Sähköshokkipäivä

 Latasin tälle linuxilleni Focus Writerin, suht monipuolisen tekstinkäsittelyohjelman ja koska olen hyvin yksinkertainen ihminen - siis älykkyysosamäärältäni - ja saan suurta tyydytystä softan mahdollistamista vanhan kirjoituskoneen äänistä. Meillä hulluilla kun on ihan eri huvit kuin teillä terveillä ihmisillä. Mutta se siitä. Tänään tulee kiire päivä; pitää pestä pyykkiä, vähäiset tiskit on hoidettava ja neljä s-postia on saatava matkaan ennen puolta päivää koska silloin on viikottainen BBQ-hetkeni, saan läheisessä mielisairaalassa sähköshokkihoitoa joka on sen verran jykevää, että se piti sovittaa kyseisen kaupunginosan sähkönkulutukseen. Oikeesti, mulle annetaan semmosia sähköimpulsseja että kuulemma jo yhdellä tällillä pyörittäisi Kenwoodin yleiskonetta - taikinakoukut ja kulhossa jaa vähän jäykkä ruistaikina - 12 tuntia ja jäisi vielä yhden Onebladenkin lataamiseenkin. Viimeksi mainittu on kuulkaa hyvä vehje karvojen poistoon, varsinkin nyt kun kuulin että sitä voi ladata ja siinä on nappi josta sen saa käyntiin. Aiemmilla kerroilla olen itkenyt vuolaasti ja ajatellut että turhamaisuus on helvetin kivuliasta koska muuta hyötyä mulle karvojen ajelusta juuri ole. Seksuaalinen viehätys on tänä päivänä sitä, kun tuntematon mummo tuijottaa mua bingossa kuin mykkä vittua, ilmeisesti joko sen takia että hän epäilee mun pöllineen hänen bingokuponkinsa tai sitten hänen lääkkeensä, mene ja tiedä.

Tänään tuntuu olevan paljon parempi päivä kuin eilen. Saattaa johtua eilisiltaisesta combosta johon meni kolme kappaletta 32mg relaxanttia, kaksi Truxal’ia (25mg, antipsykoottinen lääke) ja about kuusi rivaria. Tietämättömille tiedoksi etten tarkoita useampaa rivitaloa, vaan Rivatril -nimistä lääkettä. Hyvä combo mutta kuivaa silmiä kun joutuu nukkumaan silmät auki neljä tuntia, siis nimenomaan silmäluomet auki, ei räpäytyksiä vaan apposen selällään koko ajan. Jonkinlainen katkos kuulemma aivoissa kun sitä lääkäriltä kyselin, tosin uhkasi ottaa multa lääkityksen pois mutta onneksi ei toteuttanut uhkaustaan. Siksipä aionkin panostaa tähän päivään täysillä, huomisesta kun ei tiedä taas mitä se tuo tullessaan. Pakkasesta pitää ottaa jotain sulamaan sillä jäinen jauheliha ei ole hyvän makuista ja siitä jää kitalaki tosi rasvaiseksi. Saatan tehdä lihapullia, ne on helppo tehdä ja vielä helpompi syödä. Mulla ois myös perunoita, josko tekis taas muusin, se on mulle jotenkin semmonen nostalginen ruoka kun se tuo mielisairaaloissa vietetyt vuodet mieleen. Mehän saatiin siellä joka päivä perunamuusia kun ei kouristuksiltamme pystytty pureskelemaan. Väittivät että kouristukset johtuu sairaudestamme mutta kilin kellit, olkaapa itte kylmävesialtaassa (+ 2) kuusi tuntia kerrallaan ja joka toisella kerralla sinne viskatun sähköankeriaan kanssa, niin sanonpahan vaan että aiheuttaa melkoisia naamanilmeitä. Lohdutukseksi saatiin pitää neljäkymmenen watin lamppua kädessä ja oli kiehtovaa katsella sen kirkasta hehkua siihen asti kun se poksahti.

Ei vaan, tuli mieleeni että munhan pitää hakea perikunnan tiloista muutama taulu ja viedä ne myyntiin koska ei tällä pienellä eläkkeellä pärjää. Paskat niistä tauluista mitään saa mutta ees jotain. Mutsivainaan jäljiltä niitä jäi paljon eikä kukaan halua niitä seinilleen - meitä on neljä sisarusta - joten parempi viedä myyntiin kuin polttaa ne pihassa jota sitäkin olen harkinnut. Ihan sen maalinkäryn takia, en muuten. Mutta teille kaikille oikein hyvää päivää ja jos näette mun makaavan katuojassa, niin oisko mahdollista että kääntäisitte mut selälleen ettei mene vettä nenään, se on ikävä tunne.

Apotti

Ps. Esim. täällä meillä kaupungin työntekijöiltä on kielletty hollannikkaiden käyttö etteivät he saatana juurru niille sijoilleen. Se jos mikä on oikeaa, tuloksellista johtamista, samoin kuin se, että raskaampia kaupungin töitä tekeville on asennettu pienet minigrip-pussit otsalle. Niihin kerätään heidän hikeään sillä se on harvinaisempaa kuin yksisarvisen kyyneleet ja kaiken lisäksi sillä on ihmeitä tekeviä vaikutuksia.