Barra Gemer ja Victoria's Secretin "Silky Dream"

 Barra Gemer. Se on nimi jonka Hulkkosen miniä antoi ostamalleen pyreneitten mastiffille. Lissu osti täysikasvuisen jötikän, sanoi ettei jaksa siivota pentujen paskoja eikä hänellä riitä pinna niiden kouluttamiseen. No, Lissu oli ensimmäistä kertaa lenkillä Barran kanssa ja kuinka sattuikaan, paikallisella kauppiaalla oli jokin mainostempaus ja hän grillasi kaupan pihassa vanhaksi meneviä pihvejä ynnä muuta lihaa joista halukkaiden ei tarvinnut maksaa senttiäkään. Eipä siinä mitään mutta kun Barra haistoi jo kaukaa käristetyn lihan tuoksun, se lähti etenemään tuoksun lähdettä kohden sellaista vauhtia ettei Lissun pikku jalat pysyneet mukana, joten koiruus veti häntä nahkoineen (Lissu siis raahautui koiran perässä) kaupalle asti eli about kolmesataa metriä.

Koiran päästyä kaupan pihaan ja hotkittuaan kitaansa kaikki grillissä olleet herkut välitämättä siitä että lihat olivat helvetin kuumia, Lissun tilanne ei ollut hyvä. