Ei toivottu lapsi

 

Ei toivottuja lapsia on montaa eri sorttia ja uskallanpa väittää että meillä jokaisella on omansa. Enkä puhu nyt äpäristä, lehtolapsista tai kätilön kämmeistä, vaan niistä kaikista ilkeimmistä eli kiputiloista, surusta, ahneudesta, vihasta, katkeruudesta, ylensyömisestä ja kaikista sisarusparven pikku perkeleistä. Itselläni on lähes nuo kaikki mutta pahimmat niistä ovat kiputila ja hänen kaksosensa eli turhautuminen. Se kun pää tahtoo mutta kroppa ei anna periksi. Se on helvettiä varsinkin näin öiseen aikaan kun pitäisi olla hissuksiin ettei häiritse muita ja siinä kohtaa ilkeä turhautuminen nostaa rumaa päätään. Eikä mene kuin hetki, niin hän potkii hereille vieläkin ilkeämmän kiukun joka taasen herättää kaikkien tunteman vihan. Se on sitä puhdasta vihaa itseään ja koneiston toimimattomuutta kohtaan.


Tosin kun vihan kanssa elää pitkään, niin syntyy kieroutunut suhde jossa viha ei älyä että se pistetään tekemään töitä, asenteella että kun ei perkele onnistu normaalilla tavalla – niin kuin terveillä – niin tehdään se sitten vaikeimman kautta. Tämä taasen herättää toivottujen lasten puolelta innovaation ja jumalaisee mitä patenttiratkaisuja alkaa syntymään ja vieläpä ryhtevän lääkityksen kanssa! Tosin kehitystyössä mukana ovat varsin veemäiset kiukku ja turhautuminen sekä heidän nuorempi sisarensa paskaks vaan kaikki, mutta kun tarpeeksi hakkaa päätään mäntyyn niin jotain saattaa syntyä. Jopa jotain sellaista mikä on parasta pitää omana tietonaan ettei viedä lataamoon mutta jotkin, voisi jopa sanoa että useimmat, ovat sellaisia elämän pikku oivalluksia että ne kummasti helpottavat omaa elämää ja niinpä nämä ei toivotut lapset eivät pyöri jaloissa. Bonuksena tuntee omituista läheisyyttä Niksi-Pirkkaan kirjoittelevien ihmisten kanssa.


Kovissa kiputiloissa on hyvätkin puolensa innovatiivisuuden kannalta, sillä on se vaan tuo pää sellainen värkki että kun sitä doupataan kunnon kemiallisilla myrkyillä joita myös lääkkeiksi kutsutaan, niin jo vain alkaa tapahtumaan mutta valitettavasti nämä innovaatiot ovat juuri niitä joista kannattaa pitää pää kiinni. Minä tosin en ole ollut juridisesti pätevä enää aikoihin joten kerron teille erään todella pahasti ketulleen menneen, mukamas elämää helpottavan keksinnön;


Eli et koskaan enää herää siihen että olet yön pimeinä tunteina potkinut peiton pois päältäsi (syntyi ajanjaksona jolloin oli paskat kipulääkkeet ja näin painajaisia joka hemmetin yö) ja heräät kylmyyteen:

- pue yllesi pitkähihainen t-paidan tai muu vastaavan ja alakropan peitoksi joko pitkät kalsarit tms.

- katko kaksipuolisesta teipistä sopivia pätkiä ja teippaa ne raajojesi sekä vartalosi ympäri tasaisin välimatkoin "renkaiksi" ( ranne, yks väliin, kyynärpää jne. ja jaloille sekä vartalolle sama juttu)

- nouse seisomaan sängyn viereen ja asettele peitto selkääsi kuten pukisit viitan

- kierähdä äkkiä sänkyyn, asettele peitto lopullisesti kohdilleen ja nuku yösi hyvin


