Spartalaisuus helpottaa kammioni siistinä pitämistä mutta toisaalta se paljastaa kaiken pölyn ja muun mikä liittyy siisteyteen. Oikeastaan minulla on kolmikammio – yksi luostarin johtajana olemisen etuisuuksista, vaikka asiakirjoihin se on merkitty kaksikammiona joka on varustettu keittiöllä. Itse keittiö on pieni, hevosenkengän muotoinen tila joka on todella kätevä kokkaamista varten ja joka kaariaukon kautta avautuu isohkoon ruokailutilaan joka on tällaiselle yksin elävälle lähes tarpeeton. Vieraita käy harvoin ja jos joskus sattuu tulemaan useampi kuin yksi vieras, en kokkaa heille sillä koska he ovat lähimpiä, nappaamme vain kahvit ja menemme istuskelemaan olohuoneen virkaa tekevään kammioon. Tänään tunnen ahdistusta kaksikammioni tilasta, sillä on menossa 7. sairastelupäivä ja verhojen lävitse siivilöityvä valo paljastaa vaakapinnoille kertyneen harmaan tomun, joka lattiapinnoilla muodostaa pieniä galakseja jotka kieppuvat kävellessäni makuuhuoneen ja keittiön/wc:n väliä. Rankka antibioottikuuri vastalääkkeistä huolimatta pitää huolen siitä etten jaksa enkä kykene siivoamaan. Pakkomielteisenä ihmisenä kuitenkin ahdistaa ajatus alkavasta viikosta jolloin pitäisi lähteä maailmalle hoitamaan asioita ja kaksikammioni on tässä tilassa. Antibioottikuuri kun kestää ensi keskiviikkoon asti, joten en usko että mikään tulee pysymään sisällä ennen kuin voin jättää hyvästit antibiooteille eikä jatkuva vessassa ravaaminen todellakaan kohenna kuntoani.
Huomenna olisi myös tilaisuus johon lupauduin menemään kameran kanssa, kyseessä on erään lajin kilpailut mutta senkin olen joutunut perumaan ja se syö miestä. Olisin halunnut mennä ja tällä hetkellä lähtisin vaikka mihin jos ei olisi pelkoa housuihin paskomisesta. Tämä on toisaalta mielenkiintoinen tilanne, huolimatta siitä että olen omaehtoisesti eristänyt itseni ulkomaailmasta (kiputilat), jo yli neljän vuoden ajan, tunnen kuitenkin tarvetta nähdä ihmisiä. Minulla ei ole halua eikä tarvetta päästä minkäänlaiseen kontaktiin, riittää kunhan näen heitä. Hullulla on halvat huvit ja yksi on niistä torikahviloissa istuminen. Kahvikupin takaa on hyvä miettiä kuka kukin on ja minkälainen asunto ym. hänellä on. Tässä lajissa pitää olla ennakkokäsitteistä vapaa eikä niin että kun näkee esim. seniorikansalaisen, mieleen piirtyy kuva pienestä yksiöstä jonka seinät on koristeltu lastenlasten valokuvilla. Ei, mieluummin niin että kyseinen seniori on todellisuudessa eläkepäiviään viettävä vaari tai mummo, joka pienen eläkkeensä tueksi pyörittää aivan helvetin laajalle levittäytynyttä huumekauppaa tor-verkossa. Toinen suosikeistani on se, missä seniori on oikeasti itämafian tappaja joka on keikalla kaupungissa sillä hehän tulevat muutamaa viikkoa ennen H-hetkeä ottamaan selvää uhrin rutiineista, asuinpaikasta jne. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, ei niin paljon paskaa ettei osa tottakin sillä viime vuosina on tullut julkisuuteen yllättäviä ihmiskohtaloita. En välttämättä tarkoita seniorikansalaisia vaan näitä ystävällisinä pidettyjä lääkäreitä/opettajia jotka ovatkin paljastuneet täysin tunteettomiksi murhaajiksi. Jääköön omituisten harrastusteni paljastaminen tähän. Siitä huolimatta olen varma että yläkerran vaari on CIA:n palkkalistoilla sillä hänellä on joka päivä sama, täysin virheetön musta puku ja mustat peililasit. Hän lähtee aamulla hieman ennen puolta kahdeksaa ja tulee about neljän aikaan iltapäivällä mutta koskaan hänellä ei ole kädessään kauppakassia, joten saattaapi tuo kääpä olla valoa kestävä vampyyrikin koska millä hän muuten eläisi? Kyllähän normaali ihminen tarvitsee jotain syötävää ja juotavaa sekä illalla että aamulla.
