8 tuntia sitten
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leila. Näytä kaikki tekstit
Hevosjuttuja ja munkkeja
Tags
hevosjuttuja,
Leila,
munkit,
munkkeja,
paskanakkeli,
valvontakamerat
·
Luostari on muiden toimiensa ohella osallistunut muutamiin hevosjuttuihin ja eilinen meni erään tällaisen projektin kustannusten laskentahommissa. Tosin laskelmat pitää tarkistaa vielä tänään toisen kerran ja huomenna kolmanteen kertaan koska ajatustoiminta ei vielä tässä kunnossa ole ihan täydessä terässä. Eniveis, mikäli materiaalikustannukset ja työn osuus ovat sellaiset että rakennuttaja hyväksyy ne, niin sitten projekti toteutuu kolminkertaisena. Kyseessä on nimittäin sellaisten tuulisuojien tekeminen, tulevat aitauksen ja sen reunassa kasvavan metsän rajalle. Laidun, tai oikeammin laitumet ovat aika hemmetin isoja joten suunnitelmana on toteuttaa suojat elementteinä, jo pelkästään sen takia ettei laitumella luonnollisestikaan ole sähköä ja elementtirakentaminen minimoi sähkötyökalujen käytön. Ensi viikon lopulla sitten tiedetään tuleeko ne tehtäväksi vai ei. Laskelmien lisäksi suojista pitää tehdä läppärillä havainnekuvat.
Tässä on viimeisten kolmen, viiden vuoden aikana oppinut hevosista ihan uskomattomia asioita, siis sellaista mitä ei tällainen tavan ihminen tule ajatelleeksi. Sitä on jotenkin kuvitellut hevoshommia paljon yksinkertaisemmiksi mutta itse asiassa ne ovat kaikkea muuta ja ei ehkä ihan niitä halvimpia juttuja, varsinkin kun hommaa pyöritetään isommassa mittakaavassa. Sama kai se on kaikkien elikoitten kanssa.
Myöhään illalla kammiooni tuotiin munkkeja joita munkit olivat paistaneet. Jonkinlainen paradoksi sillä täällä ei harrasteta kannibalismia eivätkä munkit olleet kieritelleet ketään parilalla ja nyt kun tälle tielle lähdettiin, niin munkit kertoivat että heillä oli käynyt hyvä munkki munkkien paistamisen kanssa koska ne eivät olleet jääneet raaoiksi eivätkä paistuneet liikaa. Veli Jukatov mainitsi myös että nuorempana kun vietti synnillistä elämää, hänen tuli usein katseltua nuorten naishenkilöiden munkkeja. Uskalsipa tuo paskanakkeli vielä väittää että hän on yhdessä vaiheessa elämäänsä asunut munkkivuoressa mutta koska satun tietämään että hän on asunut toisella puolen maailmaa, käskin hänen tekemään ylimääräisiä katumusharjoituksia koska täällä ei perkele valehdella eikä puhuta paskaa
Munkit olivat oikein hyviä ja hilloa niiden sisällä oli niin paljon että sitä olisi riittänyt Uotilan lapsillekin, olkoonkin ettei kyseinen Uotila tai hänen kaimansa liity mitenkään luostarin toimintaan.
Leilan tapauksen jälkeen on pohdittu vanhimpien kanssa pitäisikö valvontakameroita lisätä niin, että niitä asennettaisiin jo luostariin johtavalle tielle ja vuoren juurella olevien rappusten alapäähän. Täällä kun on ollut paljon levottomuutta eritoten nuorten munkkien keskuudessa jotka ovat eläneet vasta viisi, kymmenen vuotta selibaatissa eivätkä ole vielä tottuneet tähän askeettiseen elämään. Naiset kun ovat luojan luomista olennoista niitä jotka saavat muut – lajista riippumatta – sekaisin ja helposti. Paras vertaus lienee elohopea, periaatteessa tietää kuinka pitäisi käsitellä mutta käytännön puolella homma menee mahdottomaksi. Ei sillä etteikö naiset olisi mukavia koska sitähän he juuri ovat, vaan totuus on ettei vastakkaisen sukupuolen ajatus ei toimi sillä nopeudella kuin naisten ja siitä seuraa ongelmia. Valvontakameroihin palataan myöhemmin, niitä kuitenkin tilattiin parisenkymmentä ens alkuun + muita alan tarvikkeita.
Muuta ihmeellistä täällä ei ole tapahtunut, vähensin antibioottien määrää ja nyt on alkanut pysymään safka paremmin sisällä mikä on hyvä asia. Tänään pitää pestä koneellinen pyykkiä ja jos vaikka jaksaisi imuroida, niin alkava viikko lähtisi paremmin käyntiin.
Zavrukatzcs, kaikkien pelien äiti
Viime yö, tai oikeastaan aamuyön viimeiset tunnit menivät rauhallisemmin ja täysi rauha saatiin palautettua kun Leila poistui Luostarista. Kävi se jumalattoman kalliiksi, Piti tilata helikopteri häntä hakemaan koska mitkään taksit eivät ajele vuorten huipulle ja lisäksi rahaa paloi vaatteisiin jotka eräs laakson kylässä asuvista muijista kävi hakemassa isosta kaupungista. Laskun perusteella hääp oli ilmeisesti ostanut itselleenkin jotain. Isä Jeregaban joka oli aamiaisvuorossa, oli laittanut hieman jarrua munkkien puuroon joten tästä päivästä ei kovin tuotteliasta tule, munkit paarustavat ympäri peltoja kuin lampaat ja ovat enemmän tai vähemmän hitaalla käyviä muutenkin.
Tästä syystä me pidimme vanhimpien kanssa melko pitkäksi venähtäneen kokouksen, jossa sovimme että päivä merkitään meidän kalentereihimme day after Leila:ksi ja ryhdymme suunnitelmallisiin toimiin ettei vastaavia tapahtumia pääse toistumaan. Lista oli seuraavanlainen:
- luostarin muurien ulkopuolelle rakennetaan ns. Leilan tupa,toisin sanoen vierasmajaa muistuttava esikarsina joihin naiset voidaan majoittaa muutamassa harvassa tapauksessa:
a) joko he tippuvat lentokoneesta (todennäköisyys 0.00000012785%)
b) joko he tippuvat sukkulasta tahi muusta, vastaavasta lähiavaruuteen tahi kauemmas tarkoitetusta avaruusaluksesta (todennäköisyys 0.0000000000000001143%)
c) he edustavat maan ulkopuolista rotua tahi niihin verrattavissa olevaa eliölajia joka täyttää maanpäällisen naiseuden tunnusmerkistön (todennäköisyys 0.00000000000000000001%)
- luostarin tuloilmaan ryhdytään suihkauttelemaan antinaisferomoneja (kemistimunkkien hommaa = pontikan tekijät) ja näillä feromoneilla pyritään saamaan aikaan se, että kun ilmassa mahdollisesti leijuu naisferomoneja, ne saavat aikaan toivotunlaisen, negatiivisen ”ei jumalauta,siellä on taas joku muija ovella” – reaktion. Huomautuksena mainittakoon ettemme pyri tekemään munkkiparoistamme misogyynejä, vaan pyrimme yksinkertaisesti turvaamaan luostarin rauhaiselon ja munkkien mielenrauhan.
- lisäksi koska munkit on jouduttu douppaamaan täksi päiväksi, ei vanhimpien neuvostonkaan tarvitse tehdä mitään lukuun ottamatta tämänkaltaisia hätäkokouksia
- illalla voidaan tilata kiinalaista
Kokoukseen tyyytyväisinä päätimme mennä sisäpihalle pelaamaan latvialaista zavrukatzcs – mölkkyä joka on varsin haasteellinen.
Siinä jokainen pelaaja tuo viisi parasta viski – tai konjakkipulloaan (täysiä, minimi-ikä 25 vuotta tai vanhempia) ja ne asetellaan kolmion muotoon kymmenen metrin päähän. Pelaajat joutuvat heittämään omia pullojaan kohden palikalla joka itseasiassa on 38mm halkaisijaltaan oleva, 35 cm pitkä terästanko ja palikan on osuttava vähintään yhteen pulloon. Haasteena on siis heittää niin, että saadaan osuma lestiin sen kuitenkaan hajoamatta. Maksimissaan viiden kierroksen jälkeen eniten ehjiä pulloja omistava pelaaja saa kaikkien pelaajien ehjiksi jääneet putelit. Helvetillinen peli ja eritoten sitä on helvetillistä pelata isä Bugarewoskin ja isä Molovtrian kanssa jotka molemmat ovat paatuneita tissuttelijoita ja täten pirullisen tarkkoja heitoissaan. Että semmosta.
Rakkaudella
- Apotti -
Leila
En saanut viime yönä unta joten makasin jaa vähän kovalla olkipatjallani luostarin ylimmässä kerroksessa ja mietin tulevaa. Ajatukseni katkesi hieman aamukahden jälkeen kun kuulin että luostarin ovea hakattiin voimallisesti. Tiesin että järjestäjänä (munkki joka pitää firmaa pystyssä öiseen aikaan) oli eräs vanhimmista munkeista, veli Farakialainen joka on uskossaan vahva ja kooltaan kuin palkintosonni. Ikää tällä fossiililla on kunnioitettavat 138 vuotta, olkoonkin että se ei munkkipiireissä ole mikään vallan saatanan korkea, eläväthän kitukasvuiset puutkin todella vanhoiksi joten ehkäpä elämäntapamme vuoksi meissä on jotain samaa.
Kuulin kuinka Farakialaisen kääpä avasi ison oven, paiskasi sen kiinni minkä jälkeen kuului mätkähdys joka tuntui ylimmissä kerroksissa asti. Sitten kuului juoksuaskelia, jälleen oven avaamisesta aiheutuva narina ja jälleen sama kuin ensimmäiselläkin kerralla; ovi lyödään kiinni, kuuluu mätkähdys ja taas sama yhä uudestaan. Kuudennen mätkähdyksen jälkeen ajattelin että mitä perkelettä munkit touhuavat, vaihdoin yökaapuni päiväkaapuun (oikeastaan ei mitään eroa, yökaapu on hieman ohuempi ja väriltään täysin valkoinen) ja lähdin kiiruhtamaan rappusia alas. Alhaalla odotti melkoinen näky, kuusi tajutonta munkkia makaa lattialla, lähes kaikki muut luostarin munkit seisovat eteisaulassa ja katselevat kauhistuneena ovea jota hakataan jaa vähän helvetisti.
Käskin munkkeja lausumaan Ave Mariaa isolla äänellä ja riuhtaisin luostarin raskaiden ulko-ovien toisen puoliskon auki. En enää ihmetellyt miksi Farakialaisen vaari ja muut, lähes yhtä iäkkäät munkit olivat tuupertuneet tämän näyn edessä; ovella seisova horo – korjaan; naisihminen - näytti kiveen heitetyltä ahvenelta joka on singottu saatanan ison savustimen läpi haulikkoradalle, varsinkin kun hänen about 2 denimin sukkahousunsa jotka paistoivat varsin estottomasti minihameen riekaleiden alta olivat kuin haulikolla ammuttu ja se mitä eivät minihameen riekaleet peittäneet, oli kunnianosoitus itämaiselle kuminauhateollisuudelle sillä hänen string..,pikk...alusasunsa alaosasta ei ollut jäljellä kuin lantion ympäri menevä kuminauha tai mikä lie nyöri. Kasvot olivat kyllä ilmeisesti kauniit, tällä hetkellä meikit olivat vain lievästi sanottuna levinneet, eritoten luomiväri joka ulkona piiskaavan sateen takia muistutti erehdyttävästi Fax Mactorin nro 7782 Painful Diarrhea:aa mutta useamman sävyn tummempana. Koska tyttöparan paita oli revitty ja toinen rinta näkyi esteettä, sähähdin takanani seisoneelle veli Jubanoville että hakee huovan ja vähän äkkiä sittenkin ja tuo samalla yhden pienikokoisimmista kaavuista. Kun likka sai verhottua itsensä, päästin hänet sisään ja ohjasin hänet suoraan keittiölle.
Lienee turha sanoa että tässä vaiheessa nuoremmilta ja myöskin hieman vanhemmilta munkeilta oli täysin unohtunut määräämäni Ave Marian pajatus, joten pyysin isä Generalusta (jep, vanha armeijatyyppi mutta en sano minkä maan) sekä nuhtelemaan munkkilaumaa että ohjaamaan heidät takaisin kammioihinsa erittäin rankkojen katumusharjoitusten pariin. Apottina kun tiedän ettei kolmijalkaisia munkkeja ole, ei edes sellaisia joilla se kolmas on voimakkaasti alikehittynyt. Keittiölle jäivät vanhimmat, kaikki seitsemän gubbea itseni lisäksi sillä heillä ei ole enää vuosiin ollut mitään muuta jäykkää kuin käytös. Aloimme pohtia mitä teemme Leilan suhteen – hääp kun avoimesti esitteli itsensä ja teki varsin selväksi tuntitaksansa minkä me kohteliaina ja hurskaina munkkeina sivuutimme kohteliaasti.
No tietysti ensiksi ruokaa ja vahvaa kahvia, sillä Leila oli a)ihan hemmetin sekaisin ja b) ilmeisen nälkiintynyt koska hän söi kuin nuori hirvi. Keskustelu uhkasi kääntyä kuulusteluksi vanhimpien munkkien toimesta, mutta saimme sovittua että Leilan on päästävä pesulle ja hänelle on tarjottava yösija. Kun nämä toimet aikoinaan olivat tulleet tehdyksi ja Leila saatettu turvallisesti tyhjillään olevaan kammioon, pyysin että kammion ovelle tuodaan neljä ahkerimmin salilla käyvää munkkia (no worries, se mikä on hauiksessa, on pois krhm...tiedättehän).
Saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.
Rakkaudella
- Apotti -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
