Dar Samos

 Olen ollut viime viikon ns. syvissä vesissä koska elämässäni on tapahtunut asioita joiden takia moni minulle tärkeä asia on muuttunut ja en ala nillittämään niistä nyt mutta kerron pohjustukseksi yhden asian jonka moni kiputiloista kärsivä tietää.

Eli kun yöt menee muutenkin valvoessa ja kun siihen lisätään henkistä painetta, niin pian ollaan tilanteessa jossa liika valvominen ja asioiden vatvominen omassa pääkopassa johtaa siihen, jota mielestäni voidaan kutsua selvin päin tapahtuvaksi delirium tremensis - tilaksi. Enää ei tiedä että onko jokin asia tapahtunut oikeasti, vai onko se jotain minkä omat aivot ovat tuottaneet yöllä/päivällä aivan liian suuren univajeen takia.

No, viime yönä tapasin Dar Samosin, jos näin voidaan sanoa koska Dar Samos on henkioppaani eikä mikään meidän elävien keskuudessa vaeltava olento. Joka tapauksessa havahduin siihen kun tunsin jonkun tuijottavan mua ja näin Darin istuvan sohvalla ja katselevan mua todella omituinen ilme kasvoillaan.

- on taas ollut mukamas vaikeeta ja väsyttää vai?

- kyllä, sä tiedät sen itsekin

- kuules nyt onneton vätisijä joka tituleeraat itseäsi Apotiksi, me lähdetään sun kanssa pikku reissuun nyt, jotan laita vaatteita päälle koska en aio raahata mukanani miestä jolla ei ole kuin bokserit jalassa.

Tein kuten Dar sanoi, syystä että hänen työnsä on, kuten muillakin henkioppailla, opastaa ihmisiä mutta Dar Samosille on annettu kyky satuttaa fyysisesti eli hänelle eikä pidä vittuileman eikä muutenkaan ärsyttää. Olin saanut juuri kengät jalkaani ja olin laittamassa takkia pääälle kun Dar otti kädestäni kiinni ja sitten mentiin.

Huomasin seisovani luokkahuoneen nurkassa ja olin hämilläni koska luokka ol täynnä aikuisia joilla oli edessään kirjat ja he näyttivät opiskelevan ranskaa.

- älä pelkää, he eivät näe meitä, sanoi Dar ja osoitti opetusta johtavan henkilön suuntaan. Taulun edesssä, siellä missä opettaja yleensäkin on, seisoi nainen joka puhui todella miellyttävällä äänelllä ja kertoi näille kansalaisopistoa käyville ihmisille kuinka ranskan kielen eri verbit taipuvat ja samalla hän kirjoitti taululle näitä sanoja joista meikälinen ei tietenkään ymmärtänyt hevon helvettiä.

- Eevalle, tuolle opettajalle on annettu kolme vuotta aikaa sillä hänellä on todettu keuhkosyöpä ja silti hän opettaa näille ihmisille vieraita kieliä. Mitäs sä olisit tehnyt, maannut sohvan pohjalla itsesäälissä ja kirjoitellut siihen saatanan blogiisi kuinka elämä on kovaa ja kohtelee sua väärin etkä "sä jaksa nyt mitään kun on niin pirun vaikeeta?"

En ehtinyt vastata kun taas mentiin, tällä kertaa olimme jossain kuplahallissa jossa näytti olevan paljon porukkaa, urheilijoita ja myös huoltotehtävissä olevia henkilöitä mutta kun katselin tarkemmin näitä urheilijoita, niin tajusin että joltain heistä puuttui joko jalka tai käsi ja silti he treenasivat omia lajejaan intensiteetillä joista moni terveitä valmentava olisi ollut kiitollinen, siis jos heidän valmennettavillaan olisi ollut samanlainen asenne, eikä niin että ennen olympialaisia tai muita perkeleen kisoja annetaan haastatteluita joissa jo valmiiksi pohjustetaan sitä ettei tulla pärjäämään "kun on ollut niin paljon sairastelua ja vähän on toi oikean jalan pohjekin kipeä".

