Mikroleipää Hesekielille

 

Jos klikkasitte otsikon perusteella, niin voin sanoa että gatch ya (tai jotain sinnepäin) eli sainpas sut, siitäs sait etc. eli puhutaan klikkihoroilusta. En sano klikkihuoraamisesta koska se on halveksiva termi selkätyöntekijöistä jotka ovat yhteiskuntarakenteemme vaiettu ja väärin arvostettu pilari, tolppa, tuki tahi muu vastaava tuentaan tarkoitettu, pystysuora pötikkä. Syy miksi päädyin kirjoittamaan tämän tekstin, on se, että olen aikoinani luennoinnut Jotunheimin yliopistolla, pidin siellä neljätuntisen luennon aiheesta ”Suomalainen yhteiskunta klikkihoro-otsikoiden myllerryksessä aina agraaritalouden kehityksen alusta nykyiseen, teollistuneeseen yhteiskuntaamme saakka”.

Lienee turha mainita että alunperin alunperin 800:sta luennolle osallistuneesta puolet tappoi itsensä. Johtavan kuolinsyytutkijan mukaan syynä oli itsemurha mutta minä väitän että informaation määrä oli se joka heidät tappoi (perkele).

Minullahan on suomalaisesta yliopistosta erilaisia arvosanoja aina tohtorinhattuun asti ja jo nuorena poikana sain lukiosta melko hyvät arvosanat, kirjoitin kuusi kieltä ja yhdet posket arvosanalla cum laude hybridior excelsior cum cum ja vielä kerran cum superior laude. Hieman olin katkera tuosta arvosanasta jos näin voidaan sanoa, sillä mielestäni suoriuduin lukiosta laudetta paremmin joka myös lavona tahi lautehina tunnetaan ja nehän liittyvät suomalaiseen saunakulttuuriin. Toisin sanoen tunsin ettei minua arvostettu.

Vaan eipä mennyt arvosanojen kanssa paremmin myöhemmin Uppsalan yliopistossa, sieltä lohkesi omnium apro pro expansion cummings laude med vade med cum pro rose  ja mielestäni tuo ei heittänyt paljon ravikilpailun nopeimman ravurin palkinnosta, varsinkin kun muistetaan että olen varsin persjalkainen ihminen niin tuotakin voidaan pitää halventavana arviointina.

Kenian yliopistossa ollessani ja sieltä valmistuessani tunsin sentään jonkinlaista tyyydytystä sillä loppuarvosana oli "you just avoid big pot with hell fire"  ja huolimatta arvionnin termistöstä tai juuri siitä johtuen, minua lämmitti tuo suuresti ja tulin ensimmäisellä lennolla himppeen eli himaan joka myös kotina tunnetaan. Tai ei, nyt puhuin paskaa koska kotiini ei pääse DC-9:llä eikä muillakaan reittikoneilla mutta kotimaan kamaralle (eli persposkelle) kummiskin. Mutta se tästä koulunkäynnistäni, itkin eilen vuolaasti sillä kuuloke/mikkiyhdistelmäni tuli tiensä päähän mikäli on sinänsä outoa koska mun kämpässä ei ole mitään teitä. Ketutti kuitenkin koska hyvästä vastaavasta saa maksaa noin satasen ja jos haluaa parempaa, niin 200 – 300 ei ole oikeastaan mitään. Ärh.

Jotain hyvääkin, joudun tosin viemään sisareni tavaroita hänen uuteen asuntoonsa mutta nuorempi systeri lupasi että hääp tekee makkarasoppaa ja siinä hän on hyvä. Olen jo varannut vuosien saatossa häneltä lainaamiani tupperware kippoja ison muovikassin jotka sitten palautan, ahneena paskiaisena pieni toive että edes yhteen päätyisi makkarasoppaa kotiin vietäväksi. Minun mielestä makkarasoppa on parasta päivä valmistumisensa jälkeen, sitten kun kaikki maut ja mausteet ovat tekeytyneet kunnolla. Sama on itse tehdyn hernekeiton kanssa joka on myös erittäin hyvää, samoin kun oikein kunnon kermalla höystetty vanhan ajan kalakeitto. No se sopista tällä kertaa.

Voimmekin lopettaa vanhaan perua olevan kumbayaa mine land lord juttusen suomalaiseen, tarkemmin sanottuna raumalaiseen versioon kum vai jaa, du eller me, jonka voi käsittää kahdella tapaa;

a) kum vai jaa eli minä,ts. kumpi vai minä. Syynä se että aikoinaan rauman kieli on vahvasti ruotsalaistunutta joten jaa on sana ja tai sitten

b) kum vaijaa eli kuinka vajaa, tietenkin halventavassa merkityksessä esitetty, toisen älykkyysosamäärän tahi sen puuttumiseen viittavaa sanonta.

Mainittakoon vielä että minä pidän raumalaisista. He ovat ihan oma heimonsa.

Rakkaudella

- Apotti -