Nan Patis

Psyyke, joka oli yllättäen saanut kehon, huomasi olevansa järjettömän kokoisessa sokkelossa jossa lyhyen tarkastelun jälkeen tuntui kuitenkin olevan järkeä. Sokkelon pituussuunnassa kulki valtavia väyliä joista muut käyttivät nimeä avenue ja niitä leikkasivat poikittaiset, kapeammat väylät (streets). Paikka oli outo, kaikilla näytti olevan kiire jonnekin ja se tuntui johtuvan äänistä jotka kuuluivat joka puolella olevista, seiniin upotetuista kaiuttimista. Psyyke ei ymmärtänyt kieltä mutta sillä ei tuntunut olevan väliä, sillä se eteni täysin luontevasti – ikään kuin ennalta määrätyn suunnitelman mukaisesti.
Jos sokkelo oli omituinen, niin sitä oli myös sen asukkaat tai paremminkin piruparat jotka sinne olivat joutuneet. Itse sokkelo tuntui olevan natsien komennossa mutta natsit eivät olleet natseja, vaan venäläisten ja amerikkalaisten hybridejä. Asukkaat taasen olivat sekoitus monesta eri kansallisuudesta jotka puhuessaan käyttivät omaa kieltään joka jostain kumman syystä kääntyi automaattisesti psyyken omalle kielelle. Oli poliitikkoja menneiltä vuosilta, pankkiireja, tavan tallaajia ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä – unet tai niin ainakin psyyke niitä nimitti sillä psyyke ei ollut nähnyt mitään kauniimpaa eikä näin ollen uskonut että jotain niin kaunista voisi olla elävien maailmassa.
Psyyke sopeutui sokkelon elämään melko nopeasti, tosin kuolema oli pari kertaa lähellä koska osa poikittaisväylistä päättyi oveen jonka takana ei ollut mitään, oli vain satojen metrien pudotus tyhjyyteen. Sokkelossa asukkaat kävivät jatkuvasti vaihtokauppaa sillä muuta valuuttaa heillä ei ollut amfetamiinin kaltaisen aineen lisäksi. Tämä valkoinen aine jota gelbariksi kutsuttiin, oli kovinta mahdollista ja se jolla oli sitä eniten, oli tallaajien ylintä kastia jos näin voidaan sanoa. Se kuitenkin avasi ovia paikkoihin jonne tallaajilla ei muuten ollut asiaa ja gelbarin haltija pääsi tapaamaan ihmisiä joita ei muuten ollut mahdollista tavata. Siksipä psyyke oli päättänyt hankkia tätä huumaavaa ainetta mahdollisimman paljon. Syynä tähän oli se, että psyyke oli nähnyt muutaman kerran vilaukselta Maailman kauneimman unen joka oli jopa unien asteikolla jotain uskomatonta. Toisin sanoen psyyke oli rakastunut tähän saavuttamattomaan, maailman kauneimpaan uneen.
Psyyke oli onnistunut hankkimaan neljä pilleriä gelbaria joka oli todella paljon, yleensä tallaajilla ei ollut kuin muutama mikrogramma hallussaan, hyvä jos sitäkään ja siksipä psyyke oli varsin äveriäs. Gelbaria myytiin pillereinä jotka olivat melko isoja, noin 15 milliä halkaisiltaan ja ne joko maksoivat palveluksia tai sitten rahaa joista jälkimmäistä psyyke ei ollut koskaan nähnyt. Neljän pillerin ansiosta psyyke oli päässyt poliitikkojen pöytään, paikalla olivat kaikki 90-luvun lamassa kaatuneiden pankkien johtajat, suurin osa nykyisistä ja entisistä puoluejohtajista ja olipa paikalla muutama kotimainen artistikin mitä psyyke ihmetteli sillä he olivat perseestä. Ehkäpä loukkaava nimitys mutta paikalla ei ollut yhtään oikeata artistia, vaan näitä jotka olivat päässeet vanhojen kääpien avustuksella parrasvaloihin ja joiden sanoitukset saivat psyyken oksentamaan sekä kärsimään helvetillisestä ihottumasta. Psyyke ei kuitenkaan antanut tämän häiritä, sillä hän oli päättänyt etsiä käsiinsä näkemänsä unen ja se oli mahdollista vain näiden poliitikkojen, pankkiirien ja turhien artistien avulla.
