2 minuuttia sitten
Näytetään tekstit, joissa on tunniste psykiatri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste psykiatri. Näytä kaikki tekstit
Myrskydemonstraatio
Tags
kommenttiosio,
psykiatri,
retriitti,
salamointia,
ukkonen
·
Joo joo, tiedän. Taas vaihtui teema mutta nyt ei sitten vaihdu vähään aikaan, te ette nimittäin usko sitä tuntimäärää mitä käytin edellisen teeman aivan perseestä olevan kommenttiosion korjaamiseen enkä saanut edes korjattua. Paljon, en kehtaa edes sanoa. Nyt kuitenkin kaikki toimii niin kuin bloggerin omissakin teemoissa ja kommentoinnin pitäisi olla helppoa, tekstin lopusta ja silleen.
Eilen oli ahdistavan kuuma päivä ja meinasin tulla vielä hullummaksi kuin mitä olen, kämpässä oli +32 raatia – sama lukema, +- kaksi astetta kuin mitä on ollut viimeiset kymmenen, yksitoista päivää. Viime yönä oli tosin hiton hieno ukkonen, taivas oli ihan musta ja kun ukkonenkin oli oikein ”päällä”, niin sain nauttia salamoinnista ja ääniefekteistä vailla vertaa. Pari kertaa meinas livahtaa savet punttiin kun räppäs ihan tuohon lähelle.
Yritin kerran demonstroida ukkosta, se oli muistaakseni armon vuonna 1997 jolloin maksoin itseni kipeeksi vuokratessani pienlentokoneen joka veisi minut korkeuksiin ja hyppäisin sieltä laskuvarjon kanssa. Näin tapahtui, elokuinen yö oli musta ja alas tullessani väläyttelin helvetinmoisella taskulampulla, sellaisella mitä USA:n rannikkovartioston jätkillä on, salamoita ja vähän väliä huutelin todella tehokkaaseen megafoniin että ”Jyrinää!!”, ”Pauketta!!”, ”Repivää ääntä!!” ja luulin onnistuneeni pelästyttämään ihmiset mutta kilin kellit; siellä ne saatanat olivat odottamassa mua yhdellä pellolla ja ennen kuin jalat ehti maahan, alkoi se hillitön piekseminen. Olin viikon päivät teholla ja kun tulin tajuihini, niin sängyn viereisellä pikkupöydällä missä on yleensä niitä ”parane pian” – kortteja, oli kyllä kortti mutta siinä luki että anna jumalauta olla viimeinen kerta. En ole sen koommin yrittänyt matkia luonnonvoimia. Okei okei, kerran. Yritin saada taifuunin aikaan ja pyörin ympäri ihan sairasta vauhtia mutta lopputuloksena oli se että menetin tajuntani ja kusin housuuni.
Kallonkutistajalle en mene, syystä että kun olin linnassa, niin siellä ne kukkahattutädit haastatteli harva se päivä, kyselivät niin omituisia asioita ettette uskois jos kertoisin. Toinen syy on se, ettei mulla ole rahaa ja en ole koskaan ymmärtänyt sitä että miksi pitää maksaa satasia siitä että saa istua jonkun nojatuolissa tai maata sohvalla ja vastailla kysymyksiin. Typerin kysymys ja millä psykiatrit yleensä aloittaa, on: ”Miltä susta nyt tuntuu?”
No mistä minä tiedän, sinähän olet se jonka pitäisi selvittää mitä mun sekaisin olevassa päänupissa tapahtuu. Taidankin laittaa mainoksia lehtiin ja alan julkaisuihin: ”Tule viettämään ihana retriitti luonnon kauniissa ympäristössä olevaan Luostariin, tarjoamme sielun, hengen ja joskus eläkepäivinä myös ruumiin ravintoa”. Tosin ruumiille on aika turha tarjota ravintoa koska se on dööd. Keho sen sijaan tarttee kaiken näköisiä juttusia.
Mä taidan taas höpistä omiani joten toivotan teille tosi mukavaa marraskuun kolmatta, muistakaa olla ihmisiksi.
- Apotti -
Sivupersoonani vaatima kysely
Tags
kysely,
manipulointi,
psykiatri,
sivupersoona
·
Tänään on ollut vaikea päivä. Heräsin tokkuraisena kolmen tunnin yöunien jälkeen kun kello näytti varttia yli yksi yöllä. Nousin ylös, keittelin kahvit ja avasin Libre Officen writerin kirjoittaakseni jotain ”järkevää” mutta pää humisi tyhjää. Itseasiassa koko päivä on ollut samanlainen mutta nyt kun kello on kakskyt yli neljä iltapäivällä, oli pakko purkaa tuntemuksia koska se on vainonnut koko päivän. Se, tai paremminkin ne koska pää on täynnä huolia ja alkavan viikon aikataulutuksia, on toisinaan liian suuri sekamelska eikä pää toimi kunnolla kun on liian paljon asioita.
