4 tuntia sitten
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nainen. Näytä kaikki tekstit
Balba neguse - minä rakastan sinua eli miksi mies ei osaa sanoa rakastavansa?
Balba neguse, muinaista arameaa ennen nabatealaisia ja tarkoittaa ”minä rakastan sinua”. Kaunis lausahdus ja jotain sellaista mitä toivoisin kuulevani enemmän – julkisesti. Miksi miesten on vaikea osoittaa rakkautta ylipäätään, niin kahden kesken kuin julkisestikin? Onko se jokin ”äijäkoodiin” kirjoitettu asia vai onko geenien perintöä aikakausilta jolloin rakkauden tunnustaminen oli osoitus heikkoudesta? Kun ajatellaan historiaa taaksepäin, niin mies oli luotu tappamaan, sotimaan ja valloittamaan sekä tekemään naisensa raskaaksi mutta ei missään nimessä osoittamaan hellyyttä, saati sitten tunnustamaan rakkauttaan julkisesti. Tämä on niitä asioita vielä nykyäänkin huolimatta siitä, että me olemme vuosituhansien aikana ns. sivistyneet ja meistä on tullut mukamas avoimempia ja ymmärtäväisempiä. Ei muuten ole, yhä tänä päivänä julkista rakkauden tunnustamista katsotaan hieman vinoon, tyyliin että onpas imelää tai että pitääkö noiden nyt julkisesti alkaa lääppimään (koska rakkauteen kuuluu myös fyysinen kontakti - kauniissa mielessä kun puhutaan julkisista paikoista). En ymmärrä mutta en myöskään väitä olevani ekspertti asian tiimoilta. En ole koskaan ollut. Kun olin nuorempi, olin aviossa itseäni viisi vuotta itseäni vanhemman naisen kanssa ja koska olin kahdenkymmenen, tuo viisi vuotta oli henkisen kehitystason näkökulmasta valovuosi koska on fakta, että naiset kehittyvät myös henkisesti paljon miehiä aikaisemmin joten ei ihme ettei avioliitto kestänyt kuin neljä vuotta. Käyttäydyin kuin kakara, hoin rakkauttani vain yksi päämäärä mielessäni ja me kaikki tiedämme mikä se oli. Sittemmin rakkauden tunnustaminen on ollut vaikeampaa vaikka tietyn ikävaiheen, omalla kohdallani noin neljäkymmentävuotiaana, se oli helpompaa ja ehkä oman henkisen kehitykseni ehtiessä ”aikuisikään”. Toinen avioliittoni kesti 15 vuotta. Sekään ei ole paljon mutta kuitenkin selvää kehitystä.
Rakkauden tunnustaminen on meille miehille melkoinen pulma; pitää miettiä ettei ala hokemaan koska rakkaus sanana ja ajatuksena kuolee liiallisen käytön takia mutta toisaalta pitää miettiä että koska viimeksi on tullut tunnustettua rakkautta ihmiselle jonka puolesta on tekemään asioita joita ei muuten tulisi tehtyä ja tällä tarkoitan niitä asioita joita muinoin tehtiin joko kirveen tai miekan kanssa. Herää epäilys siitä toimiiko oikein vaikkei kyseessä ole mikään velvollisuus mutta epäilys synnyttää hirviön nimeltä epävarmuus jota peittämään adoptoidaan kaksoset nimeltään ylirakastaminen ja tosimulkkukäytös. Ei osata enää elää luonnollisesti, vaan heilutaan ääripäästä toiseen joka lopulta johtaa eroon ja koska mies on mies, se on naisen syytä koska miehillä ei ole munaa myöntää ryssineensä hyvän suhteen. Asia joka johtaa entistä kieroutuneempaan käytökseen ja lopulta siihen että joutuu elämään ilman rakkautta mikä on sairaus joka vie miehen ennenaikaiseen hautaan. En yleistä mutta…
Toisaalta en laita kaikkea miesten syyksi, sillä rakastuminen ja suhteen aloitus on tilanne jossa kumpikin osapuoli laittaa parastaan. En voinut kirjoittaa ”paneen parastaan” koska se olisi johtanut vääriin assosiaatioihin. Molemmat osapuolet ovat siis niin täydellisiä kuin vain voi olla, mutta suhteen pitkittyessä ja varsinaisen arjen alettua, todellinen karva eli luonne alkaa paljastumaan pikku hiljaa. Toinen ei olekaan sitä mitä toinen oletti ja niin edelleen ja näissä tilanteissa lopputuleman tulee määrittelemään se, joka osaa argumentoida asiansa = toisen viat paremmin ja esittää sitä joka olisi kyllä halunnut jatkaa mutta kun ei olosuhteiden vuoksi vaan yksinkertaisesti voi, on voittaja. Tämä on vedenjakaja; ”uhri” eli syyllistetty -joko syystä/syistä tai ei – voi olla joko parisuhteen nainen tai mies mutta on satavarma asia että mikäli osumaa ottaa mies, se muuttaa hänen psyykkeensä rakkauden suhteen lopullisesti. Elämän jatkuessa ja uusien ihmissuhteiden tullessa tasolle jossa mukaan astuu rakkaus, mies alkaa epäröimään koska ei halua pettyä uudestaan, siitä huolimatta vaikka hän olisi mokannut edellisen suhteen ja tämä on hyvin toksinen tilanne koska se usein synnyttää äpärän nimeltä mustasukkaisuus, edellyttäen että suhde todellakin kehittyy pidemmälle.
Teistä saattaa nyt tuntua että näkökulmani on liian synkkä, jopa sairas mutta uskokaa pois, siinä vaiheessa kun miehen pitää sanoa rakastamalleen naiselle että minä rakastan sinua ilman mitään tarkoitusperiä, se on miehelle todella hankala paikka koska hän taas luulee että nainen ajattelee hänen ajattelevan jotain muuta kuin rakkautta sanan varsinaisessa merkityksessä, joten hän sanoo kyseisen lauseen töksäyttämällä, äännähdyksellä joka ei ole kaukana luolamiehen murahduksesta ajalta jolloin sanoja sisältävää kieltä ei vielä ollut. Sitä että mies kääntyy pois ja lähtee autotalliin, ei pidä tulkita väheksymiseksi, vaan se on osoitus siitä että mies pelkää tyrineensä (taas) jälleen kerran ja tästä syystä seuraava rakkauden tunnustus siirtyy yhden parsekin eli 3,6216 valovuoden päähän. Ei siis ihan ensi torstaihin. Totuus on se, että vaikka me rakastamme omaa naistamme yli kaiken, meillä on vaikeuksia tuoda sitä julki sanallisesti ja usein myös muuten ”koska ei voi ostaa koruja kun en tiedä mistä se tykkää”.
Enkä voi tarpeeksi korostaa sitä etten missään nimessä halua yleistää, sanoin tämän jo aiemmin koska maailmassa on varmasti miehiä jotka handlaavat tämän ja monen muun asian viimeisen päälle, mutta uskallan väittää että ujous tai muut seikat ovat syy miksi suomalainen mies on vähän kökkö näissä asioissa, olkoonkin ettei hän ole sitä tarkoituksella joten suomalaiseen perusmieheen tulee suhtautua kuin karhuun marjareissulla; ei hosumista, ei uhkaavaa käytöstä eikä missään nimessä fyysistä kontaktia ensi kertaa tavattaessa koska siinä ei mene kuin sukat sekaisin.
Rakastakaa toisianne, ei tarvitse olla ihmisiksi.
- Apotti -
Psykoosilääkkeet, pari sanaa naisesta ja eräs kysymys
Tags
kolmen tien risteys,
nainen,
sielu,
unilääkkeet
·
On ollut todella kiirettä ja kuten aina, pientä vastusta mutta eteenpäin mennään. Onneksi täällä luostaria ympäröivillä vuorilla ja laaksoilla keli on muuttunut keväisemmäksi (jopa +4 astetta!) veemäisten pakkasten jälkeen. Tosin lunta tuli taas viikonloppuna, lauantaina satoi melkein koko päivän mutta lumisateet ovat nyt muuttuneet vesi – ja räntäsateiksi.
Sain viime viikon maanantaina uudet unilääkkeet ja lekuri eli psykiatri, ei siis omalääkäri sanoi että nyt on sellaiset lääkkeet (levopromatsiini, psykoosilääke) millä nukut ja hän oli oikeassa, otin illalla yhden raksun ja heräsin tiistaina puolen päivän jälkeen kahdentoista tunnin unien jälkeen siihen kun oksensin lattialle joten luonnollisestikaan en lähtenyt töihin. Oksentelua jatkui koko päivän, keskiviikkona oli helvetin huono olo mutta olin silti töissä ja torstaina olotila oli taas niin surkea etten päässyt sängyn pohjalta mihinkään. Toisin sanoen koko loppuviikko ja viikonloppu meni toipumiseen. Sen verran kuitenkin sain tehtyä että lähetin kyselyn sekä omalääkärille ja psykiatrille siitä että onko tämä oksentelu unilääkkeen sivuvaikutus vai onko kyse jostain muusta. Kävi ilmi että kyseinen unilääke ei sopinut käytettäväksi kahden käytössäni olevan lääkkeen kanssa joten nyt sitä sitten taas valvotaan öitä kun lekurit miettivät että millä jätkä saadaan unten maille, minä kun ilmoitin että kipulääkkeistä en luovu koska ilman niitä en liiku ollenkaan, Että semmosta mutta se siitä.
Olen tässä yön mittaan miettinyt sellaista asiaa jotta jokainen olento maanpäällä, niin elävä kuin zombi, vampyyri tai lykantrooppi elikkäs lykaani – uskokaa pois, niitä vaeltaa keskuudessamme! - on kaunis mutta ainahan ei noin niinkus parinmuodostuksellisesti jokin kohta toisessa ei noin niinkus miellytä mutta jokaisessa on kuitenkin olemassa se jokin joka vetää jollain, epämääräisellä, kiehtovalla tavalla puoleensa. Se voi olla ääni, kasvot, kroppa tai luonne ja on tavallaan omituista että jos jollakin vastakkaisen sukupuolen edustajalla jokin kohta poikkeuksellisen kiinnostava, niin tämä yksilö jää kummittelemaan mieleen ja uskoakseni tämä ei koske ainoastaan miehistä sukupuolta, vaan se koskee myös naisia, korjatkaa jos olen väärässä.
Minulla se on järjestyksessä niska, silmät, ääni...tai ei, niska, ääni, silmät, ristiselkä (paljas), luonne ja muu tulee sitten perässä. Joo, mä tiedän olevani todella outo mutta sille en voi mitään joten älkää ihan heti kivittäkö hengiltä.
Niskassa on kuten olen muistaakseni jo aiemminkin maininnut, jotain kiehtovaa koska niskan asento ja itse muoto kertoo paljon luonteesta, uskokaa tai älkää ja se on eroottinen osa naista. Ääni puolestaan on se joka joko lennättää veret korvista tai sitten se voi olla kuin henkäys, sellainen pehmeä tai käheä mutta kuitenkin äärimmäisellä tapaa kutsuva joka saa niskakarvat pystyyn. Silmät puolestaan, en käytä vanhaa fraasia ”silmät ovat sielun peili” mutta joo, niistä voi nähdä paljon ja se on sielu. On naisia joilla sielu on vanha, jopa nuorilla naisilla voi olla vanha sielu mikä tarkoittaa sitä että he ovat maallisten vaatimusten yläpuolella eivätkä kulje massan mukana tai sitten sielu voi olla nuori, kehittymätön kuin lapsella ja tämä ei ole mikään loukkaus naissukupuolta kohtaan mutta olen törmännyt tällaisiin elämäni aikana, erityisesti silloin kun elämäni oli pelkästään ryyppäämistä ja bilettämistä. Baareissa ja ravintoloissa näki näitä yksilöitä ja täytyi ihmetellä että miten he ovat säilyneet hengissä tai vammautumatta siihen ikään sillä heitä oli niin parikymppisissäkin kuin keski-ikäisissä ja jopa vanhemmissa naisissa. Okei, sama tai ainakin jälkimmäinen koskee miessukupuolta koska olen tavannut ja itseasiassa tunnen tälläkin hetkellä useamman nuorta sielua kantavan äijän ja voin todeta että jos tyhmyys leijuisi, niin nämä ukot lentäisivät todella korkealla.
Ristiselkä, niin sanottu kolmen tien risteys joka paljastaa katselijalleen asioita joita ei koskaan näe muuten ja siksipä paljas ristiselkä on oikeastaan sellainen että se ansaitsisi paikkansa listan kärjessä. Pääväylä eli selkärangan uoma on tärkeä mutta niin ovat myös vasemmalle ja oikealle johtavat sivutiet ja erityisen tärkeää on sen miten päätie jatkuu sivuteiden risteyksen jälkeen. Yleensähän peppu alkaa kaartumaan ylöpäin melkein heti ristiselän kohdalta mutta ei aina, olkoonkin että nyt puhutaan hyvin lyhyistä mitoista mutta kuitenkin ja nämä pienet eroavuudet kuten tämä mitta ja se miten tai millaisia oikealle ja vasemmalle johtavat sivutiet – puhumattakaan pääväylän uomasta – ovat sellaisia asioita jotka kertovat totuuden vaikka nainen valehtelisi ummet ja lammet. Kannattaa muuten uskoa.
Luonteesta voisi kirjoittaa sivutolkulla mutta sanon tässä lyhyesti että jos kaikki edellä mainitut ovat okei, niin luonnekin on okei sillä esimerkiksi hyvä luonne viihtyy vanhan sielun ja erään tietyn mallisen ristiselän kanssa (kolmen tien risteyksen oikean muodon löytää eräästä vanhasta kirjasta mutta mistä kirjasta, sen saatte selvittää itse) kun taas perseestä oleva luonne viihtyy nuoren sielun ja pistävien, tunteettomien silmien kanssa. Kissamaiset, jäätävän kauniit silmät ja käheä, tumma ääni paljastavat vanhan sielun mutta muitakin kohtia on, esimerkiksi jos naisella on ns. ”Lilithin ura” niskassaan, niin se on hyvä merkki ja mainittakoon vielä että hyvin monilla on ura mutta sen pitää olla juuri oikean eli Lilithin uran muotoinen.
Okei, ehkäpä tämä teksti oli liiallisesta valvomisesta tai liian kauan selibaatissa elämisestä johtuvaa tai molemmista mutta kummiskin, naiset ovat kauniita otuksia ja uskon vakaasti että myös naisilla, jokaisella omansa, on lista asioista joihin he kiinnittävät huomionsa miehissä mutta suuri kysymys onkin juuri se sinulle rakas vastakkaisen sukupuolen edustaja, että onko sinulla munaa kertoa meille kaikille mitä sinun listallasi on?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
