Köyhyys jatkuu, brie-juuston kielto ja J - kirjain

 Tuli eilen todistettua ettei ole meikäläisestä taidealalle, kolmessa eri liikkeessä kävin ja kaikissa sama vastaus, lähde ny meneen kun vielä pääset. Toki en niitä tauluja itsekään pitänyt minään huoneen kaunistuksina, mutta olin luulossa että niistä saa edes jotain, tyyliin satasen tai puolitoista per kappale mutta ei. Kaksi liikettä ei olisi edes ottanut niitä vastaan vaikka olisin ilmaiseksi antanut ja lähellä oli kolmannessakin etten joutunut maksumieheksi. On kuulemma ollut jo jonkin aikaa ylitarjontaa ”taiteesta” eli tauluista joita yritetään tyrkyttää kuolinpesien siivousten ym. tiimoilta eikä nimekkäiden taidemaalarien töitä ole tarjolla niin paljon kuin jokin aika sitten. Taidealasta en tiedä mitään mutta kaikissa sanottiin että kysyntä ja tarjonta on aaltoliikettä - tavallisten pulliaisten osalta - ammattilaiset ovat erikseen ja nyt kuulemma eletään hiljaista vaihdetta. Kyllähän jokaisessa oli kauniita ja kalliita tauluja paljon, hintatason ollessa sellaista 3-4 kertaa mun vuosieläke/taulu. Köyhänä ihmisenä mulle on kehittynyt oma hinnoittelu, erästäkin pientä mutta kaunista taulua katsellessa totesin sen hinnan olevan olevan yhden ravintola-aterian ja komenkymmen kahden nuudelipussin yli jakopääremontin, eräs toinen, hieman isompi oli ”vain” uudet takaiskarit asennuksineen, kerralla kaikki lääkkeet ulos apteekista . Että semmosta tällä kertaa.

Sain nukuttua nyt aamusta, jopa kolme tuntia mikä on paljon ja muistan mitä untakin näin. Istuin Sydneyn oopperatalon konserttisalin lavalla ja söin eväitä Hellevi Sirkiö-Laasosen kanssa (se on yks psykiatri). Eväitä oli vaikea syödä koska konsettisali oli pilkkosen pimeä ja eväät oli Hellevin tekemiä. En tahdo arvostella hänen tekemisiään, päinvastoin Hellu on varmasti pätevä psykiatri mutta eväsleipien päälle se ämmä ei tajua yhtään mitään. Kaksi sämpylän puolikasta mieheen, puolikkaiden päällä vain ja ainoastaan avokadoa ja raejuustoa jotka molemmat kuuluvat niihin jotka pitäis kieltää lailla, tarkemmin sanottuna niiden valmistus (ensin mainitun osalta viljely) ja hallussapito toisi automaattisesti kuolemantuomion. Samaa lainsäädäntöä sovellettaisiin tofuun, kaikkiin ruumiinpesuvesiin eli viineihin, niitähän 85% suomalaisista juo vain sen takia että se on trendikästä ja heillä on alkava alkoholiongelma, 10% koska naapurikin juo eikä auta paljastaa että on todellisuudessa juntti ja loput 5% sen takia että he tosiaan maistavat jotain. Listalle kuuluisi monta, esim. jos normaalin liikenneratsian yhteydessä kuljattajan hallusta löytyisi brie-juustoa, tämä sidottaisiin välittömästi poliisiauton perään ja tätä vedettäisiin useita kilometrejä hiekkatietä pitkin, lopuksi kirjoitettaisiin tuntuva sakko ja sidottaisiin mäntyyn metsän eläinten nokittavaksi. Smoothien juojille suora niskalaukaus ilman oikeudenkäyntiä, samoin omituisia energiajuomia juoville. Kaikkien ihme barista-tyyppien pitämät latte, mochiatta - ym. olisivat laittomia ja ituhippi - hipsteri - mestat poltettaisiin kivijalkaa myöten ja baristojen raajat revittäisiin irti hevosten avulla, vanhaan kunnon old school-tyyliin.

