Projekti mättää ja juhlia on tulossa

 

Ärh, elämä ei mene aina suunnitellusti ja kun asioissa on osatekijöitä joihin ei itse pysty vaikuttamaan, niin asiat mutkistuvat entisestään. Näin kävi nytkin meneillään olevan projektin parissa joka olisi ollut valmis eilen, mutta viime hetkellä asiat menivät niin sanotusti perseelleen ja projekti saadaan loppuun vasta kuun vaihteessa ellei ihmeitä tapahdu. Hieman haastavaa on ollut sillä luontoäiti on puhallellut todella kylmästi ja lähes joka päivä ollaan saatu nauttia joko tuulen mukana viilettävistä lumihiutaleista tai heidän siskoistaan jotka myös räntänä ja vesisateena tunnetaan. Brrhhh!

Illalla kun on tullut kotiin seitsemän ja yhdeksän väliin, niin eipä siinä ole jaksanut kuin käydä suihkussa ja syödä jonka jälkeen onkin saanut laittaa luut laatikkoon koska aamulla on lähtö heti kuuden jälkeen.

Luostarissa sen sijaan munkit ovat ryhdistäytyneet, halloween – tunnelmaa joka puolella ja niin paljon että mikäli joku vieras astuu ovista sisään, hän todennäköisesti luulee tulleensa saatananpalvojien päämajaan. Jouluunkin aletaan valmistautumaan, isä Mihail on kiertänyt lähimetsiä noviisi Jokelan kanssa (kyllä, meillä on täällä pari suomalaistakin!) ja etsinyt sopivaa kuusta. Eilen hän ilmoitti löytäneensä upean, kaksitoista metrisen jötikän joka kaadetaan sitten n. neljä päivää ennen aattoa ja roudataan sisään koristeltavaksi. Lisäksi meillä on haussa lehti-ilmoituksen avulla...en sano ylipainoinen, vaan selkeästi havaittava joulupukki koska meidän mielestä joulupukin pitää olla sellainen kunnon vanhan aja pukki, iso ukonrahja. Tärkeää on myös se ettei pukkia tunnista. Vuosisatoja meillä on ollut pukki oman väen joukosta mutta niin hyvää naamiointia ei olekaan etteikö näitä kutaleita tunnistaisi ja siihen kyllästyttiin ja nyt olemme sitten viimeiset viisikymmentä vuotta hommanneet pukin ulkopuolelta.

Muutaman kerran pukki on tullut tonttutyttöjen kanssa ja se ei ole hyvä juttu. Munkit hymyilevät koko ajan korostetusti ja se on kuulkaa hirvittävää katsottavaa kun yli satakaksikymmentä vuotiaat, kuivan kälväkät ja jopa osittain naavaa kasvavat ukonrahjat yrittävät vääntää hymyä. Tarkoitan että täällä luostarissahan ollaan koko ajan ns. naama peruslukemilla joten hymyyn vaadittavat kasvojen lihakset ovat surkastuneet ja kun kasvoihin on pitkän iän mukana tullut muutama sata ryppyä, niin hymyt ovat jotain baanani muotoon väännetyn, rypistetyn paperisäkin ja pahasti kuivuneen avohaavan väliltä. Niin, ja jos pukki on tehnyt sen virheen että hän on pyytänyt munkkeja laulamaan tonttutyttöjen kanssa jonkin joululaulun, on kyseinen rallatus sopinut suoraan vielä julkaisemattoman Evil Dead Rises 2:sen soundtraciksi. Vittu mitä ujellusta, kuin tuhat kidutettua sielua kirkuisi ja se on ihme asia sikäli että he kyllä hoilaavat näitä meidän normaaleja, latinalaisia kirkkoveisuita oikein kauniisti. Ehkä heille ei sovi maalliset hoilotukset.

Tämä näin pikaisesti, tänään on allekirjoittaneella vapaapäivä ja se kuluu pyykinpesun ja siivouksen merkeissä. Tässä on taas viikko vierähtänyt ilman kyseisiä toimenpiteitä (no tiskit on kyllä tullut hoidettua) ja pöly on päässyt kasvamaan häiritsevälle tasolle mikä tarkoittaa sitä että silmäni ovat havainneet jokusen pölyvillakoiran und harmaita kerroksia vaakapinnoilla. Lisäksi täytyy ajella pää, kalju kun on kätevä ja helppohoitoinen hiustyyli. Ehkä pitäisi käydä kaupassakin tai tilata survival – muonia jotka ovat kuulkaas suht edullinen tapa ainakin tällaiselle toistaitoiselle kokille. Ei muuta kuin pussillinen hyvää juttua kiehuvaan veteen ja kunnon ruoka on valmis eikä säilyvyyden kanssa tule ongelmia. Meinaan raaka-aineiden kanssa sillä muonapussit ovat siitä hyviä ettei best före – päivä tule heti vastaan. Vielä kun safka syödään kertakäyttöastioita käyttäen, jää varsinaiset kokkailuun ja tiskaamiseen käytettävä aika minimaaliseksi. Suosittelen.

Kaikille oikein hyvää viikkoa ja muistakaa olla ihmisiksi, te kun olette sellaista idearikasta väkeä, niin koskaan ei tiedä mitä päähänne juolahtaa.

Ps. Lisäsin uuden About me - sivun jossa ei nyt mitään ihmeempää mutta toivoittavasti tänne luostariin eksyneet ymmärtävät ettei meikäläinen ajele ihan täysillä.
Pss. Koska blogger ei antanut minun tehdä uuteen sivuun upotusta esiteltävästä blogista, niin minäpä lisäsin omiin sivuihini joten nyt esiteltävä on Puskiksen Rutinoita - blogi!
Vielä minä saatana bloggerille näytän ja saan upotettua postauksen kuin postauksen omalle sivulleen. Mainittakoon että kaikki tapahtuu luvan perusteella, en ala laittamaan kenenkään blogia ilman lupaa ja jos tiedätte oman bloginne lisäksi muita hyviä blogeja, niin ilmoitelkaa ja muistatkaa seurata etusivua, esiteltävä blogi löytyy äärimmäisenä oikealta.

Rakkaudella

- Apotti -