Sadanpäämies Suuronen

Aamulla tuli postattua Finnish Defcon 1:sestä mutta se oli silloin. Vietin tänään päivän Suurosen kanssa. Se on semmonen mua vähän vanhempi heppeli ja jos minulla on vaikeuksia pääni sisäisen liikenteen kanssa, niin Suurosella ottaa todella kipeetä. Siis oikeesti, en tiedä onko mies hullu vai nero mutta käytännön toteutukset sillä tuppaa menemään sen verran överiksi että on suoranainen ihme ettei mies ole saanut enempää syytteitä. No tämä päivä lähti käyntiin sillä että Suuronen soitti mulle aamupäivällä ja pyysi mua tulemaan mökilleen, saisin nähdä kuulemma jotain hienoa. Minä lähdin matkaan napattuani tavanomaiset lääkkeet joita menee aamusta kahden desilitran mukin verran ja hetken aikaa täytyy pitää tiskipöydästä kiinni koska joukossa on pari kovaa antipsykoottista lääkettä ja olen huomannut, että ne ei oikein toimi opiaattien kanssa otettuna mutta en ole vittinyt sanoa lekurilleni mitään koska sillä on isompiakin huolen aiheita. Huono olo menee aika nopeasti ohi, tunnelma on kyllä hetken aikaa kuin Grimmin saduista; jos jonkinlaista haltijaa lentää ilmatilassa ja lattialla vilisee toinen toistaan oudompia goblineja, mennikäisiä ja golemeja. Oon muuten kerran piessyt suht uuden karvahattuni tuhannen juttusen päreiksi kun luulin että se käy kimppuun mutta se siitä.

Mökille päästyäni tajusin että jotain isoa oli todellakin tapahtumassa sillä varsinaisen mökin joka seisoo rantaan viettävän rinteen laella, oli Suurosen muija paistamassa makkaraa tosi isolla grillillä, sellaisella joita näkee joskus isoissa yleisötapahtumissa. Kyseisen grillin Suuronen oli pöllinyt erään autokaupan avajaistilaisuudesta sanomalla grilliä hoitavalle äijälle että “Kato, kuollut lokki” osoittaen taivaalle jolloin grillaajaparka oli ruvennut tähyämään kohti korkeuksia ja samassa Suuronen saatanan riskinä miehenä oli ottanut grillin kanoineen ja makkaroineen päivineen ja heittänyt sen vuokraamansa peräkärryn lavalle ja lähtenyt niin sanotusti haneen. Suuronen pääsi melkein kotiin grillinsä kanssa mutta grillin korkea lämpötila sytytti peräkärryn vaneripohjan tuleen ja edelleen tästä roihusta lentävät kipinät sytyttivät Suurosen auton tuleen. Silminnäkijöiden mukaan Suuronen oli ajanut vähintään sataaviittäkymppiä perkeleellinen tulivana perässään mutta Suuronen itse kertoi mulle että oli joutunut kantamaan grilliä viimeiset kahdeksan kilometriä ja ilman makkaroita ja broitsun rintapaloja olisi mennyt maitohapoille. Melkoiset palovammat oli tullut Suurosen oikeaan kylkeen mutta muijalla oli joku kausikortti paikalliseen apteekkiin ja se sai litratolkulla bebantheniä jolla se valeli Suurosen kylkeä kolme viikkoa, niin johan oli taas äijä kuosissa.

Eniveis, grillin vieressä oli niin ikään Seinäjoen maatalousnäyttelyistä joskus kahdeksankymmentäluvun alussa pöllitty hattarakone joka hyrisi sellaisilla kierrroksilla että hemmetin hattaraa oli koko mäki täynnä. Tyydyin moikkaamaan Suurosen muijaa joka näytti nokisutarilta joka on juuri juossut ultramaratonin, hikinen ja hemmetin musta ämmä. Kävellessäni alas rinnettä näin jotain mitä en uskonut koskaan näkeväni; Suuronen oli valanut rannasta järvelle päin jykeviä, noin 50 x 50 senttiä kanttiinsa olevia betonipilareita kahteen riviin tasaisin välimatkoin ja betonipilareiden päällä kulkivat ratakiskot rantaan ja edelleen rinnettä ylös about kolmekymmentä metriä. Tietysti ilman vesioikeuden lupaa mutta ei Suuronen semmoisista luvista välitä, himmee päästä kun kerran on. Itse laituri oli painekyllästetystä puusta ja laiturin runkorakenteiden alla olivat niin ikään metalliset kiskot, joihin oli pultattu Suurosen eräästä huutokaupasta ostamat vanhat, kaivosvaunujen pyörät. Kiskot ja pyörät luonnollisesti oli mitoitettu niin että ne sopivat betonipilareiden päissä kulkeviin ratakiskoihin ja pyörät liikkuivat kiskoja pitkin.