Kokeilin tässä yhtä vanhaa juttua, nimittäin sitä että kuinka pitkän jutun, edes jotenkin järjellisillä sanoilla saa tehtyä jos kaikkien sanojen pitää alkaa samalla kirjaimella, pyritään välttämään paikkojen nimiä eikä käytetä samaa kirjainta kuin kerran. Kirjaimeksi valikoitui J - kirjain koska se nyt vaan pätkäti päähän:

Jyväskylässä jytisee, jehovat jammailevat ja juopot joraavat Jokiskylän juustolassa. Janita jodlaa järvellä joutuessaan joulupukin jättämäksi. Jyrkänteellä junnavat jalkapalloilijat juttelevat jousisoittimista Jaajonmaan juntatessa juuriaan juustomassaan. Jalokivi joustaa jos Jakomäkeläisessä junassa joutavia. Jyrkkä jiiraus jättää jengat jäähän. Jeeraa jämättäessä justeerataan jakolaskuilla. Jippu joikaa jäykän jarrun jumiutuessa. Joulu - Jeesuksen ja Jumalan juhla. Jylinää, jyskettä jamaikalaisella jamboreella. Juonittaessa jänne joutuu juppien järjestöön.

Ei tullut pitkä, miettimällä sais varmaan pidemmän mutta nyt ei jaksa. Jostain syystä ei tunnu koneisto käynnistyvän mikä tarkoittaa sitä että on keitettävä toinen pannullinen kahvia ja otettavat ennen kaikkea erä nro 2 aamulääkkeitä. Joo, niin mä teen ja josko sitten kun on saanut pesukoneen startattua, palais asiaan. Se on hyvä suunnitelma, niin tehdään.

Apotti

Asemasotaa masennuksen kanssa

 Vähän erilaista tällä kertaa. Mulla on vuosia sitten diagnosoitu vaikea masennus ja välillä se ottaa ylivallan, jolloin elämästä tulee todella vaikeaa. Tässä on nyt käyty kuluneet pari viikkoa sen kanssa sotaa siitä kumpi tätä päätä ja sen kautta kaikkea oikein hallitsee. Taistelu on asemasotaa pahimmillaan, rintamalinja ei periaatteessa liiku, mutta välillä toisen tulitus on niin kiivasta että toisen osapuolen on pakko pitää pää alhaalla ja valitettavasti masennus on ollut vahvoilla pari viimeistä viikkoa. Mikään ei onnistu, ei vaikka kuinka yrittäisi, tai tuo nyt on todella väärin sanottu koska kun masennus on voitolla, niin mitään ei tapahdu. Sitä vaan ajelehtii täysin irrallaan omasta elämästään ja todellisuudesta, tuntee ettei kuulu yhteiskuntaan eikä mihinkään muuhunkaan.

Aikoinaan tuli käytyä psykiatrin pakeilla mutta senkin puolen palvelut menivät täällä siihen malliin että viimeisenä vuonna eli pari vuotta sitten, näin psykiatrin tasan kaksi kertaa. Muuten oli käytävä hänen assistenttinsa tai millä nimellä sitä kutsutaankin, pakeilla joka oli kyllä mukava ihminen mutta kun joka kerta meni kaavalla että otetaan fläppitaulu eteen ja ryhdytään arvioimaan ja piirtelemään kaavioita miten sun elämää tulisi parantaa, niin sanoin että jos en kerran pääse psykiatrin puheille, niin mitä jos lopetetaan tähän. Tämä assari/sairaan-/terveydenhoitaja kun ei ensinnäkään voinut vaikuttaa lääkkeisiin ja toisekseen ei kyennyt ymmärtämään sitä jos ihminen on masentunut, niin sitä ei todellakaan kiinnosta lähteä lenkille ja vielä vähemmän mennä johonkin helvetin aktivointi-istuntoihin käpylehmiä väsäämään. En sano tätä pahalla mutta se on totuus tämän päivän hoidosta.

Eniten vitutti se, että psykiatri joka olisi voinut vaikuttaa lääkkeisiin - siis oikeisiin lääkkeisiin - ei ollut yhtään innostunut asiasta ja tähän vaikutti asia jota te ette ehkä usko mutta on totta. Eli koska mulla on suht helvetin jyreät lääkkeet (mm. Targiniq 30mg 2 x vrk, 10mg Oxynorm 3 x vrk + tarvittaessa läpilyöntikipuihin, 3 x 300mg/vrk Lyrica ym. ym.) tuon paskaksi menneen selän ja hermostoperäisen päänsäryn takia eli selkä- ja päänsäryt ovat jokapäiväisiä, niin päätettiin että psykiatri, mun fyysisestä terveydestä vastaava lääkäri ja minä pidetään teams-kokous koska kahdella ensimainitulla oli kuulemma aina niin kiire ettei varsinaista naamat vastatusten kokousta voitu pitää. Kaiken huipuksi sinä päivänä kun kokous oli tarkoitus järjestää, tämä psykiatrin assari soitti mulle ja pyysi mut vastaanotolle koska psykiatri oli ilmestynyt sinne vaikka hänen ei siis pitänyt olla tavoitettavissa noin niinkus fyysisesti. No, kun tuli aika, niin menin vastaanotolle ja siellä nämä sitten yrittivät järkätä teams-kokousta fysiikastani vastaavan lekurin kanssa. Ei tuntunut onnistuvan ja kysyin että saisinko yrittää jos onnistuis, niin sain vastauksen että istu sä vaan siinä penkillä, kyllä me tää hoidetaan. Puolen tunnin vääntämisen jälkeen psykiatri tuumasi ettei onnistu ja kokous päättyi siihen, hän lähti menemään ja jäin istumaan jakkaralle jolloin assari tokas että joo, sä voit lähteä siitä kans ja niinhän mä sitten tein. Se oli viimeinen kerta kun näin psykiatrin.

