Somen paine peppuseeni, pahat nunnat ja Pikaliima hevistit

Tänään on puhuttava somen aiheuttamasta paineesta joka tällä kertaa kohdistui mun pikku persikanpuolikkaisiin eli peppuseeni. Jep, eilen mun kaikki kolme systeriä pölähti kylään yhden jutun tiimoilta ja siinä kun sitten kahviteltiin, niin yks systereistä kysy että mihin sä olet perseesi jättänyt? Katsoin hölmistyneenä ja tää kommentoi lisää että ”Niin, sulla on ihan muodoton perävärkki”. Nyt pitää muistaa että kaikki kolme kottaraista on mua vanhempia ja mä olen sentään niin vanha, että osassa tätä säiden raiskaamaa kroppaa kasvaa jopa naavaa joten mielestäni kysymys oli suorastaan törkeä. Vanhin sisaristani sentään osoitti jonkinlaista diplomatiaa sanomalla että kun ihminen vanhenee, niin se kuivuu kasaan ja olin mielissäni eilen kun hän sanoi tuon, mutta nyt en enää ole varma koska rupesin pohtimaan että näytänkö todella kuivuneelta, hanurittomalta rusinalta? Jos näin todellakin on, pitää asialle tehdä jotain ja pian.
Olen joskus, olikohan se ensimmäisen Luostarin aikoihin, kirjoittanut tästä aiheesta ja silloinhan juttu keskittyi siihen kun mun silloinen muijani sanoi mua laukkuperseeksi ja tiedustellessani termille perusteita, hääp sanoi että mun selkärangan jatke näyttää ihan neliskanttiselta laukulta joka on epämääräisesti tyhjä. Epämääräisesti tyhjä? Mitä perkelettä se tarkoittaa? Ei kai mikään voi olla epämääräisesti tyhjä koska jos on tyhjä, niin on tyhjä. Eniveis, viime yönä mä latasin läppärilleni kaikki mahdolliset pepputreenivideot mitä vaan ikinä on ja mulla on pari omaa kikkaakin joista mainittakoon pari. Käsittääkseni on hyvä jos lantionpohjan lihaksia treenaa ja vähän samanlaisen treenin opin aikoinani kun olin Kuubassa napatanssijana (tiedän tiedän, väärä maa,väärä valuutta) ja siellä meidän tanssiope piti sellaisia paahtistreenejä. Tästä eteenpäin voi hypätä kappaleen loppuun koska tää on lievästi sanottuna syntistä. Eli; se antoi meille kaksi pahhtoleivän siivua joista toiseen oli lätkäisty klöntti voita ja sitten meidän piti laittaa siivut pakaroiden väliin (voipallero leipien väliin) ja liikutella – usein pelkällä tahdonvoimalla – pakaroita niin että kumpikin paahtiksen siivu oli voideltu tasaisesti. Ei muuten ole helppo homma, voitte kokeilla.Toinen hyvä treeni on se, kun täyttää normi muovikassin vedellä (alkuun riittää puoliväliin asti) ja tunkee sangat pakaroiden väliin. Sitten vaan lähdetään lenkille, minimi kolme kilometriä ja peppua on puristettava niin ettei muovikassi koske lainkaan maata. Ihan helvetin haastava treeni ja vaatii vuosien harjoittelun, kannattaa aloittaa pakastepusseilla.No, se tästä asiasta ja mä voin joulun kanttiin laittaa valokuvia kuinka mun treenit ovat edenneet sillä mä aloitan jo tänään.
Sitten spooky -osastoon: pelkään pahoin että Pöllönkulmalla on menossa tai alkamassa jotain mikä herättää kysymyksiä eikä välttämättä ole tästä maailmasta, nimittäin hieman liikaa samankaltaisuuksia ja yhteensattumia mikä on vahva merkki siitä että jotain on tekeillä mutta uskon että Pöllö fiksuna naisena handlaa nämä ongelmat. Kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa jos teillä on vaikka hyviä vinkkejä tai jos porukasta sattuisi jopa löytymään kunnon exorcististi. Jos menette paikan päälle, niin viekää mennessänne hyviä viinejä ja juustoja enkä puhu nyt mistään yhdestä Blue Nun lestistä ja Edamin palasesta, vaan laatuviineistä ja – juustoista. Se on kohteliasta ja muutenkin.
Very happy juttu oli se, että tänä aamuna huomasin Caran palanneen luostariin, hääp oli kuulkaa ensimmäisen Luostarin aikoihin yksi tarkimmin vartioitavista nunnista. Cara ja pari muuta nunnaa jos jätti valvomatta hetkeksikään, niin jo vain oli munkkikokelaiden siivessä säpinää. Siihen aikaan kun meillä oli ns. yhteisluostari joka kyllä näin apotin näkökulmasta muistutti eläintarhaa jossa on tasan kaksi aitausta: toisessa pulskat lampaat (munkkikokelaat) ja toisessa leijonat (nää meidän nunnat) eikä aitauksia erota toisistaan kuin melko hento verkkoaita. Yhtä helvettiä sanon mä.Hitto kun saisikin kaikki vanhat nunnat takaisin mutta osa heistä on jo lopettanut...en sano nunnaamisen mutta poistunut kuitenkin blogistanian aavikoilta ja se on sääli.
Loppuun
vielä yksi muistelo, tää on sellainen vähän tyhmä (mutta sangen
hupaisa) juttu joten ei ole pakko lukea; nuorena miehenä tuli
kierreltyä festareita ja Törnävän saari eli Provinssirock oli
yksi suosikeista. Kerrankin oltiin siinä leirintäalueella ja
telttamme vieressä oli neljän nuoren miehen porukka jotka edustivat
raskaan rockin osastoa ja todennäköisesti olivat putkimiehiä. No
putkimiehiä sillä perusteella että heidän farkkunsa olivat
asemoituneet suhteessa lantion seutuun niin, että iloinen puolikuu
paistoi all of time niin kuin tukevilla putkareilla tapaa näkyä.
Hommahan menee festareilla niin, että vedetään peput olalle (ihan
joka päivä,aamusta iltaan), käydään kuuntelemassa bändejä ja
etsitään sitä tosirakkautta mitä festareilla on paljon tarjolla.
Kuitenkin tämä putkimies/Iron Maiden-osasto keskittyi enemmänkin
tähän juomispuoleen ja kun sitä tekee tyhjään vatsaan kolme
dagenia, ei peristaltiikka ole niin hyvässä hapessa kuin toivoisi.
Lopputulema oli se, että seurueen pitkätukkaisin – ilmeisesti
basisti – oli sammunut ja hänen tosiystävänsä päättivät
vetää hänen persposkensa yhteen pikaliimalla, ihan vaan silleen
kevyesti persikanpuolikkaiden keskikohdalta. Okei, basisti heräsi
jossain vaiheessa ja heti herättyään ilmoitti että nyt on mentävä
ääntä nopeammin kohden bajamajaa mutta kuten arvata saattaa, ei
onnistunut. Sen verran hän onnistui että veti ennen bajamajaa
housut nilkkoihin mutta loppu ei ollut enää hänen hallittavissaan:
haltioituneina katselimme kun nilkoissa olevia jeanseja kohti
suuntautui jotain rusehtavalta vedeltä muistuttavaa mutta vielä
vaikuttavampi näky oli kun heviletti pöllähti niskasta suoraan
ylösäpäin jumalattoman kiroustulvan saattelemana. Voidaan siis
päätellä että hevimiehet ovat pirullista porukkaa. Tilanne
päättyi hevimiesten osalta otsaanlyöntikilpailuihin jota ehtii
kestää vajaan vartin ennen kuin järkkärit tulivat paikalla ja
kurahousu + muut putkimiehet
pitkätukat vietiin
jäähylle. Ihan kamalaa porukkaa, me sentään osattiin käyttäytyä
– kai.
-Apotti-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervehdys matkaaja! Toivottavasti viihdyit Luostarissa, tiedäthän että meillä on täällä Luostarissa kammio varattuna sinulle jos päätät jäädä. Me näet pidämme sinusta.