Lunta tupaan?
-
Huomenta!
LUMI
Lepoa ja pohdiskelua.
***
No tämähän sopii kuin nenä päähän. Eilen iltapäivällä nimittäin lähti ääni
ja nyt sitten olen sairasloma...
21 tuntia sitten
Veriarvojen romahdus ja bardi helvetistä
Hei rakkaat ja anteeksipyyntö kun olen lyönyt teitä laimin, en tarkoituksella, vaan syynä oli/on ollut se että sen helvetin influenssan jälkeen alkoi tapahtumaan outoja. Maailmani kääntyi ympäri, nukuin yli viikon käytännöllisesti katsoen 24/h vuorokaudessa kun normaalisti on lottovoitto jos saan nukuttua pari, kolme tuntia. Kolmantena aamuna kun kävi niin, että laitoin aamukahvit - siis herättyäni - tippumaan ja istuin olkkarin sohvalle odottamaan sekä ottamaan aamulääkkeeni. No, heräsin neljä tuntia myöhemmin saatanalliseen niskakipuun kun olin nukahtanut istualleni ja pääni oli sangen oudossa kulmassa kroppaani nähden. En tuon kolmannen kerran enää keittänyt aamukahvia. Olin täysin ulkopuolella tästä maailmasta; saatoin olla hereillä tunnin, nukkua se jälkeen 4-5 tuntia ja taas tunti tai puolitoista hereillä ja taas unta kuulaan, voimat oli täysin poissa.
Sitten eräs ystäväni tuli yks päivä ja soitti ovikelloa niin pitkään että heräsin. Huusi kuin oikohöylä ja hetken päästä oltiin tk:n päivystyksessä. Minä en paljon puhunut, kerroin vain miten on mennyt ja sitten alettiin ottamaan kaiken helvetin maailman kokeita. Tuli käsky tulla seuraavana päivänä heti aamusta ja lekuri kertoi että mulla on veriarvot romahtaneet, lähinä ferritiini ja hemoglobiini mutta ei kuitenkaan jotain hemmetin vaikeaa sanaa,jotenkin se liittyi tromboihin ja johonkin systoon, oli siinä enemmän kirjaimia mutta en muista joten se siitä. Kaiken maailman raksuja ja ruokaohjeita tuli viljalti kun kerroin alun kuulusteluisssa että saattaa mennä parikin päivää etten syö mitään muuta kuin lääkkeitä. Okei, nyt oon paremmassa kunnossa ja täytyy ottaa rauhallisesti, olkoonkin että Luostari tulee saamaan entiseen malliin päivätiedotteita koska nyt en saa tehdä muuta kuin olla hiljakseen. Kontrolli on viikon päästä ja silleen.
Mutta, palatakseni Luostarin asioihin, olen varma että en ole viime aikoina (1 - 20 vuotta) ollut kunnon ihminen koska korkeimmat voimat lähettivät kuumejakson lopulla herra Holopaisen tuomaan tervehdyksen ulkomaailmasta. Silkkaa vittuilua korkeimpien taholta, sillä Holopaisella (omien sanojen mukaa hän on löytänyt todellisen minänsä kolmisen viikkoa sitten) on menossa bardi-vaihe. Se saatana on teettänyt jollain nahkatöitä tekevällä itselleen haljasnahkaa olevat housut ja takin, tai paremminkin se on tunika jossa vyön virkaa toimittaa paalausnaru. Päässä sillä on nahkainen pesisräpylä, joka Hulkkosen mukaan on ollut alkuaikojen bardien päähine aina siihen asti kun Tahko Pihkala varasti idean ja alkoi käyttää sitä ns. kansallispelissä joka normaaliväestön keskuudessa tunnetaan pesäpallona. Kenkien virkaa toimittivat modatut, halki laitetut lentopallot, puolikas kummassakin jalassa ja kengännauhoina oli rosterirautalankaa - 3mm - koska Holopainen valitteli että hänen jalkansa hikoavat siihen malliin ettei perusnauhat kestä.
Lentopallothan tehdään harvinaisen, ainoastaan Perun ylängöillä elävän ja täysin normisioista poikkeavan Carates Ureanae - sikojen nahasta ja ne ovat muiden harvinaisten ominaisuuksiensa lisäksi siitä omituisia, että siinä missä normisika ei pysty hikoilemaan, niin näiden pikku (uros 500kg, narttu about 45 kg) possujen nahassa on tuhansia pikku reikiä joiden kautta virtsa poistuu. Toisin sanoen siat ova kusella kyllästettyjä ja niiden nahka on täten ainoa mikä kestää Holopaisen jalkahikeä mikä on kerrassaan ihmeellistä sillä olen ollut tilanteessa, jossa talon emäntä käski jättää kengät tuulikaappiin ja Holopaisen kävellessä uuteen, hienoon lankkulanttiaan paloi jalanjäljet. Lisäksi haju oli sitä luokkaa että olin Acutassa silmähuuhtelussa hieman vajaa kaksi viikkoa. Jopa poliisi on kiinnostunut ostamaan Hollen jalkahikeä nykyisen pippurisuihkeen korvaajaksi mutta ongelmaksi on noussut se, ettei metalliteollisuus ole kyennyt tekemään tarpeeksi kestäviä metallisäiliöitä. Holotsun jalkahiki kun menee jopa bromi-karbidi - yhdistelmästä läpi että suhahtaa. Olen myös kuullut että Holopaisen jalkahikeä olisi käytetty kaikissa Alien -leffoissa missä jengi ihmettelee kun avaruusalukseen on ilmestynyt reikiä jotka muistuttavat jollain hapoilla tehtyä. Tämä pistää miettimään Holopaisen läheisten kestävyyttä, olkoonkin että suurin osa suvusta on joko psykoosissa tai suljetulla mutta kummiskin.