Kokous olisi ollut mulle tärkeä koska siinä fyysisestä puolesta vastaava lekuri ja psykiatri olisivat sopineet että miten he puljaavat lääkkeet koska on sen verran noita kovia kipulääkkeitä. Pari kertaa fiasko-teamsin jälkeen yritin hoitaa asiaa assarin välityksellä, toivoin että lekurit olisivat keskustelleet keskenään ja kertoneet mulle mikä lopputulema on mutta kun ei. Vuoden ja kolme kuukautta (tapaaminen assarin kanssa oli joka kuukausi) jaksoin yrittää mutta sitten totesin ettei kannata hakata päätä seinään ja lopetin mikä tietysti oli typerä teko, koska nyt papereissa lukee että olen kieltäytynyt hoidosta. En ole katkera mutta sanonpahan vaan että on vitun hieno systeemi. Ihan siksi että kun psykiatri ei saanut yhdellä yrittämällä omalääkäriin yhteyttä, niin lääkkeitäni ei saatu kartoitettua ja tehtyä uutta suunnitelmaa. Sitten oltiinkin jo tilanteessa missä lääkkeiden kartoitus olisi tehtävä niin, että psykiatri pistää mulle lähetteen sairaalaan ja asia hoidetaan sitä kautta mutta kun olen jo ollut siellä ja mulla on mustaa valkoisella ettei sairaala voi näissä mentaalipuolen asioissa tehdä kohdallani mitään, niin nyt sitten ollaan ilman lääkkeitä. 

Siis masennuslääkkeitä, kipulääkitykseen olevat respat ovat ok. Yhtenä vaikeutena sanoin psykiatrille sen että mä en pysty keskittymään koska päässä pyörii sata asiaa kerralla, tilanne on sama kuin jos vanhoja diakuvia näytettäisiin kaksi kuvaa per sekunti. Siihen psykiatri totesi ettei sulla voi olla ADD koska olet masentunut. Vastasin siihen että siksi mä olenkin osittain masentunut koska mun päässä käy niin vilkas liikenne ettei asioiden hoidosta tule mitään, turhaudun jos homma ei toimi. Psykiatri pudisteli päätään ja en käy kiistämään, ehkä hän oli niin pitkälle koulutettu että näki jo yhdellä vilkaisulla mikä jeppeä vaivaa ja mikä ei.

Niinpä pääsemmekin tästä kaikesta edellä mainitusta siihen, että olen teille anteeksipyynnön velkaa koska aika ajoin kielenkäyttöni on erittäin epäsopivaa enkä sitä mitenkään puolustele mutta se johtuu rakennusalalla viettämistäni vuosista ja siitä kun turhaudun masennukseen. Tietenkään näin ei saisi olla mutta....

Miksikö kerron kaiken tämän, siksi että tuntisitte minut paremmin tai miten sen nyt sanoisi, tietäisitte että missä mennään jos luette näitä postauksiani. Tätä on vähän vaikea selittää mutta toivon että te viisaina ihmisinä tajuatte mitä tässä yritän kertoa ja koitan tosissani siivota kielenkäyttöäni. Lupaus voi kestää tämän päivän tai vaikkapa viikon mutta mä oikeesti yritän koska en käytä siivotonta kieltä tarkoituksella mutta kuten tossa aiemmin sanoin että pää vilisee asioita, niin se on sama tämän kirjoittamisen kanssa. Kun istun läppärin ääreen, niin sitä tekstiä alkaa tulemaan ja sitä tulee solkenaan mikä sitten näkyy lopputuloksessa. Ilmeisesti mun pää on lopullisesti rikki mutta senhän te jo tiesittekin. Jotta ei menis ihan omituiseksi ja synkäksi, niin loppuun Y-putkesta pari videota mitkä toisinaan auttaa hillitsemään pään sisäistä liikennettä. Tosin näitä pitää kuunella kuulokkeilla saadakseen kaiken irti, volyymitason voi sitten itse päättää. Muistakaa olla ihmisiksi ja huomenna....tai mistä sitä tietää vaikka tänä iltana, palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Ainakin mä toivon niin.