Mies pakkpaidassa



Ja paskat. Ei toimi ei varsinkaan kun käytössäsi ei ole mitään lastentarhan, noin sentin levyistä teippiä vaan kunnon äijien 40mm leveää teippiä jonka liimapinnat ovat itsestään saatanasta. Okei, peitto kyllä pysyy todella tiukasti kroppasi ympärillä mutta suurimmaksi osaksi vain selkäpuolelta. Heräät hiestä märkänä koska olet yön aikana kieriskellyt ja lopulta päätynyt mahallesi makaamaan, jolloin peitto on jatkuvan kierimisen tuloksena lähtenyt irti edestä ja koko etupuoli kehostasi (myös kädet) on kiinni aluslakanassa, oli se sitten perinteinen tai sitten näitä ns. kirjekuorimalleja vai mitä helvettiä ne nyt olivatkaan. Jep jep, kokemuksesta voin sanoa että sekä lärvi (irronneet teipinpäät) ja etupuoli ovat todella tiukasti kiinni. Lisäksi irronneet teipinpäät ovat aiheuttaneet sen, että toinen silmäluomesi on rypyssä mutta liimautuneena poskeen, aivan samalla tapaa kuin toinen korvanlehtesi on taittunut kaksinkerroin ja on kiinni pään sivulla. Hyvin tuskallisesti. Huolimatta helvetillisestä hikoilusta jonka aiheuttavat lukuisat, epätoivoiset yritykset päästä irti sängystä ja kroppasi ympärillä suht tiukasti oleva peitosta, et voi juoda koska irronnut teipinpää on liimannut huulesi yhteen. Avun huutaminen on siis turhaa ja itselläni otti noin kolme varttia ennen kuin pääsin irti sängystä ja senkin jälkeen onnistuin liimaamaan itseni kaksi kertaa seinään kerran kaatumaan kivuliaasti lattialle, kiitos sangen ryhtevän kaksipuolisen teipin.


Summa summarum: mikäli teille määrätään vahvoja kipulääkkeitä (joko opioideja ja tai muita kivoja buprenorfiineja etc.) ja vaikka teidän päänne yön hiljaisina tunteina kuinka ryhtyisi innovoimaan elämää helpottavia asioita, kehotan vetämään vanhat kunnon OD:t ja miettimään asiaa aamulla uudestaan. Että semmosta.

PS. Nyt luostarissa on reseptejä sivu, jonne kerään kaikkea makeaa ja suolaista joista itse pidän (ja munkit) mutta koska homma on hitaanpuoleista, niin kärsivällisyyttä toivotaan. Pääset sivulle joko etusivun navigointipalkista tai sitten ihan alhaalta "sivut" - osiosta, samoin kuin uudelle "Horoskooppimerkit" - sivulle (löytyy myös etusivun navigointipalkista) josta pääsette lukemaan oman eläinradan merkkinne luonnekuvauksen.

Luonnekuvaus on toteutettu käyttäen apuna lähes kahden tuhannen vuoden aikana kertyneitä kääröjä ja muita tekstejä jotka löytyvät luostarin kirjaston uumenista.


Rakkaudella

- Apotti -

4 Kommentit

Mukavaa kun poikkesit!

  1. Miten olis vanhat kunnon, perinteiset lepositeet? Tarpeeksi notkeana niistäkin pääsee luikertelemaan tarvittaessa irti. Nimim. mihin hittoon lepositeitä tarvitaan, kun ihminen voi kiipeillä öisin verhoissa ilmankin.
    Selvennyksenä: 11 vuotta sitten kun Riesa ilmestyi sulostuttamaan elämääni/-mme, kaksi ensimmäistä viikkoa vietin villiä elämää sairaalassa mistään mitään ymmärtämättä ja olisivat sairaalassa laittaneet mut varmaan häkkiin, jos sellainen olisi ollut.
    Eivät lainkaan arvostaneet sitä, että aamukolmelta vaeltelin käytävillä vihreän virsikirjan kanssa ja lauloin antaumuksella virsiä... Äänellään se varsinkin ja silleen.
    Mutta jep, pää on kumma vekotin - sopivalla sekoituksella eri lääkkeitä sen saa jonkinlaiseen tolkkuun, tai no tolkkuun ja tolkkuun 🙈

    VastaaPoista
  2. Voi Rakas Pöllöseni, mä olen uinut noissa vesissä. Lepositeet on ihan ok mutta kun tyyppi halutaan laittaa hiljaiseksi, niin silloin niistä ei todellakaan pääse irti. Ennen vanhaan käytettiin Larcantilia, intiaanimyrkkyä ja siinähän makasit tajuamatta mistään mitään. Toinen asia oli neuroleptit, bentsojen kanssa vielä pärjää mutta kun alkaa näkemään miten tupakkikopin seinät alkaa väreilemään, niin silloin jostain tajunnan hämäriltä perukoilta kuuluu vieno kuiskaus että tämä ei ole hyvä juttu...

    VastaaPoista
  3. Päässä on kyllä kaikkea jännää kamaa säilöttynä.

    Reseptit vaikutti ihan kivalta valikoimalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kuvittele jos ihmisellä olisi käytössään koko elämänsä aikana hankittu tieto ja kaikki muistot (saattaisi olla kyllä tuskallista). Minkähänlainen maailma olisi tänä päivänä?

      Reseptejä tulee lisää ja nyt on horoskooppimerkit - sivukin, tein suoranaisen turhautumisen tuloksena koska kuume sahaa 37.5 ja lähemmäs 39:n väliä eikä mikään pysy sisällä. Onneksi on antibiootit ym. tropit + nesteytysjutut ettei pääse ihan kuivahtamaan.

      Poista
Uudempi Vanhempi