Eilinen päivä meni vähän ”ohi” toimittaessani omia asioitani niin koillismaalla, kerettiläisten keskuudessa kuin Keskon noutopihallakin. Ihana kesäsää hiveli vitivalkoista tomumajaani ja erehtyipä eräs seniorikansalainen (female) kysymään minulta että suojaako tuollainen valkoinen maalikerros hyvin auringolta? Sen sijaan että olisin kuristanut tämän hieman vanhemman pikku auringonsäteen, vastasin hänelle kohteliaasti että kyllä, tämä on nyt se seuraava kehitysaste aurinkorasvoista ja tulee pian kauppoihin myyntiin.
Päiväni oli hyvin kiireinen ja koska jumalattoman kuuma, ruokaa ei tehnyt mieli vaikka hento näläntunne kolkutteli puolen päivän aikaan. Syömisen sijaan päätin palkita itseni kylmällä nautinnolla havaitessani liikekeskuksen parkkipaikalla jäätelökioskin. Jonoa oli kuin Colosseumin alakerrassa kun kristityt odottivat vuoroaan päästääkseen leijonien raadeltaviksi, joten asemoin apaattisen olemukseni jonon perälle. Mietiskelyni ihmiselon mielettömyydestä ja infernaalisista lämpötiloista katkaisi kirkas mutta kuuluva ihmisalkion ääni jostain takavasemmalta: ”Kato äiti, tolla sedällä on valkoinen taatelipuku ja se on ihan rypyssä”.
Koska olen toiminut intiaanien tiedustelijana 1800 – luvun loppupuolella valtameren toisella puolen, seisoin kuin suolapatsas mutta annoin katseeni kiertää ympäri pihaa jotta näkisin tämän kakaran bongaaman taatelimiehen. Kuvaukseen sopivaa kohdetta ei löytynyt ja pohdin että josko niitti on saanut auringonpistoksen tai kaatunut pää edellä asfalttiin ja hallusinoi mutta kuullessani hänen äitinsä vastaavan ”Noin ei saa sanoa, setä ei vaan ole ottanut aurinkoa ja eikä hän ole rypyssä, vaan on yhtä vanha kuin mummu ja pappa”.
Siis mitä perkelettä? Koska havainnointini ei ollut tuottanut tulosta taatelimiehen suhteen, aloin nopeasti tajuta pikku piltin ja äitinsä tarkoittavan minua. Järkytyin, huojuin hetken aikaa paikallani kunnes pakotin jalkani liikkeelle ja poistuin paikalta.
Summa summarum: Aamukahdeksasta klo 12.30:een mennessä minua oli loukattu kahteen kertaan, olkoonkin että ensimmäisellä ei tainnut olla taitot ihan kohdallaan linsseissä vaikka muuten tyylikkäät silmälasit olivatkin ja toinen oli kehityskaarensa alkupäässä mutta silti.
Okei, tiedän etten ole mikään teini ja tiedän vanhenevani every day mutta olen aloittanut taistelun ikääntymistä vastaan. Vastatoimenpiteet ovat kattavat, ehkäpä jossain kohdissa jopa ylimitoitetut joidenkin mielestä, sillä olen asennuttanut (koska yli kerros) residenssini kattoon huippuimurin jonka halkaisija on 120 senttiä ja tehoa löytyy älyttömästi. Pakettiin kuuluu myös sandaaleita muistuttavat telineet jotka on pultattu lattiaan ja jalat luonnollisesti sujautetaan telineisiin sekä kiinnitetään hyvin. Sitten vain huippari päälle ja kas, jo muutaman sekunnin kuluttua huippari kiskoo läskejäni ja löystynyttä nahkaani ylöspäin suorastaan tuskastuttavan tehokkaasti ja vajaan kahdenkymmenen sekunnin hoitotoimenpiteeni jälkeen näytän aika futuristiselta: poskiläskit ovat nousseet ylöspäin niin, että ne jopa peittävät korvat ja ellei syntyperääni tiedä, menisin läpi aasialaisena joka harrastaa syöksylaskua. Keskikehon vararengas on läpsähtänyt rintakehän päälle kuin panssariksi ja alle jääneet, koko ajan isommiksi kehittyvät manboobbini ovat litistyneet niin pahoin, että ne työntävät käsivarsia erilleen.
Allit, jenkkakahvat ja persposket ovat muotoutuneet aivan käsittämättömän kauniiksi takaspoilereiksi jopa siinä määrin että verkkareihin ja paitaan piti leikata urat näitä läskieviä varten. Taidan ostaa niihin jopa semmotteet kapeat teipit koska vauhtiraidat olisivat hieno lisä. Hienona yksityiskohtana mainittakoon että huipparin teho saa pintaverisuoniston värisemään joten näyttää aivan siltä kuin gluteus maximukseni, yankee handleni ja allit eläisivät omaa elämäänsä ja se on kuulkaa jykevä näky. Tietyt kehon osat on pakko teipata paikoilleen ennen käsittelyä if you know what i mean, tai muuten ei kirjaimellisesti hyvä heilu – tai no tässä tapauksessa ehkä hieman käänteisesti.
Toki hoitotoimenpiteisiin kuuluu smoothiet ja kuntoilu joista viimeksi mainittu on pienen eläkkeeni takia hieman erilainen kuin kuntosalien personal trainer – metodi. Olen pakotettu käyttämään pre paid – metodia tai se niin kovasti mulle huutava nuori nainen ei tule ollenkaan ja joka kerta sillä on laite jolla se tarkastaa rahojen (20 eur.) aitouden. Yritin käyttää tai pitää erilaisia kasvonaamioitakin mutta se homma meni kiville jo alkuvaiheessa. Tilasin näet ajan eräältä kosmetologilta ja kun kerroin hälle tästä projetista, jolloin hän latasi mulle kassiin sellaisen määrän erilaisia rasvoja ja muita tatinoita ettei ole hyvä tosikaan. Lienee turha sanoa että vanha putkilaukullinen alan tuotteita maksaa kolmen eläkkeen verran, mikä osoittaa sitoutumista hankkeeseen koska tämän sijoitukseni takia istuin pimeässä (nou sähköjä), nälissäni ja kävin kiivaita keskusteluja isännöitsijän kanssa siitä että nakkaako se mut pellolle vai ei. Onneksi nyt asiat ovat paremmin, enää ei puutu kuin kaksi kolmesta. Pahaksi onnekseni kosmetologin kiivas briiffaus meni multa jotenkin ohi koska rasvojen ja ihme tatinoiden kanssa kävi niin että ne mitkä piti pistää ylös eli naamaan, meni alas ja toisinpäin joten erityisesti ”kasvorasvojen” poistosta tuli hyvin kipiä kokemus syystä että ne piti poistaa sellaisilla lapuilla ja vieläpä repäisemällä.
Taistelu kuitenkin jatkuu ja toivon että jonain päivänä alan taas muistuttamaan ihmistä.
Ps. Muistakaa olla ihmisiksi
- Apotti -