Ps. Jos haluatte hyviä taustakuvia tms. ilmaiseksi ja vapaasti ladattaviksi, niin käykääpä täällä. Hakukenttään vaan minkälaista kuvaa etsitte ja siitä se sitten lähtee.

Apotti 

Riippuu päivästä, joko jotain tällaista...

...tai sitten jotain tällaista...

Pavlov, thai-kokkeja ja pari muuta juttua

 Mun pitäisi lähteä kauppaan vaikka ei huvita, jotenkin tuntuu että sohvasta jolla istun tälläkin hetkellä, on tullut biologisen kehoni jatke, ikään kuin helvetin iso kasvannainen suurin piirtein takaliston ja ristiselän alueelle ja se ei ole hyvä asia. Liian monta tuhlattua tuntia elämästä mutta toisaalta nämä tunnit kun istun sohvalla läppäri sylissäni, antavat minulle vapaden purkaa päässäni olevaa kaaosta ja se on mielestäni hyvvä asia. En mennyt kauppaan. syynä laiskuus ja se että olisin vain hakenut pikkupaprikoita (snack) joihin iski yhtä äkkinen himo. Pakkomielteet saada jotain mitä mieleni äkisti haluaa, on kirous jota en voi paeta ja usein olen rynnännyt kaupaan aivan viime minuuteila hakeakseni jotain typerää ja toisarvoista mitä ilmankin olisin pärjännyt hyvin. Ehkäpä se on jonkinlaista psyykkeeseen liittyvää itsensä palkitsemista vaikka en ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi "palkintoon". Tätä asiaa pohdittiin aikoinaan psykiatrini kanssa kun hän kysyi että miksi juon, vastasin hänelle että kun asiat ovat edellisen ryyppyputken jälkeen saatu kuntoon ja elämä on ok, niin minut valtaa turhautuneisuus koska sain tyydytystä siitä kun painin asioiden kanssa jotka olivat rempallaan mutta nyt, kun kaikki on ok, en tunne saavani mitään iloa elämästä. Psykiatrini sanoi että sortuniseni alkoholiin oli minun itseni antama palkinto kaikesta, olkoonkin että se kohdistui väärin hänen mielestään. Mene ja tiedä, kai tuossa on jotakin perää mutta onneksi nuo ajat ovat takan päin. Siis juomisen, tunnen edelleen tarvetta palkita itseni vaikka en aina edes tieddä syytä.

Stansta on tehnyt minusta Pavlovin koiran. Myönnetään, ihminen on heikko ja vaikka joillakin saattaa olla vaikeuksia uskoa tätä, niin joka kerta kun Stansta tekee jonkun postauksen johon liittyy ruoka, minun on pakko käydä jääkaapilla. Ne valokuvat yksinkertaisesti laukaisevat päässäni ehdollistamisreaktion ja siksipä habitukseni näyttää hieman (+ 2 kg) pulleammalta kuin ennen Stanstan bogin seuraamista. Yhteenvetona voidaankin todeta että sanonta "virtuaalimaailmassa voit toteuttaa itseäsi", on jokseenkin harhaanjohtava koska läskit näkyvät myös virallisen elämän puolella. Damn.

Ruokaan liittyen tein havainnon joka ihmetyttää. Googlatessani suomeksi että "kuuluisia thai-kokkeja", sain vastauksia jotka liittyivät thai-ruoan kokkaukseen, erilaisiin kursseihin ja muuhun vastaavaan kun taas tehdessäni saman haun englanniksi, tuloksena oli kuvia ja linkkejä kuuluisista thai-kokeista. Wtf?

Ehkäpä pitäisi ajatella jotain muuta kuin ruokaa. Jääkaapissa olisi rahkaa ja mulla on banaaneja eli jospa väsäisin hedelmärahkaa? Kello on jo tosin yli puolen yön mutta mitä sitten?

Eilen tekemässäni postauksessa kysyin tekoälyltä (Gemini) naisen määritelmästä ja jatkokysymyksenä tekoälyn omasta mielipiteesta joihin kumpaiseenkin sain vastaukseksi melko neutraalin vastaukksen. Kommenttiosiossa taasen minulta kysyttiin että olenko tehnyt vastaava kysymystä/kysymyksiä miessukupuolesta ja koska en ole, tein sen nyt ja vastaus on tämä:

Mikä on miehen määritelmä?