En kuitenkaan ala rasittamaan teitä omilla asioillani, vaan mielessäni on erään sivupersoonani vaatima kysely teistä ja teidän luonteesta joten tässä on kaikille jotka täällä luostarissa vierailevat, hieman erilainen kysely johon sivupersoonani (saksalainen psykologi) haluaisi teidän vastaavan. Kysymykset eivät ole vaikeita mutta hieman tavanomaisesta poikkeavia joten teiltä vaaditaan sekä rohkeutta että rehellisyyttä.
1. Oletko koskaan käyttänyt viehätysvoimaasi/kauneuttasi edistääksesi omia asioita?
2. Oletko koskaan tuntenut halua vaihtaa nykyinen elämäntilanteesi/elämäsi johonkin toiseen?
3. Oletko koskaan pettänyt ystävääsi vaikkapa pienellä valkoisella valheella?
4. Oletko toisinaan tuntenut pakonomaista tarvetta tehdä jotain todella hullua?
5. Entäpä manipulointi, oletko harrastanut tätä koskaan työelämässä tai siviilissä?
6. Mitä tekisit jos ilmestyisin ovesi taakse kassi täynnä viiniä ja sanoisin että kaikki elämä loppuu maapallolta vuorokauden sisään joten otetaanko lasilliset?
7. Jos yllättäen helikopteri laskeutuisi pihaasi ja sinulle vakuutettaisiin että elämäsi tulee muuttumaan lopullisesti jos nouset heti kyytiin. Lähtisitkö katsomaan mikä sinua odottaa?
8. Olet yksin metsässä poimimassa sieniä ja näet kuinka 140 metsäjänistä lähestyy sinua hitaasti loikkien. Katsot vasemmalle ja näet joukon kentaureja ruokailemassa noin viidenkymmenen metrin päässä kun taas oikealla on melko kookas metsuri joka valitettavasti on tukevassa humalassa. Mitä teet?
9. Huomaat teleportanneesi itsesi vahingossa läheiseen pankkiin ja ylläsi on vain aamutakki ja pankkikortti + henkkarit mutta ne on teipattu jostain syystä selkään. Pankissa on asiakkaina sinun lisäksi juopunut demari, melko dementoitunut mummo ja autoasentaja jonka kädet ovat aivan mustat rasvasta ja muusta liasta.
Keneltä pyydät apua?
10. Rehellisesti, pidätkö minua täysin kajahtaneena koska minusta itsestäni tuntuu siltä? Jos vastaat rehellisesti, niin karma saattaa tehdä yllättäviä asioita.
Muutos
Tags
demoneita,
lääkitys,
mielenterveys,
mielialalääkkeet,
psykiatri
·
Olkoon kaikki hieman toisin tästä päivästä lukien sillä heräsin hetki sitten, sain nukuttua jopa kolme tuntia ja se hiljensi demoneita pään sisällä. Purin myös illalla sydäntäni Puskikselle joka on menneiden vuosien saatossa joutunut kuuntelemaan näitä valituksiani mistä hänelle iso kiitos. Eniten ketuttaa se, että tänään olisi ollut psykiatrin kanssa tapaaminen jossa piti sopia uudesta lääkityksestä, tuolla pään sisällä kun tapahtuu liian paljon, vähän niin kuin koittaisi neljäkymmentävuotta vanhalla IBM:N Think Padilla ajaa nykyisiä ohjelmistoja. Ei tule mitään, paitsi pään sisällä kovalevy hirttää kiinni kun ei ole käyttömuistia eikä sen paremmin mitään muutakaan muistia. Pirunmoinen tilanne ja siihen kun lisää vielä raha – ym. huolet päälle, niin ei hyvä heilu mikäli ette ole teksteistä vielä huomanneet.
Toisaalta ihmisen ei pitäisi säännöstellä itseään sillä johonkin se sekasorto pään sisältä on purettava ja mulle se on tämä koska tämän ei pitäisi vahingoittaa ketään. Tarkentaakseni tätä, lopetin kaiken sosiaalisen median käytön silloin vuosia sitten kun lopetin blogin pitämisenkin. Tosin nykyään käytän Whatsapp´ia mikä on hyvä esimerkki ryhmäpainostuksesta sillä ne muutama harva ihminen jotka ovat todella läheisiä, vaativat kyseisen äpin käyttöä mukamas viestintää helpottamaan vaikka kerroin heille että perinteisillä tekstareilla se onnistuu yhtä helposti. Loppupelissä paljastuikin ettei heitä huvittanut vaihtaa applikaatiosta toiseen vain viestitelläkseen mun kanssa ja niinpä sitten päätin antaa periksi. Kaikista muista olen pysynyt pois ja uskokaa tai älkää, niin elämään tulee lisää tunteja sitä enemmän mitä vähemmän viettää aikaa koneella tai luurin parissa. Eikä laatu kärsi yhtään. Yritän tässä sanoa sitä että voisin yhtä hyvin olla Facessa tai Twitterissä etc. trollaamassa ja viskomassa paskaa kaikkien niskaan jos olisin ihminen joka haluaa purkaa pahaa oloaan niin mutta mä en ole. Hullu voin olla ja olenkin mutta en sentään kohtele kusipäisesti ketään, en ainakaan oma-aloitteisesti.
