Ääni menneisyydestä

 

Hei ystävät!

Täällä ääni menneisyydestä, melkein päivälleen vuosi on mennyt kun viimeksi taivalsin blogistanian laajoja, omituisuuksia sisältäviä aroja mutta myös lumoavia asioita ja uskokaa tai älkää, olen kaivannut tänne aivan helvetisti. Normaalista poiketen en aio valittaa sen enempää kuin että luokaa silmienne eteen suo tai hetteikkö joka on tulessa, sillä sellaisella tai sellaisen läpi on tullut taivallettua kulunut vuosi. Että semmosta. En ole vielä tätä kirjoitettaessa kirjautunut bloggeriin joten edessä on jonkinlainen taistelu ennenn kuin saan tekstin luettavaan muotoon teille koska noin 175 erilaisen lääkkeen ja lukuisten fysikaalisten sekä mentaalipuolen kokeiden + testien jälkeen pääni ei ole entisellään eli se on vielä vinksahtaneempi kuin viimeksi joten kaikki on opeteltava uudestaan. Sen kyllä sanon että olen viime aikoina viehtynyt tekoälystä mutta sitä en aio hyödyntää näissä jutuissa koska se on minun mielestä feikkaamista, olkoonkin että se helpottaisi mutta jutut eivä olisi silloin omia. Tietysti tämä on jokaisen oma asia enkä käy arvostelemaan sitä, tämä on vain oma mielipiteeni.

No mitäs sitten on tapahtunut? Jep, ostin älylasit. RayBanin sellaiset mutta totesin että Hervannan kaupunginosassa Tampereella on sen verran kovaa rotvallikivetystä ettei amerikan ihmeet moista kestäneet, vaan menivät ns...no miten tämän nyt sanoisi, tuhannen genitaalin genomeiksi eli suomalaisittain aivan paskaksi. Eipä muuta kuin Acutasta päästyäni kävelin naama hieman verillä ja sen näköinä kuin olisin maanut selälläni valtakunnallisen potkukelkkailukisan lähtöviivalla, oli meinaten sen verran erilaista jurmua ja skarvia koko turpavärkki täynnä ettei hyvä tosikaan. Onneksi mulla oli vakuutuus, joten uudet, eri mallia olevat mutta versioltaan 2.0:llat maksoivat vain 150,- jota nää on hyvät, himmenee jopa keinovalosta (oikeesti) joten eihän näitä voi sisällä käyttää koska tuomiopäivää muistuttava pimeys vallitsee ja mä hakkaan joko a) päätäni kaapin kulmiin tms. tai b) hakkaan varpaitani kaikkeen mitä tiellä saattuu olemaan. Yritin muutaman kerran että oonsituisko sama kuin Daredevilillä (gubbehän ei näe mutta ääniaallot luo sen kuulaan hienon 3-D kartan ympäristöstä). Ei hyvä, nimittäin kiputiloihin apua tuomaan olo poltellut hieman hippaheinää ja intoutunut tekemään jostain saatanan vanhasta, punaisesta lakanasta ittelleni Daredevil-puvun jossa oli päähineenä pornokaupasta ostettu sellainen nahkalaiiki/kypärä johon tulee pingispallo suun eteen. No tiettypoistin sen pingispallon mutta spraysin kaks nahco-palaa punaisiksi (niitä kolmion mallisia) korviksi kuten Darellakin on siinä helvetin lakissaan ja kun olin sitten viikon ajan kirkunut täällä kämpässäni ”krii,krii”-ääniä saadakseni joitain kaikuja kimpoamaan seinistä, niin löysin itteni kyttikseltä jossa hyö tivasivat että mistä olen saanut hippaheinää? Minä tietysti kielsin kaiken mutta niillä oli ollut mukana joku juuri poliisikoulusta valmistunut ranskalainen jäbä ja sen huumekoira joka oli siinä savussa sanonut selvällä suomen kielellä että johan me nyt tultiin kunnon kinkereihin. En olisi muuten uskonut että kantasuomalainen mies häviää oikeudessa ranskalaiselle belgian paimenkoiralle mutta näin kävi. Koira kun oli oikeuden istunossa selvin päin, on ymmärrettävää että kirjuri ei kirjoittanut ylös mitä se se belkkari vastasi syyttäjän kysymyksyksiin. Seuraavat kolme kuukautta meni Niuvassa ja se oli reissu josta en muista paljoa, vain sen että mut oli sidottu sänkyyn ja pestiin pari kertaa viikossa Kärcher A 200Y Superturbo painepesurilla. En ole tarvinnut ihonkuorintaa sen jälkeen mutta Dermosilin rasvaa menee gallonatolkulla.

Mitäs muuta? Ostin kaupasta (no ihme!!) sellaisen intialaiskastikepussin jossa oli valmiina jotain vihennesten paloja ja sekaan ei tarttenut muuta kuin joko paistaa riisiä, kanaa tai jopa perunanpalasia ja sotkea kaikki keskenään eli pussukan sisältö toimi soosina. Kätevää, tuumasin ja tein työtä käskettyä eli paistoin joukkoon jauhelihaa ja hieman pilkottuja kananfileepaloja eikä muuta. Okei, kun safka oli hieman jäähtynyt, aloitin syömisen ja ensimmäisen lusikallisen (nyhvöt syö haarukalla ja veittellä) jälkeen ei oikein tuntunut miltään mutta sitten alkoi poltella. Kumma ilmiö mun kohdalla on se, että suu kun ei oikein tunne enää mitään, niin sitä vaan lappaa sapuskaa suuhunsa vaikka tietää ettei se ole ehkä ihan viisasta. Näin myös kävi: tunti ruokailun jälkeen aloin hikoilla aivan mielettömästi ja paskahuusin ovi paukkui kuin kangaspuut ja tiedän että tämä on todella epäsoveliasta kertoa, mutta intialaisten kakka oli niin kevyttä ettei se meinannut mennä pöntöstä alas. Rupes oikeen vituttaan kun kolmannen huuhtelukerran siinä pinnalla kierteli jotain yellow submarinen pienoismalleja joten hermostuin ja kaadoin 25 litran saavillisen vettä pönttöön sillä seurauksella, ettei se perkeleen IDO ehtinyt vetämään sitä kaikkea vesimäärää ja niinpä pari yellow submarinea laskeutui sukilleni pöntön tulviessa yli.

Jatkotoimet: sukat roskiin, 50 metrin tallustelu taloyhtiön roskikselle, kylppärin pesu ja suihku. Loppuyö menikin sitten kun virkkailin intialaisten näköisiä woodoo-nukkeja mutta kun pistelin niitä neuloilla, niin en tuntenut muuta kuin kutinaa hmm...lapaluiden välissä joten opeteltavaa on vielä paljon. En kyllästytä teitä enempää, vaan yritän saada tämän julkaistua.

Rakkautta kaikille, muistakaa olla ihmisiksi.

- Apotti -

Read More

Barra Gemer ja Victoria's Secretin "Silky Dream"

 Barra Gemer. Se on nimi jonka Hulkkosen miniä antoi ostamalleen pyreneitten mastiffille. Lissu osti täysikasvuisen jötikän, sanoi ettei jaksa siivota pentujen paskoja eikä hänellä riitä pinna niiden kouluttamiseen. No, Lissu oli ensimmäistä kertaa lenkillä Barran kanssa ja kuinka sattuikaan, paikallisella kauppiaalla oli jokin mainostempaus ja hän grillasi kaupan pihassa vanhaksi meneviä pihvejä ynnä muuta lihaa joista halukkaiden ei tarvinnut maksaa senttiäkään. Eipä siinä mitään mutta kun Barra haistoi jo kaukaa käristetyn lihan tuoksun, se lähti etenemään tuoksun lähdettä kohden sellaista vauhtia ettei Lissun pikku jalat pysyneet mukana, joten koiruus veti häntä nahkoineen (Lissu siis raahautui koiran perässä) kaupalle asti eli about kolmesataa metriä.

Koiran päästyä kaupan pihaan ja hotkittuaan kitaansa kaikki grillissä olleet herkut välitämättä siitä että lihat olivat helvetin kuumia, Lissun tilanne ei ollut hyvä. Hänen Helly Hansenin kuoritakkinsa oli täysin riekaleina, samoin samaa settiä olevat housut eikä siinä vielä kaikki; Lissun rintsikat olivat aivan paskana edestä ja ne olivat tästä syystä täysin auki joten rinnatkin olivat ottanee osumaa oikein huolella. Samoin Victorias's Secret'in pikkarit olivat jo alunperin olleet niin ohuet (Silky Dream) ettei niistä ollut jäljellä kuin naru persvaossa ja housut olivat enemmän kuin puolitangossa, ne olivat raahautumisen aikana päätyneet nilkkoihin. Lissun noustua pystyyn ja ihme ja kumma, kun hän oli komentanut Barraa ja lähtenyt pystypäin taluttamaan koiraa kotia kohden, oli hänen Only Fans-tilinsä kasvu noussut 3000%.

Toisin sanoen, vaikka daisarit olisivat ruvella, älä häpeä niitä koska ne ovat luomakunnan kauneimpia asioita, jopa kolhiintuneina.

Samoin tuutikkeli (jos lapset lukevat tätä) vaikka tietenkin tarkoitan räpsää, oli ottannut niin pahaa osumaa ettei hänen tarvitse huolehtia " etupihansa" ajelusta kenties vuoteen. Tästä huolimatta Lissu ei halua luopua Barrasta kosk se on "niin mukavan iso jötikkä joka lämmittää öisin". Rotua tuntemattomille sanottakoon että Barran elopaino on tällä hetkellä 120 kg.

Lisää meidän kylän uuutisia; Mähösen Helena, omaa sukua Koivusalo, oli päättänyt lyödä ranttaliksi ja hän osti Teslan. Hellu oli lähtenyt ajamaan kunnnes tekoäly oli sanonut hänelle että auto on itseohjautuva eikä Helenan suorastaan musertavaa otetta ratista tarvita. Hellu oli pelästänyt,hän oli ruvennut kirkumaan "poliisi, poliisi", jolloin tesla oli kurvannut kaupungin poliisiaseman pihaan.

Helena oli noussut autosta ja kertonut että konepellin alla on ihmisiä jotka käskevät elämään hänen elämäänsä heidän käskyjen mukaan. Hellu oli päätynyt hoitoon ja auto oli jäänyt polisiilaitoksen suojin.

Mitäs muuta, niin, Holopainen on päässyt kuusen polttonsa jälkeen poliisilaitoksen huomasta pois, 24000,- euron lasku mukanaan ja ihme kyllä, tällä kertaa Holle ei repinyt pelipaitaansa vaan lähti suosiolla vaimonsa kyydissä kotiin. Vaimo oli palkannut timpuriryhmän korjaamaan talon eteläpäädyn ja hän oli myös tilannut Honkarakenteelta uuden pihsaunan. Holle oli vain kotiin päästyään tuumannut eukolleen että pitänee myydä mettää kulujen kattamiseksi, tällainen metsän myyminen omien toilailujen kattamiseksi kun tälle läskipäälle hyvin tuttua. Tosin Holopaisen muija oli ihmetellyt mitä hänen miehensä onn koko illan puhelimessa ja puhuu jostain alumiinitelineistä koko ajan. Puheluiden loputtua Holle oli tullut keittiöön, kaatanut itselleen kahvia ja sanonut että "ostin jonkin verran alumiinia." Saapa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, veikkaan että jotain todella kipeetä.

Yks juttu vielä, Korhosen Antero oli joutunut tavanomaisen tilaushuijauksen uhriksi, hän oli tilannut kolmet 6 denimin sukkahousut saadakseen keittiövetsisarjan ja siitä lähtien hänelle on tullut joka kuukausi helvetillinen partti sukkahousuja, erilaisia ja eri kokoa ja nyt hän myy niitä tuossa K-marketin pihassa todella halvalla. Meinaan etttä jos kiinnostaa, niin tulkaa poikkeen täälläpäin ja saatte halvalle niin paljon sukkahousuja että niitä riittää Uotilan lapsillekin. Että tämmöstä täällä meillä päin ja jos joku luulee että revin näitä juttuja omasta päästäni, on väärässä. Totta joka sana koska nykyään avohoidossa on jaa vähän vitusti porukkaa jonka pitäisi olla laitoksessa. En sano että asianmukaisessa hoidossa koska siitä meidän terveydenhuollon uudistukset ovat tehneet selvää jälkeä.

Rakkaudellla, Apotti

Read More

Painajaiset - rajatilakokemuksia vai mitä?

 Puhutaanpa hieman unista. Näin kolmena yönä peräkkäin unta yksisarvisesta joka juoksi ohitse jonkinlaisessa fantasiametsässä, tai oikeastaan se yksisarvinen yritti juosta ohitseni mutta se ei päässyt. Uni jatkui joka yö siitä kohdasta mihin se edellisenä yönä päättyi ja yksisarvinen oli lähempänä minua mutta ei kuitenkaan mennyt ohitseni, ikäänkuin siinä metsässä etäisyydet olisivat olleet iäisyyksiä tai käsittämättömän pitkiä. Kysyin asiaa Der Seidenspinneriltäkin mutta en ole vielä käynyt katsomassa vastausta tai onko hän vastannut, täytyy käydä katsomassa jahka olen saanut tämän tehtyä.

No tänä yönä näin unta jumalattoman kauniista punapäästä joka oli tulessa, valtavat liekit nuolivat hänen vartaloaan mutta se ei tuntunut haittaavan häntä, olkoonkin että hänen käsissään ja käsivarsissaan oli pitkiä avohaavoja joista vuosi verta. Yht'äkkiä hän kysyi minulta että haluanko maailman säilyvän vai annanko sen tuhoutua koska maailmassa on niin paljon pahuutta. Samassa olimme siinä metsässä jossa yksisarvinen juoksi ja se oli täsmälleen samassa paikassa mihin se oli edellisenä yönä jäänyt. Se juoksi mutta nyt sen kylkiin oli ilmestynyt valtavia viiltoja joista suorastaan syöksyi verta.

Punapää sanoi että katsoi kuinka vapaus kärsii, se ei pääse mihinkään mutta sinulla on valta vapauttaa se kärsimyksistään ja antaa maailmalle se rangaistus joka sille kuuluu. Minun kävi sääliksi yksisarvista ja sanoin punapäälle että mikäli yksisarvinen saa elää, niin maailma saakoon rangaistuksensa ja tuhoutukoon kaikki.

Liekit jotka syleilivät punapäätä, kasvoivat isommiksi ja punapää kysyi että miksi? Vastasin että ihmiset ovat parasiitteja, levittäydymme kaikkialle ja tuhoamme oman etumme nimissä kaiken, rakennamme valtavia metropoleja, syydämme jätteemme luontoon ja tuhoamme muut elämänuodot jotka joko uhkaavat meitä ja tai kaikkea mitä kasvatamme. Lisäksi me kuljemme sodasta sotaan, koska vaikka useimmilla ja yleensä isoimmilla valtioilla on valtavia, koskemattomia erämaita, ne haluavat laajentua ja nykyisen teknologisen kehityksen myötä myös pienemmät valtiot haluavat lisää elintilaa itselleen, kukistaen ja alistaen valtaamansa alueet. Tapahtukoon näin, punapää sanoi. Tiedät kun yksisarvinen juoksee ohitsesi, niin on aika. Silloin sinulla on yksi päivä aikaa sovittaa syntisi ja hyvästellä rakkaimpasi koska seuraavana päivänä maailma hukkuu tuleen.

Vannon että kaikki edellä kirjoittamani on totta, minähän en paljon pysty nukkumaan mutta niiden parin, kolmen tunnin aikana mitä nukun, näen unia ja olen usein pohtinut että ovatko ne minun oman alitajuntani tai aivojeni tuottamia, vai ovatko suhteellisen vahvat lääkkeet osallisia näihin mielipuolisiin juttuihin, kuten niihin karmeisiin unihalvauksiin joiden aikana näen kuolleita. Aina sama juttu, yksi iso mies ja kaksi taaempana seisovaa naista tuijottavat minua mutta heillä ei ole silmiä, pelkät ontot, kammottavat kuopat silmien paikalla. Hyi helvetti.

Siitä tuleekin mieleeni että koska nuo unet ovat todellisen tuntuisia, pystyn esimerkiksi haistamaan valveilla ollessani tasan sen miltä yksisarvisen metsässä tuoksuu, samoin tunnen liekeissä olevan punapään kuumuuden, niin voiko olla niin että on olemassa jokin raja meidän ja jonkin muun maailman välillä ja ihminen pääsee tavallaan jos ei nyt kokonaan rajan toiselle puolelle, niin rajalle kuitenkin, osittain toiseen maailmaan. No tiedän mitä ihmiset ajattelevat, ukkoparka on sekoamassa mutta uskon tai oikeastaa tiedän että lukulistallani on ainakin kaksi, ellei peräti kolme jotka näkevat näitä "unia" eli heillä heillä on yhtä karmeita kokemuksia mutta he eivät puhu niistä koska ajattelevat että kaikki heidän lukijansa pitävät heitä hulluina. Tosiasia on kuitenkin että rivien välistä voi lukea paljon.

Ykai karmeimmista unistani on se, kun kävelen suolla, tai oikeastaan sekin on metsä, jonka pohja on hetteikköä mutta sitten on niitä kohtia joihin uppoaa joten polkua kulkiessa ei tiedä uppoaako suonsilmäkkeeseen vai ei. Kuitenkin tässä unessa kuljen aina samaa, hyllyvää polkua jonka päässä on pieni lampi, jonka pinnalla on mättäitä ja lammesta nousee karmea, pahalle haiseva ja ilmeisen vanha nainen. Hänellä on päällään hääpuvun jäänteet tai jonkin vastaavan, valkoisen mekon? jäänteet ja hän viittoo minua tulemaan lähemmäksi mutta pysähdyn aina lammen reunalle. Vanha nainen ei pidä siitä, hän yrittää huutaa jotain mutta hänen suustaan ei kuulu mitään. Hän on raivoissaan, osoittaa minua sormellaan ja yrittää mutista jotain.

Olen nähnyt tämän unen usein ja valveillanikin pystyn haistamaan sen kaiken mädän ja pahan hajuisen ilman sekä tuntemaan kaiken sen kosteuden metsässä ja mikä on karmaisevinta, suolla on jäätävän kylmä ja kun herään, olen niin jäässä että minun laitettava verkkarit jalkaan ja joku fleece-takki tms. päälle. Voitte uskoa että siinä oli sen yön unet.

Voi hyvinkin olla että olen sekoamassa lopullisesti mutta vaikka nuo unet ovat sellaisia että ne herättävät todellisia pelkotiloja, niin ne ovat toisaalta helvetin kiinnostavia. Mitä kaikkea on rajan toisella puolen ja olenko omalla kohdallani menossa helvettiin, koska näen vain verta valuvia yksisarvisia, liekeissä olevia naisia ja suosta nousevia, vanhoja haamuja? Miksi en näe mitään kirkkautta, miksi en tunne yhtään armollista ilmapiiriä tai näe yställisiä ihmisiä? Kertokaapa se minulle sillä minä olen tehnyt todella pahaa useille ihmisille elämäni aikana ja näytetäänkö minulle jo ennakkoon mikä on "palkkioni" kaikesta tästä pahasta ja surusta mitä olen saanut aikaan elämäni aikana. Kuitenkin se on oikein, ihminen saa sitä mitä tilaa ja se on vain hyväksyttävä, oli se sitten mitä tahansa.

Rakkaudella, Apotti

Read More

Affaire d'honneur: Hulkkonen vs. Pasanen

 Huh huh. Olipa mielenkiintoinen päivä, olin nimittäin hullun Hulkkosen ja vähintäänkin yhtä kipeen Pasasen jouluvalmisteluita tekemässä. Jep, Hulkkonen soitti eilen illalla ja pyysi tänään jeesaamaan, kertoi että tehdään ensin hänellä jouluun liittyviä juttuja ja käydään sitten yhdessä auttamassa Pasasta. Näillä kahdella herralla on joka helvetin juhlapyhä kisaa siitä että kumman pirtti ja ympäristö näyttää paremmalta, luonnollisesti teemaan littyen. Esimerkkinä mainittakoon että pari vuotta sitten Hulkkoselta meni yli hänen hankkiessaan rekvisiittaa kuolleiden päivää varten. Hän nimittäin perusti ensin kuljetusfirman, osti oikein täysperä rekan myytyään perinnöksi saatua mettää ja soitteli pitkin lähi-itää, afrikkaa ja kaikkia maita missä nyt soditaan ja yritti ostaa sodissa kaatuneita ruumiita puutarhansa koristeeksi. No eihän siitä mitään tullut.

Tämä johtui siitä että edellisenä halloweeninä Pasanen oli palkannut kolmekymmentä näyttelijää lähialueiden harrastelija teatteriporukoista jotka joku saatanan kallis ammattilainen oli maskeerannut tosi karmean näköisiksi. Siellä ne makas pitkin pihaa ja puutarhaa, välillä jonkun käsi liikkui tai joku päästi korahduksen ja vieraat olivat kauhuissaan. Sitkeitä näyttelijöitä, ei ole helppoa maata iltapäivän neljästä aamukahteen paikoillaan ja välillä liikuttaa jotain raajaa hieman tai korahdella. Tosin Pasanen oli välillä syöttävinään niitä, samoin hänen tyttärensä ja he viskoivat näyttelijöiden eteen grillattua kanaa ja kaikkea tällaista pientä. Näyttelijät tosin joutuivat kusemaan housuihinsa koska sopparissa luki etteivät he ehdottomasti saaneet liikkua, pois lukien raajat ja äänet.

Okei, ensin menin siis Hulkkoselle ja siellä oli perkeleelliset systeemit menossa. Yllätyin kun paikallinen rakennusfirma oli tilattu, eivät meinaan ole halpoja ukkoja ja vielä enemmän yllätyin heti helvetin isosta autonosturista, jumalattomasta kuopasta ja jäätävän isosta kuusesta. Hulkkonen huomas mut ja tuli sanalle.

-joo, käytiin Tompan kanssa (paikallinen, pahoin alkoholisoitunut metsäkoneyrittäjä) pöllimässä kaupungin metsästä korkein kuusi mitä löytyi ja Laajasalo (niin ikään paikallinen, huolestuttavan pahassa amfetamiinikoukussa oleva kuljetusliikkeen pitäjä) toi sen lavetilla tänne. Eikö olekin hieno?

-joo, onhan se vaikuttava. Meinaatte tolla nosturilla nostaa sen pystyyn?

-jep, monttu sen takia noin suuri koska kun kuusi saadaan pystyyn, niin monntun pohjalle tulee ensin vitun isoja kiviä ja sitten kaksitoista kuutiota betonia jotta kuusi pysyy pystyssä.

-eikö se tule helvetin kalliiksi kun nosturi joutuu koko yön pitämään kuusta pystyssä kunnes betoni on kuivunut tarpeeksi?

-ei, mä tunnen myllyltä (betoniasemalta)yhden Jääskeläisen joka vastaa betonin sekoittamisesta ja se lupas laittaa kuran joukkoon paljon nopeutinta joten se valu on kuiva kolmessa tunnissa.

Katselin kun Hulkkonen & Co nostivat kuusen pystyyn ja melkein samassa kun he saivat sen passattua suoraan, paikalle tuli pumppuatuo jolla oli mukanaan seitsemän kuutiota ja toisessa, tavan ränniautossa josta kuraa lastattiin pumppuautoon, oli viisi kuutiota. Vihdoin kun valu oli suoritettu, lähti betoniautot ja rakennusliikkeen miehet sillä Hulkkonen ilmoitti ettei tälle päivälle enempää, hän ottaa myöhemmin yhteyttä.

Porukoiden häivyttyä Hulkkonen sanoi että mennään sisälle, muija on keittänyt kahvia. Vastustelin, sillä Hulkkosen muija on sen verran boheemi tyyppi, että kahvi saattaa olla mitä tahansa ja kahvin kanssa tarjottavat sirvakat - siis suolaiset ja makeat - ovat sellaisia että uskoisin Eviran, Vtt:n ja muiden vastaavien instanssien olevan haltioissaan mikäli saisivat niitä tutkittavakseen.

No, pakkohan sitä oli mennyt ja istahdin pöytään. Sain eteeni ison mukillisen kahvia joka oli varmaan lennätetty suoraan Turkista, sillä se oli niin vahvaa että huomasin lusikan alkavan vajota kohti pohjaa. Tarrasin nopeasti lusikasta kiinni, se oli aivan mutkalla ja päättelin että tämä sufee jää juomatta ja pariskunnan huomaamatta kaadoin mokat keittiön ikkunalaudalla olevan kaktuksen kukkapurkkiin. Ei varmasti mennyt kuin kolme sekuntia siitä kun kaktus sai kahviannoksensa, se muuttui ensin vaaleanpunaiseksi, kasvoi yhtä äkkiä 70 senttiä korkeaksi ja latvaan ilmestyi keskiverto joulutähteä isompi, monivärinen kukka. Olin hieman paniikissa mutta kun Hulkkonen kääntyi jälleen kahvipöytää kohden, hän vain tuumasi että näköjään taas tuo jolukaktus alkaa kukkia, tosin hieman etuajassa mutta mitä väliä. Vitut se mikään Schlumbergera (joulukaktus) ollut, vaan tavallinen Kandelabri (ns. cowboy-kaktus) joka oli kyllä poikkeuksellisen iso koska Hulkkonen oli saanut sen vasta viikko sitten ihan pienenä mutta mistä sitä tietää mitä helvetin lannoitteita Hulkkonen ja sen muija käyttää. Eniveis, Hulkkonen alkoi leikkaamaan muijansa tekemää kuivakakkua rälläkällä koska hän sanoi että siinä on hieman rapsakka kuori mutta sisus on mehevää ja kosteaa mutta jos kakkua pitää leikata rälläkällä, siitä on syytä kieltäytyä ja niinpä valehtelin Hulkkoselle että mun pakki on niin sekaisin etten ole saanut lekurilta lupaa syödä mitään makeaa.

Kahvittelun jälkeen Hulkkonen sanoi että mennääs selvittelemään jouluvalot jotka hän oli kuulemma ensin tilannut kanadasta, sen jälkeen antanut naapurikaupungin sähköliikkeelle tehtäväksi kiinnittää jouluvalot kaapeleihin (8 kappaletta valoilla varustettua kaapelia, kunkin kaapelin pituus 28 metriä). Jumalaisee kun näin jouluvalot, helvetilliset valot, siis todella suuret ja kun kysyin Hulkkikselta että mistä nämä lamput itseasiassa ovat peräisin, hän sanoin Beringin meren kuningasravun pyytäjiltä, he käyttävät näitä valoja laivojensa mastoissa kun on pakko nähdä kauas ja muiden laivojen on tietenkin nähtävä missä kukin liikkuu. Tuumasin Hulkkikselle että ne valothan ovat kirkkaat, ns. valkoista valoa mutta Hulkkonen oli tilannut Hämeenlinnalaisen lasitaiteilijan vaihtamaan lamppujen lasit monivärisiksi ja siksipä hänellä oli nyt vajaa neljäsataa erilaista valoa jotka tulisivat näyttämään upeilta kuusessa. Olimme saaneet neljä kaapelia selvitettyä suoriksi pihaan, kun paikalle tuli tuli helvetin iso rekka tai no nostinauto, sellainen jossa on nivelpuominostin jonka nokassa on iso kori, sellainen että sinne mahtuu viisi miestä ja vielä jonkin verran hyötykuormaa. Heti kun nostokonepalvelun äijä oli saanut tukijalat levitettyä, pihaan saapui kaikkiaan kymmenen pakua josta pukkas ulos äijää aivan saatanasti, kaikkiaan 32 heppeliä ja Hulkkonen ketoi heidän olevan massiivisiin valaistusoperaatioihin kuuluvan firman äijiä ja että he jatkavat tästä eteenpäin.

Niinpä sitten lähdettiin Pasasen jouluvalmisteluja kohden ja se oli virhe. Päästyämme Pasasen pihaan, näimme 316 metriä korkean radiomaston jonka Pasanen oli hankkinut Elisalta, se oli saanut purkutuomion mutta Pasanen hämärien yhteyksiensä kautta oli saanut tietää tästä ja oli soittanut Elisalle että mikäli hän saa maston ilmaiseksi, niin hän hoitaa purkamisen ja pois kuljettamisen. Kaupat olivat syntyneet, Pasanen oli palkannut kyseisiin hommiin erikoistuneen firman ja kuljettanut sen omalle tontilleen missä samainen firma oli laittanut sen pystyyn. Jalusta ja tornin alin kappale oli valettu ja ankkuroitu maahan jo parisen kuukautta sitten ja nyt kun masto oli pystyssä ja näytti noin 80%:sesti jäätävän, suorastaan käsittämättömän jättimäiseltä kuuselta.

Pasanen valaisi kuusen syntyä lisää; hän oli ostanut 24 eri metsänomistajalta ja metsäkoneyrittäjiltä kaikki hakkujätteet elikkäs oksat havuineen, ja tuottanut ne omaan pihaansa jossa niitä oli vielä valtavilla kasoilla. Tornissa kiipeili yhdeksän eri arboristifirman miestä jotka kiinnittelivät oksia havuineen, niitä nosteli suurin autonosturi mitä olen koskaan nähnyt. Pasanen valitteli että viimeiset parisataa metriä olivat olleet hidasta koska nosturi ei ylettänyt huipulle asti, mutta siitä mihin nosturin varat loppuivat, arboristit nostivat oksat ja havut maston huipulle kiinnitettyjen, sähkötoimisten vinssien avulla ja Pasanen uskoi että kun ukot vielä painavat töitä yötä päivää, niin kuusi on valmis viimeistään tiistaihin mennessä. Kun Pasanen kertoi että hänellä tulee viisi kilometriä valoja - jotka muuten ovat kaikki lentokoneiden lähestymisvaloja eli heti perkeleen kirkkaita ja vielä kun niiden lasit ovat maalattu 32:een eri sävyyn, niin kuusi näkyy kuulemma kolmensadan kilometrin päähän.

Näky oli liikaa Hulkkoselle, valehtelematta kuulin kuinka hänellä ratisi päässä, en tiedä että katkeilivatko suonet vai mitä taphtui, mutta hän hyppäsi autoonsa ja lähti mielipuolinen ilme kasvoillaan ja vauhtia oli varmasti niin paljon kuin autosta lähti. Katseltiin Hulkkosen lähtöä ja Pasanen kysyi että mikä sille tuli, johon vastasin että Hulkkosen kuusi näyttää ruukkukasvilta sun kuuseen verrattuna, joten kai se otti vähän kipeää Hulkkosen päässä. Näin sivusilmällä Pasasen hymyilevän pirullisesti mutta koska ilta oli jo pitkällä, niin kysyin Pasaselta että viittiskö se heittää mut kämpille ja niin myös tapahtui. Kotiin päästyäni aloin kirjoittamaan näitä tapahtumia ja hetki sitten tuli soitto kaverilta joka kertoi että Hulkkosella palaa. Paikalle oli kuulemma hälytetty kaikkiaan 23 yksikköä ja sammuttustyöt käynnissä. Jampe joka soitti, kertoi että Hulkkosen muija oli soittanut Jampen muijalle ja kertoneen että Hulkkonen oli tuli ns. kahva edelle eli poikkiluisussa pihaan, juossut varastohalliin ja samalla huutanut että kaikki vittuun täältä tai lähtee henki. Luonnollisesti kaikki olivat häipyneet, minkä jälkeen Hulkkonen oli kiivennyt useita keroja kuuseen mukanaan selkään köytetty bensakanisteri ja Hulkkosen muijan laskujen mukaan about 18 kertaa minkä jälkeen hän - siis Hulkkonen - oli tuikannut kuusen tuleen. Kuusi palaa kuulemma edelleen, samoin heidän talonsa eteläpääty koska kuumuus alueella on infernaalinen, myös heidän pihasaunansa on mennyttä mutta kaiken huippu on se, että Hulkkonen istuu kuusen juurella asbsestipuku päällään ja grillaa makkaraa. Makkaratikkuna hänellä on noin neljä metriä pitkä karbidisauva ja koska palokuntalaiset eivät saa häntä siirtymään, paikalle on hälytetty myös poliisi ja erityisesti poliisin Swat-ryhmä. Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun kyseinen porukka on Hulkkosen tontilla mutta siitä sitten joku toinen kerta.

Summa summarum: minä kun olen aina ollut siinä uskossa että multa lähtee välillä asiat lapasesta, mutta nyt kun katselin Hulkkosen ja Pasasen touhuja, niin mähän olen ihan kesäpoika heihin verratuna ja hyvä niin.

Että tämmöstä tällä kertaa.

Rakkaudella, Apotti

Read More