Sain puhelun psykiatriltani ja hyvä niin, nyt on uusi aika muutaman viikon päähän. Tietysti toivoin että olisimme tavanneet aiemmin mutta en ole ainoa jolla on pää rikki. Sain myös syödyksi hieman, jälkiruoaksi kemiallisia tulppia jälleen että ravintoaineet ehtisivät imeytyä edes osittain. Tänään illemmalla tulee eräs lähimmistäni käymään, hääp soitteli eilen illalla ja kysyi tarvitsenko jotain. Mukava ihminen joka pitää huolen siitä ettei hiljaisia hetkiä tule. Perusteellisia selostuksia vaikkapa ostosreissusta ja toisinaan ihmettelen sitä että muistaako hän kaiken niin yksityiskohtaiseksi vai onko hän mytomaanikko?
Tänään on pakko pestä koneellinen pyykkiä vaikka sitten väkisin. Puhtaiden t-paitojen, boksereiden ja sukkien pino alkaa huveta uhkaavasti kuumehikoilun ansiosta mikä lisää ahdistusta sekin. Terveenä pakkomielteisellä, ainakin minulla, on tietyt rutiinit tietyille päiville mikä saattaa kuulostaa sairaalta mutta niistä on se hyöty että asiat tulevat hoidetuiksi. Toisaalta taas sairastelu tai järjestyksen muuttuminen tai peräti puuttuminen luo kaoottisen tilan, jossa tuntee asioiden karkaavan käsistä. Ennen pakkomielteisyys oli vielä pahempaa, ei riittänyt että asiat olivat päiväjärjestyksessä, vaan ne piti toteuttaa tietyllä kellonlyömällä ja se kertoo siitä kuinka häiriintyneeksi touhu voi mennä. Nyt on onneksi helpompaa ja toivottavasti elämä muuttuu vielä helpommaksi uuden lääkityksen myötä.
Jorinat sikseen, nyt on aika lähteä kurittamaan munkkeja jotka luulevat että voivat elää kuin pellossa. Periaatteessa he ovat oikeassa koska suurin osa päivistä kuluu peltotöissä mutta joku roti se niissäkin pitää olla.
Rakkaudella
- Apotti -
Järjestyksen pidosta oli meillä juuri kuluneella viikolla keskustelu Mursun kanssa. Myönnän, naismaisesti (vai oisko ollut ennemminkin pöllöyttäni) ihan itkunkin tirautin. Keskustelu meni kutakuinkin näin: kysyin voisimmeko käydä naapurikaupungissa herra Tokmannin luona, hän kun tarjosi juuri minun makuuni, sopivia muovilaatikoita. Siis tiettyyn koloon sopivia. Muovi on Mursulle kirosana ja siitä saatiin keskustelu, miksi haluan ne ja miksi kyseinen tila pitää JUST nyt siivota - siis sitä on siivottu koko täällä asumisemme ajan ja jos se kaksi viikkoa on siisti niin sen jälkeen se on puoli vuotta enemmän tai vähemmän varastona.
VastaaPoistaSiihen samaan keskusteluun saatiin ympättyä piha ja sen kukkaset 😄
No, asia selvisi selvisi puhumalla: en ole mikään kovin innokas siivooja, haluaisin kyllä, että meillä olisi siistimpää, mutta laiskuus vie usein voiton ja suoraan sanottuna tavarat putoaa kuin p..ka lehmän .. Mutta syy siihen miksi nyt on taas jonkinlainen siivous ja järjestely vimma menossa, on se, että tunnen pettäneeni A-nopin. Hänen aikanaan täällä oli aina siistiä, piha oli nätti ja siellä kasvoi paljon kukkia. Ei ollut työkalut pitkin talon seinustoja ja pihaa, niin kuin nyt.
Vaan pitäisi jo olla oppinut olemaan itselleen armollinen siinä suhteessa, että kun ei aina ja kaikkea jaksa/pysty, niin sitten on vaan annettava olla sillä hetkellä ja jatkettava toisena päivänä. Kun ei ne pölyt karkaa mihinkään - ainakaan meillä, vaikka joskus niin toivois.
Ole sinäkin armollinen itseäs kohtaan, vaikka munkkeja kuritatkin ja töihin patistat - työnteon katselemisestakin tulee hiki, kun siihen oikein paneutuu ;)
Niin, nämä siisteysasiat ovat parisuhteessa niitä vaikeita asioita koska se mikä toisen mielestä näyttää turhalta, on toiselle tärkeä ja niin eespäin. Minua ei varsinaisesti haittaa jos asunto/talo näyttää eletyltä, kunhan siellä on siistiä eli ei mitään tyhjiä pizzalaatikoita, kuivuneita safkoja pöydällä tai tasoilla etc.
PoistaItseään ja omaa talouttaan ei kannata verrata kehenkään koska jokainen elää omalla tavallaan ja hyvä niin. Minullakin olisi normaalisti enemmän aikaa uhrata moniinkin asioihin mutta vanhemmiten prioriteetit ovat hieman muuttuneet ja mulle pääasia on se että homma toimii ja tulee hoidetuksi ajallaan.
Samoja viisaita sanoja puhut kuin Tätini - jokaisen koti on omanlaisensa.