Vaikka otsikkona on ”Muutos”, valehtelisin teille jos sanoisin että tästä päivästä eteenpäin kaikki muuttuu koska en voi taata etteivätkö demonit joko lääkkeiden loppumisen takia tai jostain muusta syystä ota jälleen päätä haltuun mutta yritän tehdä parhaani. Huomisen psykiatrin ajan peruminen ketuttaa varsinkin siitä syystä kuten jo aiemmin mainitsin, että mulle ollaan vaihtamassa lääkitystä ja se lääke mikä on tavallaan hakusessa, on sen verran kovaa kamaa että sitä varten on pitänyt ottaa kahta eri valmistelevaa lääkettä (molemmat ihan paskoja) ja huomenna olisi pitänyt tehdä kartoitusta ja testejä joita vihaan mutta jotka ovat kuulemma pakollisia mikäli haluan päästä tähän tavoitteeseen. Olen yrittänyt selittää pääni sisäistä liikennettä tai sitä liiallista aktiviteettia jo useamman vuoden mutta vasta nyt, lekurin vaihtumisen vuoksi olen pääsemässä lähemmäs rauhaa tai ainakin toivon niin.
Olkoonkin että tässä on vuosien aikana saanut pettyä useamman kerran enkä näin ollen luota mihinkään ennen kuin siitä on mustaa valkoisella. Mielenterveyspuolella on sellainen haitta vallitsevana, että kaikkia pidetään automaattisesti sekakäyttäjinä ja yksilöinä jotka vain haluavat pitää hauskaa ilman viinaa. Itse olen ollut dokaamatta yli vuosikymmenen ja nyt ollaan tilanteessa tämän uuden mahdollisen lääkkeen takia tai paremminkin sen sanelemana, että olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta näitä kovia kipulääkkeitä. Psykiatrit kun ovat vuosien varrella sanoneet etteivät he halua myrkyttää minua mutta kuitenkin ovat määränneet kaikkia mahdollisia mielipide – eli mielialalääkkeitä, siitäkin huolimatta että olen sanonut heille etteivät ne mitään auta pään sisäiseen liikenteeseen, vaan vetävät hitaalle jolloin perusasiat kuten siivous ym. ovat asioita joita ei huvita tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kahlaisin täällä polviin asti ulottuvan rojukasan keskellä tai en kävisi suihkussa, mutta kaikki nuo tapahtuvat kuin hidastetussa elokuvassa tai jonkinlaisessa unitilassa. Ihmiset jotka joutuvat syömään näitä nappeja, tietävät mistä puhun ja mielialalääkkeet ovat niitä joita ei vaihdeta kovempiin tai parempiin kuten tehdään perusterveydenhoidossa jos sairaus niin vaatii, tarjotaan vain vaihtoehto B:tä vaihtoehto A:n tilalle. Katkeruuttako? Ehkä tietyssä määrin ja ymmärrän myös lääkäreitä koska he ovat meitä hulluja viisaampia (ainakin uskottelen itselleni niin).
Teille, jotka joudutte juoksemaan omien demonienne kanssa, toivotan kaikkea hyvää ja jos haluatte joskus purkaa paskaa oloanne vaikkapa minuun, silleen asiallisesti, niin kuuntelen ja vastaan mielelläni. Minä en ole mikään asiantuntija enkä tule sanomaan kenellekään miten hänen tulisi elää, vaan paremminkin voin tarjota vertaistukea koska ne muutaman vuoden vajaat 30 vuotta elämästäni jotka olin todella sekaisin, olivat sellaisia joiden aikana pääsin näkemään äärettömän paljon erilaisia demoneita niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli jotain minkä toivoo unohtavansa. Ehkäpä ne hitaalle vetävät ovat sittenkin hyviä? Ne, jotka saavat oksentamaan ja väsyttävät mutta et saa nukutuksi joten olet niin väsynyt ettet jaksa edes ajatella? Sekö niiden tarkoitus onkin?
Ps. Poiketkaapahan Pöllönkulmalla!
Rakkaudella
- Apotti -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