En tiedä mistä ja miten, mutta Dar toi eteeni todella ison peilin sanoen

-katso omaa kuvaa peilistä

-miksi, kyllä mä tiedän miltä mä näytän

-katso nyt jumalauta tai pieksen sut niin pahasti ettei sua enää tunnista

Siinä vaiheessa kun herra Samos sanoo näin, on parasta totella joten katsoin peilistä omaa kuvaani

- no, miltä näyttää?

- en oikein tajua, ihan normaalilta

- niinpä, onko mitään eroa tuolla kentällä oleviin?

- on, sanoin hämilläni, osalla puuttuu joko käsi tai jalka ja osa vaikuttaisi olevan sokeita

- juuri niin paskanakkeli! Sulla on kaikki raajat jotka toimii,samoin aistit ja sä perkele et viitti käydä edes kävelemässä ja nauttimassa syksyn väreistä mutta nuo todelliset soturit tuolla kentällä tähtäävät maailman huipulle. Toisin sanoen sä olet vetelä paska.

Tämän sanottuaan Dar otti kädestäni kiinni ja yhdessä humauksessa olimme jonkin asunnon olohuoneessa jossa kolme lasta, iältään ehkä seitsemän, kahdeksan vanhoja - yksi saattoi olla kymmenen tai yksitoista ja he tekivät läksyjään kunnes keittiöstä kuului ääni "-ruoka on valmista". Muksut ampaisivat keittiöön ja istuivat kukin omille paikoilleen. Ruokaa teki ja tarjoili perheen 16 - vuotias tytär.

- vanhemmat ovat ilmeisesti vuorotöissä koska kello näyttää olevan vähän vaille yhdeksän illalla?

- perheen äiti on, tekee kahta työtä sillä heidän omakotitalonsa paloi viime kesänä ja perheen isä menehtyi tulipalossa. Siinä vaiheessa aloin katsella asuntoa, tyypillinen 80-luvun alussa rakennettu rivari joka olisi - siis asunto - kaivannut vähän maalia ja tapettia eivätkä kalusteetkaan näyttäneet siltä etttä ne olisi ostettu eilen. Dar huomasi sen ja kertoi että perhe oli saanut lahjoituksena huonekalut paikallisilta ja osin SPR:n kautta. Dar lisäsi vielä että huomasitko, muksuilla ei ole puhelimia vielä, äiti kyllä tekee pirusti töitä että muksuilla olisi mahdollisimman mukavaa, tietenkin muutakin kuin jotkut helvetin puhelimet mutta tajuat varmaan pointin?

Dar otti kädestäni kiinni, taas yksi humaus ja oltiin mun kämpillä. Dar tuijotti mua tiukasti silmiin ja kysyi

-no, miltäs ne omat ja "isot ongelmat" nyt vaikuttaa?

Voin valehtelematta sanoa että en kyennyt vastaamaan sillä kyyneleet valuivat pitkin poskia ajatellessani kaikkea näkemääni.

- oppi taisi mennä perille, sanoi Dar ja samassa hän oli poissa.

Siispä, tämä teksti on kunnianosoitus teille kaikille joilla on todellisia haastetia elämässänne ja haluan pyytää anteeksi. Minun niin sanotut vaikeuteni ovat hyttysen kusi valtameressä ja häpeän sitä että olen valittanut aivan turhista asioista. Toivotan teille kaikille joilla on rajoitteita tai rahallisia vaikeuksia tai olette menettäneet rakkaimpanne, kaikkea hyvää. Tuntuu kliseiseltä paskalta, mutta tarkoitan sitä todella ja vielä kerran anteeksi, meistä jokaisen tulisi katsoa asioita uudesta perspektiivistä eikä tuijottaa maailmaa ainoastaan siitä omasta, kapeasta näkökulmasta. Kiitos teille jotka jaksatte.

