Veriarvojen romahdus ja bardi helvetistä

 Hei rakkaat ja anteeksipyyntö kun olen lyönyt teitä laimin, en tarkoituksella, vaan syynä oli/on ollut se että sen helvetin influenssan jälkeen alkoi tapahtumaan outoja. Maailmani kääntyi ympäri, nukuin yli viikon käytännöllisesti katsoen 24/h vuorokaudessa kun normaalisti on lottovoitto jos saan nukuttua pari, kolme tuntia. Kolmantena aamuna kun kävi niin, että laitoin aamukahvit - siis herättyäni - tippumaan ja istuin olkkarin sohvalle odottamaan sekä ottamaan aamulääkkeeni. No, heräsin neljä tuntia myöhemmin saatanalliseen niskakipuun kun olin nukahtanut istualleni ja pääni oli sangen oudossa kulmassa kroppaani nähden. En tuon kolmannen kerran enää keittänyt aamukahvia. Olin täysin ulkopuolella tästä maailmasta; saatoin olla hereillä tunnin, nukkua se jälkeen 4-5 tuntia ja taas tunti tai puolitoista hereillä ja taas unta kuulaan, voimat oli täysin poissa.

Sitten eräs ystäväni tuli yks päivä ja soitti ovikelloa niin pitkään että heräsin. Huusi kuin oikohöylä ja hetken päästä oltiin tk:n päivystyksessä. Minä en paljon puhunut, kerroin vain miten on mennyt ja sitten alettiin ottamaan kaiken helvetin maailman kokeita. Tuli käsky tulla seuraavana päivänä heti aamusta ja lekuri kertoi että mulla on veriarvot romahtaneet, lähinä ferritiini ja hemoglobiini mutta ei kuitenkaan jotain hemmetin vaikeaa sanaa,jotenkin se liittyi tromboihin ja johonkin systoon, oli siinä enemmän kirjaimia mutta en muista joten se siitä. Kaiken maailman raksuja ja ruokaohjeita tuli viljalti kun kerroin alun kuulusteluisssa että saattaa mennä parikin päivää etten syö mitään muuta kuin lääkkeitä. Okei, nyt oon paremmassa kunnossa ja täytyy ottaa rauhallisesti, olkoonkin että Luostari tulee saamaan entiseen malliin päivätiedotteita koska nyt en saa tehdä muuta kuin olla hiljakseen. Kontrolli on viikon päästä ja silleen.

Mutta, palatakseni Luostarin asioihin, olen varma että en ole viime aikoina (1 - 20 vuotta) ollut kunnon ihminen koska korkeimmat voimat lähettivät kuumejakson lopulla herra Holopaisen tuomaan tervehdyksen ulkomaailmasta. Silkkaa vittuilua korkeimpien taholta, sillä Holopaisella (omien sanojen mukaa hän on löytänyt todellisen minänsä kolmisen viikkoa sitten) on menossa bardi-vaihe. Se saatana on teettänyt jollain nahkatöitä tekevällä itselleen haljasnahkaa olevat housut ja takin, tai paremminkin se on tunika jossa vyön virkaa toimittaa paalausnaru. Päässä sillä on nahkainen pesisräpylä, joka Hulkkosen mukaan on ollut alkuaikojen bardien päähine aina siihen asti kun Tahko Pihkala varasti idean ja alkoi käyttää sitä ns. kansallispelissä joka normaaliväestön keskuudessa tunnetaan pesäpallona. Kenkien virkaa toimittivat modatut, halki laitetut lentopallot, puolikas kummassakin jalassa ja kengännauhoina oli rosterirautalankaa - 3mm - koska Holopainen valitteli että hänen jalkansa hikoavat siihen malliin ettei perusnauhat kestä.

Lentopallothan tehdään harvinaisen, ainoastaan Perun ylängöillä elävän ja täysin normisioista poikkeavan Carates Ureanae - sikojen nahasta ja ne ovat muiden harvinaisten ominaisuuksiensa lisäksi siitä omituisia, että siinä missä normisika ei pysty hikoilemaan, niin näiden pikku (uros 500kg, narttu about 45 kg) possujen nahassa on tuhansia pikku reikiä joiden kautta virtsa poistuu. Toisin sanoen siat ova kusella kyllästettyjä ja niiden nahka on täten ainoa mikä kestää Holopaisen jalkahikeä mikä on kerrassaan ihmeellistä sillä olen ollut tilanteessa, jossa talon emäntä käski jättää kengät tuulikaappiin ja Holopaisen kävellessä uuteen, hienoon lankkulanttiaan paloi jalanjäljet. Lisäksi haju oli sitä luokkaa että olin Acutassa silmähuuhtelussa hieman vajaa kaksi viikkoa. Jopa poliisi on kiinnostunut ostamaan Hollen jalkahikeä nykyisen pippurisuihkeen korvaajaksi mutta ongelmaksi on noussut se, ettei metalliteollisuus ole kyennyt tekemään tarpeeksi kestäviä metallisäiliöitä. Holotsun jalkahiki kun menee jopa bromi-karbidi - yhdistelmästä läpi että suhahtaa. Olen myös kuullut että Holopaisen jalkahikeä olisi käytetty kaikissa Alien -leffoissa missä jengi ihmettelee kun avaruusalukseen on ilmestynyt reikiä jotka muistuttavat jollain hapoilla tehtyä. Tämä pistää miettimään Holopaisen läheisten kestävyyttä, olkoonkin että suurin osa suvusta on joko psykoosissa tai suljetulla mutta kummiskin.

