Psykoosilääkkeet, pari sanaa naisesta ja eräs kysymys

 

On ollut todella kiirettä ja kuten aina, pientä vastusta mutta eteenpäin mennään. Onneksi täällä luostaria ympäröivillä vuorilla ja laaksoilla keli on muuttunut keväisemmäksi (jopa +4 astetta!) veemäisten pakkasten jälkeen. Tosin lunta tuli taas viikonloppuna, lauantaina satoi melkein koko päivän mutta lumisateet ovat nyt muuttuneet vesi – ja räntäsateiksi.

Sain viime viikon maanantaina uudet unilääkkeet ja lekuri eli psykiatri, ei siis omalääkäri sanoi että nyt on sellaiset lääkkeet (levopromatsiini, psykoosilääke) millä nukut ja hän oli oikeassa, otin illalla yhden raksun ja heräsin tiistaina puolen päivän jälkeen kahdentoista tunnin unien jälkeen siihen kun oksensin lattialle joten luonnollisestikaan en lähtenyt töihin. Oksentelua jatkui koko päivän, keskiviikkona oli helvetin huono olo mutta olin silti töissä ja torstaina olotila oli taas niin surkea etten päässyt sängyn pohjalta mihinkään. Toisin sanoen koko loppuviikko ja viikonloppu meni toipumiseen. Sen verran kuitenkin sain tehtyä että lähetin kyselyn sekä omalääkärille ja psykiatrille siitä että onko tämä oksentelu unilääkkeen sivuvaikutus vai onko kyse jostain muusta. Kävi ilmi että kyseinen unilääke ei sopinut käytettäväksi kahden käytössäni olevan lääkkeen kanssa joten nyt sitä sitten taas valvotaan öitä kun lekurit miettivät että millä jätkä saadaan unten maille, minä kun ilmoitin että kipulääkkeistä en luovu koska ilman niitä en liiku ollenkaan, Että semmosta mutta se siitä.


Olen tässä yön mittaan miettinyt sellaista asiaa jotta jokainen olento maanpäällä, niin elävä kuin zombi, vampyyri tai lykantrooppi elikkäs lykaani – uskokaa pois, niitä vaeltaa keskuudessamme! - on kaunis mutta ainahan ei noin niinkus parinmuodostuksellisesti jokin kohta toisessa ei noin niinkus miellytä mutta jokaisessa on kuitenkin olemassa se jokin joka vetää jollain, epämääräisellä, kiehtovalla tavalla puoleensa. Se voi olla ääni, kasvot, kroppa tai luonne ja on tavallaan omituista että jos jollakin vastakkaisen sukupuolen edustajalla jokin kohta poikkeuksellisen kiinnostava, niin tämä yksilö jää kummittelemaan mieleen ja uskoakseni tämä ei koske ainoastaan miehistä sukupuolta, vaan se koskee myös naisia, korjatkaa jos olen väärässä.

Minulla se on järjestyksessä niska, silmät, ääni...tai ei, niska, ääni, silmät, ristiselkä (paljas), luonne ja muu tulee sitten perässä. Joo, mä tiedän olevani todella outo mutta sille en voi mitään joten älkää ihan heti kivittäkö hengiltä.


Niskassa on kuten olen muistaakseni jo aiemminkin maininnut, jotain kiehtovaa koska niskan asento ja itse muoto kertoo paljon luonteesta, uskokaa tai älkää ja se on eroottinen osa naista. Ääni puolestaan on se joka joko lennättää veret korvista tai sitten se voi olla kuin henkäys, sellainen pehmeä tai käheä mutta kuitenkin äärimmäisellä tapaa kutsuva joka saa niskakarvat pystyyn. Silmät puolestaan, en käytä vanhaa fraasia ”silmät ovat sielun peili” mutta joo, niistä voi nähdä paljon ja se on sielu. On naisia joilla sielu on vanha, jopa nuorilla naisilla voi olla vanha sielu mikä tarkoittaa sitä että he ovat maallisten vaatimusten yläpuolella eivätkä kulje massan mukana tai sitten sielu voi olla nuori, kehittymätön kuin lapsella ja tämä ei ole mikään loukkaus naissukupuolta kohtaan mutta olen törmännyt tällaisiin elämäni aikana, erityisesti silloin kun elämäni oli pelkästään ryyppäämistä ja bilettämistä. Baareissa ja ravintoloissa näki näitä yksilöitä ja täytyi ihmetellä että miten he ovat säilyneet hengissä tai vammautumatta siihen ikään sillä heitä oli niin parikymppisissäkin kuin keski-ikäisissä ja jopa vanhemmissa naisissa. Okei, sama tai ainakin jälkimmäinen koskee miessukupuolta koska olen tavannut ja itseasiassa tunnen tälläkin hetkellä useamman nuorta sielua kantavan äijän ja voin todeta että jos tyhmyys leijuisi, niin nämä ukot lentäisivät todella korkealla.


