Pahoitteluni ystävät rakkaat että olen ollut poissa ilmoittelematta mitään, myös lukien muutamaan sähköpostiviestiin sillä joulukuu ja vuodenvaihde olivat jotain sellaista mitä en halua kokea enää koskaan.
11. joulukuuta meni selkä, siellä vähän naksahti ja jouduin olemaan sängyssä noin kaksi viikkoa täysin autettavassa tilassa. Onneksi oli ystävä joka jeesasi kotona ja käytti lääkärissä.
Selkäepisodin viimeisinä päivinä alkoi olla uskoa tulevaisuuteen mutta sitten sairastuin koronaan ja alkoi helvetti, kuume oli tosi korkealla ja luulin että keuhkoni olivat tulessa. Jälleen tarvittiin ystävää ja onneksi tämä ystävä on todella pitkämielinen ja suuren sydämen omistava sillä ilman häntä olisin ollut todella kusessa. Viime päivät ovatkin sitten menneet masennuksen kourissa, tiistaina kävin psykiatrin luona ja hääp määräsi mulle uudet lääkkeet joiden avulla pitäisi kuulemma selvitä hieman paremmin.
En tiedä pääseekö ihminen pitkään jatkuvan kovan kuumeen aikana jollekin toiselle tasolle, eli käytämmekö enemmän aivokapasiteettia vai livahdammeko rinnakaistodellisuuteen koska välillä näin ja koin todella omituisia asioita. Okei, moni ajattelee nyt että hullu on houraillut kuumeessa mutta se ei pidä paikkaansa sillä kuumehourailut ovat olleet sameita ja se mitä koin, oli ihan jotain muuta. Sen verran mulla on vielä itsesuojeluvaistoa ja THL:n mielenterveyspuolen pelkoa etten kerro mitä kaikkea näin ja koin mutta se oli jotain sellaista mitä itseasiassa jäin kaipaamaan. En tiedä miten kovat kipulääkkeet toimivat kun ihminen on kovassa kuumeessa, tapahtuuko lääkkeiden vaikutusmekanismissa jotain muutoksia sillä sen selvittäminen vaatisi kemistiä tai ylipäätään ihmistä joka työskentelee näiden aineiden kanssa ja siihen minulla ei ole mahdollisuutta mikä on harmi mutta se siitä.
En ole tätä kirjoitettaessa vielä käynyt tsekkaamassa omaa blogiani enkä lukemassa teidän blogejanne mutta toivon että teillä on kaikki hyvin ettekä ole kohdanneet mitään ylipääsemättömiä vaikeuksia. Itselläni meni tämän sairastelun takia kolme isompaa ja yksi pienempi asia päin helvettiä joista kaksi on sellaista että niiden korjaaminen ei onnistu mikä vituttaa ja isosti. Töihin, tai paremminkin niiden viivästymiseen sairastelu ja masennus eivät ole onneksi niin pahasti vaikuttaneet koska näillä selkosilla on ollut todella kovia pakkasjaksoja ja niinä päivinä kun ei ole ollut pakkasta, niin lunta on tullut taivaan täydeltä. Taivaan kiitos vaikka omasta puolestani saisi lumetulo ja pakkaset loppua, minä kun olen kiinalaisessa horoskoopissa puukäärme ja käärmeethän tunnetusti eivät pidä kylmästä.
Tämä jää nyt vähän tällaiseksi tynkäpostaukseksi mutta eiköhän tässä palata normaaliin päiväjärjestykseen ja aletaan….no kyllä te tiedätte.
Kaikille mahdollisimman mukavaa perjantaita (oli pakko varmistaa kalenterista että mikä päivä nyt on) ja muistakaa olla ihmisiksi.
Tervetuloa takaisin, kyllä täällä kaipailtiin vaikkei millään meileillä olis tökittykään. Olet sie kyllä sitkeä ukko, ei ihme ettei kiinnostanut blogata vähään aikaan...
VastaaPoistaKiitos. Ei se ollut suurimmaksi osaksi halusta, vaan siitä etten yksinkertaisesti kyennyt paitsi ne viimeiset n. 5 päivää jolloin masennnus iski kovaa. Mullahan on diagnosoitu vaikea masennus, oon tainnut siitä joskus puhuakin.