Miehen määritelmä on monimutkainen ja siihen liittyy useita näkökulmia. Seuraavassa on tarkasteltu mieheyttä biologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta.

Biologinen määritelmä

Biologisesti mies on ihminen, jolla on yleensä XY-sukupuolikromosomit. Kehon anatomia kehittyy testosteronin vaikutuksesta, ja se sisältää yleensä peniksen, kivekset ja partakarvan. Biologinen sukupuoli on kuitenkin monimuotoinen, ja on olemassa intersukupuolisia ihmisiä, joilla on piirteitä molemmista sukupuolista.

Sosiaalinen ja kulttuurinen määritelmä

Sosiaalisesti mies on yksilö, joka samaistuu mieheksi. Tämä on transsukupuolisuuden näkökulma, jossa sukupuoli-identiteetti ei aina vastaa biologista sukupuolta. Transmiehet ovat ihmisiä, jotka on määritelty syntymässä naisiksi, mutta identifioituvat miehiksi. He voivat muuttaa ulkonäköään lääketieteellisesti tai muilla tavoin.

Kulttuurinen määritelmä liittyy siihen, miten yhteiskunta määrittelee ja olettaa miehen roolit, käyttäytymisen ja ominaisuudet. Nämä roolit vaihtelevat suuresti kulttuureittain ja historiallisesti. Esimerkiksi perinteisesti miehen rooliin on liitetty voima, itsevarmuus, perheen elättäminen ja suojeleminen. Nykyaikana käsitykset miehen roolista ovat muuttuneet monipuolisemmiksi ja sallivammiksi.

Nyky-yhteiskunnassa miehen määritelmä on monimuotoisempi ja joustavampi. Se on yhdistelmä biologisia piirteitä, henkilökohtaista identiteettiä ja yhteiskunnallisia rooleja.

Mikä on oma mielipiteesi miehistä?

Minulla ei ole omia mielipiteitä, sillä olen tekoäly. En koe tunteita tai voi muodostaa henkilökohtaisia näkemyksiä. Aiemmassa vastauksessani kuvailin miehen määritelmää eri näkökulmista, ja se perustuu tietoon, joka minulla on käytössäni. Tämän tiedon pohjalta voin kuitenkin kertoa yleisistä näkemyksistä.

Miehenä olemisen käsite on monimutkainen ja muuttuva. Se sisältää useita näkökulmia, joista jokainen on tärkeä.

Biologinen näkökulma keskittyy lisääntymiseen ja fyysisiin ominaisuuksiin, jotka periytyvät kromosomeissa.

Sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma puolestaan korostaa sitä, miten mieheyttä ymmärretään ja koetaan yhteiskunnassa.

Nämä näkökulmat eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne täydentävät toisiaan. Nykymaailmassa on tärkeää ymmärtää, että mieheys ei ole vain yksi ainoa, kapea määritelmä, vaan se on yhtä moninainen kuin ihmisetkin ovat.

Jos haluat, voimme syventyä johonkin tiettyyn mieheyden teemaan, kuten sukupuolirooleihin tai miehenä olemiseen liittyviin haasteisiin nykyaikana.

Eli suht samanlainen vastaus kuin eilenkin ja joo, sanotaan että molempien sukupuolten kohdalla on hyvä että tekoäly on opetettu olemaan neutraali, niin ihmisten kesken säilyy rauha toivottavasti hieman pidempään tästä aiheesta koska muutenkin maailmassa riittää myllerrystä aivan tarpeeksi.

Omituista kyllä, tämä meni taas tähän missä pohdin asioita joihin en voi pahemmin vaikuttaa ja siksi näiden asioiden pohtiminen on turhaa mutta minkäs teet.

Myrskydemonstraatio

 

Joo joo, tiedän. Taas vaihtui teema mutta nyt ei sitten vaihdu vähään aikaan, te ette nimittäin usko sitä tuntimäärää mitä käytin edellisen teeman aivan perseestä olevan kommenttiosion korjaamiseen enkä saanut edes korjattua. Paljon, en kehtaa edes sanoa. Nyt kuitenkin kaikki toimii niin kuin bloggerin omissakin teemoissa ja kommentoinnin pitäisi olla helppoa, tekstin lopusta ja silleen.