Jo hänen ulkoinen habituksensa sai hermostoperäisen päänsärkyni nousemaan tasolle jossa vastaavaa tuskaa koetaan joko helvetissä tai demareitten puoluekokouksessa. Olen vieraillut molemmissa mestoissa ja voin kertoa että vertaus on täysin paikkansa pitävä. Vaan sitten kun tämä tuomiopäivän bardi kaivoi takkinsa povitaskusta suht pahasti ryttääntyneen A5- kokoluokkaa olevan ruutuvihon, alkoi Danten helvetin kaikki tasot yhtä aikaa ja kahvat kaakossa. Holle lupas esittää minulle sikermän suosituista kappaleista vannoen sulosointunsa olevan tervehdyttäviä ja joiden ansiosta paranisin nopeudella, jota jopa lääketiede ihmettelisi. Koska en helvetisen päänsärkyni takia kyennyt kuin pudistamaan päätäni, tarkoituksena viestittää että pidä nyt jualauta se turpas kiinni, niin hän syöksähti sairasvuoteeni viereen ja alkoi puristamaan päätäni hokien: "ällös välitä, kouristuksesi loppuvat kunhan saan avattua ääneni ja laulan satakieliparvea paremmin."
Silmissäni alkoi jo hämärtyä ja muistan ajatelleeni että näinkö tämä elämä päättyy, saatanallisen kuumeen raiskatessa tomumajaani ja haljasnahkaan pukeutuneen vajakin puristaessa päätäni mutta onneks Holopainen sai jonkin kohtauksen ja hyppäsi noin kolmen metrin päähän keittiöön johtavalle oviaukolle. Itse haljasnahkaisen bardin esityksestä en muista paljoakaan, toki hänen avatessaan ääntään (matki kuulemma alppitorvea) huomasin korvistan valuvan verta ja sen, että residenssini ikkunoihin paukahteli valtavia säröjä. Ääni, joka muistutti sekä samaan aikaan thaimaalaisen puolueen kokousta ja sitä kun jäätynyttä sikaa vedetään sirkkelin, maalasi mminulle realistisen kuvan kimeä-äänisestä helvetistä jossa pirun virkaa toimitti haisevaan nahkaan pukeutunut, pahoin henkisesti rajoittunut latva-b-2:nen ja jossa demonit olivat suht lyhyitä lopun aikojen olentoja joiden puhe ja laulu kuulostivat siltä kun kissa jäisi valtavalla voimalla kiinni lyödyn oven väliin.
Sitten pimeni. Tajunta palasi "ei kenenkään lähimmäinen" - biisin kertosäkeen kohdalla ja ihmettelin että mistä suljetulle kuuluva nahkamies oli saanut mustat kulmahousut ja puhtaan, valkoisen kauluspaidan. Jatsareina toimivat Pasasen (Hulkkosen naapuri, samanlainen älykääpiö) aivan saatanan paskaiset huopatossut. Kenties pari, kolme tuntia ja jatkui tähän tapaan. Välillä menetin tajuntani ja havahduin toinen toistaan sairaalloisempiin näkyihin ja äänimaailmaan. En tiennyt että Hulkkonen osaa imitoida niin hyvin, sillä näin edessäni Rafael Paasion laulamassa vietnamiksi (kuoron kera) Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma". Sillä erotuksella että hän seisoi tunnelmaan päästäkseen hellalla, jonka kaikki levyt olivat täysillä ja koska hänellä oli edelleen Pasasen huopikkaat jaloissaan, savunmuodostus oli niin rankkaa että menetin tajuntani. Heräsin kahta päivää myöhemmin pikku kaupunkimme tk:n vuodeosastolta ja tälläkään hetkellä minulla i ole tietoa mitä Hulkkoselle ja sangen kimeä-ääniselle, mouruavalle kuorolle on tapahtunut.
Ilmoitelkaa jos tiedätte jotain.
Edit klo 22.55: en ehtinyt lukulistani kanssa kuin alkuun, nyt alkaa väsyttää koska söin ja vetäisin iltalääkkeet tuossa joku tovi sitten mutta jatkan aamulla. Kaikille oikein kauniita unia.
Rakkaudella, Apotti
MRT- merkintä
Tags
hullut sielut,
Mikis,
MRT-merkitty,
pakkomielteinen,
rakastan
·
Huomenta kaikille.
Viitaten otsikkoon, tästä lähtien jos teksti on MRT-merkitty, se tarkoittaa että mä rakastan teitä ihan hulluna ja tulevat MRT-tekstit voivat mennä jopa pimeälle, mutta rakastavalle puolelle.
Mulla olis ollut yksi postaus valmiina jonka tein viimeisinä kuumepäivinä mutta en uskalla/kehtaa laittaa sitä tänne Luostarin sivustolle. Syynä se, että olen vihdoinkin tajunnut jotain teistä ihmisistä jotka jaksatte käydä lukemassa näitä mun arkipäivään kuuluvia juttuja, jotkut ovat jopa sellaisia että osa ajattelee mun ravistaneen ne vasemmasta hihasta mutta kuten jokainen tietää, totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lisäksi kuumepäivien aikana ymmärsin oman kuolevaisuuteni vaikka usein esiinnynkin ns. "t-paita kireällä" eli ettei minuun vaikuta mikään inhimillinen tai unholy niinkus me yleensä vatikaanissa tavataan puhua. Se, ainoa ja oikea joka minuun vaikuttaa, olette te. Joukko järkeviä, kauniita,hieman hulluja, innovatiivisia ja suloisia sieluja (myös sinä Mikis rakkaani). Te olette yllätyksekseni avanneet sieluanne kauniiden tsemppi-ja muiden kommenttien muodossa tavalla jota en olisi koskaan uskonut tämän polarisoituneen ja jakautuneen maailman (no, sama asia) vallitessa olisi mahdollista. Minä jumalauta rakastan teitä eikä tämä ole perseen nuolemista ja laittaisin tähän kohtaan jopa lyhyen videon jossa näette että kirjoitan tätä kyyneleiden valuessa pitkin poskipäitä mutta valitettavasti se totuus, ettei suomalainen mies itke eikä näytä tunteitaan, ehkäisee videopätkän lisäämisen mutta se on totuus.