Rakkaudella, Apotti

Marra, Kimi ja innovaatioiden Älä kokeile - lista

 Tämä tulee jälkijunassa ja syy on yksistään minun eli upea kuva liittyy sunnuntain postaukseen “Neljä tuomiopäivän ratsastajaa ja Suomalaiset”. Blogger kun ei anna liittää kuvia kommenttilootaan, niin tämä täytyi puljata sähköpostin kautta ja koska minä olen mitä olen, niin tämä tulee vasta nyt. Kuva ei ole tekoälyn tuottamaa, vaan real thing ja kuvassa ovat Marra sekä hänen hevosensa (yksi niistä) nimeltään Kimi. Marrasta sen verran - löytyy muuten lukulistalta Vuodet vierii-blogi - että hän on yksi sitkeimmistä muijista joita olen koskaan tavannnut. Ensimmäisen kerran kun tapasin hänet, tapaaminen tapahtui residenssissäni jonne hän saapui, mietin etttä okei, onpas hyvännäköinen pissis koska ulkoinen habitus oli viimeisen päälle laitettuna mutta sitten aikaa kului ja opin tuntemaan hänet ja näin mm. valokuvan missä hän pirteän keltaisessa sadetakissa ja samanvärisessä sydvestissä paloittelee kirveellä peuraa, ovat käsitykseni muuttuneet täysin. EVR:läisille ja Kettutytöille tiedoksi että peura oli paloitteluhetkellä hengetön joten paloittelu oli suostumuksellinen. Joka tapauksessa, Marra on kova tyyppi tekemään töitä ja valitettavasti hänen elämäänsä on varsinkin viime aikoina sattunut paljon vastoinkäymisiä, todella rankkoja sellaisia mutta tämä muija taipuu vaan ei katkea. Saakoon Marra sitten omassa blogissaan avautua näistä jos katsoo sen aiheelliseksi, minä en niistä ala puhumaan tässä ja nyt. Kannattaa käydä katsomassa ja ei pidä ihmetellä jos ei ole paljoa viimeaikaisia postauksia koska hänellä on aina mutta varsinkin viimeaikaisten tapahtumien johdosta helvetisti töitä joten aika on kortilla mutta jos oikein potkitte perseelle, niin eiköhän tuo jotain kirjoita.

Eilinen päivä töissä oli yhtä helvettiä, selkä ilmoitti koko yön (ei siis tarvinnut nukkua) että meinaatko läskipää lähteä johonkin mutta lähdin kun oli pakko. Raksuja meni tasaiseen tahtiin ja sen takia ollaan tilanteessa että opiaattien kanssa oltava säästölinjalla vaikka kuinka tekis kipeetä koska saan niitä vasta viikonloppuna, ne kun on luonteestaan johtuen todella tarkkaan säänneltyjä. Samalla saan myös haettua Targiniqit joista oli puhetta lekurin kanssa että jos nostettaisiin nykyinen 30 mg:n vahvuus 40mg:aan, toleranssit kun ovat vuosien myötä tehneet tehtävänsä. Se vaan on perseestä että en saa Kelalta mitään apuja koska mulle sanottiin että ao. lääke kuuluu erityisryhmän lääkkeisiin joita ei korvata. Kivat teille koska pelkästään noiden 30mg:sten hinta/kahden viikon satsi on muutama sentti päälle 98.- euroa ja eläke on todella pieni, niin siinä joutuu mielenkiintoiseen valintatilanteeseen jossa pitää pohtia että syödäänkö tällä kahden viikon jaksolla vai ostetaanko lääkkeet ja ollaan vähemmillä kivuilla. 40mg:n vahvuus 98kpl (mulla menee kaksi päivässä) hinta 414,- ja sentit päälle. Olenkin tehnyt tästä syystä pieniä innovaatioita eli ostin taannoin saatanallisen partin kengännauhoja poistomyynnistä ja laitoin ne suolaveteen muhimaan viikoksi. Ovat kuulkaa hyviä imeskeltäviä ja helppo kuskata mukana, tosin saan ihmisiltä outoja katseita mutta yleensä olen kuitannut ne sanomalla että vittu kyllä sinäkin imit ala-asteella tumppus peukaloa joten kannattaa kääntää se typerä katse pois tai tipautan sun legoista ylärivin. Mutta se valittamisesta, on aika siirtyä innovatiivisten juttujen negatiiviseen puoleen eli “Älä kokeile”-listaan:

- älkää laittako kananmunaa suoraan kennosta airfryeriin, ei tosiaankaan kypsy nopeasti vaan tiedossa on perkeleelliset siivoustalkoot.

- nykyään kun on näitä pyrolyysi - uuneja joissa siis tämän pyrolyysitoiminnon avulla uunin lämpötila nousee het helvetin korkeaksi ja kaikki käihmä elikkäs pasha tippuu seiniltä alas ja on helppo kerätä pois uunin jäähdyttyä, niin älkää laittako sen paremmin Saarioisten kuin minkään muunkaan firman maksalaatikkoa uuniin käyttäen tätä puhdistustoimintoa kuten minä eli maksalaatikko läväytetään kokonaisena uunipellille, koska maksalaatikosta tulee helvetin omituisen näköinen tiili. Plussana tosin sanottakoon että jos on tarpeeksi rahaa ja haluaa tehdä oman Minecraft-tyyppisen linnan, niin toiminto on varsin oiva tähän tarkoitukseen. Satoja tiiliä valmistuu hetkessä.

- jos teille tulee rakkoja helposti, niin asiaa ei todellakaan auta jos ruuttaatte kengät täyteen Fairya kitkan vähentämiseksi. Sattuu edelleen, vaahtoaa aivan perkeleesti ja ihmiset soittelee valkotakkisia paikalle. Plussana hyvä tuoksu.

- jos teillä kainalot kutiavat herkästi, siis muuten kuin että joku kutittaa teitä, niin älkää teipatko teräsvillaa kainaloihin kutinan helpottamiseksi. Pirusti verta ja se velaksi ostettu kauluspaita on heitettävä roskikseen.

-jos olette kiireinen ihminen ja luulette säästävänne aikaa suihkussa käyttämällä painepesuria, niin älkää missään nimessä kokeilko. Testattu eikä toimi, sattuu turhan paljon ja jos käyttää korkeapainepesuria kuten minä, pitää varautua uuden suihkuverhon ostoon. Plussana tosi hauskoja juttuja kuten sen kun pesin genitaalialuettani ja kohdistin pesurin suihkun pikku pippeliäni kohti, niin voi kuulkaa kuinka se vipatti kuin sian häntä silloin kun possu saa jotain hyvää rehua. Negatiivisena puolena pippeli on lopettanut kaikki sille kuuluvat toiminnot ja se vähän huolettaa.

- jos teillä on vaikeuksia toimia sosiaalisissa tilanteissa, niin älkää ainakaan ostako sanelukonetta ja tallentako sille tosi viisaita lauseita toistettavaksi silloin kun luulee että niistä on apua. Negatiivista on se, että näissä uusimmissa malleissa on hipaisukytkimet ja sanelukone menee päälle silloin kun sitä vähiten tarvittaisiin. Esimerkki viime viikolta: testasin kyseistä himmeliä ja koska olin pahalla tuulella, tuli tallennettua tällaisia lauseita kuin “Vittuaks mulkkaat?”, “On ihan mun asiani mitä teen”, “Saatanan kääpiö” etc. Minut pysäytti poliisipartio (normi ratsia) ja kun oli kurottamassa rekisteriotetta hanskalokerosta, niin se saatana himmeli käynnistyi ja lienee turha kertoa mitä sitten tapahtui. Pamppua, pamppua ja vielä kerran pamppua + jäätävät sakot.

No niin, siinä muutama varoituksen sana ja nyt lähden aamukahvin keittoon koska kello on 03.18 ja silleen.

Apotti