Nyt vaaditaan jokaiselta joka tämän lukee, ehdotonta rehellisyyttä omaa itseään kohtaan. Nimittäin tätä hemmetin luostaria ei voi johtaa jollei ole apuja ja minulle se on Iliana Taraz, viisas, vanha nainen jota ei ole olemassa, ei ainakaan tässä ulottuvuudessa. Olen varsin tietoinen siitä että jos jonkun kuulee tai muuten havaitsee puhuvan ”seinille”, on hän automaattisesti hullu ja kuten olen jo aiemmin todennut, minulla ei kaikki palikat ole kohdallaan joten ehkäpä sanonta pitää paikkansa. Uskoisin kuitenkin että (lähes) meillä kaikilla on ollut jossain vaiheessa mielikuvituskaveri.
Iliana on henkiopas joka on neuvonut minua monissa päätöksissäni ja valehtelisin jos sanoisin että hän on ollut oikeassa kaikissa tapauksissa. Onnistumisprosentti on kuitenkin hyvä,yli puolet joten ei hullummin. En tiedä että onko Iliana alitajunnan luoma ”tekoäly”, josta ”Konnan koukussa” oli puhetta. Joku sellainen ihmisen sisään rakennettu juttu josta meillä ei ole tietoakaan. Väitetäänkin että ihminen ei käytä kuin kymmenen prosenttia aivokapasiteetistaan eli ehkäpä kukaan meistä ei tiedä missä me loppujen lopuksi olemme ja mitä ympärillämme on, noin niin kuin universaalisti ajateltuna. Kuitenkin on olemassa salaisuuksia ja asioita jotka ovat sellaisia, että jaettuna jonkun kanssa ne aiheuttaisivat pelkkää tuhoa ennemmin tai myöhemmin mutta henkioppaalle kerrotuna ne pysyvät edelleen salaisuuksina.
Jokainen meistä on ollut tilanteessa josta ei ole tuntunut olevan ulospääsyä ja on silloin tullut ajatelleeksi ”apua, mitä mä oikein teen?” saamatta siihen kuitenkaan mitään vastausta. Ongelmaa on voinut pohtia päivän, kaksi tai pidemmän aikaa ja koska mitään vastausta ei löydy, niin ihminen toimii vaistonsa pohjalta ja kun aikaa on mennyt, huomaa toimineensa oikein. Saattaa myös olla, että Iliana Tarazin kaltaiset henkioppaat edustavat jollain tavalla arkipäivän jumaluutta. Voin rehellisesti tunnustaa että juttelen jumalalle silloin tällöin, tavalla jota me ihmiset kutsumme rukoilemiseksi mutta harvapa meistä alkaa rukoilemaan kesken työpäivän joten onko niin, että silloin Iliana Tarazit ja muut vastaavat toimivat jonkinlaisena kanavana? Okei, nyt alkaa mennä liian syviin vesiin ja koska tämä on aihe josta voidaan väitellä/keskustella vaikka maailman ääriin, lienee paikallaan että lopetan tähän.
Lopuksi kuitenkin esitän kysymyksen; kuka on sinun Iliana Taraz?
Siis joku sivupersoona? Mä olen sen verran noita, että osaan aika hyvin jo arvioida miten käy missäkin asiassa, ei tarvii henkioppaita :)
VastaaPoistaNiin no voi se sivupersoonakin olla, mistä näistä tietää 😃
PoistaVai vielä noita, no ainakin sulla on paljon mystisiä taitoja joista mä olen kade - ihan rehellisesti.
Mulla on ns kuudes aisti, saan etiäisiä ja näen enneunia. Isoäidin perintöä.
PoistaEtiäiset ok mutta eikö noi enneunet ole vähän karmaisevia?
PoistaEi välttämättä, voi ne olla hyviäkin asioita.
PoistaLuin ajatuksella ja ajattelin samalla, ennakoin kysymyksesi mutta vasta kun sen kysyit tiesin oikeasti vastauksen: edesmennyt mummuni.
VastaaPoistaHän oli aina se, kenelle soitin, kun tuli pulma ja hänelle meinaan vieläkin välillä soittaa, oikeasti, kun ajatukset on oikein solmussa. Mutta koska en voi soittaa, juttelen hänen kanssaan muuten; mietin mitä hän olisi vastannut, miten hän olisi ongelman ratkaissut.
Minun Iliana Tarazini on siis oikeasti joskus elänyt ja jäänyt elämään ja ohjaamaan minua.
En tiedä mihin uskon, en kuulu kirkkoon, mutta sehän ei varsinaisesti tarkoita mitään. Toivon ja luotan kuitenkin siihen, että näen vielä joskus kaikki ennen minua täältä lähteneet - missä, sitä en tiedä.
Lapsena mulla oli "oikeita" mielikuvitusystäviä, koska olin ainoa lapsi ja asuttiin paikassa jossa ei ollut muita lapsia - piti siis keksiä omat leikit ja kaveritkin. Mutta olihan mulla lemmikkeinäkin muurahaisia, ennen kuin meille tuli koira :)
Kiitos hienosta ja rehellisestä kommentista!
PoistaOn hienoa että tunnet yhteyden mummuusi, uskon että hän on läsnä koska mä uskon vahvasti siihen että meidän ja henkimaailman "maailmat" sekoittuvat/lomittuvat keskenään ja edesmenneet ovat lähempänä meitä kuin mitä uskommekaan.
Sääli näppäinnuorisoa joka ei pääse kehittämään mielikuvitustaan niin paljon kuin me vanhempi sukupolvi aikoinaan. Heille kun maailma avautuu täysin digitaalisena ja binäärilukujen sekamelska on hieman eri juttu kuin se että itse joutuu keksimään kaiken.