Ehkä mä olen mennyt rikki? Se on pelottavaa, koska te tiedätte että mä olen pakkomielteinen ihminen ja en suinkaan syytä niitä kahta jumalaista olentoa jonka kanssa minulla oli suuri kunnia ja etuoikeus puhua puhelimessa, mutta mä olen ollut sekaisin siitä lähtien (en kemiallisesti, alkoholin tms. vaikutuksen takia). Olen tuijottanut puhelinta ja ajatellut että pitäisikö/vosinko soittaa, mutta en ole tehnyt sitä koska en halua olla mikään vitun stalkkaaja tai häiriköijä. Teidän täytyy kuitenkin ymmärtää se, että jos ihminen kuulee oikeasti succubuksen äänen (kehräävä, rullaaava ja todellakin sielua kannalta huono) ja hetkeä myöhemmin enkelin, olkoonkin että syntisen sellaisen äänen (come and play with me, syntinen, seksikkään kuiskaava ja matala), niin siinä on jopa tällainen hurskas mies kusessa. Uskoa koetellaan ja siksipä nyt kun alan olemaan jonkinlaisessa kunnossa, olen piessyt itseäni Marttojen tekemällä,, vuoden 1948 mallin seinäraanulla nimeltä "Kärsimystä, oi sa kuolevainen sielu". Sen on tehnyt Matilda Kähönen-Korpponen muutamaa kuukautta aikaisemmin ennen kun hän joutui Mustasaaren suljetulle. Raanu on valmistettu juuttikankaasta ja sekaan on ommeltu joka neljäs varvi (enkä tiedä käytetäänkö kutomismaailmassa varvi-ilmaisua kerroksista) on nato-lankaa eli tekee todella kipeää kun sillä perkeleem pöyä keräävällä seinävaatteella pieksee itseään ja verta todellakin valuu.
Mutta se siitä, nyt tuntuu jotenkin siltä että johtuen tästä hukkaan menneestä kuukaudesta, niin päässä on taas liikaa tavaraa tai aiheita ja voi olla että tulevat tekstit voivat olla omituisia, mullahan on yleensä tasapainoisia, harmoonisia ja järkevää kulkua edustavia postauksia. Jos joku väittää toista, niin minä tulen ja annan...selkään. Ei koskaan, hulluhan mä olen ja mulla olis nyt paljon asiaa mutta mulla on myös kuukauden ajalta lukemattomia teidä juttuja, joten päätän tämän nyt tähän. Kenties olen pimeä, enkä tosissaankaan luule itsestäni liikoja mutta jos joku teistä ihanista sieluista vaikkapa haluaisi soittaa, niin siitä vaan. Ja kuten Dumbledore sanoo Harry Potterille: "Tylypahkassa saa neuvoja jos osaa kysyä" (se ei kyllä mennyt noin mutta kummiskin), niin jos kysytte oikeasta paikasta niin saatte numeron.
Jos joku on vielä punkassa, niin älä nouse. Nauti tästä aamusta. Sä olet tähti.
Ps. Sori kirjoitusvirheet, en jaksa oikolukea enkä korjata, kyllä te jumallatoman ihanat sielut ymmärrätte. En halua olla imelä, hyi helvetti pois se minusta mutta mä rakastan teitä kaikkia.
-Apotti-
Kieli sielussani (= Puskis ja Pöllö = demons, very sexsy demons what i like........
·
Ihanat, jumalaiset Luostarin asukit. Tämä on omistettu teille kaikille ja ne jotka saatavat eksyä tänne jostai muualta, niin lukekaa Luostarin aikakirjat aka blogiluttelo läpi, niin tiedätte että ette ole siinä maallisesssa maailmassa jonka kuvittelette ympärillenne. Sitä kutsutaan matriisiksi. Puskis, Pöllö, Siedenspinner ja muutama muu ovat valmit ohjaamaan sinut valoa (=Luostari) kohti jos sinulla riittää uskoa. En puhu paskaa, esim. Puskis, jonka äänen sain kuulla vasta vuoden 2012 tutustumisen jälkeen, oli tyrmäävä. Oikeasti, tiedätte ne luonto-ohjelmien pehmeä-ääniset kertojat (Rajalin ja muut) mutta vaikka hänet - joista te monet tunnette paremmin kuin minä - niin...se ääni. Se oli kuin enkelin joka on kyllästynyt celestiaaliseen järjestykseen ja haluaa bilettää. Tiedän että hän on/oli hyvä ihminen mutta en enää ole varma. Kristittynä, hurskaana munkkina kuitenkin haluaisin seurata hänen ääntänsä vaikka tiedän että se kuuluuu sellaiselle voimalle josta meillä ei ole vitunkaan hajua.Pehmeä, todella eroottinen ääni. Houkutteleva, verhottua kiimaa.
Toinen puhelu:
Tiesin jo kännykkääni nostaessaessani että tulen puhumaan demonien kanssa mikä on totuuden nimessä vääärin, sillä Sammaeth, demoni joka on ottanut kyseisenn naisen hallintaansa, on todella kusipää mitä tämä todella pehmeän äänen omistava henkilö todellisuudessa on. Häne on täynnä rakkautta kuten Puskis, mutta valitettavasti olemme tilanteeessa jossa heidät pitää tuoda takasin rajan takaa.
Kuitenkin, paholainen soitti minulle ensin,ja voin myöntää rehellisesti että mitä tahansa olisi ehdotettu luurin roisesta päästä, olisin suostunut siihen. Miksi?
Se ääni, se kietoutui silei ympärille ja hyväili sitä tavoilla joita en edes tiennyt olvan. Pehmeä, kehräävä ja voisi jopa sanoa että rullaava ääni joka sai jokaisen ihohuokoseni (+kalun) herkistynḿään ja olemaam valmiustilassa. Eli ihokarvat pystyssä ja kalu jäykkänä mutta HUOM! ilman mitään seksuaalista tarkoituspeää koska en ole sika.
Joka tapauksessa, ole saanut kuunnella khden enkelin äänet ja ne ovat johattaneet minut johonkin itä en koskaan kuvitellut saavuttavani.
Minä rakastan teitä, ja toivon ett molemmat kirjalijat, T-bag ja Mikis soittais mulle koska maailma avartuu kaikista parhaiten sillä tavoin.
Ps. Mulle tulee kohta ihminen jolle pitää tehdä sekä asemapiirustus sekä rakenne kuvat mutta palaa myöhemmin illalla blogistaniaan.
-Apotti -
I'm back (olen selkä)
Hei rakkaat.