No eihän siinä sinänsä mitään, mutta se näkymä oli kuin Ben Hur:in kuvauksista; Suuronen seisoo kahden partiolaisista muodostuvan jonon keskellä puettuna roomalaisen sadanpäämiehen asusteihin, ties mistä oli hommannut kyseiset kuteet, joko Bard & Jesteristä tai Rautaportista, mene ja tiedä. Nämä kaksi partiolaisjonoa oli kytketty jessuksenmoisilla köysillä kiinni laituriin, niin että toinen jono partiolaisia kiskoi köyttä joka oli kiinnitetty laiturin vasempaan, rannan puoleiseen päätyyn ja toinen vastaavasti oikeaan puolen päätyyn. Pikku partiolaiset, jotka olivat muuten Suurosen johtamaa Kuiterperän Kottaraiset-lippukuntaa, olivat iältään kahdeksasta kymmenvuotiaisiin ja heidät oli puettu egyptiläisten orjien melko askeettisiin tunikoihin. Näky sinänsä oli järkyttävä mutta kun näin Suurosen vähä-älyisen pojan tai no, tässä tapauksessa jo aikuiseksi kasvaneen kummajaisen, hakkaamassa valtavaa rumpua rinteen puolivälissä hirveä sotamaalaus kasvoillaan niin ajattelin nyt ei jumalauta hyvä heilu. Suurosen poikahan vietti ensimmäiset kolme kuukautta keskoskaapissa mutta oli sittemmin ollut mummollaan hoidossa jossain perähikiällä ja niinpä piltti oli uteliaisuuttaan syönyt multaa takapihalla olevasta kompostista tai tunkiosta niinkus perämettissä on tapana sanoa. Tämän jälkeen Anssi, siis tää poitsu, oli ottanut melko ryhtevän kasvupyrähdyksen jolle ei tuntunut tulevan loppua ja niinpä Anssista tuli kaksi metriä neljäkymmentä senttiä pitkä ja sataviisikymmentä kiloa painava nuori mies ja Anssin kohdalla voidaan sanoa sama mitä bodareista sanotaan eli se mikä on pohkeessa, on päästä pois.

Anssin rumpu oli massivinen, kalvo oli tehty naapurin lehmästä jonka Suuronen oli salakaatanut viime talvena. Eivät kuulemma ole enää välilöissä naapurinsa kanssa. Anssilla on myös paljon tatuointeja koska Suurosen kaunis ja täysjärkinen tytär oli aikeissa avata tattoo-studion ja pyysi Suurosta ostamaan hälle teuras sian jossa on vielä nahka kiinni, noin niin kuin harjoituspinnaksi, niin Suuronen oli tokaissut että hääp ei rahojaan sellaiseen tuhlaa, treenaa Anssilla. Lopputulos oli likan kannalta hyvä, hänestä on tullut menestyvä tatuointiliikkeen omistaja mutta Anssin pää, vartalo ja varpaat eivät ole niinkään mairittelevat, olihan tytär vielä opettelemassa tätä jaloa taitoa. Pikku partiolaisten molemmin puolin, siis vasemman köyden ja oikean köyden ulkopuolella, noin viisi metriä partiolaisista, paloivat kymmenet jätkänkynttilät joita Suuronen oli asetellut tasaisin välein. Suuronen huomasi minut ja nyökkäsi Anssille, jolloin rummutus muuttui tasaiseksi, hypnoottiseksi paukutukseksi ja Suuronen läväytti sonnin siittimistä tehtyä ruoskaansa niin lujaa että olisi luullut jonkun ampuvan .308 hirvikiväärillä ja pienet partiolaiset alkoivat hokea “hey,hey”-mantraa ja kiskoivat kaikin voimin laituria ylöspäin. Alussa Kuiterperän Kottaraisilla oli vaikeuksia saada laituri nousemaan kiskoille mutta kun he onnistuivat, niin laituri lähti tulemaan kuivalle maalle suht helpon näköisesti. Puolessa välissä tuli kuitenkin vaikeuksia koska laituri alkoi taipua järjettömän suuren painonsa ja korkeiden betonipilareiden vuoksi. Suuronen hermostui ja huusi jotain Anssille nabateaksi (kuulin Suuroselta myöhemmin että he olivat koko talven opetelleet nabateaa mikä poikkeaa siihen aikaan puhutusta arameasta erityisesti konsonanttien osalta joita nabatean kielessä on kokonaista kaksi kappaletta), jolloin rummutus kiihtyi ja Suuronen ruoski orjiansa minkä ehti. 

Ihme tapahtui ja pienet ihmistaimet tai pitäiskö sanoa kottaraiset saivat lisää voimia ja pystyivät vetämään koko laiturin maalle jonka jälkeen se lukittiin paikoilleen teräsvaarnoilla. Pikku orjat romahtivat maahan uupumuksesta mutta kun Suuronen sanoi että mökin pihassa on mehua, makkaraa ja hattaraa tarjolla, niin orjat nousivat pystyyn ja lähtivät vaeltamaan rinnettä ylöspäin, toinen toistaan tukien. Kun viimeinenkin pikku partiolainen oli päässyt rinnettä ylös mökin pihaan ja me jäimme Suurosen ja Anssin kanssa rantaan kolmistaan, tokaisin Suuroselle että helvetin hullu, tästä voi kuule rapsahtaa läjä syytteitä. Suuronen vastasi että nou proplem, hän oli sopinut lasten vanhempien kanssa että täällä kuvataan egyptin historiasta kertova video joka esitetään ensi vuonna kevätjuhlilla, joten jos kersat kitisevät jotain kotona, niin vanhemmat sivuuttavat kitisemiset kuvauspäivän rasituksina. Lopulta myös me menimme mökille ja söimme parit kyrsät mieheen jonka jälkeen lähdinkin ajelemaan kotiin päin. Matkalla kyllä ihmettelin että mitähän se Suurosen ämmän mehu sisälsi koska näin poikkeuksellisen paljon rusakoita, laskujeni mukaan 480 kappaletta ja muistan pohtineeni että onko se mahdollista, noin niin kuin tilastotieteellisesti. Joka tapauksessa on varmaa että Suuronen on ihan pimee.

Apotti