Eilen oli ahdistavan kuuma päivä ja meinasin tulla vielä hullummaksi kuin mitä olen, kämpässä oli +32 raatia – sama lukema, +- kaksi astetta kuin mitä on ollut viimeiset kymmenen, yksitoista päivää. Viime yönä oli tosin hiton hieno ukkonen, taivas oli ihan musta ja kun ukkonenkin  oli oikein ”päällä”, niin sain nauttia salamoinnista ja ääniefekteistä vailla vertaa. Pari kertaa meinas livahtaa savet punttiin kun räppäs ihan tuohon lähelle.

Yritin kerran demonstroida ukkosta, se oli muistaakseni armon vuonna 1997 jolloin maksoin itseni kipeeksi vuokratessani pienlentokoneen joka veisi minut korkeuksiin ja hyppäisin sieltä laskuvarjon kanssa. Näin tapahtui, elokuinen yö oli musta ja alas tullessani väläyttelin helvetinmoisella taskulampulla, sellaisella mitä USA:n rannikkovartioston jätkillä on, salamoita ja vähän väliä huutelin todella tehokkaaseen megafoniin että ”Jyrinää!!”, ”Pauketta!!”, ”Repivää ääntä!!” ja luulin onnistuneeni pelästyttämään ihmiset mutta kilin kellit; siellä ne saatanat olivat odottamassa mua yhdellä pellolla ja ennen kuin jalat ehti maahan, alkoi se hillitön piekseminen. Olin viikon päivät teholla ja kun tulin tajuihini, niin sängyn viereisellä pikkupöydällä missä on yleensä niitä ”parane pian” – kortteja, oli kyllä kortti mutta siinä luki että anna jumalauta olla viimeinen kerta. En ole sen koommin yrittänyt matkia luonnonvoimia. Okei okei, kerran. Yritin saada taifuunin aikaan ja pyörin ympäri ihan sairasta vauhtia mutta lopputuloksena oli se että menetin tajuntani ja kusin housuuni.

Tänään olis yhdet synttärit mutta en tiedä menenkö, on vähän ongelmia logistiikkapuolella ja mielenlaatuni ei ole paras mahdollinen, ketuttaa oikeastaan kaikki. Hmm...ehkä paremminkin se on tunne kun ketuttaa mutta ei tiedä että mikä ketuttaa, josko alitajunta yrittää kertoa jotain tärkeää mutta minähän en semmosia ymmärrä. Yleensä huomaan että jotain olisi pitänyt tehdä toisin tai huomioida jotain vasta siinä vaiheessa, kun karma räppää avokämmenellä poskeen jne.

Kallonkutistajalle en mene, syystä että kun olin linnassa, niin siellä ne kukkahattutädit haastatteli harva se päivä, kyselivät niin omituisia asioita ettette uskois jos kertoisin. Toinen syy on se, ettei mulla ole rahaa ja en ole koskaan ymmärtänyt sitä että miksi pitää maksaa satasia siitä että saa istua jonkun nojatuolissa tai maata sohvalla ja vastailla kysymyksiin. Typerin kysymys ja millä psykiatrit yleensä aloittaa, on: ”Miltä susta nyt tuntuu?”

No mistä minä tiedän, sinähän olet se jonka pitäisi selvittää mitä mun sekaisin olevassa päänupissa tapahtuu. Taidankin laittaa mainoksia lehtiin ja alan julkaisuihin: ”Tule viettämään ihana retriitti luonnon kauniissa ympäristössä olevaan Luostariin, tarjoamme sielun, hengen ja joskus eläkepäivinä myös ruumiin ravintoa”. Tosin ruumiille on aika turha tarjota ravintoa koska se on dööd. Keho sen sijaan tarttee kaiken näköisiä juttusia.

Mä taidan taas höpistä omiani joten toivotan teille tosi mukavaa marraskuun kolmatta, muistakaa olla ihmisiksi.

- Apotti -

Sivupersoonani vaatima kysely

Tänään on ollut vaikea päivä. Heräsin tokkuraisena kolmen tunnin yöunien jälkeen kun kello näytti varttia yli yksi yöllä. Nousin ylös, keittelin kahvit ja avasin Libre Officen writerin kirjoittaakseni jotain ”järkevää” mutta pää humisi tyhjää. Itseasiassa koko päivä on ollut samanlainen mutta nyt kun kello on kakskyt yli neljä iltapäivällä, oli pakko purkaa tuntemuksia koska se on vainonnut koko päivän. Se, tai paremminkin ne koska pää on täynnä huolia ja alkavan viikon aikataulutuksia, on toisinaan liian suuri sekamelska eikä pää toimi kunnolla kun on liian paljon asioita.