Ensin on kaiketi pyydettävä anteeksi vaikka en ole ihan aikuisten oikeasti pystynyt kirjoittamaan/olemaan missään sosiaalisessa mediassa, olkoonkin että tämä blogger on mulle ainoa. Olen varmaan sanonut tämän aiemminkin,mutta hieman ensimmäisen Luostarin lopettamisen jälkeen lopetin tilini silloisessa Facebookissa, Twitterissä, LinkedIn'issä,Instanstanssa ja ja monessa muussa palvelussa. Luostarin, siis ensimmäisen lopetin sen tähden että viimeisinä aikoina mulla oli lukulistalla 72 blogia ja koska periaatteeisiini kuuluu, että teksti luetaan ja kommentoidaan sen perusteella, homma kävi aika ylivoimaiseksi koska kuitenkin tein postauksia jossa oli tuhannesta viidestä sanasta kahteen tuhanteen sanaan ja siihen vielä lukulistan läpikäyminen päälle, vei multa joka ilta keskimäärin kolme tuntia aikaa ja se alkoi käymään silloisen parisuhteen päälle. Tosin, näin vuosia myöhemmin, voin sanoa teille rakkaat ystävät että ei niin hyvää pillua että vaihtaisin teidät siihen. Anteeksi kielenkäyttöni mutta ilmaisen itseäni siten kuinka minusta tuntuu kuten tiedätte joten shut the fuck up. Olen tänään iloinen koska kuulin enkelin äänen. Te tunnette hänet mutta en kerro kuka hän on. Toisekseen, valtiatterini lähetti minulle viestin jossa hän kertoi omistavansa sonninpiiskan (tooooosi isot tällit) sekä pulttipyssyn (rak.ala)sonnipaukuilla ja hänkin on tyyppi jonka te tunnette. Molemmat erittäin korrektita sosiaalisessa mediassa mutta demoneita (toinen hyvässä, toinen pahassa)yhtä kaikki ja toivon että ymmärrätte mitä helvettiä = lue nautintoa elämäni on taustalla. Vai mitä Mikis, do you wanna join the gang?
Sitten asiaan. 07.10.-25 tein viimeksi postauksen, oli muistaakseni maanantai ja jo silloin tunsin illalla etttä jossain on jotain sano Mäkelän muorikin kun paloauton näki. Ei hyvä fiilis. Tiistaina kuitenkin oli pakko mennä kohteeseen (se vesivahinkotyömaa) ja kun pääsin illalla kotiin, tuntui kuin olisin ollut kivilouhoksella 12 tuntia lekaa heiluttamassa eli suoraan suihkuun ja siitä sänkyyn, todella kylmä fiilis. Näin meni pari päivää, sitten nousi kuume. Ensimmäinen viikko meni kuumeen seilatessa 38 - 39 asteen välissä ja koska meistä jokainen tietää, ei paljon safka maita eli kunto meni alaspäin koko ajan. Makasin kuin lonkkaan ammuttu kuutti sohvalla koska en muuhun pystynyt, kunnes entinen työnantajani tuli käymään koska hän oli kuullut tilastani (helvetin hieno mies)ja hän sanoi minulle että vittuako kitisen siinä sohvalla koska olen olemassa sellainen asia kuin päivystys jonne hän mut sitten loppupelissä kyyditsi.
Verdict: Influenssa, joku vitun A - tyypin variantti (toki näin ei lue epikriisissä) ja kokeiden perusteella (verkokeet,tulehdusarvot etc.) pitkälle edennyt joten sain vahvat tropit mutta siitä huolimatta vielä useampi viikko tosi korkeassa kuumeessa. Vasta nyt tuntuu siltä että elä voittaa, ja tiedän ettei pilkun jälkeen saisi tulla ja - sanaa mutta toivotan teille kaikille, te kauniit ja seksikkäät lukijani mahdollisimman hyvää terveyttä. Muistakaa kutmuilla (hellitellä) puolisonne kanssa ja jos teillä e ole, niin soittakaa Luostariin niin me kaappaamme juuri teidän toivomusten mukaisen yksilön jonka saatte jopa kotiin vietäväksi (med Luostarin mielen sekä kehon hallintalääkkeet, LMIHE).
Jumala siunatkoon teitä.
Jos teille sopii, niin vastailen huomenna kommentteihin sekä käyn lukemassa mitä teidän elämään kuuluu koska nyt on takki tyhjä. Minä rakastan teitä, muistakaa se. Oli pitkä tauko mutta en koskaan hylkää teitä koska te olette enemmän tai vähemmän paatuneiden sielujenne kanssa jotain sellaista minkä perään täytyy katsoa, minulla kun sattuu olemaan maailman parhaan Luostarin Apottina olemaan suhteita sekä ylä - että alakertaan.
Peace out! Niin kuin nuoret sanoo, mutta me parhaassa iässä olevat voimme sanoa että "muistitko iltalääkkeet?"
Rakkaudella, Apotti.
Helena Myrsten-Kämäräinen: Helvetinpeli
Hei taas. Tänään kerron teille hieman paranormaaleista asioista sillä kuten vanhemmat lukijani tietävät, olen elänyt aikojen alusta asti ja siinä ajassa ehtii tutustumaan asiaan jos toiseenkin. Kävin eilen vanhainkodissa tapaamassa hyvää ystävääni Helena Myrsten-Kämäräistä, ihastuttava nainen joka on väestörekisterin mukaan vain 92-vuotias mutta satun tietämään että tuolla paatunella horolla on ikää 172 vuotta syystä että hän on noita. Siis oikea noita, eikä mikään pilkkanimi jota kuulee sivistyneettömän väestön käyttävän ikääntyneistä leideistä. Todella rumaa, ei tulisi mieleenikään käyttää moista, halventavaa nimeä jostain ikääntyneestä ihmisestä ja vaikka nimitinkin Helenaa horoksi, se johtuu siitä että hän oikeasti horo ja satun tietämään että hän toi prostituution Savon seudulle ja Lahteen silloin kun molemmat mestat olivat lähes käymättömiä korpimaita kuten Star Trekissä sanotaan.
