Nonni1.Se sitten loppui Masterchef Australia (MCA) jokin aika sitten ja mä valun hikeä. En siksi että olisin kuumeessa, kämppäni lämpötila olisi turhan korkea tai olisin rasittanut itseäni, vaan tämä on tuskan aiheuttamaa hikoilua. Antakaas kun selitän; ensinnäkin olen fanaattinen Masterchef Australia-fani aivan kuten Stanstakin,ja jo eilen katselin ohjelmatiedoista että tämän päivän jaksossa vierailee malesialainen kokki Junda Khoo ja koska suhtaudun MCA:han vakavasti, ajattelin tehdä malesialaista kanaa joka mun maailmassa tarkoittaa hemmetin mausteista kanaa, sillä kokkailuillani ei ole mitään tekemistä malesialaisen ruoan kanssa koska en yksinkertaisesti osaa tehdä mitään semmosta.
1 Nonni. Sanalla ei mitään tekemistä postauksen kanssa sinänsä, onpahan lyhenne sanoista ”no niin” ja Nonni on toinen veljeksistä Nonni ja Nanni tv-sarjasta, muistaakseni norjalaista alkuperää oleva ja Y7-merkinnällä (kielletty yli seitsemän vuotiailta) varustettu lastenohjelma. Korjatkaa jos muistan väärin.
Normaalisti en tee mitään älyttömän tulista koska ei ole mitään järkeä syödä ruokaa joka on niin polttavaa ettei makuja erota. Hieman potkua kuitenkin, esim. Piri-Piri – kastiketta joka sopii hyvin kanan kanssa, ripaus chiliä ja muita mausteita mutta maltilla.
Tänään päätin kuitenkin panostaa tulisuuteen ja mielessäni oli hallittujen makujen annos jonka valmistus alkoi jo eilen. Minulla oli hankittuna Kanan fileeleikkeitä jotka laitoin jo aamulla kulhoon marinoitumaan, piimää sen verran että leikkeet peittyivät. Piimä kuulemma sopii marinointiin happamuutensa ansiosta, se mureuttaa ja mehevöittää lihaa. Illalla kaadoin pois ylimääräisen piimän tein varsinaisen marinointiliemen johon tuli edellä mainittua Piri-Piri – kastiketta, hieman suolaa, sitruunan mehua, ripaus sokeria, oliiviöljyä, Sriracha-kastiketta, mustaa pippuria, pieni ripaus oreganoa ja korianteria sekä sitruunaruohoa. Niin ja etikkaa,ihan perusversiota sekä – uskokaa tai älkää – ripaus kanelia. Mulla on eräs kaveri joka on oikeasti kokki ja se sanoi että pieni määrä tekee mielenkiintoisen mutta hyvän vivahteen kunhan sitä ei laita liikaa.
Siinä ne ainesosat pääosin olivatkin koska minä en käytä valkosipulia – se tappaa minut ja jotkut lotraavat punaviinin kanssa mutta olen sitä mieltä että ruumiinpesuvesiä joita viinit ovat, ei pidä sekoittaa kanaruokiin.
Sitruunaruohotkin joudun tekemään itse sillä ei mulla ole varaa semmoisiin ja toisekseen niitä on aika harvakseltaan saatavissa. Eipä hätää, sitruunaruohot valmistuvat helposti itse; kerää nippu tai oikein kunnon tukko juolavehnää mutta älä ihan tien vierestä koska niiden typpioksidi-ja muista päästöistä johtuvat pitoisuudet ovat liian korkeat. Uuni kahteensataan asteeseen, heinät pellille ja antaa olla siihen asti kunnes ne alkavat vaihtua vihreistä ruskehtavan värisiksi. Tämän jälkeen juolavehnät pitkään pakastekippoon tai muovirasiaan ja kaksi pullollista sitruunan mehua perään. Kansi kiinni ja kunno ravistus, yön yli oltuaan ne hemmetin heinät maistuvat tosi sitruunaisilta. Sama juttu on mustapippurin kanssa jos sitä ei ole mutta herneitä (kuivia) sattuu löytymään. Uuniin taas kahteensataan ja antaa mennä ihan kunnolla mustiksi, juur sen verran ettei palovaroitin ala piipaamaan ja näin sulla on sekä sitruunaruohoa ja mustapippureita tosi edullisesti ja jos olet ahkera luonnossa liikkuja, sä voit jopa paalata sitruunaruohosi ja säkittää mustapippurit ja mennä torille myymään. Köyhyys pistää kujeilemaan kuten sananlaskukin sanoo. (Missä lahna ui, siinä köyhä pui. Aivan helvetin typerä sanalasku meiltä päin).
Masterchef Australian alkaessa koitti suuri hetki. Olin jo hyvissä ajoin levittänyt olohuoneen lattialle (tv seinällä) kaksilevyisen lätkähellani, paistinpannun, erilaiset vihannekset omalle lautaselle, mausteita, taikinan roti-leipääni varten ja muut tykötarpeet ja kun ohjelma sitten alkoi, ryhdyin valmistamaan omaa näkemystäni malesialaisesta kanasta. Paistinpannun lämmetessä pilkoin lisukkeeksi tulevat vihannekset valmiiksi = tein salaatin minkä jälkeen laitoin kanat pannulle, miedolle lämmölle koska olin päättänyt viimeistellä ne hibachi-grillillä. Okei, mun hibachi ei ole ihan tuon näköinen koska tein sen vanhasta savustuslaatikosta jota lyhensin rälläkällä ja hitsasin päädyn uudestaan kiinni. Savutuslaatikon kannen tietysti kans rälläköin huis hitoille ja ostin kaupasta siihen kunnon grilliverkon jota joutui tietenkin modaamaan koska ovat liian isoja mutta rälläkällä siitäkin selvittiin. Pohjalle kannattaa laittaa hienoa hiekkaa tommoset kolmesta viiteen senttiä ettei pohja kuumene.
Sillä välin kun kanat joita olin aina välillä käännellyt, tirisivät hissukseen pannulla ja hibachin hiilet lämpenivät, öljysin ja leipasin rotileipäni tosi ohueksi ja nakkasin sen pellille ja uuniin. Sitten grillaamaan jota ei kannata tehdä sisätiloissa, vaan parvekkeella ja mieluummin kaikki parvekelasit auki. Koitin kurkkia parvekkeen ovesta MCA:ta samalla kun kääntelin kanoja ja juuri kun kilpailijoilla oli enää kymmenen minuuttia aikaa saada safkansa valmiiksi, syöksyin olkkariin nauttimaan malesialaista kanaani.
Ihan hyvää tuli vaikka palokunta kävi kahteen eri otteeseen kysymässä että mitä jumalauta täällä tapahtuu, olivat tulleet suht ryhtevän savun muodostuksen vuoksi ja mitä rotiin tulee, niin sen kanssa meni vähän huonommin. Unohdin sen näet uuniin. Mun piti alun alkaen laittaa teille kuva siitä mutta en tavallaan voi koska sitä ei enää erota pellistä. Ei värinsä puolesta eikä muutenkaan, koitan huomenna piikata sen irti jos olen elävien kirjoissa koska poltot tuntuvat lisääntyvät ei pelkästään mahassa, vaan koko ruoansulatuskanavan mitalta. Voi olla että tästä tulee lähtö ensiapuun, malesialaisesta kanasta tuli ehkä liian tulista. Lattiafirmaan pitää soittaa myös, saavat tulla uusimaan tän olkkarin lattian koska se on nyt sellaisessa tatinassa ettei se lähde millään tämän maailman vehkeillä puhtaaksi. Katson kuitenkin että ilta oli kaikilta osin onnistunut, pirtti ei palanut ja sain mahani täyteen + masterchef käy jännemmäksi kun väki vähenee. Että semmosta.
-Apotti-
No niin, nyt tuli nälkä, kiitos😂😋🐔
VastaaPoista