Jäätävä viikon alku

Maanantaina oli todella kylmää töissä ( - 17 astetta), vielä kun piti tehdä mittaustöitä kynsikkäät tai oikeastaan yksi kynsikäs kädessä koska vasempaan käteen sellaista ei saanut kipsin takia, olkoonkin että ne muoviset vai mitä ainetta lienevätkin kipsit ovat ohuita. Näpit siis olivat täysin jäässä. Eilinen oli taas varsinaista punnerrusta jo maanantai-iltana alkaneen lumisateen vuoksi sillä tasakatolla oli noin parikymmentä senttiä lunta joka piti saada pois. Katon lisäksi piti poistaa puutavaranippujen päältä lumet etteivät niitä peittävät pressut jäädy.
Eilen illalla paku lähti huoltoon ja toivottavasti se menee katsastuksesta läpi sillä eilen siinä oli vielä ongelmia adbluen kanssa, tänään sitten näkee mitä vikoja löytyy kun lyödään obd kiinni ja tietokone kertoo viat. Laina-auto on hyvä, näppärä katumaasturi joka on tosi hyvä ajettava mutta sitä aina varoo kun on toisen omistaman auton kanssa liikkeellä. Ei niinkään onnettomuudet tms. sellaiset pelota tai häiritse, vaan se ettei sotke kun itse painii puutavaran ja vastaavien kanssa ja auton omistaja tekee toimistotöitä.
Muuten ei mitään ihmeellistä, helvetinmoinen yskä vainoaa ja räkää valuu lähes solkenaan mutta ei auta valittaa koska nyt on painettava töitä että saa auton remontin + katsastuksen maksettua normi laskujen lisäksi.
Täytyy vaan toivoa ettei tule taas kipeäksi koska työkaveri ilmoitti maanantaina että hänellä on kuumetta liki 39 astetta joten teen töitä tällä hetkellä yksin. Asiasta viidenteen, kun tekee töitä järven rannalla ja vaikka muuten tai muualla olisi tyyntä, niin järveltä käy aina näin vuosin tuuli. En tiedä mistä se johtuu, ehkä se on karman puhdasta vittuilua tai jotain mutta mitään mukavaa se ei ole. Toisaalta, jos työt olisivat paremmalla mallilla, niin kävisin kesken työpäivän pilkillä. Että tämmöstä tällä kertaa, tämä jää lyhyeksi koska kun on päivät pakkasessa ja tuulessa, niin sitä on jotenkin niin luita ja ytimiä myöten jäässä ettei illalla tee mieli kuin maata sohvalla ja vielä kun syö tukevasti, niin sitä vaipuu jonkinlaiseen horrokseen. No, kunhan työkaveri kuntoutuu ja saadaan työmaa kunnolla vauhtiin, niin jää paremmin aikaa kirjoittamiseen vaikka yöllä/aikaisin aamustahan näitä tulee kirjoiteltua mutta sitä vaan jotenkin ajatus kulkee paremmin, nyt on vähän liikaa paineita aikataulujen ym. suhteen. Toivotaan että pakkaset pysyvät alle kymmenen asteen eikä olisi kovin tuulista eikä myöskään lumisateita, niin saataisiin tuo kattotyömaa nopeasti pois alta ja sitten voisi antaa enemmän aikaa itselleen.
Muistakaa olla ihmisiksi.
Totuus missä mennään

En tiedä teistä rakkaani mutta toisinaan ihmisen elämään tulee hetkiä jolloin karma lyö todella isolla avarilla ja minulle tämä hetki tuli puolitoista viikkoa sitten. En halua nillittää koska monella teistä on paljon isompia ongelmia sairauksien ja muiden vastusten kanssa, mutta meillä jokaisella on ns. break point jolloin tuntuu ettei jaksa enää. Viikko sitten teloin käteni todella pahasti kyynärpäätä ranteeseen, luita poikki jotka tietenkin operoinnin jälkeen kipsattiin. Ensimmäinen avari. Sairastuin koronaa josta olen kärsinyt nyt kaksi viikkoa. Toinen avari. Sitten hajos auto, yli tuhannen euron remontti johon minulla ei ole varaa johtuen siiteä etten ole kyennyt tekemään töitä käteni takia. Lyhyesti sanottuna ole tilanteessa jossa olen elämäni tilanteessa jossa en kykene hallitsemaan tilannetta jossa voisin korjata tilanteen.
Kirjoittaminen on todella hankalaa koska tämä typerä tilinteko tulee näpyteltyä pääosin vasemmalla kädellä.
Nämä ei ole jäähyväiset mutta en ehkä kykene kirjoittamaan/tuottamaan tekstiä ja koska minä rakastan teitä kaikkia hyvin paljon, se tuntuu todella pahalta. Pyydän että ette suutu jos en käy kommentoimassa blogejani sillä käteni asettaa todella ikäviä rajoitteita. Ehkäpä huomenna on parempi, ainakin teillä. Muistakaa olla ihmisiksi