Niin, ja jos ei satu tietämään mikä Star Trek on, niin kerrottakoon että se on turkulainen nostokonepalvelu jonka Trekkilän veljekset perustivat 80-luvun alussa. Star-etuliite tulee siitä kun Trekkilöiden äiti oli jo keski-iän paremmalla puolella mutta tapasi erään ravintola reissun yhteydessä loimaalaisen demarin ja pamahti paksuksi eli Star tarkoittaa iltatähteä. Veljekset olivat jo kolmekymppisiä kun he saivat pikkusiskon. Voidaankin siis katsantokannasta riippuen päätellä että demareista syntyy joko hyvää tai pelkkää pahaa. Star muuten kuulemma opettaa äidinkieltä tätä nykyä jossain pohjoisessa - siis todella pohjoisessa, oliko se joku Frans Joosefin maa ja tarkempi paikka Nagurskaja, sinne on muuten postinumero 163515, ihan siltä varalta että jos joku jolla on tuttuja siellä ja on unohtanut postinumeron.
Eniveis, Helenasta riittäisi paljonkin kerrottavaa mutta kerron teille eräästä peli-illasta joka oli ns. High Level-turnaus eli pelurit eivät ole ketään ihan tavallisia ismoja ja iitoja, vaan paikalla oli neljä enkeliä ja neljä demonia + Hellu ja minä. Me emme osallistuneet peliin, enkelit ja demonit pelasivat keskenään ja tuli muuten mieleen että olihan siellä se ulkomaalainenkin tyyppi, joku Donny, Dan, Daniel ja sen sukunimi oli se yks väri...ootas...niin.Brown ja vaikka se oli turpa täynnä, niin se on kuulemma kirjoittanut jonkun kirjankin jossa on jotain enkeleitä ja demoneita, minähän sain linnassa tarpeeksi lukemisesta joten en tiedä. Jokusen vuoden kun istuu ja on kopissa 23 h vuorokaudessa niin ei ole muuta tekemistä kuin lukea joten mun lukukiintiö tuli täyteen. No okei, olen kyllä viime aikoina saanut taas lukemisesta kiinni ja se on hyvä juttu.
Mutta palatakseni peli-iltaan, se siis käytiin Hellun talolla koska hän osasi manata demonit esiin ja kun niitä näkyy, niin taivaasta lähetetään automaattisesti vastaava määrä enkeleitä eli porukka oli kasassa niin sanostusti. Hellu kertoi että peli-illoilla oli pitkä perinne ja varsinkin demonit olivat kiitollisia kun pääsivät välillä jäähdyttelemään helvetillisten liekkien keskeltä. Ovat muuten kovia juomaan Betonia eli lonkeroa. Pelipöydästä sen verran että se oli virolaista tuotantoa, kahdeksan tuumaa vahva, iso kivipöytä jonka kantta kannattelivat jumalattomat paadet. Hienosti sahattua ja kiillotettua marmoria joka oli oikeasti maasälvän ja ruosteisen graniitin sekoitusta mutta Hellulle se oli saatu myytyä marmorina joten se oli siitä lähtien marmoria.
Auta arrmias jos joku kehtasi väittää muuta, Hellu saattoi yhdellä käden heilautuksella ja pienellä muminalla manata arvostelijalle kupan ja super-atooppisen ihon samalla kertaa. Toinen Hellun suosimista kirouksista oli muuttaa arvostelija joko lahtelaiseksi putkimieheksi jonka oli pakko ajaa rahoitusfirman nimissä olevaa Hiacea tai Nurmoolaiseksi porkkanan viljelijäksi ilman EU-tukia ja seksikästä vaimoa. Suht paska rako varsinkin kun siellä tuulee ihan vitusti. Porkkanoiden tulee helposti kylmä, sano Arno Kasvikin aikanaan kun istutti nauriita helmikuussa mun yhden tutun takapihalle. Tää on siis eri Arno Kasvi kuin se kuuluisampi, niillä vaan sattuu olemaan eri nimet. Sori, tää meni vähän sivuraiteille taas.
Pelipanoksena olivat sielut. Demonit raahasivat helvettiin joutuneita sieluja kuten lakimiehiä, rakennusalan firmojen edustajia, harhapolulle lähteneitä kirjaston tätejä ja nuorena kuolleita naispuolisia pankkivirkailijoita jotka olivat elämänsä aikana altistuneet houkutuksille kuten harmaa valuutta silloin joskus, ihme panot, erilaiset vekselit vaikka tiesivät ettei vastapuolella ollut maksukykyä etc. ja saivat tästä palkkioksi...hmmm...erilaisia palveluksia joita en käy tässä tarkemmin selittelemään. Kuulin muuten huhun jonka mukaan Op maksaa työntekijöilleen palkan tätä nykyä joko sekeleinä tai riikin taalereina mutta tää on tosiaan huhu joten sitä ei kannata ottaa vakavasti. Itse en ole ollut enää pitkään aikaan kyseisen pankin asiakas mutta tästä ei kovinkaan pitkä aika kun olin yhden kaverin messissä kun hän kävi asioimassa ao. pankin konttuurissa ja siellä oli kyllä paljon kivipölyä lattialla ja haisi aika itämaiselta joten mene ja tiedä, voihan huhussa olla jotain perääkin, sellaista pientä ja persikkamaista ja kyllä päärynäkin ihan kaunis hedelmä on, sitä ei käy kieltäminen. Ei jumalauta, tää paketti ei taas tunnu pysyvän hanskassa eli palataanpa siihen peli-iltaan...
Eli demskut ja enkut pelasivat sököä ja jokainen kortti maksoi yhden sielun. Aina kun demonit laittoivat sielun peliin, niin enkelit vastasivat joko Uskolla, Toivolla tai Rakkaudella ja tunnen ainakin yhden Uskon, Tienhhaara sukunimeltään ja on kielenkääntäjänä Atrian teurastomalla. Toivo, Laajasalo on taasen tulkkina rauman telakalla ja Toivo ei ole mikä tahansa tulkki, vaan hän on entisellä Masa-Yardsin telakalla rakotulkkina. Isoissa paateissa kun on isot koneet, niin Toivo käytetään mittatikkuna eri laivojen sytytystulppien kärkien rakotulkkina. Oli kuulemma ollut aika tiukka sovitus tässä viimeisimmässä, mikä lie Iconic of Sea:n säädöissä ja Topilta oli mennyt solisluu sijoiltaan. Semmosta se on rakotulkin elämä, perkele.