Kauneus



Ristiselkä, niin sanottu kolmen tien risteys joka paljastaa katselijalleen asioita joita ei koskaan näe muuten ja siksipä paljas ristiselkä on oikeastaan sellainen että se ansaitsisi paikkansa listan kärjessä. Pääväylä eli selkärangan uoma on tärkeä mutta niin ovat myös vasemmalle ja oikealle johtavat sivutiet ja erityisen tärkeää on sen miten päätie jatkuu sivuteiden risteyksen jälkeen. Yleensähän peppu alkaa kaartumaan ylöpäin melkein heti ristiselän kohdalta mutta ei aina, olkoonkin että nyt puhutaan hyvin lyhyistä mitoista mutta kuitenkin ja nämä pienet eroavuudet kuten tämä mitta ja se miten tai millaisia oikealle ja vasemmalle johtavat sivutiet – puhumattakaan pääväylän uomasta – ovat sellaisia asioita jotka kertovat totuuden vaikka nainen valehtelisi ummet ja lammet. Kannattaa muuten uskoa.

Luonteesta voisi kirjoittaa sivutolkulla mutta sanon tässä lyhyesti että jos kaikki edellä mainitut ovat okei, niin luonnekin on okei sillä esimerkiksi hyvä luonne viihtyy vanhan sielun ja erään tietyn mallisen ristiselän kanssa (kolmen tien risteyksen oikean muodon löytää eräästä vanhasta kirjasta mutta mistä kirjasta, sen saatte selvittää itse) kun taas perseestä oleva luonne viihtyy nuoren sielun ja pistävien, tunteettomien silmien kanssa. Kissamaiset, jäätävän kauniit silmät ja käheä, tumma ääni paljastavat vanhan sielun mutta muitakin kohtia on, esimerkiksi jos naisella on ns. ”Lilithin ura” niskassaan, niin se on hyvä merkki ja mainittakoon vielä että hyvin monilla on ura mutta sen pitää olla juuri oikean eli Lilithin uran muotoinen.


Okei, ehkäpä tämä teksti oli liiallisesta valvomisesta tai liian kauan selibaatissa elämisestä johtuvaa tai molemmista mutta kummiskin, naiset ovat kauniita otuksia ja uskon vakaasti että myös naisilla, jokaisella omansa, on lista asioista joihin he kiinnittävät huomionsa miehissä mutta suuri kysymys onkin juuri se sinulle rakas vastakkaisen sukupuolen edustaja, että onko sinulla munaa kertoa meille kaikille mitä sinun listallasi on?




18 Kommentit

Mukavaa kun poikkesit!

  1. No höh, eikö se psykiatri tsekannut sinun muuta lääkitystä ennen kuin määräsi sinulle tuota unilääkettä? Karseaa tuollainen reaktio.

    Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kiinnitän huomiota johonkin tiettyyn piirteeseen ihmisessä. Nuorempana ihastumisen ja ihailun syyt olivat jotenkin selvemmät, ehkä ehdottomammatkin. Nyt tuntuu, että kokonaisuus ratkaisee enemmän kuin mikään yksittäinen seikka.
    Enpä tiedä, on niin pitkä aika siitä, että olen ollut ihastunut tai kiinnostunut kenestäkään.

    VastaaPoista
  2. Ilmeisesti hänelle kävi työtapaturma koska hääp kertoi kyllä tsekanneensa mun lääkkeet ja historiaa pidemmällekin mutta sieltä oli nyt valitettavasti jäänyt tai unohtunut pari lääkettä pois.

    Oikeassahan sinä olet, kyllä se ihastuminen vaatii monen palikan osumista kohdalleen ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin sitä kiinnittää huomionsa ihan eri asioihin kuin nuorempana.

