Muutos

 

Olkoon kaikki hieman toisin tästä päivästä lukien sillä heräsin hetki sitten, sain nukuttua jopa kolme tuntia ja se hiljensi demoneita pään sisällä. Purin myös illalla sydäntäni Puskikselle joka on menneiden vuosien saatossa joutunut kuuntelemaan näitä valituksiani mistä hänelle iso kiitos. Eniten ketuttaa se, että tänään olisi ollut psykiatrin kanssa tapaaminen jossa piti sopia uudesta lääkityksestä, tuolla pään sisällä kun tapahtuu liian paljon, vähän niin kuin koittaisi neljäkymmentävuotta vanhalla IBM:N Think Padilla ajaa nykyisiä ohjelmistoja. Ei tule mitään, paitsi pään sisällä kovalevy hirttää kiinni kun ei ole käyttömuistia eikä sen paremmin mitään muutakaan muistia. Pirunmoinen tilanne ja siihen kun lisää vielä raha – ym. huolet päälle, niin ei hyvä heilu mikäli ette ole teksteistä vielä huomanneet.

Toisaalta ihmisen ei pitäisi säännöstellä itseään sillä johonkin se sekasorto pään sisältä on purettava ja mulle se on tämä koska tämän ei pitäisi vahingoittaa ketään. Tarkentaakseni tätä, lopetin kaiken sosiaalisen median käytön silloin vuosia sitten kun lopetin blogin pitämisenkin. Tosin nykyään käytän Whatsapp´ia mikä on hyvä esimerkki ryhmäpainostuksesta sillä ne muutama harva ihminen jotka ovat todella läheisiä, vaativat kyseisen äpin käyttöä mukamas viestintää helpottamaan vaikka kerroin heille että perinteisillä tekstareilla se onnistuu yhtä helposti. Loppupelissä paljastuikin ettei heitä huvittanut vaihtaa applikaatiosta toiseen vain viestitelläkseen mun kanssa ja niinpä sitten päätin antaa periksi. Kaikista muista olen pysynyt pois ja uskokaa tai älkää, niin elämään tulee lisää tunteja sitä enemmän mitä vähemmän viettää aikaa koneella tai luurin parissa. Eikä laatu kärsi yhtään. Yritän tässä sanoa sitä että voisin yhtä hyvin olla Facessa tai Twitterissä etc. trollaamassa ja viskomassa paskaa kaikkien niskaan jos olisin ihminen joka haluaa purkaa pahaa oloaan niin mutta mä en ole. Hullu voin olla ja olenkin mutta en sentään kohtele kusipäisesti ketään, en ainakaan oma-aloitteisesti.

Vaikka otsikkona on ”Muutos”, valehtelisin teille jos sanoisin että tästä päivästä eteenpäin kaikki muuttuu koska en voi taata etteivätkö demonit joko lääkkeiden loppumisen takia tai jostain muusta syystä ota jälleen päätä haltuun mutta yritän tehdä parhaani. Huomisen psykiatrin ajan peruminen ketuttaa varsinkin siitä syystä kuten jo aiemmin mainitsin, että mulle ollaan vaihtamassa lääkitystä ja se lääke mikä on tavallaan hakusessa, on sen verran kovaa kamaa että sitä varten on pitänyt ottaa kahta eri valmistelevaa lääkettä (molemmat ihan paskoja) ja huomenna olisi pitänyt tehdä kartoitusta ja testejä joita vihaan mutta jotka ovat kuulemma pakollisia mikäli haluan päästä tähän tavoitteeseen. Olen yrittänyt selittää pääni sisäistä liikennettä tai sitä liiallista aktiviteettia jo useamman vuoden mutta vasta nyt, lekurin vaihtumisen vuoksi olen pääsemässä lähemmäs rauhaa tai ainakin toivon niin.

Olkoonkin että tässä on vuosien aikana saanut pettyä useamman kerran enkä näin ollen luota mihinkään ennen kuin siitä on mustaa valkoisella. Mielenterveyspuolella on sellainen haitta vallitsevana, että kaikkia pidetään automaattisesti sekakäyttäjinä ja yksilöinä jotka vain haluavat pitää hauskaa ilman viinaa. Itse olen ollut dokaamatta yli vuosikymmenen ja nyt ollaan tilanteessa tämän uuden mahdollisen lääkkeen takia tai paremminkin sen sanelemana, että olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta näitä kovia kipulääkkeitä. Psykiatrit kun ovat vuosien varrella sanoneet etteivät he halua myrkyttää minua mutta kuitenkin ovat määränneet kaikkia mahdollisia mielipide – eli mielialalääkkeitä, siitäkin huolimatta että olen sanonut heille etteivät ne mitään auta pään sisäiseen liikenteeseen, vaan vetävät hitaalle jolloin perusasiat kuten siivous ym. ovat asioita joita ei huvita tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kahlaisin täällä polviin asti ulottuvan rojukasan keskellä tai en kävisi suihkussa, mutta kaikki nuo tapahtuvat kuin hidastetussa elokuvassa tai jonkinlaisessa unitilassa. Ihmiset jotka joutuvat syömään näitä nappeja, tietävät mistä puhun ja mielialalääkkeet ovat niitä joita ei vaihdeta kovempiin tai parempiin kuten tehdään perusterveydenhoidossa jos sairaus niin vaatii, tarjotaan vain vaihtoehto B:tä vaihtoehto A:n tilalle. Katkeruuttako? Ehkä tietyssä määrin ja ymmärrän myös lääkäreitä koska he ovat meitä hulluja viisaampia (ainakin uskottelen itselleni niin).

Teille, jotka joudutte juoksemaan omien demonienne kanssa, toivotan kaikkea hyvää ja jos haluatte joskus purkaa paskaa oloanne vaikkapa minuun, silleen asiallisesti, niin kuuntelen ja vastaan mielelläni. Minä en ole mikään asiantuntija enkä tule sanomaan kenellekään miten hänen tulisi elää, vaan paremminkin voin tarjota vertaistukea koska ne muutaman vuoden vajaat 30 vuotta elämästäni jotka olin todella sekaisin, olivat sellaisia joiden aikana pääsin näkemään äärettömän paljon erilaisia demoneita niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli jotain minkä toivoo unohtavansa. Ehkäpä ne hitaalle vetävät ovat sittenkin hyviä? Ne, jotka saavat oksentamaan ja väsyttävät mutta et saa nukutuksi joten olet niin väsynyt ettet jaksa edes ajatella? Sekö niiden tarkoitus onkin?

Ps. Poiketkaapahan Pöllönkulmalla!

Rakkaudella

- Apotti -