maanantaina, syyskuuta 15, 2025

Papuskaa, Connectia ja muita kiireitä

 Damn, on nämä Luostarin päivitykset hieman kärsineet koska nyt on menossa vaihe jossa kiirettä riittää. Sanonta "ihminen aiheuttaa itse stressinsä", pitää kieltämättä monesti paikkaansa mutta minä en ainakaan kykene aina järkkäämään/multitaskaamaan asioita koska elämässä on muuttujia. Nytkin olen tilanteessa jossa pitäisi tehdä yhtä projekti kiivaasti, mutta samaan aikaan pitäisi saada ransu huoltoon koska se saa lähteä kunhan se on kaikin puolin kondiksessa, vaihdan pienempään (todennäköisesti Ford Connect), koitan saada järjestettyä yhden asian verohallinnon kanssa, on perikunnan asioihin liittyviä juttuja ja kolmen pitkäaikaisen palvelun/yhteistoiminnan lopettaminen joihin ei voi vain ilmoittaa että mä lähden nyt. Tuo uuden autonkin katseleminen vaatisi oman aikansa ettei mene suin päin ostamaan ensimmäistä vastaan tulevaa koska kyse on kuitenkin pitkäaikaisesta hankinnasta jonka soisi olevan sellainen ettei heti tarvitse tonnitolkulla laittaa rahaa remontteihin.

Rakennusalalla, kuten varmasti monella muullakin, on vaan todella vaikea sovittaa poissaolonsa esim. viikon päähän sillä tilanne niin sanotusti elää ja viivettä tai muutoksia aikatauluihin voi tulla vaikkapa kaivinkonekuskin osalta, sähkärin, putkarin tai oman itsensä osalta joten vasta sitten kun asiat ovat siinä mallissa ettei akuuttia kiirettä ole, voi jäädä päiväksi tai jopa kahdeksi pois ja keskittyä hoitamaan omia asioita. Tästä samaseista syystä on enemmän kuin hankalaa sopia tapaamisia jotka ulottuvat seuraavaan viikkoon tai pidemmälle. Myönnän että minulla olisi paljon opittavaa asioiden järkkäämisestä, mutta näillä opeilla ja näiden muuttujien kanssa nyt mennään.
Sentään ehdin tehdä....vale. Piti sanomani että tein kahden Papuska-pussin verran hernekeittoa eli että sitä riittää Uotilan lapsillekin, mutta oma osuuteni oli siinä että laitoin herneet likoamaan edellisenä ilta ja kun tulin töistä, niin eräs hyvä ja rakas ystäväni tuli keittelemään papusopat kaikkine oheistoimintoineen loppuun. Minä menin suihkuun kun hän aloitteli ja juotuamme kahvit, hän meni jatkamaan kokkailua ja mä nukahdin sohvalle ja heräsin siitä myöhemmin illalla. Ystävä oli keitellyt rokat valmiiksi, tiskannut astiat ja oli luonnollisesti lähtenyt himaan koska ei ole mitään hohtoa viettää iltaansa kuorsaavan raadon kanssa. Tottakai soitin hälle herättyäni, kiitin kaikesta ja sanoin että mikset potkinut mua ylös mutta hääp sanoi ettei raaskinut kun tietää nämä mun univaikeudet. Harvassa ovat tällaiset kamut ja saa kyllä olla tosi kiitollinen kun omistaa tällaisen ystävän.
Mitäs muuta, ei niin mitään muuta. Olen ihan pihalla maailman menosta, en ole pahemmin lueskellut uutisia ja koska sosiaaliset ympyräni ovat nolla, niin tässä on menty täydellisessä usvassa työpuheluita lukuunottamatta. Joten tämä jää tynkäpostaukseksi tällä kertaa, huomenna jos päivän aikana systeemit menee putkeen, niin sitten täytyy paneutua paremmn Luostarin asioihin ja tapahtumiin koska tästä on hetken kuluttua lähdettävä maakuntaan ja sieltä kotiutuu sitten joskus.
Kaikille kuitenkin oikein hyvää viikonalkua ja itse viikkoa, olkoot tuulet leppeät (vaikka täällä on ihan perse keli tällä hetkellä) ja lutviutukoot asiat parhain päin.
Apotti

6 kommenttia

  1. Ihana ystävä sinulla!!! Hyvä, että antoi sinun nukkua.
    Parasta ovat ystävät.

    VastaaPoista
  2. Todellinen ystävä!
    Ota rauhassa, Luostari pysyy paikoillaan niin kuin satoja vuosia on pysynyt ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Kaipa tämä linnake pystyssä pysyykin mutta kun tulee huono omatunto ettei päivitä sitä tahtia kun pitäisi.

      Poista

Tervehdys matkaaja! Toivottavasti viihdyit Luostarissa, tiedäthän että meillä on täällä Luostarissa kammio varattuna sinulle jos päätät jäädä. Me näet pidämme sinusta.

Recent Posts

Recent Posts Widget
© Saint Peppone - Järkkyneen mielen luostari 2.0
Maira Gall