    VastaaPoista

  3. Lääkkeitten kanssa "puljaaminen" on melkoista kellosepän työtä - se sekoitus pillereitä mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle. Mun kohdalla esimerkkeinä mm. lähes kaikille suositeltu parasetamol sekä närästyslääke Rennie - njet; yhdessä yhden epilääkkeen kanssa rasittaa liikaa maksaa ja näkyy heti maksa-arvoissa ja sitten väännetään rautalangasta, että EN ole juonut muuta kuin vettä ja maitoa.
    Kolme vuotta kesti selvitys mistä johtuu huimaus: yhden lääkkeen liian suuri annostus. Ja kun sitä vähennettiin, piti kokeilla mitä kolmesta muusta lisätään 🤔 Kaikki luontaistuotteet on kielletty, sillä niiden yhteisvaikutusta epilääkkeiden kanssa ei ole testattu.
    Kovin helppoa ei siis lääkäreillä ole, kun lääkkeitä määräävät.

    Mutta ne miehet. Mä olen kai ollut liian kauan (no en oo, vain 40 vuotta) tuon Mursun kanssa, niin en oikein osaa enää sanoa mikä on "SE" juttu. Ulkonäöllä sinänsä ei varmastikaan olisi enää niinkään merkitystä, kunhan ei nyt ihan sysiruma olisi ja hyvgienia on kohdallaan.
    Parta, lyhyt tai pitkä, kunhan on siisti. Silmät; kiltit ja nauravat. Äänellä ei ole niin hirveästi väliä, mutta laulutaito on aina plussaa 😄 - se vie jalat alta.
    Nuorempana ehdoton suosikki oli Mel Gibson ja kuvansa oli teipattuna töissä tietokoneen kulmaan. Työkaveri (mies!) kysyi, onko siinä mun mieheni 😃 Vastasin tietenkin myöntävästi ja siitä lähtien Mel oli Pojan varaisä...
    Nykyään sitä virkaa hoitaa Dwayne "Rock" Johnson (osin Pojan omasta tahdosta...). Itse ehkä ottaisin mieluummin Jason Momoan. Jos kumpaakaan heistä ei ole saatavilla, Jason Statham kelpaa myös.
    Tämä kertoo varmaan jotain minusta 😂😂😂

    VastaaPoista
  4. Totta, ei ole helppoa löytää sopivaa lääkitystä ja omalla kohdallani haetaan nyt sopivaa unilääkettä. Yksi oli kokeilussa mutta se aiheutti toisten lääkkeiden kanssa sen, että oksentelin pari päivää kun yritin väkisin syödä mutta se loppui siihen. Sehän on just se että kun menee paljon lääkkeitä, niin siinä on lekurillakin tekemistä että kaikki sopii yhteen.

    Mitä kauneuteen tulee, niin mulla on ollut koko ikäni sen oikean punapään metsästys käynnissä ja vaikka on mennyt yli puoli vuosisataa, niin en ole sellaista vielä löytänyt joten pitääkin kysyä itseltäni että jahtaanko jotain sellaista mitä ei ole olemassa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että jossain on se mitä etsit.
      Aitoja punapäitä itse olen tavannut vain kaksi; ala-asteella pojan johon olin itse ihastunut ja josta olen kuullut, että ei ole tänä päivänä ihan kunnossa. Fyysinen sairaus rasittanut myös psyykeä - MUTTA, tämä on toisen käden tietoa ja viime aikoina olen alkanut vähän kyseenalaistaa sen käden tietoa, vaikka ystävinä pidänkin. (Ota tuosta nyt selvä) Punapäätä en ole tavannut 44 vuoteen.
      Toinen oli yläasteen paras ystäväni, jonka kanssa tiet ovat eronneet vuosien saatossa. Hän päätyi aikanaan väärään seuraan, pienten lasten äitinä, joutui näkemään ja kokemaan paljon sellaista mistä en tiennyt enkä voinut enää sitten auttaa kun tiesin. Tänä päivänä en edes tiedä, onko vielä hengissä.