En kuitenkaan ala rasittamaan teitä omilla asioillani, vaan mielessäni on erään sivupersoonani vaatima kysely teistä ja teidän luonteesta joten tässä on kaikille jotka täällä luostarissa vierailevat, hieman erilainen kysely johon sivupersoonani (saksalainen psykologi) haluaisi teidän vastaavan. Kysymykset eivät ole vaikeita mutta hieman tavanomaisesta poikkeavia joten teiltä vaaditaan sekä rohkeutta että rehellisyyttä.

1. Oletko koskaan käyttänyt viehätysvoimaasi/kauneuttasi edistääksesi omia asioita?

2. Oletko koskaan tuntenut halua vaihtaa nykyinen elämäntilanteesi/elämäsi johonkin toiseen?

3. Oletko koskaan pettänyt ystävääsi vaikkapa pienellä valkoisella valheella?

4. Oletko toisinaan tuntenut pakonomaista tarvetta tehdä jotain todella hullua?

5. Entäpä manipulointi, oletko harrastanut tätä koskaan työelämässä tai siviilissä?

6. Mitä tekisit jos ilmestyisin ovesi taakse kassi täynnä viiniä ja sanoisin että  kaikki elämä loppuu maapallolta vuorokauden sisään joten otetaanko lasilliset?

7. Jos yllättäen helikopteri laskeutuisi pihaasi ja sinulle vakuutettaisiin että elämäsi tulee muuttumaan lopullisesti jos nouset heti kyytiin. Lähtisitkö katsomaan mikä sinua odottaa?

8. Olet yksin metsässä poimimassa sieniä ja näet kuinka 140 metsäjänistä lähestyy sinua hitaasti loikkien. Katsot vasemmalle ja näet joukon kentaureja ruokailemassa noin viidenkymmenen metrin päässä kun taas oikealla on melko kookas metsuri joka valitettavasti on tukevassa humalassa. Mitä teet?

9. Huomaat teleportanneesi itsesi vahingossa läheiseen pankkiin ja ylläsi on vain aamutakki ja pankkikortti + henkkarit mutta ne on teipattu jostain syystä selkään. Pankissa on asiakkaina sinun lisäksi juopunut demari, melko dementoitunut mummo ja autoasentaja jonka kädet ovat aivan mustat rasvasta ja muusta liasta.

Keneltä pyydät apua?

10. Rehellisesti, pidätkö minua täysin kajahtaneena koska minusta itsestäni tuntuu siltä? Jos vastaat rehellisesti, niin karma saattaa tehdä yllättäviä asioita.

Muutos

 

Olkoon kaikki hieman toisin tästä päivästä lukien sillä heräsin hetki sitten, sain nukuttua jopa kolme tuntia ja se hiljensi demoneita pään sisällä. Purin myös illalla sydäntäni Puskikselle joka on menneiden vuosien saatossa joutunut kuuntelemaan näitä valituksiani mistä hänelle iso kiitos. Eniten ketuttaa se, että tänään olisi ollut psykiatrin kanssa tapaaminen jossa piti sopia uudesta lääkityksestä, tuolla pään sisällä kun tapahtuu liian paljon, vähän niin kuin koittaisi neljäkymmentävuotta vanhalla IBM:N Think Padilla ajaa nykyisiä ohjelmistoja. Ei tule mitään, paitsi pään sisällä kovalevy hirttää kiinni kun ei ole käyttömuistia eikä sen paremmin mitään muutakaan muistia. Pirunmoinen tilanne ja siihen kun lisää vielä raha – ym. huolet päälle, niin ei hyvä heilu mikäli ette ole teksteistä vielä huomanneet.

Toisaalta ihmisen ei pitäisi säännöstellä itseään sillä johonkin se sekasorto pään sisältä on purettava ja mulle se on tämä koska tämän ei pitäisi vahingoittaa ketään. Tarkentaakseni tätä, lopetin kaiken sosiaalisen median käytön silloin vuosia sitten kun lopetin blogin pitämisenkin. Tosin nykyään käytän Whatsapp´ia mikä on hyvä esimerkki ryhmäpainostuksesta sillä ne muutama harva ihminen jotka ovat todella läheisiä, vaativat kyseisen äpin käyttöä mukamas viestintää helpottamaan vaikka kerroin heille että perinteisillä tekstareilla se onnistuu yhtä helposti. Loppupelissä paljastuikin ettei heitä huvittanut vaihtaa applikaatiosta toiseen vain viestitelläkseen mun kanssa ja niinpä sitten päätin antaa periksi. Kaikista muista olen pysynyt pois ja uskokaa tai älkää, niin elämään tulee lisää tunteja sitä enemmän mitä vähemmän viettää aikaa koneella tai luurin parissa. Eikä laatu kärsi yhtään. Yritän tässä sanoa sitä että voisin yhtä hyvin olla Facessa tai Twitterissä etc. trollaamassa ja viskomassa paskaa kaikkien niskaan jos olisin ihminen joka haluaa purkaa pahaa oloaan niin mutta mä en ole. Hullu voin olla ja olenkin mutta en sentään kohtele kusipäisesti ketään, en ainakaan oma-aloitteisesti.