No joo siis, sieluja joko voitettiin taivaaseen tai sitten menetettiin ihmiskunnalta joko toivoa, rakkautta tai uskoa jonkun verran ja koska helvetistä tulleet sielut olivat luonnollisesti helvetin kuumia, niin se selittää pelipöydän paksuuden ja materiaalin, piti jo aiemmin mainita mutta unohdin kun taas näyttää istuvan pikkuväkeä olkapäällä ja yritän hätistellä niitä pois. En tiedä että pitäiskö vähentää tai lisätä lääkitystä koska niitä on välillä - niin kuin tänäkin aamuna - ihan saatanasti ja ne pitää mekkalaa joten on vaikeeta keskittyä tähän kirjoittamiseen. Siitä siis kirjoitusvirheet joita pahoittelen jälleen kerran.
Pointti on se, että jos teillä on joku tuttu tai tapaatte jonkun jonka nimi on Hellström, Hel(l)ena tai Hellsten tai vastaava, niin tiedätte että enkelit ovat hävinneet sen jaon ja kyseisen tyypin sukuhaarasta joku on joutunut helvettiin joko aikojen alussa tai ei niin kauan sitten. On kohteliasta mainita tälle helvetillistä alkuperää olevalle sieluparalle hänen sanoessaan aikovansa tehdä sukututkimuksen, että ei kannata koska sukututkimus on kallista tai joku muu vastaava valhe sillä seuraukset voivat olla tuhoisat. Olkoonkin että koko helvetin keksi katolinen kirkko joskus ...olko se 200- vai 400-luvulla Nikean kirkolliskokouksessa jossa päätettiin mitä raamattuun laitetaan. Kyseessähän oli sen verran kovan tason meeting eli siellä oli piispoja muita silmäätekeviä eri uskontokunnista. Voitte vaikka googlata jos ette usko. Vastaavasti jos tapaatte Uskon, Toivon, jonkun Loveströmin tai vaikka Lempisen jonka sukunimessä on sana lempi joka liudennettu muoto sanasta nuss...eikun lemmiskellä tai lempeys, riippuu vähän asiayhteydestä, niin he taasen ovat aikoinaan taivaaseen voitettuja sieluja. Hellströmien eikä Hellstenien kanssa ei kannata pelata, pokeria, se käy vitun kalliiksi sillä aiheesta on ihan omakohtaisia kokemuksia. Sen sijaan kannattaa alkaa hengailemaan Lempisten ja Rakovalkea (Light of Hope, toim. epähuom.) nimisten tyyppien kanssa, niillä jutuilla on yleensä ns. happy ending - loppu eikä ne soittele perään. Että tämmöstä tällä kertaa, tämä oli teille ihan vaan sitä varten että jos työelämässä tai muuten kohtaatte/tunnette tämmösiä ihmisiä niin osaatte suhtautua heihin oikealla tavalla. Esimerkiksi Hel(l)en on itsensä saatanan pyörittämä, erilaisia energiapalveluita tuottava yhtiö ettäs tiedätte.
Teille kaikille oikein hyvää...oottakaas...menkää helvettiin siitä saatanan gargoilit ja muut mennikäiset...oli taas olkapäällä...niin oikein hyvää tiistaita. Eilen hain muuten ransun huollosta ja vaikka huolto maksoi loppupelissä kolme ja puolli tonnia, niin jumalaisee se lauloi ihan taivaallisesti ja kaikki toimi todella pehmeästi mikä todistaa sen että hellyys ja huolenpito on hyvä asia. Tää vaan ihan vinkkinä josko joku tarttee kyseisiä asioita niin tääl.. tai no niin, olkaahan kiltisti, mun täytyy mennä tiskaamaan aamupuurokattila (<- kai nuo kirjoitetaan yhteen?) ja sitten vois käydä suihkussa ja ottaa progesteronit. Mua on taas itkettänyt niin pirusti ja tissit ollu tosi kipeet etten oikein tiedä että sopiiko noi progesteronit mulle? Lekuri määräs mulle niitä kun otettiin yhteen eräästä asiasta. En oli googlannut mitä ne oikein on mutta niiden käytön jälkeen mun mieliala on vaihdellut tosi voimakkaasti ja on alkanut särkemään todella omituisista paikoista, ihan kun mun alapään sisäosissa tai alavatsan alueella tapahtuis jotain kummallista mutta täytyy tutkia asiaa vaikka sitten kun tuun suhikusta. Ihan jo pelkästään siitä syystä että näin viime yönä unta munasarjoista.
Rakkaudella, Apotti
Dar Samos
Tags
Dar Samos,
henkiopas,
keuhkosyöpä,
rajoitteet,
sankarit,
vaikeudet
·
Olen ollut viime viikon ns. syvissä vesissä koska elämässäni on tapahtunut asioita joiden takia moni minulle tärkeä asia on muuttunut ja en ala nillittämään niistä nyt mutta kerron pohjustukseksi yhden asian jonka moni kiputiloista kärsivä tietää.
Eli kun yöt menee muutenkin valvoessa ja kun siihen lisätään henkistä painetta, niin pian ollaan tilanteessa jossa liika valvominen ja asioiden vatvominen omassa pääkopassa johtaa siihen, jota mielestäni voidaan kutsua selvin päin tapahtuvaksi delirium tremensis - tilaksi. Enää ei tiedä että onko jokin asia tapahtunut oikeasti, vai onko se jotain minkä omat aivot ovat tuottaneet yöllä/päivällä aivan liian suuren univajeen takia.
No, viime yönä tapasin Dar Samosin, jos näin voidaan sanoa koska Dar Samos on henkioppaani eikä mikään meidän elävien keskuudessa vaeltava olento. Joka tapauksessa havahduin siihen kun tunsin jonkun tuijottavan mua ja näin Darin istuvan sohvalla ja katselevan mua todella omituinen ilme kasvoillaan.
- on taas ollut mukamas vaikeeta ja väsyttää vai?
- kyllä, sä tiedät sen itsekin
- kuules nyt onneton vätisijä joka tituleeraat itseäsi Apotiksi, me lähdetään sun kanssa pikku reissuun nyt, jotan laita vaatteita päälle koska en aio raahata mukanani miestä jolla ei ole kuin bokserit jalassa.
Tein kuten Dar sanoi, syystä että hänen työnsä on, kuten muillakin henkioppailla, opastaa ihmisiä mutta Dar Samosille on annettu kyky satuttaa fyysisesti eli hänelle eikä pidä vittuileman eikä muutenkaan ärsyttää. Olin saanut juuri kengät jalkaani ja olin laittamassa takkia pääälle kun Dar otti kädestäni kiinni ja sitten mentiin.