Siksipä psyyke ottti taskustaan kaikki neljä pilleriä ja kuuli kuinka isossa ravintolassa, joka oli itseasiassa vanha rautatieaseman odotusaula, kuului kohahdus ja psyyke tunsi kuinka kaikkien katseet olivat nauliintuneet häneen. Hieman ylimielisesti hän heitti neljä nappia lähimpiin, vaikuttajien pöytiin ja ja hymyili leveästi, olihan hän kaikkien ystävä (tai niin antoi ymmärtää). Ei kulunut kovinkaan pitkää aikaa kun entinen osuuspankkien keskusosakepankin pääjohtaja tuli psyyken luokse ja kertoi että psyyken etsimä uni oli tasolla seitsemän, läntisen avenuen ja 193:nnen streetin kulmauksessa. Hetken aikaa psyyke ihmetteli että mistä vitusta OKO:n entinen päällikkö tiesi hänen etsivän kauneinta unta mutta hei, sokkelossa tuntui olevan kaikki mahdollista. Psyyke kiitti tiedosta ja lähti välittömästi kohti tasoa seitsemän.
Tasolla seitsemän psyyke huomasi joutuneensa kusetuksen uhriksi, kauneimmasta unesta ei näkynyt jälkeäkään, vaan kyseessä oli jenkkien vallankumous jossa Pedro Pascal´in (mm. Prospect) näköiset miehet hymyilivät leveästi ja jakelivat gelbaria. Omituinen vallankumous, jenkit halusivat kapitalismin kuolevan ja siinä missä vallankumouslaiset menivät eteenpäin pitkin valtaväyliä, niin Pascalit tulivat vastaan käsi ojossa. Psyyke alkoi vaipua epätoivoon ja se tunsi vihan nousevan sisällään mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta.
Yksi Pascaleista pysäytti psyyken ja sanoi että maailman kaunein uni olisi seuraavan oven takana. Psyyke mutisi jotain kiitokseksi, riensi seuraavalle ovelle ja riuhtaisi sen auki. Maailman kaunein uni oli huoneen toisella puolella ja kääntyi kohti psyykettä sanoen: ”sulla vähän kesti mutta parempi näin”. Psyyke kietoi kätensä maailman kauneimman unen ympärille ja juuri kun psyyke oli aikeissa suudella tätä, psyyke heräsi ja huomasi tuijottavansa pimeyttä. Kellon digitaalinäyttö näytti kellon olevan 23.55. Psyyke tajusi mokanneensa pahasti. Se oli nukkunut loppuillasta kolme tuntia kunnes selkäkivut olivat herättäneet sen. Psyyke tajusi että edessä tulisi olemaan jälleen yksi valvottu yö.
Elämäni noloimpia hetkiä

Alla on listaus noloimmista tilanteistani mitä olen elämäni aikana tehnyt. Tietysti maailmankaikkeus antaa anteeksi ja varmasti pahimmat ovat olleet niin hirvittäviä mokia että olen ne armeliaasti unohtanut tai psyyke on yksinkertaisesti blokannut ne.
Aloitetaan, lähdetään kronologisesti elämäni alkuvaiheesta kohti tätä elämän taitekohtaa:
1. Olin ehkä viiden tai kuuden vanha kun olimme äitini kanssa Stokmannilla, äitini oli ostamassa jotain vaatteita ja minä olin saanut ohjeet pysyä maisemissa. Jossain vaiheessa lähdin kuitenkin hiihtelemään pitkin vaateosastoa, ties mitä mielessäni liikkui mutta koska sitä on kersana kärsimätön, kyllästyin pian ja päätin mennä hoputtamaan äitiäni. Näin hänet keskustelemassa myyjän kanssa, juoksin hänen taakse ja löi niin paljon kuin jaksoin häntä suoraan ahteriin. Äitini kääntyi, olkoonkin että paljastui täysin ventovieraaksi naiseksi. Shit.
