Puhutaanpa hieman unista. Näin kolmena yönä peräkkäin unta yksisarvisesta joka juoksi ohitse jonkinlaisessa fantasiametsässä, tai oikeastaan se yksisarvinen yritti juosta ohitseni mutta se ei päässyt. Uni jatkui joka yö siitä kohdasta mihin se edellisenä yönä päättyi ja yksisarvinen oli lähempänä minua mutta ei kuitenkaan mennyt ohitseni, ikäänkuin siinä metsässä etäisyydet olisivat olleet iäisyyksiä tai käsittämättömän pitkiä. Kysyin asiaa Der Seidenspinneriltäkin mutta en ole vielä käynyt katsomassa vastausta tai onko hän vastannut, täytyy käydä katsomassa jahka olen saanut tämän tehtyä.
No tänä yönä näin unta jumalattoman kauniista punapäästä joka oli tulessa, valtavat liekit nuolivat hänen vartaloaan mutta se ei tuntunut haittaavan häntä, olkoonkin että hänen käsissään ja käsivarsissaan oli pitkiä avohaavoja joista vuosi verta. Yht'äkkiä hän kysyi minulta että haluanko maailman säilyvän vai annanko sen tuhoutua koska maailmassa on niin paljon pahuutta. Samassa olimme siinä metsässä jossa yksisarvinen juoksi ja se oli täsmälleen samassa paikassa mihin se oli edellisenä yönä jäänyt. Se juoksi mutta nyt sen kylkiin oli ilmestynyt valtavia viiltoja joista suorastaan syöksyi verta.
Punapää sanoi että katsoi kuinka vapaus kärsii, se ei pääse mihinkään mutta sinulla on valta vapauttaa se kärsimyksistään ja antaa maailmalle se rangaistus joka sille kuuluu. Minun kävi sääliksi yksisarvista ja sanoin punapäälle että mikäli yksisarvinen saa elää, niin maailma saakoon rangaistuksensa ja tuhoutukoon kaikki.
Liekit jotka syleilivät punapäätä, kasvoivat isommiksi ja punapää kysyi että miksi? Vastasin että ihmiset ovat parasiitteja, levittäydymme kaikkialle ja tuhoamme oman etumme nimissä kaiken, rakennamme valtavia metropoleja, syydämme jätteemme luontoon ja tuhoamme muut elämänuodot jotka joko uhkaavat meitä ja tai kaikkea mitä kasvatamme. Lisäksi me kuljemme sodasta sotaan, koska vaikka useimmilla ja yleensä isoimmilla valtioilla on valtavia, koskemattomia erämaita, ne haluavat laajentua ja nykyisen teknologisen kehityksen myötä myös pienemmät valtiot haluavat lisää elintilaa itselleen, kukistaen ja alistaen valtaamansa alueet. Tapahtukoon näin, punapää sanoi. Tiedät kun yksisarvinen juoksee ohitsesi, niin on aika. Silloin sinulla on yksi päivä aikaa sovittaa syntisi ja hyvästellä rakkaimpasi koska seuraavana päivänä maailma hukkuu tuleen.
Vannon että kaikki edellä kirjoittamani on totta, minähän en paljon pysty nukkumaan mutta niiden parin, kolmen tunnin aikana mitä nukun, näen unia ja olen usein pohtinut että ovatko ne minun oman alitajuntani tai aivojeni tuottamia, vai ovatko suhteellisen vahvat lääkkeet osallisia näihin mielipuolisiin juttuihin, kuten niihin karmeisiin unihalvauksiin joiden aikana näen kuolleita. Aina sama juttu, yksi iso mies ja kaksi taaempana seisovaa naista tuijottavat minua mutta heillä ei ole silmiä, pelkät ontot, kammottavat kuopat silmien paikalla. Hyi helvetti.
Siitä tuleekin mieleeni että koska nuo unet ovat todellisen tuntuisia, pystyn esimerkiksi haistamaan valveilla ollessani tasan sen miltä yksisarvisen metsässä tuoksuu, samoin tunnen liekeissä olevan punapään kuumuuden, niin voiko olla niin että on olemassa jokin raja meidän ja jonkin muun maailman välillä ja ihminen pääsee tavallaan jos ei nyt kokonaan rajan toiselle puolelle, niin rajalle kuitenkin, osittain toiseen maailmaan. No tiedän mitä ihmiset ajattelevat, ukkoparka on sekoamassa mutta uskon tai oikeastaa tiedän että lukulistallani on ainakin kaksi, ellei peräti kolme jotka näkevat näitä "unia" eli heillä heillä on yhtä karmeita kokemuksia mutta he eivät puhu niistä koska ajattelevat että kaikki heidän lukijansa pitävät heitä hulluina. Tosiasia on kuitenkin että rivien välistä voi lukea paljon.
Ykai karmeimmista unistani on se, kun kävelen suolla, tai oikeastaan sekin on metsä, jonka pohja on hetteikköä mutta sitten on niitä kohtia joihin uppoaa joten polkua kulkiessa ei tiedä uppoaako suonsilmäkkeeseen vai ei. Kuitenkin tässä unessa kuljen aina samaa, hyllyvää polkua jonka päässä on pieni lampi, jonka pinnalla on mättäitä ja lammesta nousee karmea, pahalle haiseva ja ilmeisen vanha nainen. Hänellä on päällään hääpuvun jäänteet tai jonkin vastaavan, valkoisen mekon? jäänteet ja hän viittoo minua tulemaan lähemmäksi mutta pysähdyn aina lammen reunalle. Vanha nainen ei pidä siitä, hän yrittää huutaa jotain mutta hänen suustaan ei kuulu mitään. Hän on raivoissaan, osoittaa minua sormellaan ja yrittää mutista jotain.
Olen nähnyt tämän unen usein ja valveillanikin pystyn haistamaan sen kaiken mädän ja pahan hajuisen ilman sekä tuntemaan kaiken sen kosteuden metsässä ja mikä on karmaisevinta, suolla on jäätävän kylmä ja kun herään, olen niin jäässä että minun laitettava verkkarit jalkaan ja joku fleece-takki tms. päälle. Voitte uskoa että siinä oli sen yön unet.
Voi hyvinkin olla että olen sekoamassa lopullisesti mutta vaikka nuo unet ovat sellaisia että ne herättävät todellisia pelkotiloja, niin ne ovat toisaalta helvetin kiinnostavia. Mitä kaikkea on rajan toisella puolen ja olenko omalla kohdallani menossa helvettiin, koska näen vain verta valuvia yksisarvisia, liekeissä olevia naisia ja suosta nousevia, vanhoja haamuja? Miksi en näe mitään kirkkautta, miksi en tunne yhtään armollista ilmapiiriä tai näe yställisiä ihmisiä? Kertokaapa se minulle sillä minä olen tehnyt todella pahaa useille ihmisille elämäni aikana ja näytetäänkö minulle jo ennakkoon mikä on "palkkioni" kaikesta tästä pahasta ja surusta mitä olen saanut aikaan elämäni aikana. Kuitenkin se on oikein, ihminen saa sitä mitä tilaa ja se on vain hyväksyttävä, oli se sitten mitä tahansa.
Rakkaudella, Apotti