Vaikka otsikkona on ”Muutos”, valehtelisin teille jos sanoisin että tästä päivästä eteenpäin kaikki muuttuu koska en voi taata etteivätkö demonit joko lääkkeiden loppumisen takia tai jostain muusta syystä ota jälleen päätä haltuun mutta yritän tehdä parhaani. Huomisen psykiatrin ajan peruminen ketuttaa varsinkin siitä syystä kuten jo aiemmin mainitsin, että mulle ollaan vaihtamassa lääkitystä ja se lääke mikä on tavallaan hakusessa, on sen verran kovaa kamaa että sitä varten on pitänyt ottaa kahta eri valmistelevaa lääkettä (molemmat ihan paskoja) ja huomenna olisi pitänyt tehdä kartoitusta ja testejä joita vihaan mutta jotka ovat kuulemma pakollisia mikäli haluan päästä tähän tavoitteeseen. Olen yrittänyt selittää pääni sisäistä liikennettä tai sitä liiallista aktiviteettia jo useamman vuoden mutta vasta nyt, lekurin vaihtumisen vuoksi olen pääsemässä lähemmäs rauhaa tai ainakin toivon niin.

Olkoonkin että tässä on vuosien aikana saanut pettyä useamman kerran enkä näin ollen luota mihinkään ennen kuin siitä on mustaa valkoisella. Mielenterveyspuolella on sellainen haitta vallitsevana, että kaikkia pidetään automaattisesti sekakäyttäjinä ja yksilöinä jotka vain haluavat pitää hauskaa ilman viinaa. Itse olen ollut dokaamatta yli vuosikymmenen ja nyt ollaan tilanteessa tämän uuden mahdollisen lääkkeen takia tai paremminkin sen sanelemana, että olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta näitä kovia kipulääkkeitä. Psykiatrit kun ovat vuosien varrella sanoneet etteivät he halua myrkyttää minua mutta kuitenkin ovat määränneet kaikkia mahdollisia mielipide – eli mielialalääkkeitä, siitäkin huolimatta että olen sanonut heille etteivät ne mitään auta pään sisäiseen liikenteeseen, vaan vetävät hitaalle jolloin perusasiat kuten siivous ym. ovat asioita joita ei huvita tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kahlaisin täällä polviin asti ulottuvan rojukasan keskellä tai en kävisi suihkussa, mutta kaikki nuo tapahtuvat kuin hidastetussa elokuvassa tai jonkinlaisessa unitilassa. Ihmiset jotka joutuvat syömään näitä nappeja, tietävät mistä puhun ja mielialalääkkeet ovat niitä joita ei vaihdeta kovempiin tai parempiin kuten tehdään perusterveydenhoidossa jos sairaus niin vaatii, tarjotaan vain vaihtoehto B:tä vaihtoehto A:n tilalle. Katkeruuttako? Ehkä tietyssä määrin ja ymmärrän myös lääkäreitä koska he ovat meitä hulluja viisaampia (ainakin uskottelen itselleni niin).

Teille, jotka joudutte juoksemaan omien demonienne kanssa, toivotan kaikkea hyvää ja jos haluatte joskus purkaa paskaa oloanne vaikkapa minuun, silleen asiallisesti, niin kuuntelen ja vastaan mielelläni. Minä en ole mikään asiantuntija enkä tule sanomaan kenellekään miten hänen tulisi elää, vaan paremminkin voin tarjota vertaistukea koska ne muutaman vuoden vajaat 30 vuotta elämästäni jotka olin todella sekaisin, olivat sellaisia joiden aikana pääsin näkemään äärettömän paljon erilaisia demoneita niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli jotain minkä toivoo unohtavansa. Ehkäpä ne hitaalle vetävät ovat sittenkin hyviä? Ne, jotka saavat oksentamaan ja väsyttävät mutta et saa nukutuksi joten olet niin väsynyt ettet jaksa edes ajatella? Sekö niiden tarkoitus onkin?

Ps. Poiketkaapahan Pöllönkulmalla!

Rakkaudella

- Apotti -