17 minuuttia sitten
Näytetään tekstit, joissa on tunniste demoni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste demoni. Näytä kaikki tekstit
Välähdyksiä
Tutustuin eilen naapuritalon tätiin. Olin menossa hakemaan eteisen kaapista yhtä juttua ja sivusilmällä huomasin asuntooni johtavan oven elävän; se taipuili ja värisi, maalilastut lentelivät ovea ympäröivistä listoista ja postiluukun kansi lepatti kuin naakka viitosluokan taifuunissa. Minkäänlaista ääntä en kuullut koska kuuntelin kuulokkeilla musiikkia mutta kun otin läpykät pois korviltani, kuulin äänen joka oli kuin tuomiopäivän airut. Kumeaa jyskytystä johon yhtyi oven takaa kuuluva, kimeä vinkuna joka aika ajoin nousi falsettiin. Kiinnostuneena ilmiöstä avasin oven ja oven takana seisoi demoninen olento joka oli verhoutunut noin viisikymmentävuotiaan naisihmisen hahmoon. Ennen kuin ehdin sanoa tai tehdä mitään, niin pyryharakka lehahti sisään työntäen minut pois tieltään ja koska hänen äänenkäyttönsä oli sangen kovaa ja kimeää, päätin sulkea rappukäytävään johtavan oven.
Demoni oli tulinen tapaus, kasvot olivat vihan vääristämät ja äänensä vaihteli kauhuelokuvista tutustua kähinästä petoria lingmetea – lajin linnun ääneen kun se lähtee syöksyyn. Demonin saatua sanotuksi jotain mitä en ymmärtänyt, kysyin että mikä oli tämän kunnia-arvoisen visiitin syy, onko aikani koittanut ja johdattaako hän minut Haadeksen puheille vai miten homma etenee? Ilmeisesti tämä kerrostalokyttääjän olemukseen vangittu demoni ei pitänyt kysymyksestäni koska tarttui minun halpahallin alennuksesta ostamaani t-paitaan jonka pienet, noin kahdeksanvuotiaat pikku kätöset olivat valmistaneet jossain päin Aasiaa. Itämaisen vaatetusteknologian eikä sen paremmin sertifioinnin perusteisiin kuulu tehdä demonien kestäviä vaatteita joten 8.47,- euroa maksanut ihokkaani repeytyi koko oikean kyljen mitalta. Välittämättä tästä demoni oli ilmeisesti huomannut lingvistiset puutteeni tai sitten demonilta yksinkertaisesti loppui happi koska hän vaihtoi normi suomenkieleen jossa artikulaatio perustuu siihen että sanotaan sana silloin tällöin ja silloin minä ymmärsin mitä tuo mustahiuksinen, halvalta hajuvedeltä tuoksuva demoni pyrki sanomaan.
Sanoin dempsukalle ettei minulla ole mitään peiliä parvekkeella ja jo perusajatuksena, minkä helvetin tähden minä heilluttelisin peiliä parvekkeella? Dempsukka ei antanut periksi, vaan väitti että hän oli katsellut vstapäisestä talosta (en tiennyt että helvetti/helvetilliset olennot voivat vuokrata asuntoja meidän kuolevaisten maailmasta) kuinka parvekkeellani välähteli niin voimakkaasti että hääp oli miltei sokeutua.
Todistaakseni syttömyyttäni, vein dempsukan parvekkeelle ja olin täsmälleen samanlaisissa vetimissä kuin eilen mutta luonnollisesti puhtaissa – siis pelkät bokserit jalassa – ja miltei välittömästi dempsukka alkoi anoa armoa, pyyteli jopa anteeksi ja kysyi että voitaisiko mennä kiiruusti sisätiloihin ja by the way, saisko sufeeta koska helvetissä ei ole mokkaa tarjolla. Tein demonin toiveen mukaisesti ja samalla kun siemailimme alennuksesta ostettua kuraa, kerroin dempsulle ettei ole minun vikani jos en rusketu ja demonin ei pidä olla pahoillaan sillä olen aiemminkin joutunut vaikeuksiin tajuttoman valkoisen ihoni takia: sakot Kälviällä 1983, syyte: autoilijoiden tarkoituksellinen häikäisy ja liikenteen pitkäkestoinen häirintä. No ei todellakaan ollut, olin valmistautumassa Helsinki – maratoniin ja juoksin tien laidassa, ylläni ei muuta kuin urheiluhousut joiden punttien pituus oli shortsien luokkaa.
Lopputulos: dempsukka pyyteli anteeksi, kiitteli kahveesta ja häipyi ilmeisesti postiluukun kautta koska en havainnut ovea avattavan. Jäin pohtimaan sitä että mahtaako olla muita ihmisiä joihin aurinko ei yksinkertaisesti tartu? Minulla kuitenkin on se tilanne että jos olen auringon paisteessa pitkään, ihoni on punainen muutaman tunnin ja sitten palautuu normaaliin, titaaninvalkoiseen moodiin. Titaaninvalkoinen on ihan oikea värisävy, tai paremminkin oli ennen vanhaan kun sävytysteknologia ei ollut kehittynyt niihin mittoihin kuin nykyään. Kyseinen ominaisuus ei minua varsinaisesti häiritse mutta myönnettäköön että tunnen olevani erilainen kuin muut ja olen usein joutunut vastaamaan kysymykseen miksi en ole ruskeampi näin kesällä kun kerran raksalla on hyvät olosuhteet saada aurinkoa? No joo on, mutta täytyy muistaa että raksaduunari joutuu käsittelemään paljon tikkuisia lankkuja ja lautoja, betonia jonka kalkki kuivattaa saatanasti ihoa,sitten on maalaustyöt ja varsinkin kyllästysaineen kanssa työskentely koska se on ihan kusta yms. joten mikäli ei halua viettää iltojansa tikkuja nyppien, ottaa tärpättikylpyjä tai kieriä jossain ihonhoitorasvassa, niin on parempi pitää haalarihousut jalassa ja t-paita päällä.
Että semmosta, ottakaa aurinkoa mutta älkää liikaa, se tietää unettomia öitä ja ennen kaikkea, muistakaa olla ihmisiksi.
- Apotti -
Panath Sabuth
Tags
astia,
demoni,
levykkeet,
mönjä,
Panath Sabuth
·
Panath Sabuth. Hoikka ja kaunis, ääni kuin enkelillä mutta silmät muistuttivat kaivoa sillä en kyennyt erottamaan hänen täysin mustista silmistä mitään mikä viittaisi inhimillisyyteen ja siksi pelästyin aivan helvetisti hänen herättäessä minut vähän yli yksi, olin nukahtanut hieman aiemmin ja olin päässyt juuri syvään uneen joten nousin istumaan täysin tokkurassa ja kirosin unilääkkeiden vaikutusta. Panath´illa oli mustat, pitkät hiukset jotka oli palmikoitu taakse monimutkaisella tavalla joten poninhäntä muistutti jonkinlaista köynnöstä joka ulottui melkein ristiselkään asti.
Panaht istui myös ja ryhtyi penkomaan ruskeaa, nahkaista olkalaukkuaan joka näytti ainakin viisisataa vuotta vanhalta mutta uskon sen olevan vieläkin vanhempi. Katselin Panath`ia, jalkateriä suojasi jonkinlaiset varrelliset mokkasiinit jotka oli nyöritetty polveen saakka ja niissä oli upea, taidolla tehty helmiäiskoristelu. Hänellä oli yllään vaaleanruskeasta nahasta tehty pusero joka ylettyi lantiolle pusero oli täynnä jonkinlaista riimukirjoitusta tai vastaavaa, samoin kuin hänen housut jotka loppuivat polven alapuolelle ja paljastivat hänen jalkansa. Ne olivat vihertävät, pinta näytti suomuiselta vaikkei se ollut sitä, ikään kuin hänen jalkansa olisivat jotenkin tatuoidut mutta päättelin ettei niitä oltu tatuoitu, vaan jalkojen omituinen iho oli syntyperäistä. Ihmettelin koska se mitä pusero ei peittänyt, niin yläkropan iho näytti olevan paljon tummempaa, melkein mustaa ja ihon pinnassa kiemurteli monimutkaisia, hopean värisiä tribaaleja muistuttavia koukeroita ja koska pusero oli varsin väljä, en voinut olla huomaamatta että hänen daisareitaan peitti samanlainen kuviointi. Panath huomasi kun tuijotin hänen puseronsa kaula-aukon näkymiä, hän hymyili ja päästi omituista, kehräävää ääntä joka sai tällaisen hurskaan miehen kuin minä, hämilleen ja kirosin itseäni kun olin ollut typerä.
Yllätyin kun Panath kaivoi laukkunsa uumenista erikoisen pakkauksen koska olin varma että hän ottaisi sieltä esiin jonkinlaisia kidutusvälineitä tai vastaavaa.
Pakkaus oli noin viisitoista senttiä pitkä, seitsemän senttiä leveä ja suurin piirtein saman verran korkea ja sen sisällä näytti olevan jonkinlaisia pieniä, ruskeita levykkeitä. Hätkähdin toisen kerran kun Panath käsi minun hakea keittiöstä ”sen astian” koska tiesin ettei siellä olisi mitään ”astiaa” ja mietin että miten hän suhtautuisi kun palaisin keittiöstä tyhjin käsin.
Koitin könytä keittiöön mahdollisimman nopeasti sillä Panath oli kääntänyt tyhjän katseensa minuun eikä näin kuolevaisena jäänyt epäselväksi että ellen liikkuisi nopeasti, minun ei tarvitsisi liikkua enää koskaan.
Noustessani sohvalta ja en ajatellut äkillisten liikkeiden aiheuttamaa tuskaa enkä sitä helvetillistä, viiltävää kipua jonka omituinen, lähinnä kävelyn ja konkkaamisen risteytykseltä näyttävä etenemismuotoni aiheutti, ajattelin vain että minun on päästävä keittiöön mahdollisimman pian.
Päästessäni keittiöön hämmästyin koska keskelle ruokapöytää näytti ilmestyneen purkki joka oli pyöreä, ylä- ja alaosastaan kirkas mutta keskiosaa peitti nahkasuojus jossa oli saman tapaista riimukirjoitusta kuin Panath´in vaatteissa. Mikään ei viitannut purkin sisältöön. Mietin kuumeisesti että miten vitussa purkki oli päätynyt keittiön pöydälle sillä minä en sitä ollut ostanut, saati sitten laittanut mitään purkkia pöydälle eikä sitä ollut kukaan muukaan sinne laittanut. Otin purkin käteeni ja palasin olohuoneeseen missä Panath odotteli kärsimättömänä.
Palatessani keittiöstä selkä tuntui olevan kuin tulessa, valuin hikeä solkenaan ja ojensin purkin Panath´ille.
”Dementiaa vai oletko noin helvetin tyhmä?” hän ärähti ja ojensi purkin takaisin.
Minulla löi tyhjää hetken aikaa mutta sitten tajusin että minun pitää avata purkki. Kansi tuntui olevan tiukassa ja vaikka kuinka yritin, en saanut kantta auki ja olin jo lähdössä keittiötä kohden hakeakseni apuvälineitä kun tunsin jonkun äärettömän kylmän ja limaisen tarttuvan käteeni. Se oli Panath`in kieli ja hän riuhtaisi purkin itselleen, naksautti sen auki ja asetti pöydälle.