Huomasin seisovani luokkahuoneen nurkassa ja olin hämilläni koska luokka ol täynnä aikuisia joilla oli edessään kirjat ja he näyttivät opiskelevan ranskaa.
- älä pelkää, he eivät näe meitä, sanoi Dar ja osoitti opetusta johtavan henkilön suuntaan. Taulun edesssä, siellä missä opettaja yleensäkin on, seisoi nainen joka puhui todella miellyttävällä äänelllä ja kertoi näille kansalaisopistoa käyville ihmisille kuinka ranskan kielen eri verbit taipuvat ja samalla hän kirjoitti taululle näitä sanoja joista meikälinen ei tietenkään ymmärtänyt hevon helvettiä.
- Eevalle, tuolle opettajalle on annettu kolme vuotta aikaa sillä hänellä on todettu keuhkosyöpä ja silti hän opettaa näille ihmisille vieraita kieliä. Mitäs sä olisit tehnyt, maannut sohvan pohjalla itsesäälissä ja kirjoitellut siihen saatanan blogiisi kuinka elämä on kovaa ja kohtelee sua väärin etkä "sä jaksa nyt mitään kun on niin pirun vaikeeta?"
En ehtinyt vastata kun taas mentiin, tällä kertaa olimme jossain kuplahallissa jossa näytti olevan paljon porukkaa, urheilijoita ja myös huoltotehtävissä olevia henkilöitä mutta kun katselin tarkemmin näitä urheilijoita, niin tajusin että joltain heistä puuttui joko jalka tai käsi ja silti he treenasivat omia lajejaan intensiteetillä joista moni terveitä valmentava olisi ollut kiitollinen, siis jos heidän valmennettavillaan olisi ollut samanlainen asenne, eikä niin että ennen olympialaisia tai muita perkeleen kisoja annetaan haastatteluita joissa jo valmiiksi pohjustetaan sitä ettei tulla pärjäämään "kun on ollut niin paljon sairastelua ja vähän on toi oikean jalan pohjekin kipeä".
En tiedä mistä ja miten, mutta Dar toi eteeni todella ison peilin sanoen
-katso omaa kuvaa peilistä
-miksi, kyllä mä tiedän miltä mä näytän
-katso nyt jumalauta tai pieksen sut niin pahasti ettei sua enää tunnista
Siinä vaiheessa kun herra Samos sanoo näin, on parasta totella joten katsoin peilistä omaa kuvaani
- no, miltä näyttää?
- en oikein tajua, ihan normaalilta
- niinpä, onko mitään eroa tuolla kentällä oleviin?
- on, sanoin hämilläni, osalla puuttuu joko käsi tai jalka ja osa vaikuttaisi olevan sokeita
- juuri niin paskanakkeli! Sulla on kaikki raajat jotka toimii,samoin aistit ja sä perkele et viitti käydä edes kävelemässä ja nauttimassa syksyn väreistä mutta nuo todelliset soturit tuolla kentällä tähtäävät maailman huipulle. Toisin sanoen sä olet vetelä paska.
Tämän sanottuaan Dar otti kädestäni kiinni ja yhdessä humauksessa olimme jonkin asunnon olohuoneessa jossa kolme lasta, iältään ehkä seitsemän, kahdeksan vanhoja - yksi saattoi olla kymmenen tai yksitoista ja he tekivät läksyjään kunnes keittiöstä kuului ääni "-ruoka on valmista". Muksut ampaisivat keittiöön ja istuivat kukin omille paikoilleen. Ruokaa teki ja tarjoili perheen 16 - vuotias tytär.
- vanhemmat ovat ilmeisesti vuorotöissä koska kello näyttää olevan vähän vaille yhdeksän illalla?
- perheen äiti on, tekee kahta työtä sillä heidän omakotitalonsa paloi viime kesänä ja perheen isä menehtyi tulipalossa. Siinä vaiheessa aloin katsella asuntoa, tyypillinen 80-luvun alussa rakennettu rivari joka olisi - siis asunto - kaivannut vähän maalia ja tapettia eivätkä kalusteetkaan näyttäneet siltä etttä ne olisi ostettu eilen. Dar huomasi sen ja kertoi että perhe oli saanut lahjoituksena huonekalut paikallisilta ja osin SPR:n kautta. Dar lisäsi vielä että huomasitko, muksuilla ei ole puhelimia vielä, äiti kyllä tekee pirusti töitä että muksuilla olisi mahdollisimman mukavaa, tietenkin muutakin kuin jotkut helvetin puhelimet mutta tajuat varmaan pointin?
Dar otti kädestäni kiinni, taas yksi humaus ja oltiin mun kämpillä. Dar tuijotti mua tiukasti silmiin ja kysyi
-no, miltäs ne omat ja "isot ongelmat" nyt vaikuttaa?
Voin valehtelematta sanoa että en kyennyt vastaamaan sillä kyyneleet valuivat pitkin poskia ajatellessani kaikkea näkemääni.
- oppi taisi mennä perille, sanoi Dar ja samassa hän oli poissa.
Siispä, tämä teksti on kunnianosoitus teille kaikille joilla on todellisia haastetia elämässänne ja haluan pyytää anteeksi. Minun niin sanotut vaikeuteni ovat hyttysen kusi valtameressä ja häpeän sitä että olen valittanut aivan turhista asioista. Toivotan teille kaikille joilla on rajoitteita tai rahallisia vaikeuksia tai olette menettäneet rakkaimpanne, kaikkea hyvää. Tuntuu kliseiseltä paskalta, mutta tarkoitan sitä todella ja vielä kerran anteeksi, meistä jokaisen tulisi katsoa asioita uudesta perspektiivistä eikä tuijottaa maailmaa ainoastaan siitä omasta, kapeasta näkökulmasta. Kiitos teille jotka jaksatte.
