munkeilla kun ei voi teettää ihan mitä tahansa.


Kortti


Palatakseni vielä tuohon vaikutelman parantamiseen, niin minulla on ollut vuosia kynäruisku jota olen käytellyt maalatessani tuoleja ja kunnostaessani vanhoja, pyhiä kuvia sekä pariin muuhunkin juttuun jotka jääköön nyt tässä sanomatta mutta vasta tänä vuonna olen perehtynyt fantasiameikkien tekemiseen ja se on yhtä helvettiä. Ottakaapa itse A4:n kokoinen pala vahapaperia, rytistäkää se tuhannen rypylle ja koittakaa meikata sille täydellinen meikki niin haaveeksi jää. Minä en sitä paitsi tiedä meikkaamisesta mitään mutta tässä tapauksessa siitä saattaa olla hyötyä sillä veli Demetrikos joka on taipuivainen kiellettyyn yösyöpöttelyyn, on ollut mallina useamminkin kerran aina paria lihapiirakkaa vastaan, tämä on meidän pikku salaisuutemme. Jälki on kammottavaa, erityisen hyytäväksi vaikutelman tekee se kun hän poseeraa repaleinen arkikaapu päällään ja koittaa hymyillä viettelevästi. Kuvitelkaa 133-vuotias strippari joka on ryypännyt viimeiset viisikymmentä vuotta ja lopulta päätynyt todella rajuun baaritappeluun jossa hän on ottanut osumaa oikein huolella. Onneksi tässä on vielä useampi päivä aikaa ennen halloweenia, joten ehdin treenata fantasiameikkausta ja värioppia muutenkin. En halua että munkkini näyttävät entisen itä-saksan prostituoiduilta (blurred version).


Rakkaudella

- Apotti -





Recent Posts

Ota yhteyttä

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *