Olen ollut viime viikon ns. syvissä vesissä koska elämässäni on tapahtunut asioita joiden takia moni minulle tärkeä asia on muuttunut ja en ala nillittämään niistä nyt mutta kerron pohjustukseksi yhden asian jonka moni kiputiloista kärsivä tietää.
Eli kun yöt menee muutenkin valvoessa ja kun siihen lisätään henkistä painetta, niin pian ollaan tilanteessa jossa liika valvominen ja asioiden vatvominen omassa pääkopassa johtaa siihen, jota mielestäni voidaan kutsua selvin päin tapahtuvaksi delirium tremensis - tilaksi. Enää ei tiedä että onko jokin asia tapahtunut oikeasti, vai onko se jotain minkä omat aivot ovat tuottaneet yöllä/päivällä aivan liian suuren univajeen takia.
No, viime yönä tapasin Dar Samosin, jos näin voidaan sanoa koska Dar Samos on henkioppaani eikä mikään meidän elävien keskuudessa vaeltava olento. Joka tapauksessa havahduin siihen kun tunsin jonkun tuijottavan mua ja näin Darin istuvan sohvalla ja katselevan mua todella omituinen ilme kasvoillaan.
- on taas ollut mukamas vaikeeta ja väsyttää vai?
- kyllä, sä tiedät sen itsekin
- kuules nyt onneton vätisijä joka tituleeraat itseäsi Apotiksi, me lähdetään sun kanssa pikku reissuun nyt, jotan laita vaatteita päälle koska en aio raahata mukanani miestä jolla ei ole kuin bokserit jalassa.
Tein kuten Dar sanoi, syystä että hänen työnsä on, kuten muillakin henkioppailla, opastaa ihmisiä mutta Dar Samosille on annettu kyky satuttaa fyysisesti eli hänelle eikä pidä vittuileman eikä muutenkaan ärsyttää. Olin saanut juuri kengät jalkaani ja olin laittamassa takkia pääälle kun Dar otti kädestäni kiinni ja sitten mentiin.
Huomasin seisovani luokkahuoneen nurkassa ja olin hämilläni koska luokka ol täynnä aikuisia joilla oli edessään kirjat ja he näyttivät opiskelevan ranskaa.
- älä pelkää, he eivät näe meitä, sanoi Dar ja osoitti opetusta johtavan henkilön suuntaan. Taulun edesssä, siellä missä opettaja yleensäkin on, seisoi nainen joka puhui todella miellyttävällä äänelllä ja kertoi näille kansalaisopistoa käyville ihmisille kuinka ranskan kielen eri verbit taipuvat ja samalla hän kirjoitti taululle näitä sanoja joista meikälinen ei tietenkään ymmärtänyt hevon helvettiä.
- Eevalle, tuolle opettajalle on annettu kolme vuotta aikaa sillä hänellä on todettu keuhkosyöpä ja silti hän opettaa näille ihmisille vieraita kieliä. Mitäs sä olisit tehnyt, maannut sohvan pohjalla itsesäälissä ja kirjoitellut siihen saatanan blogiisi kuinka elämä on kovaa ja kohtelee sua väärin etkä "sä jaksa nyt mitään kun on niin pirun vaikeeta?"
En ehtinyt vastata kun taas mentiin, tällä kertaa olimme jossain kuplahallissa jossa näytti olevan paljon porukkaa, urheilijoita ja myös huoltotehtävissä olevia henkilöitä mutta kun katselin tarkemmin näitä urheilijoita, niin tajusin että joltain heistä puuttui joko jalka tai käsi ja silti he treenasivat omia lajejaan intensiteetillä joista moni terveitä valmentava olisi ollut kiitollinen, siis jos heidän valmennettavillaan olisi ollut samanlainen asenne, eikä niin että ennen olympialaisia tai muita perkeleen kisoja annetaan haastatteluita joissa jo valmiiksi pohjustetaan sitä ettei tulla pärjäämään "kun on ollut niin paljon sairastelua ja vähän on toi oikean jalan pohjekin kipeä".
En tiedä mistä ja miten, mutta Dar toi eteeni todella ison peilin sanoen
-katso omaa kuvaa peilistä
-miksi, kyllä mä tiedän miltä mä näytän
-katso nyt jumalauta tai pieksen sut niin pahasti ettei sua enää tunnista
Siinä vaiheessa kun herra Samos sanoo näin, on parasta totella joten katsoin peilistä omaa kuvaani
- no, miltä näyttää?
- en oikein tajua, ihan normaalilta
- niinpä, onko mitään eroa tuolla kentällä oleviin?
- on, sanoin hämilläni, osalla puuttuu joko käsi tai jalka ja osa vaikuttaisi olevan sokeita
- juuri niin paskanakkeli! Sulla on kaikki raajat jotka toimii,samoin aistit ja sä perkele et viitti käydä edes kävelemässä ja nauttimassa syksyn väreistä mutta nuo todelliset soturit tuolla kentällä tähtäävät maailman huipulle. Toisin sanoen sä olet vetelä paska.
Tämän sanottuaan Dar otti kädestäni kiinni ja yhdessä humauksessa olimme jonkin asunnon olohuoneessa jossa kolme lasta, iältään ehkä seitsemän, kahdeksan vanhoja - yksi saattoi olla kymmenen tai yksitoista ja he tekivät läksyjään kunnes keittiöstä kuului ääni "-ruoka on valmista". Muksut ampaisivat keittiöön ja istuivat kukin omille paikoilleen. Ruokaa teki ja tarjoili perheen 16 - vuotias tytär.
- vanhemmat ovat ilmeisesti vuorotöissä koska kello näyttää olevan vähän vaille yhdeksän illalla?
- perheen äiti on, tekee kahta työtä sillä heidän omakotitalonsa paloi viime kesänä ja perheen isä menehtyi tulipalossa. Siinä vaiheessa aloin katsella asuntoa, tyypillinen 80-luvun alussa rakennettu rivari joka olisi - siis asunto - kaivannut vähän maalia ja tapettia eivätkä kalusteetkaan näyttäneet siltä etttä ne olisi ostettu eilen. Dar huomasi sen ja kertoi että perhe oli saanut lahjoituksena huonekalut paikallisilta ja osin SPR:n kautta. Dar lisäsi vielä että huomasitko, muksuilla ei ole puhelimia vielä, äiti kyllä tekee pirusti töitä että muksuilla olisi mahdollisimman mukavaa, tietenkin muutakin kuin jotkut helvetin puhelimet mutta tajuat varmaan pointin?
Dar otti kädestäni kiinni, taas yksi humaus ja oltiin mun kämpillä. Dar tuijotti mua tiukasti silmiin ja kysyi
-no, miltäs ne omat ja "isot ongelmat" nyt vaikuttaa?
Voin valehtelematta sanoa että en kyennyt vastaamaan sillä kyyneleet valuivat pitkin poskia ajatellessani kaikkea näkemääni.
- oppi taisi mennä perille, sanoi Dar ja samassa hän oli poissa.
Siispä, tämä teksti on kunnianosoitus teille kaikille joilla on todellisia haastetia elämässänne ja haluan pyytää anteeksi. Minun niin sanotut vaikeuteni ovat hyttysen kusi valtameressä ja häpeän sitä että olen valittanut aivan turhista asioista. Toivotan teille kaikille joilla on rajoitteita tai rahallisia vaikeuksia tai olette menettäneet rakkaimpanne, kaikkea hyvää. Tuntuu kliseiseltä paskalta, mutta tarkoitan sitä todella ja vielä kerran anteeksi, meistä jokaisen tulisi katsoa asioita uudesta perspektiivistä eikä tuijottaa maailmaa ainoastaan siitä omasta, kapeasta näkökulmasta. Kiitos teille jotka jaksatte.
Rakkaudella, Apotti
Dar Samos - asennetta löytyy. Olisipa jokaisella tuollainen oma Dar Samos. Minä ainakin haluaisin. Tuli mieleen tekstiä lukiessani sanonta, että jos oikein vituttaa, mene viikoksi Venäjälle, niin ei vituta enää. Anteeksi kielenkäyttöni. Mutta mielenkiintoiselle reissulle Dar Samos sinut vei.
VastaaPoistaIkävää lukea että kärsit kovista kivuista. Voimia päivääsi.
Kiitos. Ehkäpä jos nykyään menisi venäjälle, niin täällä ei vituttaisi niin paljon. Vanhan vallan aikaan kävin venäjällä about neljä - kuusi kertaa vuodessa ja sain solmittua todella hienoja ihmissuhteita.
PoistaLuostarissa ei tarvitse pyydellä anteeksi, täällä sana sanotaan niin kuin se on, ja mä voin vihjata Dar Samosille susta mutta koska sä olet henkilö joka pystyy katsomaan iäisyyden verhon taakse, niin Dar voisi olla kovan paikan edessä sun kanssa mutta okei, mä koitan manata sen esiin ja esitellä sut sille.
Mukavaa sunnuntaita sulle, sinä joka osaat kulkea kahden maailman välillä (kadehdin sua koska haluaisin samaa)
Nämä on kyllä hankalia juttuja. Kun jokainen elää kuitenkin omaa elämäänsä, ja ne omat murheet ovat luonnollisesti itseä lähinnä ja koskettavat eniten, ja kielteiset tunteetkin pitäisi käydä läpi. Mutta kuka määrittelee sen rajan, mikä on vielä "normaalia kielteisten tunteiden läpikäymistä” ja milloin mennään itsesäälin ja turhan valittamisen puolelle?
VastaaPoistaKyllähän se tuo jonkinlaista perspektiiviä omiin murheisiin, kun muistaa, että maailmassa on paljon ihmisiä, joilla menee vielä huonommin, mutta itseäni tämä ei auta kyllä yhtään silloin, jos mulla on vaikeaa. Päinvastoin rupeaa vain vituttamaan entistä enemmän, jos yritän työntää murheeni väkisin sivuun.
Sitä paitsi valittaminenkin on tavallaan etuoikeus. Mä havahduin tähän tosiasiaan silloin, kun iskä kuoli ja oltiin vietetty monta päivää iskän vieressä katselemassa, kuinka kuolema lähestyi hitaasti mutta varmasti. Kun suru pikkuhiljaa helpotti ja huomasin valittavani taas jostain pikkuasiasta, suorastaan ilahduin: nythän mulla on elämässä kaikki taas hyvin, kun on vara valittaa pikkuasioistakin! 😅 (Enkä missään nimessä tarkoita, että sinä valittaisit pikkuasioista, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitin.)
Parempaa jatkoa sinulle! 🤗
Kiitos. Puhuit ihan asiaa ja tämä postauksen tarkoitus oli se, että mä annan liikaa valtaa tunnnepuolelle mikä ei ole hyvästä mutta sä sanoit osuvasti että pienistäkin asioista voi valittaa, mun ongelma on ollut se että pidän kaken sisälläni ja sitten kun sitä paskaa kertyy tarpeeksi, tapahtuu tällainen....miksi sitä nyt sanoisi, ei hermoromahdus mutta kuitenkin jotain sellaista että tuntee itsensä tarpeettomaksi. Muista kuitenkin se, että sinä ja muut olette todella tärkeitä vaikka emme henk.koht. tunnetakaan mutta on hienoa että sinä ja te kaikki avaatte omaa itseänne kommenteissanne. Niillä on oikeasti suuri merkitys mulle. Ootte rakkaita 💕
PoistaAina löytyy joku, jolla menee vielä huonommin. Jos sille tielle lähtee, ei voi koskaan valittaa ja se tuntuisi oudolta. Järjetön positiivisuus on järjetöntä.
VastaaPoistaSyvät vedet vetävät imuunsa itse kunkin, ei sille voi mitään. Kun pohja alkaa tuntua, täytyy vaan yrittää kauhoa ylös kohti valoa. Joskus se kestää kauankin, mutta suunta on selkeä. Ylös, ylös.
Susu, se on totta mutta olen aika tunnehenkinen tai miksi sitä sanoisi, sitten tulee hetkiä jolloin kaikki on liikaa ja tulee avauduttua ehkä ei niin oiikealla tavalla mutta onneksi sinä ja kaikki muut olette oleassa koska teidän kommenttinne antaa juuri sitä uutta näkökulmaa mitä itse ei näe kun psyyke on paskana joten kiitos Susu, oot hieno ihminen. Oikeesti. ❤️
PoistaÄlä pyydä anteeksi sitä, mitä tunnet ja koet.
VastaaPoistaÄlä pyydä anteeksi sitä, että sinuun koskee sisälle.
Älä pyydä anteeksi sitä, että sinuun koskee, särkee niin, että mikään ei auta.
Älä pyydä anteeksi sitä, että kirjoitat ulos sen, mikä ahdistaa ja minkä haluat pois.
Älä koskaan pyydä anteeksi sitä, kuka olet.
Älä unohda hymyä ja iloa, vaikka elämä potkiikin.
Sinä olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet ja me hyväksymme sinut.
Meillä jokaisella on omat ristimme eikä niitä voi laittaa paremmuus- tai pahemmuusjärjestykseen - ne vain ovat.
En vaihtaisi sun kanssa päikseen (sori), mutta jos voisin päättää, niin vaihtaisin sun kivut ja kaiken muun tähän samaan riesaan kuin mulla 😜 Paska homma on vain se, että sulta lähtis ajokortti...
Pöllö, mä rakastan sua sen takia että sä olet helvetin rehellinen ja uskallat sanoa asiat niin kuin ne on, et pyytele anteeksi, vaan pikemminkin - koska joudut itsekin taistelemaan omien vaikeuksiesi kanssa + Mursun tilanne, niin sulla on se käsitys asioista mikä terveiltä ihmisiltä puuttuu, mitenkään heitä arvostelematta tai asettamatta eriarvoiseen asemaan. Sä oot räväkkä muija (jollaisista pidän) mutta sanon että vaihtokauppa olisi todella paska sun kannalta, kolmen kuukauden lääkesatsini hinta kun on 700 euron paremmalla puolella joten mun on eläkkeeni pienuudesta johtuen aina arvottava että mitkä lääkkeet jätetään pois koska rahat eivät riitä ja kun jotain kipulääkkeistä ja muista jää pois, niin sä ymmärrät että siitä se hauskuus vasta alkaa....
PoistaMutta onneksi olet olemassa, kyllä mä vielä jonain vuonna tulen kummittelemaan livenä 😝
Pöllö hienosti sanoitit💗
PoistaKiitos Päivi 🤗
PoistaEn sorru lohduttelemaan, turhaahaan se,
VastaaPoistamutta Pöllö puhuu niin älyttömän viisaasti että pakko yhtyä häneen!
Me ollaankin Pöllön kanssa pohdittu että pitääkö sulle hommata lähestysmiskielto (mikä todellakin on tosi viimeinen vaihtoehto) vai hyväksyykö Pöllö sut...no miten sen nyt.. siipiensä suojaan koska hän on kuitenkin Pöllö.
PoistaEli Mikis, pallo, pallo on nyt sulla ja voin taata että Pöllö on mieletön muija. Jos yhdyt häneen, niin muista laittaa s-postiin kaikki osoitteet ja puhelinnumerot mihin mun pitää ilmoittaa että sä oot joutunut teholle.
En sano että Mursun toimesta, vaan kun noista pirun siivekkäistä ei koskaan tiedä 🤣
Kiitos Mikis ja Apotti.
PoistaÄlä Apotti noin hurjasti pelottele, en kai mä nyt noin pelottava ole? Kiltti olen yrittänyt olla, kaikille.
Olethan sinä kiltti, kunhan nyt piruuttani Mikistä härnäsin.
PoistaEdelliset kertoivat jo viisaita sanoja ja varsinkin Pöllö ja minullakin olisi yksi ( tai useampia) hyvä aforismin, miete, runo joita olen keräillyt kun on käynyt mielen alhoissa. Tämä on minun voimaruno.
VastaaPoistaVäsynyt ja yksin
Väsynyt ja yksin.
Väsynyt niin, että mieltä särkee.
Kalliopaasia alas valuu sulanut lumi.
Sormet puuduksissa, polvet tärisevät.
Juuri nyt, nyt juuri et saa hellittää.
Toisten tiellä on lepopaikkoja päivänpaisteessa -
he tapaavat toisensa siellä.
Mutta tämä on sinun tiesi, ja juuri nyt,
nyt juuri et saa horjua.
Itke, jos voit.
Itke, mutta älä valita.
Tie valitsi sinut -
ja sinun osasi on kiittää.
-Dag Hammarskjöld
Tää on vaan jotenkin hieno.
Kiitos että olet.💗
Kiitos, tämä oli jumalattoman jieno runo. Luin sen kahteen kertaan ja se pisti oikeasti miettimään joten iso kiitos Pärry 💕
PoistaKiitos jos pidit,💗 joistakin se saattaa kuulostaa mahtipontiselta mutta DH on tavoittanut siinä jotain, mitä, sen saa jokainen itsekseen pohtia ja löytää, sillä jokaiselle avautuu runot erilailla. Niitä ei voi selittää. YK:n pääsihteerinä toimiessaan DH itse koki kökön lopun kuollessaan lento-onnettomuudessa v, 1961.
PoistaKyllä pidin koska tuon kaltaiset tekstit antavat aina uutta näkökulmaa asioihin, mulla on se vika että jumiudun johonkin tyhmään, suppeaan tapaan suhtautua asiaan kuin asiaan mikä on virhe koska jokainen "vaikeus" on omanlaisensa eikä kaikkia asioita voi ratkaista yhdellä ja samalla tavalla.
Poista👍🏻
PoistaMinusta se, että kertoo avoimesti vaikeuksistaan on aina lahja ja luottamukseen osoitus toisille.
VastaaPoistaSe taas, että leuhkii ja näyttää itsestään teeskennellyn kauneusfilttereillä käsitellyn kuvan, ei ole minkään arvoista.
Ei siis mitään syytä pyytää anteeksi avoimuutta ja heikkouden näyttämistä. Se on oikeasti rohkeutta!
Silti hyvä, että on Dar Samos -tyyppejä, minullakin on ollut omani. Juuri nyt ei ole.
Kiitos Marjatta, sä olet ihminen jonka mielipiteitä arvostan ja pidän todella paljon sun blogista. Sä osaat kertoa asioita ilman paatosta ja sun tapasi puhua asioista on selkeä ja siksi tekstisi ovat mukavaa luettavaa, ehkä sana mukava on väärä kun kirjoitat asioista jotka ovat kaukana mukavasta, lähinnä tarkoitan että tekstisi ikään kuin soljuu ja on siksi miellyttävää luettavaa. Äh, en osaa selittää mutta huolimatta siitä että taisin nolata itseni, uskon että sä ymmärrät mitä tarkoitan.
PoistaMä olen varma ettää jos lukisit äänikirjoja, niin se olisi miellyttävää kuunneltavaa.
Asioiden käsittely on terveellistä, siitäkin huolimatta, että maailmassa on paljon porukkaa, joilla menee huomattavasti huonommin kuin meillä. Suosittelen käymään tunteet läpi heti, kun niitä tulee, oli ne kuinka pikkumaisia tai naurettavia tahansa (siis verrattuna niihin maailman major ongelmiin), koska sillain elämänsä kanssa pärjää paljon paremmin, kuin keräämällä kaiken sisällensä ja saamalla sen hermoromahduksen. Kannattaa tirauttaa tarvittaessa vaikka turhanpäiväiseltäkin tuntuva itku, jos se auttaa. Itsehän itken vaikka töissä jos itkettää eikä kiinnosta paskaakaan, mitä muut siitä ajattelee.
VastaaPoistaItse oon kyllä siunattu sikäli hyvällä päällä, että koen ihan tunteen tasolla suurta onnea arkipäiväisistä asioista. Kuten siitä, että Virkon on keksitty, miten hiton hienoa! Tai että talo ei palanut tänäänkään ja saan vielä tänäänkin kävellä. Saan aika säännöllisesti tämmöisistä asioista läikähtävän onnellisuuskohtauksen iltaisin ja se on ominaisuus, mistä tykkään. Pysyn luonnostaan sellaisena, ettei tuu valitettua pikkuasioista tai ne ei pilaa mun päivää. Siltikin, paljon vois tapahtua sellaista, mikä murtais mut, jos en esim enää pystyis mun eläinperäiseen elämäntapaan. En tiedä, miten sen pystyisin käsittelemään. Mutta etukäteen en semmosia mieti. Mietin vasta sitten sitä mukaa, milloin mikäkin katastrofi lävähtää naamalle. Siihen asti iloitsen siitä, että saan tänäänkin kävellä.
Niinhän se asia on, välillä vaan tulee kasvatettua päässä näistä kärpäsistä härkäsiä ja se on huono juttu mutta minkäs teet. Pahoista tavoista, varsinkn pääkopan sisällä tapahtuvista. on todella vaikeaa päästä eroon mutta yritetään.
PoistaLuin sun päivityksen eilen illalla, mutta en halunnut kirjoitella luurilla vastausta. Eli kuten jo Pöllö sanoi, ihmisten tilanteita ei voi verrata. Aina löytyy joku jolla menee huonommin. Se ei silti poista tai tee vähemmäksi sun kokemusta. Tarkoitan siis sitä, että jos sulla on tikku kipeässä paikassa ja itket sitä, niin sulla on siihen ihan täysi oikeus vaikka naapurilla olisi loppuvaiheen syöpä ja hirveät kivut.
VastaaPoistaMulla on jatkuvia kipuja, mutta siinähän ne kulkee mukana. Ne on ihan muut asiat, jotka saa mut romahtamaan.
Sä oot ihan oikeassa, mulla vaan välillä läikähtää yli kun näitä kaikkia asioita tulee mietittyä yksistään. Lähinnä öisin ja siitä täytyisi päästä yli mutta se on pirun vaikeaa.
PoistaMä olen opetellut siihen, että jos alkaa yöllä pyöriä kelat päässä niin sanon itselleni, että näitä ehtii ajatella aamulla, nyt on nukkumisen aika.
PoistaSe taito on pakko opetella tai jokin muu, mutta öisin on liikaa aikaa kun kiputilat eivät salli nukkumista. Netissäkään ei jakssa koko yöttä roikkua ja suoratoistopalveluista on tullut katsottua lähestulkoon kaikki itseä kiinostava näiden viimeksi kuluneiden vuosien aikana kun työt ovat jääneet vähemmälle.
PoistaPaha olo ei katso kelloa ja jos/kun ainoa keino purkaa sitä, on kirjoittaa se ulos itsestään, miksi niin ei tekisi?
VastaaPoistaKun kipu ei anna nukkua, ei siitä kertominen ole mielestäni valittamista, vaan tiedon jakamista, kertommista millaista on elää sinun kipusi kanssa, miltä tuntuu olla sinä.
Kirjoittaminen auttaa sinua, mutta ei herätä yöllä meitä - kommenttimme päivällä toivottavasti auttavatkin, helpottavat oloasi.
Kiitos, kyllä teidän kommenttinne ovat ihan korvaamattomia ja on hieno tunne se, että vaikka ihmiset eivät tunne toisiaan "virallisesti/siviilissä" , saa osakseen tukea jolla on suuri merkitys 💕
Poista