”Et sitten älynnyt tuoda ragania?!” Panath karjaisi ja näin kuinka musta, kaksihaarainen kieli työntyi suusta ulos. Tällä kertaa tunsin puhdasta, valkoista kipua raahautuessani uudestaan keittiöön ja olin varma että tämä on elämäni viimeinen yö. Keittiössä mietin kuumeisesti että mikä perkele ragan on, hetken ajattelin että kuinka paljon erilaisia astioita saisin kerralla kannettua olohuoneeseen lepyttääkseni tätä tuonpuoleisen edustajaa mutta ajatukseni keskeytyivät Panath´in paiskatessa minut keittiösopesta ruokailutilan puolelle. Maatessani lattialla kipu oli niin suurta että kaikki se mitä näin oli sumeaa ja vääristynyttä mutta sen tajusin että Panath veti laatikoita auki sellaisella voimalla mikä sai ne lentämään lattialle sisältöineen päivineen. Ihminen on omituinen, vaikka keittiössä tapahtuu jotain yliluonnollista, niin silti ajatuksissa vilahtaa että mitähän naapurit tuumavat tästä metelistä ja meneekö heiltä ilmoitusta isännöitsijälle. Lopulta Panath löysi lattialta jotain joka sopi hänen tarkoituksiinsa tai oli peräti ragan, vaikken uskonut että omistan sellaista. Samassa Panath tarttui käsivarteeni ja raahasi minut pitkin lattiaa olohuoneeseen heittäen minut kaaressa sohvalle.
”Istu!” hän sähähti ja tunsin kylmän henkäyksen täyttävän koko olohuoneen. Hän repäisi pakkauksen auki ja katselin kun hän otti pakkauksesta yhden niistä pienistä levykkeistä, piti kädessään jotain mitä en ensin nähnyt mutta sitten tajusin että se oli lusikka ja hän näytti lusikoivan purkista jotain tumman punaista levykkeen päälle ja laittoi suuhunsa. Tätä toistui vajaan kymmenen kertaa jonka jälkeen Panath röyhtäisi ja olohuoneen täytti samanlainen haju kuin vanhoissa katakombeissa on, sellaisissa jotka on juuri avattu useamman sadan tai tuhannen vuoden jälkeen.
Hän työnsi pöytää pitkin sekä levykepaketin ja purkin minua kohti, mulkaisi mustilla silmillään ja käski minun syödä levykkeet loppuun. Samassa hän hävisi ilman minkään oven tai ikkunan aukeamista, ei savua eikä helvetin lieskoja tai mitään joita ajattelin tällaisen yliluonnollisen olennon poistumiseen liittyvän.
Katselin levykepakkausta ja purkkia pitkään, mietin että kun kerran Panath oli häipynyt, niin helvettiäkö minä terveyttäni uhmaan syömällä noin epämääräisiä eväitä. Toisaalta, Panath voi olla edelleen paikalla vaikka en häntä näekään joten en uskaltanut uhmata vielä varmasti veemäisempää kohtaloa ja otin käteeni yhden levykkeen.
Kaivoin lusikalla tätä epämääräistä mönjää koko lusikallisen sillä jos tämä on kerran viimeinen ateria, niin parempi varmistaa että lähtee kertaheitolla eikä jää kitumaan. Levykkeet tuntuivat kylmiltä ja veteliltä joten minun oli muutettava otetta jotta sain purkista otetun mönjän pysymään levykkeen päällä. Viimein kun kuoleman levyke oli valmis syötäväksi, tungin sen kerralla suuhun aiemmin mainitsemani nopean lähdön varmistamiseksi.
Heti kun musta mönjä ja levykkeet tavoittivat makuhermoni, aivoni ilmoittivat että kyseessä on Atrian ohukaiset ja Dronningholmin mansikkahillo. Tajusin että vaikka demoneista lähes joka kerta puhutaan jotain negatiivista, niin osaa ne helvetin kutaleet joskus yllättääkin. Kyllä yösyöminen on sitten mukavaa, siitä huolimatta että saa vain jämät mutta ainahan sitä voi ostaa lisää. Ajattelin sytyttää kynttilän Panath´ille mutta sitten muistin että pimeällä puolella se ei ole hyvä juttu, samoin kuin ei se jos asunnossa on paljon peilejä….
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