      Mutta... Mitä taas tulee värjättyihin hiuksiin. Yllätytkö jos kerron, että olin vuosia punapää 😉😄

      Poista
  5. Niin, ehkäpä jossain on punapää mutta se on vielä jossain...
    Mulla ei ole mitään värjättyjä punapäitä vastaan koska se kertoo yhdestä asiasta joka jääköön nyt salaisuudeksi (mutta on oikeasti hyvä asia eikä mikään loukkaava) 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun en sitä sano, niin kerro mitä ajattelet siitä, että oman mokan ja kampaajan varovaisuuden vuoksi mulla on ollut myös kanarialinnun keltaiset hiukset?
      Pikkulikkana olin ihan aito blondi 😄

      Poista
  6. Mä veikkaan että joko sä ole ollut todella radikaali tai sitten kyseinen väri liittyy blondaukseen....😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punapäästä blondiksi - kuningasajatus 🤦👍
      Punanen pois - vaalennus - pois - vaalennus... Kunnes kampaaja sano stop. Nyt hän ei tee enää mitään, tai kohta sulla ei oo tukkaa, vai..?
      Väriksi jäi kanarialinnun keltainen.
      MUTTA siinä näki hyvin sen, miten vähän miehet välittää negatiivisessa mielessä, millaiset hiukset naisilla on.
      Mursu ja miespuolinen työkaverini tuli hakemaan mut ja kysyin "No mitäs tykkäätte?" Ai mistä? Oli vastaus 🤦🤦 Ei ne siis nähneet siinä (mussa) mitään erityistä.
      Töissä kyllä alkoi sen päivänen pajatus 😂😂😂

      Poista
  7. Mun täytyy tunnustaa että mulle on kerran käynyt samoin. Jostain syystä, ollessani noin neljäkymppinen, sain päähäni että vaaleanruskeat hiukset täytyy värjätä harmaiksi ja menin sitä varten oikein parturiin, ensin blondattiin, ensin laimeammalla vetyperoksidiliuoksella ja koska väri oli juurikin jotenkin omituisen keltaisen ja oljenkeltaisen väliltä, niin sitten vaihdettiin tykympään versioon ja vielä kerran vahvemmat vetyperoksidit ja pää tuntui olevan ilmiliekeissä 😁
    Ei tarttunut sitten oikein harmaakaan ja lopulta mua ketutti niin paljon että ajelin pääni kaljuksi.
    Täytyy antaa tunnustus naisille jotka värjäävät päätään.
    Niin ja olen muuten ajellut pääni kaljuksi tuosta episodistaa lähtien, se on helppokäyttöinen ja käy kätevästi itse, alkuun oli hankalampaa mutta on jo aikoja sitten ollut helppoa kuin mikä.

    Ei kai sillä naisen pään värillä ole väliä jos väri tuntuu naisesta hyvältä, niin mikäs siinä. Siitä tietysti voidaan olla montaa mieltä että värjäisikö oman päänsä kyseiseen väriin varsinkin jos väri edustaa jotain ääripäätä 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin siitä selfiestä näit, mulla on tätä nykyä perisuomalainen hiiren-/asfaltinharmaa hiusväri.
      Mursu luki mulle madonluvut silloin v. 2012 - kun eihän oikeesti kukaan voi täysin varmaksi tietää (foliohattu!!!) mitä ja miten noista hiusväreistä päähän imeytyy ja mitä niissä on silloin - ööö...pari-kolkytvuotta sitten - ollut, kun rupesin hiuksiani värjäyttämään/värjäämään ja kun koskaan ei ole päästy selvyyteen siitä, mikä mun sähkövian on aiheuttanut. Uskoin Mursua ja tyydyin tähän väriin, eikä tää enää hullummalta tunnu 😊 Ainakaan kun käyttää foliohattua aina välillä...

      Poista
  8. Mä tunnustan tyhmyyteni koska mä en tiedä mistä mä löydän sen sun selfien...tästä taisi olla joskus aikaisemminkin puhetta 😥
    Mutta joo, päävärit ovat oma juttu ja kuten sanottu, se mikä miellyttää itseä niin ei välttämättä miellytä toista mutta musta tuntuu että joskus vaihtelu tekee hyvää, vaikkapa silloin jo kasvattaa hiuksiaan tai vaihtaa leikkaustyyliä/kampausta, miten se nyt sitten sanotakaan. Pääasia että viihtyy oman päänsä ja sen värin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No problem, tuolla se pysyy.. Viime vuoden puolelta, joulukuun 5. päivä jos oikein katoin. Niiltä main kuitenkin 😊

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Ja hän järkyttyi kauhusta - Luostari on suljettu.
      Pahoittelen ystävät 🤦🙏

      Poista
Uudempi Vanhempi