Tästä huolimatta koitan lääkkeiden voimalla touhuta jotain, jo pelkästään sen takia että jos istuisin neljän seinän sisällä, olisin tuota hätää lataamossa ja kun liikkuu, niin tämä vanha kroppakin pysyy edes jonkinlaisessa kunnossa. Liikkumisen vastapaino tai paremminkin kääntöpuoli ovat jumalattomat kiputilat ja tästä syystä illat ja yöt menevät koko lailla valvoessa, unilääkkeistä ei ole ollut apua. Syy miksi kerron kaiken tämän, on se että kun ihminen valvoo tarpeeksi, niin päässä alkaa tapahtumaan kaikenlaista, mm. muisti kärsii todella paljon ja mikä pahinta, on asioita joista ei tiedä että tapahtuivatko ne muutaman tunnin unien aikana vai ovatko ne tapahtuneet oikeasti.
Toisin sanoen valveen ja unen raja hämärtyy mistä seuraa se että tulee sekä puhuttua että kirjoitettu varsin omituisia asioita. Ettäs tiedätte.
Olen aloittanut bloggaamisen aikoinani Wordpressin puolella, tekstit löytyvät etusivun linkistä Tekstit ennen luostaria . Tavan eloa -blogin jälkeen syntyi ensimmäinen Järkkyneen mielen luostari jonka tekstit olen aikoinani tuhonnut, sen jälkeen pieni tauko ja sitten muistaakseni Outo Paimen, sen jälkeen vuorossa oli muistaakseni Parantola jota ei kestänyt kovinkaan kauaa. Sääli että olen tuhonnut kaikki tekstit edellä mainituista blogeista sillä kun aikoinani lopetin bloggaamisen kokonaan (tai niin ainakin luulin), ajattelin että mitäpä niitä säilyttämään. Mulla oli jonkinlainen kriisi kaikkea kohtaan, lopetin Facen eli nykyisen Metan, samoin LinkedIn:in, Wordpressin, Instagramin ja Whatsapp:in (joka minulla on kyllä nykyään käytössä) koska tunsin että hukun kaikenlaiseen mainospaskaan ja ihmisten nillitykseen. Toisaalta tästä kaikesta seurasi se, että sain about neljä tuntia elämääni lisää sillä esimerkiksi ensimmäisen luostarin aikoihin mulla oli 72 blogia lukulistalla ja niiden lukemiseen meni aikaa, suuresta määrästä johtuen uusia postauksia syntyi päivittäin ja tunsin että velvollisuuteni on lukea ja kommentoida joka postaus.
Nykyisin on toisin, suhtautumiseni on erilaista ja vaikka olenkin sivussa kaikesta, niin oikeassa kuin virtuaalisessakin elämässä, niin tunnen silti elämäni tyydyttäväksi jos kiputiloja ei oteta huomioon. Kaipaan kyllä vanhoja blogeja, niitä jotka ovat lopettaneet ja koska en millään muista mitä kaikkea lukulistallani oli, niin jos joku vanhemmista sieluista muistaa niitä – varsinkin jos ne ovat aktiivisia – niin toivoisin että vinkkaatte niistä.
Sananen vielä uudemmille lukijoille, tekstit saattavat olla mielipuolisia, loukkaavia ja jopa hieman rasistisia koska kaikki on nykyään niin tarkkaa, joten toivon teidän uskovan etten todellakaan halua loukata ketään ja kaikki mitä on kirjoitettu, on kirjoitettu hyvässä hengessä. Toivon että muistatte tämän ennen kuin alatte purkaa pyhää vihaanne minuun. Toinen juttu on tämä kirjoittaminen koska pidän itseäni parempana näpyttelijänä (kymmensormijärjestelmä) kuin todellisuudessa olen, niin teksteissä vilisee kirjoitusvirheitä ja toisinaan jokin sana päätyy yhdyssanaksi vaikkei se todellisuudessa ole ja taas toisinaan jokin yhdyssana tulee kirjoitettua erikseen. Lyhyesti; tekstit sisältävät runsaasti sekä kirjoitus – että kielioppivirheitä mutta älkää välittäkö niistä, pääasia jos edes viihdyitte tekstin loppuun asti.
Että semmosta, ehkä joskus tulevaisuudessa löydän jonkun muistitikun jolla sittenkin on vanhoja tekstejä tai sitten luvassa on yhtä intiimejä paljastuksia kuin vanhassa luostarissakin ja muutamassa muussa, vanhat sielut ehkä muistavat.
Lopuksi toivotan teidät hullun, mutta rauhallisen ja ystävällisen apotin blogiin ja jos te pidätte tai vihaatte jotain teksteissä, toivon teidän jättävän kommentin sillä minä en ota itseeni, vaan suhtaudun palautteeseen asiallisesti.
Muistakaa olla ihmisiksi.