Jo hänen ulkoinen habituksensa sai hermostoperäisen päänsärkyni nousemaan tasolle jossa vastaavaa tuskaa koetaan joko helvetissä tai demareitten puoluekokouksessa. Olen vieraillut molemmissa mestoissa ja voin kertoa että vertaus on täysin paikkansa pitävä. Vaan sitten kun tämä tuomiopäivän bardi kaivoi takkinsa povitaskusta suht pahasti ryttääntyneen A5- kokoluokkaa olevan ruutuvihon, alkoi Danten helvetin kaikki tasot yhtä aikaa ja kahvat kaakossa. Holle lupas esittää minulle sikermän suosituista kappaleista vannoen sulosointunsa olevan tervehdyttäviä ja joiden ansiosta paranisin nopeudella, jota jopa lääketiede ihmettelisi. Koska en helvetisen päänsärkyni takia kyennyt kuin pudistamaan päätäni, tarkoituksena viestittää että pidä nyt jualauta se turpas kiinni, niin hän syöksähti sairasvuoteeni viereen ja alkoi puristamaan päätäni hokien: "ällös välitä, kouristuksesi loppuvat kunhan saan avattua ääneni ja laulan satakieliparvea paremmin."

Silmissäni alkoi jo hämärtyä ja muistan ajatelleeni että näinkö tämä elämä päättyy, saatanallisen kuumeen raiskatessa tomumajaani ja haljasnahkaan pukeutuneen vajakin puristaessa päätäni mutta onneks Holopainen sai jonkin kohtauksen ja hyppäsi noin kolmen metrin päähän keittiöön johtavalle oviaukolle. Itse haljasnahkaisen bardin esityksestä en muista paljoakaan, toki hänen avatessaan ääntään (matki kuulemma alppitorvea) huomasin korvistan valuvan verta ja sen, että residenssini ikkunoihin paukahteli valtavia säröjä. Ääni, joka muistutti sekä samaan aikaan thaimaalaisen puolueen kokousta ja sitä kun jäätynyttä sikaa vedetään sirkkelin, maalasi mminulle realistisen kuvan kimeä-äänisestä helvetistä jossa pirun virkaa toimitti haisevaan nahkaan pukeutunut, pahoin henkisesti rajoittunut latva-b-2:nen ja jossa demonit olivat suht lyhyitä lopun aikojen olentoja joiden puhe ja laulu kuulostivat siltä kun kissa jäisi valtavalla voimalla kiinni lyödyn oven väliin.

Sitten pimeni. Tajunta palasi "ei kenenkään lähimmäinen" - biisin kertosäkeen kohdalla ja ihmettelin että mistä suljetulle kuuluva nahkamies oli saanut mustat kulmahousut ja puhtaan, valkoisen kauluspaidan. Jatsareina toimivat Pasasen (Hulkkosen naapuri, samanlainen älykääpiö) aivan saatanan paskaiset huopatossut. Kenties pari, kolme tuntia ja jatkui tähän tapaan. Välillä menetin tajuntani ja havahduin toinen toistaan sairaalloisempiin näkyihin ja äänimaailmaan. En tiennyt että Hulkkonen osaa imitoida niin hyvin, sillä näin edessäni Rafael Paasion laulamassa vietnamiksi (kuoron kera) Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma". Sillä erotuksella että hän seisoi tunnelmaan päästäkseen hellalla, jonka kaikki levyt olivat täysillä ja koska hänellä oli edelleen Pasasen huopikkaat jaloissaan, savunmuodostus oli niin rankkaa että menetin tajuntani. Heräsin kahta päivää myöhemmin pikku kaupunkimme tk:n vuodeosastolta ja tälläkään hetkellä minulla i ole tietoa mitä Hulkkoselle ja sangen kimeä-ääniselle, mouruavalle kuorolle on tapahtunut.

Ilmoitelkaa jos tiedätte jotain.

Rakkaudella, Apotti