PoistaJa - en tiedä mistä alkaen oot blogiani lueskellut - mutta kun siirtää n. 77 neliöö asuttua elämää n.50 asuttuun kotiin, niin aikaa ja hermoja tarvitaan, että kaikelle löytyy paikka, kun luonto ei anna myöten viedä kaatikselle hyvää tavaraa.
Tarvitsevia ihmisiä kuitenkin löytyi ja kierrätykeskuksia.
Kirjastokin otti omansa 😊
...ja siinä että kaiken tuon saa järjestykseen, olisi ne sun postauksessa mainitsemasi muovilaatikot just hyviä. Tavaraa kertyy ajan myötä, mä vien aika ajoin kamoja joko spr:lle tai jonnekin muualle vastaavaan. Tosin näihinkään ei ihan kaikkea oteta joten sitten on pakko viedä jätepisteelle.
PoistaNiin olisi olleet.. Mutta me ratkaisimme ongelman ilman niitä ja nyt kumpikin on tyytyväinen.
PoistaMeillä oli julmettu määrä astioita, kodinkoneita tuplaten, joitakin jopa triplaten ja kun Poikakin oli muuttovaiheessa asunut omaa kotia jo pitkään ja enemmän ja vähemmän Miniän kanssa yhdessä, niin ei sekään tarvinut. Mutta kaupungista löytyi paikka jonne viedä kaikenlaiset kodintarvikkeet: päihdeongelmaisten kuntoutuspalvelut, josta kuntoutuneet siirtyvät asumaan omaan asuntoon ja tarvitsevat luonnollisesti aivan kaiken.
Vaatteiden vienti lopulta "kiellettiin", mutta kaiken muun ottivat vastaan (vaatteet siksi, kun ei heillä ollut säilytystiloja).
Nyt viemme tavarat 4H-yhdistyksen kierrätyspisteeseen, ne kattoo ne läpi ja vie jätteisiin jos kattoo, ettei niitä kukaan osta. Ei tietenkään risaa ja roskaa viedä; jos ei ostettais itsekään, niin ei sellaista viedä kierrätyksen, on meidän periaate.
Varmasti meilläkin voisi olla siistimpää kotona, mutta niin kauan kuin pölykoirat eivät hauku tai pyydä ruokaa eikä hiekkaa tarvitse lapioida ulos, niin kaikki on hyvin.
VastaaPoistaTuo on hyvä asenne ja mun pitäisi ottaa oppia, varsinkin kun asustelen täällä yksikseni mutta kun on hullu, niin on hullu. En minäkään kyllä joka siivouksen yhteydessä pyyhi pölyjä esim. ovien päältä mutta toisinaan homma lähtee lapsesta.
PoistaJos ei villakoirat nilkkoja jyrsi, niin ei imurilla niin kiire.... Ja jos vieraita häiritsee siivottomuus, niin siivousvälineet on käytettävissä 😉
PoistaMeillä oli ennestään eri puolilla tontin rakennuksia KUUSI harja-rikkalapio -settiä, mutta ostatin Mursulla kaupungissa käydessä uuden 🙈😂 Sellaisen, missä on "kampa" eli harjan saa pyyhkäistyä puhtaaksi villakoirista, ei tartte käsin puhdistaa. Kaikkea ne keksii.
Pöllölle; tuollainen kampajuttu on kyllä kätevä :)
PoistaPeppone; Ai pölyjen pyyhkiminen... Mä olen vissiin ehkä viime jouluksi pyyhkinyt pölyt. En ole ihan varma.. Meillä onneksi mies on vielä rennompi siivoamisen suhteen, mutta kyllä silläkin pysyy imuri käpälässä.
PoistaMun pölyjen pyykiminen on yks mun pakkomielteistä joten siitä ei kannata välittää vaikkei itse pyyhkisikään.
PoistaPölyjen kertyminen on usein liioiteltua vaikka tosi on että kun olosuhteet (varsinkin kesäaikaan) oat suotuisat, niin pölyä kertyy alta aikayksikön.
Puskissa; se kampa ON kätevä, testasin sen heti 👍
PoistaJohtuneeko siitä, että meillä on hirsitalo, ihan talviasuttava, mutta ei kuitenkaan pullo, niin meillä kertyy sekä villakoiria että muuten pölyä minusta enemmän kuin kaupungissa? Muutoin ei olis niin paha, mutta kun vielä on A-nopin jäljiltä tumma kirjahylly, niin siihen jää mun sormenjäljet, kun otan siitä välillä tukea 😅 Sitten kun kaikki kalusteet on vaaleeta puuta, niin en näe enää sitä pölyä ja unohdan sen...
Näin rakennusalan ihmisenä voin sanoa että se on hyvä asia jos teille kertyy pölyä, koska silloin on talo alipaineinen niinkuin pitääkin. Ei karkaa lämpö ulos ja se on näillä nykyisillä energiahinnoilla todella hyvä asia.
PoistaMulla oli aikoinaan (huomattavasti nuorempana) mustat kalusteet ja voin kertoa että se oli yhtä helvettiä 😱