- heikko puolustus: mutsi oli saman mittainen ja tällä naisella oli täysin samanlainen hame (ainakin minun mielestäni).
2. Kirjotin kolmannen luokan opettajalle rakkauskirjeen koska hän oli kauneinta mitä olin koskaan nähnyt vaikka kolmannella luokalla tytöt olivat ihan tyhmiä, tämä ”tytöt ovat tyhmiä”-vaihe jatkui jonnekin kuudennelle luokalle. No, sitten tämä kaunis mutta ilmeisen julma nainen päätti lukea rakkauskirjeeni koko luokalle ja kuulin siitä seuraavat kaksi vuotta.
- seuraus: älä koskaan paljasta syvimpiä tunteitasi täysin ventovieraalle naiselle
3. Ollessani ensimmäisessä avioliitossani, olimme olleet silloisen vaimoni kanssa viihteellä kun hän seuraavana aamuna ilmoitti haluavansa seksiä. Kerroin etten krapulastani johtuen kykene mutta tämä hullu ei antanut periksi joten näin tapahtuikin – ainakin alkuun. Hän nimittäin piti...hmmm...koiratouhuista eli doggystylestä ja koska ihminen on ihminen, oksensin lahjakkaasti hänen selkäänsä.
- heikko puolustus/seuraus: ainakin ilmoitin hänelle huonosta olotilastani mutta seurauksena oli reilun viikon mykkäkoulu ja muutenkin jäätävä tunnelma.
4. Ajoin pomoni päälle polkupyörällä. Totta. Asuimme samalla paikkakunnalla joka ei ollut mikään iso, joten se että kohtaisimme jollain kohtaa, oli enemmän tai vähemmän todennäköistä. Hän oli ollut vierailemassa tuttaviensa luona mutta pahaksi onneksi heidän talonsa sijaitsi kylän ainoan pubin takana, ts. kun olin lähdössä pubista vahvan humalatilan saattelemana, hän ilmestyi nurkan takaa ja kirjaimellisesti jyräsin hänen ylitseen. Hän makasi maassa, huomasi kuntoni ja ilmoitti että ”sulla on sitten huomenna pekkanen”. Pahoittelin vuolaasti tapahtunutta, kiitin vapaapäivästä ja lähdin hoiperrellen kämpilleni.
- heikko puolustus: olisi saatana käyttänyt heijastinta
5. Seurustelin yhteen aikaan kaksoslikoista toisen kanssa ja erään kostean illan päätteeksi päädyin sänkyyn tämän toisen kanssa.
- heikko puolustus: jos on saatana identtiset kaksoset, heidän tulisi pitää jonkinlaista tunnistetta (qr- tai viivakoodi etc.)
6. Tapasin vieraan, kauniin naisen baarissa ja kerroin hänelle elämästäni lähes kaiken, mm. sen että teen sillä hetkellä pimeitä töitä (yhden omakotitalon sisäremontti). Nainen paljastui paikalliseksi verovirkailijaksi.
- heikko puolustus: opi nyt pitämään se turpasi kiinni (vrt. kohdat 2. ja 5.)
Ok, näitä ei tullut nyt kuin muutama mutta on olemassa mokia joita en tule koskaan kertomaan kenellekään ja ne ovat luonteensa vuoksi sellaisia ettei niitä voisi edes tänne laittaa, mm. kolmen viikon juoppoputki joka luonnollisesti meni täysin ravinnotta ja ryyppyputken jälkeiseen hot wings-mestaan (16 kpl ekstra hotteja), naisten vessaan ja suolen äkilliseen, räjähtävään toimintaan sekä siihen kuinka ylitseni kirjaimellisesti käveltiin erään Hämeenlinnalaisen opiskelija-asunnon keittiössä ja kuinka paikallinen päiväkotitäti ohjeisti pieniä ihmistaimia sanoilla ” katsokaa, nuo ovat niitä huonoja ihmisiä”.
Vaan mitkäs ne on teidän noloimmat hetket?