PoistaNo, hyvä kuulla kuulumisiasi, vaikka ne kuulumiset eivät kovin hyviä olekaan ollut. Kurja loppuvuosi sinulla. Töiden puolesta sikäli onnekasta, että kelit ovat olleet tällaiset.
VastaaPoistaNyt kuntoutusta ja maltilla.
Oli todella raskas vuoden vaihde ja nyt todellakin pitää ottaa iiisisti.
PoistaMukava kun palasit 🤗 - ihan oikea huoli ja ikävä rupesi jäytämään.
VastaaPoistaPieniä ovat kyllä sun kokemusten rinnalla - Susun sanoin: nyt kuntoutusta ja maltilla.
Jahas, no kiitos kovasti ja juu, minä koita olla iisisti, silleen ihan oikeasti.
PoistaOnpa mukavaa kuulla sinusta! Täytyy myöntää, että heräsi jo huoli onko kaikki hyvin. On sulla kyllä ollut painajaismaiset ajat! Selän täydellistä pasahtamista ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen! Traumatisoin viisi ja puoli vuotta sitten Maajussin ikuisiksi ajoiksi pyörtymällä kivusta. Mies ehti juuri ja juuri ajoissa nappaamaan minut kiinni, etten kaatunut ja kolhinut itseäni. Kun sitten liikuntakyvyttömänä pari päivää vuodeosastolla olin, sattui vielä työhönsä leipääntynyt hoitaja. Tiuski ettei se selkä nyt noin kipeä voi olla, kun tarvitsin apua vuoteesta nousuun ja vessareissuihin. Kyllä muuten voi olla 🤬
VastaaPoistaOtahan sinä nyt rauhallisesti siellä! Nämä pakkaset on myrkkyä koronasta toipuville keuhkoille.
En tiedä miksi Karma löi avokämmenellä niin lujaa loppuvuonna koska se joulukuun 11:toista jälkeiset päivät aina tänne tammikuun alkupäiville olivat yhtä painajaista.
PoistaEi ole sullakaan ole helppoa ja olen muuten tavannut noita duuniinsa kyllästyneitä hoitajia ja lääkäreitä - ihan perseestä sellaiset ja ne täytyis potkia pois (jos ei olis niin helvetillistä pulaa henkilöstöstä). Selkä todellakin voi olla niin kipeä ettei yksin pääse vessaan ja kaikki muukin tuottaa helvetillstä tuskaa.
Mä koitan ottaa mahdollisimman rauhallisesti mutta töihin on mentävä ens viikolla jotain toivon sellaisia +3 - miinus 4:n asteen kelejä ilman tuulta. Silloin sormetkin toimisi vähän paremmin ja työ tuntui muutenkin siedettävältä.
Kiva kun tulit takaisin! Sitä jo ehti huolestua, että minne Apotti katosi.
VastaaPoistaKiitos kiitos, oli kyllä yks pisimmistä sairasjaksoistani (< - tyhmästi sanottu) elämässäni.
PoistaOnpa hyvä saada apotti taas takaisin. Komppaan muita ja sanon että sitkeä äijä olet! Nyt kaikessa rauhassa toipumaan päin : ) . -e-
VastaaPoistaJep, mukavahan tänne on palata ja otan iisisti ainakin tammi- ja helmikuun koska on varmasti niin kylmiä kelejä vielä ettei niiden kanssa kannata pelleillä.
PoistaOnpa ollut syväsukellusta. Toivottavasti toivut nopeasti taas kuntoon.
VastaaPoistaItse muistan keuhkokuumetta sairastaessani olleeni paikassa, jonka ajattelin pitkään olleen jokin sielu-tila, ei ihan elämässä muttei vielä kuollutkaan. Ehkä kävit siellä tai sitten jossain vielä erikoisemmassa paikassa.
Kyllä tämä tästä kun muistaa ottaa rauhallisesti.
PoistaTuo on aika hyvä määritelmä, ehkäpä on olemassa jonkinlainen välitila jossa tietoinen ja tiedostamaton tajunta yhdistyy ja se tässä tavallaan raivostuttaakin kun emme vielä tiedä että mitä on sen jälkeen kun ihminen kuolee.