- Ah, sör zeret!

 Tämä mitä nyt kerron, tapahtui eilen ja on osoitus siitä että ehkäpä minunkin on aika sivistää itseäni vieraiden kielten osalta. Päivä lähti kyllä hyvin käyntiin, eräs ystäväni haki minut ennen puolta päivää koska tarkoituksena oli tehdä paholaisen hilloa ja toimisin lähinnä assistenttina ja oppisin itsekin samalla. Tunnustettakoon että oma osuuteni jäi varsin vaatimattomaksi, kuorin ja pilkoin vain pari sipulia ystäväni tehdessä kaiken muun. Paholaisen hillo valmistui ja matkalla kotiin tuumin että tässä on vielä päivää jäljellä, joten lähden käymään naapurikaupungissa joka on isompi ja sen tähden siellä on myös laajempi etninen väestö. Kyse oli siitä, että kuten jo Malesialaisen kanan - postauksessa kerroin teille viehtymyksestäni hieman tulisempaan ruokaan, niin naapurikaupungissa on näitä etnisiä kauppoja joista monet ovat erikoistuneet juuri mausteisiin ja sen semmoiseen. Olin näet päättänyt hankkia kunnon reservin erilaisia mausteita ja muita ruoan valmistuksessa tarvittavia tuotteita. Hyvästelin ystäväni, vein paholaisen hillot kämpilleni ja lähdin pakulla kohti naapurikaupunkia.

Jätin pakun parkkiin jonkin matkan päästä keskusta koska omistamani rakas Ford Transit on iso ja kömpelö, keskustasta ei koskaan löydä vapaata parkkipaikkaa eikä pieni kävely ole koskaan pahasta. Seisoin jo vartin päästä erään isohkon liikkeen edessä ja koska kaikki mainokset näyttivät siltä kuin ne olisi kirjoitettu jollain Lähi-idän tai no johonkin siellä suunnalla olevan maan kielellä, riuhtaisin oven auki ja astuin sisään. Tällä kohtaa on tarkennettava että se, mikä on kirjoitettu liikkeenharjoittajan/myyjän sanomiksi lauseiksi, ei ole tietenkään sitä mitä kyseinen kieli on, vaan vuorosanat ovat kirjoitettu niin kuin ne kuulin, rallienglannin tapaan; “Haus tö reis?” etc.

Okei, eli astuin sisään liikkeeseen ja heti vastaan iskevän, voimakkaan mausteseoksen tuoksu sai sieluni hypähtelemään ilosta koska olin löytänyt oikean paikan.

-kusrum kusrum, kusrum , myyjä huudahtaa ja hymyilee ystävällisesti, viittoen minua peremmälle.

No hittolainen, tämähän se vasta mukava kauppa on kun heti kysytään että tarvitseeko sun päästä vessaan. En kuitenkaan uskalla pudistella päätäni, pakotan hymyn tapaisen kasvoilleni ja nyökyttelen päätäni epämääräisen muminan säestyksellä jonka tarkoituksena on selvittää myyjälle ettei tartte päästä kusiruumiin heti kättelyssä koska kävin vessassa ennen lähtöä. Myyjä jatkaa hymyilemistää ja tekee vasemmalla kädellä puolikaaren osoittaakseen että tässä tätä tavaraa nyt sitten on, mitäs laitetaan?

- mausteita, kiitos

-maus?

-niin just, mausteita

Myyjä häviää hyllyjen väliin mutta jo minuutin, parin päästä hän laskee tiskille kolme kappaletta erilaisia rotanloukkuja. What the fork, nyt ei mennyt ihan putkeen ja niinpä yritän uudelleen, tällä kertaa hyvin hitaalla temmolla:

-no maus, mausteita. Paljon mausteita

Myyjä nauraa kihertää, tarttuu vasempaan hihaani sanoen:

-nou maus teit, tekel mauz tatik

Taas katselen typerän näköisenä että mitä jumalauta tapahtuu ja pian seisommekin hyllyn vieressä jossa on paljon erilaisia julisteita. Myyjä etsii hetken aikaa kunnes löytää etsimänsä ja läväyttää eteeni ison, A2:sen kokoisen julisteen jostain perkeleen Mauz Tatik:ista joka on kuvan perusteella joko vapaapainin tai nyrkkeilyn puolella kova nimi. Seison tyhmän näköisenä ja myyjä lykkää Mauzin julisteen syliini hymyillen autuaasti. Katselen häntä, suu on kuin pikkulinnulla eli vähän niskasta kiinni mikä todistaa sen että ainakin markkinointia koskevat opit ovat menneet perille, tuollaista hymyä ei löydy edes jenkeistä. Muutama kiusallinen sekunti tuijottelua ja jälleen hän tekee tutun puolikaaren kädellään. Olen hieman hukassa, mutta päätän viedä Mauz Tatik:in julisteen kassalle ja lähden kiertelemään kauppaa, toiveenani löytää ne pirun mausteet. Hetken aikaa kierreltyäni löydänkin oikean hyllyvälin missä on huikea määrä erilaisia mausteita, osa purkeissa ja osa pienissä, juuttisäkin tapaisesta kankaasta tehdyissä pikku pussukoissa.

-onko tujuja mausteita, kysyn ja myyjän ilme muuttuu hämmentyneen oloiseksi, ikään kuin olisin kysynyt jotain sopimatonta.

Koitan paikata tilannetta kysymällä:

- niin, onko sulla tujuja mausteita, hot, veri hot ja teen suun edessä ihme liikkeitä sormillani joiden pitäisi markkeerata suusta lähteviä liekkejä.

Sanottuani tämän, myyjä vakavoituu mutta vain hetkeksi. Pian hän räjähtää nauruun yrittäen sanoa jotain mistä en saa selvää. Naurukohtauksen helpotettua hän iskee minulle silmää ja nostaa erään hyllyn alta jotain mikä näyttää kokoelmalta erilaisia vaatteita, tosin sillä erotuksella ettei näihin vaatekappaleisiin ole uhrattu kovinkaan paljoa kangasta.

-tuverih? keb zelem mök, myyjä sano ojentaen minua kohti borat-tyyppisiä uikkareita joissa vähemmän materiaalia kuin näissä borat-versioissa. Voi perkele, äijä pitää mua jonain tuverihhina mutta kun ei, minä haluan vaan mausteita. Kuinka vaikeaa se voi olla? Pudistelen päätäni hymyillen ja palaan mausteiden luo. Myyjä tulee kuin hai perässä ja niinpä teen uuden yrityksen. Olen ottavani maustepurkin käteeni ja teen kädelläni samanlaisia liikkeitä kuin mausteita laitettaessa. Samalla teen ilmeitä jotka kuvaavat tulisen ruoan syömistä ja puhaltelen syvään, niin kuin tapana silloin kun suussa on jotain astetta tulisempaa. Myyjä käy kiinni, kellistää minut lattialle jollain oudolla, kenties syyrialaisella lähitaistelutekniikalla ja lähtee juoksemaan kohti kaupan takaosaa. En ehdi hämmästykseltäni pystyyn kun äijä on jo vieressäni ja tunkee suuhuni jotain mikä näyttää pienoiskoossa olevalta mustalta makkaralta. Musta pikkupötkö maistuu paskalta mutta onneksi äijän ojentama vesilasi tuo helpotusta asiaan. Menee hetki ennen kuin myyjä kysyy:

- oke?

Juu, minä olen vaikka Åke Lindman jos vaan pääsen pois tästä lattialta. Samassa huomaan että kohdassa missä olin maannut, oli hieno itämainen matto jota äijä käy kiireen vilkkaa rullaamaan.

-sep zurum eht taz, ehk?

Tyydyn nyökkäämään jolloin äijä lähtee kiikuttamaan mattoa kohti tiskillä odottavia rotanloukkuja ja syyrialaisen vapaapainijan julistetta. Helvetti, se ovela kettu sai mut ostamaan tuon maton mutta miten ihmeessä se sai sujautettua sen mun alle? Nyt tuli loppu tähän touhuun, ajattelin ja tilasin läheisestä kebab-paikasta kaksi iskender-annosta koska niiden avulla olisi helpompi näyttää että tarvitsen vain ruoan laitossa käytettäviä mausteita. Kotvan kuluttua kuriiri tuokin mämmit, maksan miehelle ja hänen lähdettyään ojennan toisen iskenderin myyjälle, ihan kohteliaisuuttani. Virhe. Äijä alkaa huutamaan jotain ihan käsittämätöntä ja pian liikkeessä onkin koko suku sikoja myöten. Pelästyn sitä armotonta pajatusta ja koitan selvittää ukolle että jo et tykkää iskenderistä, niin anna se mukuloilles tai tehdään niin että minä annan omani ja ojennan sytrox-laatikon lapsille jotka sentään ovat kiitollisia, hymyilevät ja nyökyttelevät niin kiivaasti että pelkään C1 - C7-osaston nikamien puolesta. Pajatus kasvaa infernaalisiin mittoihin, minua tuupitaan kohti liikkeen takaosaa jossa myyjä vetää helvetin ison raanun syrjään ja siirrymme ilmeisesti kauppiaan asuntoon koska huone on todella kauniisti koristelu ja sisustettu. Eteeni kannetaan jos jonkinlaista roinaa ja koruesinettä, niitä painellaan rintakehääni vasten ja pajatetaan jotain mistä en saa tolkkua. Minä puolestani en voi muuta kuin nyökytellä ja hymyillä typerän näköisenä, tiedättehän ne tilanteet joissa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Muutaman minuutin päästä koko perhe häviää kuin taikaiskusta ja jäämme myyjän kanssa kahden. Ukko on imuroinut iskenderinsä äskeisen rituaalin aikana ja katselee nyt minua kysyvän näköisenä. Minä taas haluan helvettiin täältä, joten osoitan äijälle rojuläjää ja olen ottavinani kamoja syliin mutta huonolla menestyksellä. Hetken aikaa patu seuraa touhujani kunnes huudahtaa:

- Ah, sör zeret!

Eipä aikaakaan kun edessäni on tuliterät kottikärryt ja äijä lastaa koru- ym. esineitä niihin ja saatuaan työn valmiiksi, hän alkaa työntää kärryjä kohti kassaa. Saan pienimuotoisen paskahalvauksen koska pelkään että joudun maksamaan myös tästä hetki sitten saadusta koristeroinasta mutta onneksi näin ei käy. Vain kottikärryistä, julisteesta, rotanloukuista ja siitä koiranpaskaa muistuttavasta pötköstä + vesilasillisesta, yhteensä 1300,- euroa josta maton osuus 988,- euroa. Maksan nurisematta vaikka sisälläni kiehuu mutta en näytä sitä myyjälle, vaan hymyilen niin iloisesti kuin osaan ja nyökkään hyvästiksi. Äijä tulee vielä ovelle pitämään uksea auki että pääsen kärryjeni kanssa kadulle.

Kotiin päästyäni ja pienen inventaarion tehtyäni huomaan ilokseni ettei maustereissu mennyt ihan ketuilleen, roinan joukossa oli pieni purkki kanelia jota minulla oli kyllä jo ennestään kaksi purkkia mutta ei lisä pahaa tee. Mitä tästä opimme? Hyvän vuorovaikutuksen nimissä olisi suomeen tulevien ulkomaalaisten, niin duunareiden kuin muidenkin osattava edes välttävästi äidinkieltämme, mutta myös meidän tulisi osata edes välttävästi jotain ulkomaista kieltä, siis vähän harvinaisempaa kuin se perinteinen englanti. Toinen asia, älkää helvetissä menkö tarjoamaan safkaa kesken kaupanteon, siinä käy hassusti kuulkaas. Että tämmöstä tällä kertaa. Mausteet jäi vähiin mutta onpahan juliste jostain äijästä, rotanloukkuja ja kottikärryt. Ehkä ensi kerralla paremmin. Tietääkö kukaan muuten mitä on tarsz sierj tmet? No, aivan sama, mä syön sen.

Apotti