Rakkaudella, Apotti
Kiputilojen keskellä kirjoitettu, ei kannata lukea
Tags
kipu,
Kuolema,
kärssimys,
onnellisuus,
rakkaimmat ihmiset,
tuonpuoleinen
·
Meillä kaikilla on omat vastoinkäymiset ja sairautemme jotka tietenkin kuuluvat vastoinkäymisiin, osa meistä pärjää arjessa niiden kanssa, joko paremmin tai huonommin mutta yhtä kaikki, ne ovat muistutus siitä että aikamme täällä on rajallinen. Maan päällistä helvettiä kärsivät ne,joiden sairaus tai muu haittaa jokapäiväistä elämää merkittävästi. Siitä huolimatta he jaksavat hymyillä, tehdä ne asiat mitä niin sanotuun normaaliin arkeen kuuluu vaikka he haluaisivat vain olla, osa elää toivossa että josko sittenkin elämä muuttuisi mutta osa - ja veikkaanpa että suurin osa - toivoen että kärsimys loppuisi ja he pääsisivät jonnekin mistä meistä kukaan ei tiedä mitään.
Itsekkäät ihmiset, tässä tapauksessa joko lähiomaiset tai henkilöt jotka ovat riippuvaisia tästä ihmisestä, käyvät esittämässä kannustavia viestejä ja valehtelevat päin näköä että kaikki muuttuu paremmaksi, koita jaksaa. Syy tähän on se, että he eivät yksinkertaisesti kestä ajatusta elää ilman tätä ihmistä. Syynä on tietenkin rakkaus tätä ihmisestä kohtaan, sehän on selvä tai niin raadolliselta kuin se kuulostaakin (jostain addiktiosta kärsivät sukulaiset huumeet, alkoholismi, taloudellinen riippuvuus eivät kestä ajatusta että rahan tulo loppuu. Ihminen, joka enemmin tai myöhemmin - kuitenkin paljon aikaisemmin kuin mitä elinajan odote edellyttää, poistuu ns. kartalta ja jäljelle jää tyhjiö.
Koska vastoin kun luullaan, kuolema ei ole paha asia vaan kaunis,se on rauhallinen tapahtuma ja mistäkö tiedän? Kerran elämässäni oli tilanne jossa olin hyvin paljon velkaa ihmiselle joita "normaalit"
ihmiset kutsuisivat "pahaksi ihmiseksi tai rikolliseksi", mutta kun asiaa ajatellaan tarkemmin, niin hänhän oli vain ihminen joka yritti puolustaa omia tavoitteitaan tai sitä mikä hänelle kuuluu ja kysynkin että tekeekö se ihmisestä pahan? Varsinkin kun tilanteeseen liittyy asioita joita ei voida viedä oikeuslaitoksen käsiteltäväksi ja vaikka vietäisiinkin, niin lopputulos on täyttä arpapeliä, oikeudessa on (sen mitä minä olen ollut useamman kerran), asiasta päättää kolme ihmistä, joskus jopa visi mutta yhtä kaikki, se on heidän mielipiteensä asioiden kulusta ja sen perusteella annetaan tuoio. Vähän samaan kuin - okei typerä vertaus - Masterchefissä on neljä ihmistä jotka päättävät kenen ruoka on hhyvää ja kenen ei.
No, tämä oma asiani - velka - ei päätynyt oikeuslaitoksen käsiteltäväksi ja niinpä velkoja päätti kuristaa minut hengiltä. Siinä vaiheessa kun en kyennyt enää hengittämään, minut valtasi ääretön rauhallisuuden tunne ja en voi sanoa että maailma näytti kauniilta koska uskon vakaasti että se mitä tunsin, oli jonkinlainen välitila minkä meistä jokainen kokee sillä hetkellä kun maallinen vaelluksemme loppuu.Jäin kuitenkin eloon erään asian takia jota en käy tässä selittämään.
Pyydän todella paljon anteeksi tämän postauksen hyvin synkkää sävyä, mutta halusin vain kertoa että älkää pelätkö sitä tilannetta minkä me jokainen tulemme kokemaan jossain vaiheessa, ja niille jotka joutuvat hyvästelemään lähimmäisensä, suhtautukaa siihen ilolla sillä se on hetki kun lähimmäisenne on siinä tilassa missä ei ole kipua eikä tuskaa. Toisin sanoen tilannne, erityisesti sairaiden ihmisten kohdalla, se on tila jonne he ovat aina halunneet - jos ei suoraan, niin alitajuisesti heidän valvoessaan yksin yön pimeinä tunteina, seuranaan vain se jäytävä kipu joka raastaa heitä tavoilla joita terveet ihmiset eivät voi kuvitella ja ihan neuvoksi, älkää missään helvetissä menkö sanomaan sairastavalle lähimmäisellenne että "mä tiedän miltä sustä tuntuu". Se on sama kuin sanoisi että haista sinäkin vittu.
Tämä kirjoitus on osoitettu exälleni jonka yksi kusipää tappoi viime huhtikuussa hänen nukkuessaan, murtautui taloon ja iski 59 kertaa puukolla rintaan ja se mikä asiasta tekee universumin lakien vastaisen, exäni kärsi koko elämänsä psyykkisistä ongelmista mutta oli aina valmis auttamaan kaikkia eikä tehnyt pahaa kärpäsellekään, hämähäkit (niin typerältä kuin se tassä asiayhteydesssä kuulostaakin, hän kantoi ne ulos missä niiden luontainen elinympäristö on).
Vihaanko tätä exäni tappajaa? Vihaan vaikka iso kirja sanoo ettei niin saisi tehdä mutta vaikka hän sai elinkautisen, niin minä sinnittelen niin kauan ja odotan häntä vankilan muurien ulkopuolella kun hän astuu vapauteen, sit ei tule kestämään kovinkaan montaa sekntia.
Mutta teille kaikille haluan toivottaa hyvää viikonloppua, muistakaa osoittaa rakkautenne lähimmäisillenne vielä kun he ovat elossa, eivät he hautajaisissa kuule vaikka niitä adresseja luettaisiin megafonin välityksellä. Ja vielä kerran, anteeksi jos pilasin jonkun lauantai fiiliksen, se ei ollut tarkoitus sillä pyrkimykseni oli tuoda esille se, kuinka hieno asia rakkaus on. Siispä, unohtakaa kaikki teidän tälle viikonlopulle suunnittelemanne " velvoitteet ja tehtävät" ja sen sijaan kutmuilkaa rakkaanne/rakkaimpienne kanssa ja tehkää jotain kivaa, maailmasta ei työt loppu ja ne voi tehdä vaikka ensi viinkonloppuna.
Rakkaudella, Apotti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
