1 tunti sitten
Näytetään tekstit, joissa on tunniste täytteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste täytteet. Näytä kaikki tekstit
Herokinkku
Tags
martat,
paistirasva,
sika,
sähkölasku,
täytteet
·
Olen pohtinut voisiko kerrostaloasuntoon ostaa jonkun helvetillisen suurtalousuunin johon mahtuisi kokonainen sika paistettavaksi ja kuinka perkeleen paljon sian valmistus tulisi tekemään sähkölaskussa? Ensinnäkin jo uuni maksaa varmaan maltaita ja joudun kysymään isännöitsijältä että voinko vetää voimavirtajohdot kämppääni, hän varmasti ymmärtää koska on himppasen duubiduu-ukkoja. Tosin joudun uunin asentamisen jälkeen tiskaamaan istualtani uunin päällä sillä uuni valtaa koko hikisen keittiöni vapaan lattia-alan ja mutta siitä on se hyöty ettei tartte kurotella tiskikaapin ylemmille hyllyille ja samalla voin myös tarkistaa kuiva-ainekaapin ylimille hyllyille unohtuneet jauho-ym. pakkaukset joita olen tähän asti joutunut tiirailemaan kiikareilla koska turvavaljaani ynnä köydet ovat jo pitkään olleet joko työmaalla tai verstaalla.
Täytyy ottaa yhteyttä marttoihin että voisivatko he tulla konsultoimaan kokonaisen sian paistamisessa ja syy miksi haluan paistaa kokonaisen sian, on se että vituttaa aina kuunnella kun sukulaiset ja tuttavat kertoilevat kuinka ison kinkun he ovat täksi jouluksi varanneet. Nyt voin sitten rinta rottingilla sanoa että en mä kovin isoa, sellainen 400 kiloinen juottosika joka on saanut pelkkää maitoa ja laaturehuja ja jonka liha on niin mureaa että se hajoaa jo ajatuksen voimalla. Toisaalta kiinnostaisi tehdä hybridi tästä siastani ja jenkkien kiitospäivän kalkkunasta siten että lapioisin joitain täytteitä sian hanurista sisään, millaisia, sitä en vielä tiedä mutta eiköhän nuo martat neuvo tai neuvovat ainakin siinä vaiheessa kun sanoo että minä saatana poltan teidän reseptiarkiston jos apua ei tule. Ei vaan, martat ovat varmasti mukavia ja uskon että he lähtevät keikkaan mukaan kun sanoo että ette muuten onnistu paistamaan kokonaista sikaa ja lappamaan sen hanurin kautta jotain täytteitä sen verran paljon ettei leikatessa näy yhtään tyhjää tilaa missään.
Tuollaisen 400-kiloisen sian hiljalleen paistaminen ottaa varmaan pari viikkoa ja siksipä täytyy käydä ostamassa retkivuoteita tai patjoja sillä martathan ei tästä kämpästä lähde ennen kuin sika on saatu paistettua. Pitää myös hankkia ruokaa, helvetisti viinaa ja erilaisia viinejä ja koska en tunne marttojen hierarkiaa enkä sitä minkälainen mahtaa olla marttojen nykyinen keski-ikä, niin muutama paketti kortsuja jos sattuisi vaikka jotakuta panettamaan. Mistä sitä koskaan tietää. Niin ja pelikortit – tämä on sitten vain toisen käden tietoa – koska martat ovat kuulemma helvetinmoisia uhkapelureita ja tässä onkin vaarana se, että ei riitä se että menee kaikki säästöt, vaan myös joulukuun kuppanen eläke ja silloin ollaan kusessa. Täytyy toivoa että kortti suosii ja ainahan voin viedä jotain kaniin. Paljon ei arvokasta ole mutta jotain kummiskin, ainakin parin kierroksen verran.
Apropoo, eihän muuten niitä täytteitä tarvitse mistään hanurista lapioida koska sikahan halkaistaan teurastuksen yhteydessä että saadaan sisuskalut ulos. Tai no jos haluaa tehdä hybridin, niin kyllä muuten tarttee koska ensin sika ommellaan kiinni tukevasti ja sitten aletaan survomaan täytteitä joten tarvitsen tänne myös pari kunnon ompelijaa joiden täytyy olla täällä koko ajan ommelten mahdollisen ratkeamisen vuoksi. Voi hyvää päivää, tämä projekti taitaa tulla hintoihinsa koska kyllähän martat jotain veloittaa ja sitten vielä ompelijat päälle plus kaikki tarvikkeet käsittäen täytteet, viinat ja safkat. Toki myös menee paalitolkulla paskapaperia ja erilaisia suihkushampoita ja ties mitä Oil of Ulayta + muita naisten juttuja. Itsekin on ostettava ainakin kahdeksan kartonkia norttia ja pari punttia tikkuja koska uskon että välillä saattaa olla hermo piukalla. Rupesin tässä pohtimaan että paljonkohan narua menee sen sian kiinni ompelemiseen? Riittääkö pari – vai viisikymmentä metriä ja koska sen pitää olla vallan saatanan tukevaa, niin lienee parasta että mä kysyn kalastajilta koska hyö ovat pelanneet verkkojen ja narujen kanssa koko ikänsä. Niin ja minkälaisilla neuloilla ompelijat sen työn tekevät. Voi helvata, lienee parasta teettää jossain valimossa pari settiä vähän styrkempiä neuloja koska sian nahkahan on tunnetusti jaa vähän vahvaa, melkein yhtä vahvaa kuin valaan nahka vaikken ole koskaan sellaista nähnytkään.
Ookke, tässä sitä riittää pohdittavaa ja täytyy heti huomenna ottaa yhteyttä isännöitsijään, marttaliittoon ja suomen ompelijat ry:hyn jotta saadaan polkaistua homma käyntiin sillä jouluhan on tuota hätää ja mulla menee ainakin pari, kolme päivää käryjen tuulettamiseen paistamisen jälkeen joten voi kyllä käydä niin että sika valmistuu vasta väliviikolla muttei sen mitään väliä. Laskin hätäseen että saan tehtyä paistirasvasta about 3000 talipalloa jotka voin sitten myydä kulujen peittämiseksi, tosin ne talipallot ovat varmaan sen verran suolaisia että ne tirpat jotka niitä syövät, eivät enää paljon lentele mutta kyllähän maassakin olevia lintuja tarvitaan. Esim. kesällä menee aivan vitusti erilaisia hyönteisiä ja muita ökkömönkiäisiä pitkin ja poikin joten kyllä nokittavaa riittää ja onhan sitten vapaata ilmatilaa enemmän.
Mulla on tässä nyt vähän laskettavaa ja pitää tehdä kauppalista jahka saan martoilta ohjeet mutta muistakaa te olla ihmisiksi.
Älä Herran tähden täytä kalkkunaa!
Tags
flying fortress,
ingriidiens,
kalkkuna,
seminologi,
täytteet
·
Eilen tein kalkkunaa jenkkiläiseen tyyliin eli tungin sen perseestä sisään kaikkea täytettä joiden ohjetta (useampaakin) seurasin netistä. Voin kertoa ettei ole helppo homma. Sulla on läppäri auki yhdellä tasolla, kalkkuna jököttää pellillä hellan päällä ja toisella tasolla on Sarajevo – 92 eli se paikka missä nämä täytteet valmistetaan. Onneksi vieressä on tiskipöytä koska erilaista kippoa ja kappoa kertyi siihen malliin että pelkäsin niiden loppuvan kesken. Joku muijaa puhua pälättää lontoota netissä ja kertoo tietenkin amerikkalaisia mittoja käyttäen kuinka paljon mitäkin pitää laittaa, ja koska mulla ei niitä kaikkia (raaka-aineita) ole, niin koitan korvata ne kotimaisilla versioilla joita olen hankkinut huomattavan määrän. Lyhyesti siis toinen käsi linnun perseessä ja toisella näpyttelen läppäriä ja koitan kelata kohtaan ” put two teaspoon sitä ja tätä with ihmeellisiltä kuulostavia mausteita and stirr jotakin with voi saatana and then, take something ulkoavaruudesta ja jotakin and shavel all ingriidiens in to birds ass. Jep hei vaan jepulis, ei ole kuulkaa helppoa valmistaa täytteitä samaan aikaan kun muija tekee vauhdilla ”koska täytteet olisi pitänyt valmistaa etukäteen”. Vitustako minä sen tiesin, olisi sanonut heti videon alussa.
Tunnen olevani kuin seminologi joka hälytetty maatilalle pelastamaan lehmä jonka maha on kiertynyt ja operaatio pitää tehdä hanurin kautta. Ihan ensiksi olisi pitänyt käydä ostamassa
a) heti helvetin paljon isompi asunto jossa on kunnon keittiö parilla, kolmella saarekkeella ja about neljällä jääkaapilla jotka olisivat olleet täytetty erilaisilla raaka-aineilla.
b) noin kahdeksan paria seminologin kumirukkasia vai mitä lie ne nyt ovatkaan ja käydä noin 19 kokkauskurssia. Ai niin, sekä opetella lontoon kieli täydellisesti.
No, mä saan sen linnun täytettyä lopulta ja tunnen olevani todella häiriintynyt ommellessani linnun rectumia umpeen, se on jotain niin luonnotonta ettei se sovi suomalaisen miehen tajuntaan. Kuvitelkaa nyt, ”mitäs teit lauantaina?”
”No, ompelin linnun persettä kiinni jotta täytteet pysyy sisällä”
Seuraus: Enempää ei kysellä, väki poistuu ja olen kolmea ystävää vähemmän, sekä kysyjää ja hänen seurassaan ollutta kahta muuta kaiffaria. Tosi kiva juttu ja saan lempinimen ”bird lover”. Juhuu!
Eipä mitään, tipu uuniin ohjeiden mukaisesti ja seuraamaan uunin luukun kautta linnun paistumista. Havaintoja; ensinnäkin näin sen helvetin sotkan pienenevän kuin pyy maailmanlopun edellä, paiston loppuvaiheessa onnistun näkemään kuinka peppuompeleet roihahtavat tuleen ja jotain epämääräistä mössöä alkaa valumaan hanurin kautta pellille. Ei hyvä homma mutta odotan kuitenkin koko täyden ajan ennen kuin otan tipun pois uunista. Ei hyvä juttu. En tiedä millä opilla onnistuin tyrimään koko homman mutta lintuun näyttää tulleen useita halkeamia joista täytteiden nesteet ovat valuneet mäkelään ja se minkä piti olla ”moist and delicious”, on nyt aika helvetin paljon vähemmän ”moist and delicious”.
Kuvitelkaapa neljäkymmentä kiloinen sorsa joka ei pahaksi onnekseen pysty lentämään kuin kolmen metrin korkeudella painonsa takia ja sattuu olemaan sorsastusaika. No, palttiarallaa 900 sorsastajaa tulittaa tätä lintumaailman flying fortressiä oikein huolella joten tipu näyttää kiveen heitetyltä ahvenelta ja on kuivaa runsaan verihukan takia, muistuttaen lopulta vaarin vanhaa nahkarukkasta. Siltä mun kalkkunani näytti ja maistui, jouduin oikeesti teroittamaan kokkiveitseni kesken leikkaamisen ja voin kertoa että pidän veitseni todella terävinä.
Tuli aivan mieleen entiset ajat kun muijalla oli jalka kipsissä ja lupasin tehdä sille ruokaa. Päätin tehdä perunoita ja jostain kumman syystä kalakastiketta. Perunoiden kanssa ei ongelmia mutta kalakastikkeen kanssa kyllä, sillä mulla oli kokkauksen päätteeksi viisi kattilallista jotain helvetin ihme liisteriä jota ei syönyt kukaan ja tämä tarina on tosi.
Mitä siis olen oppinut? Älä täytä kalkkunaa äläkä tee kalakastiketta. Ne ovat molemmat itsestään Saatanasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
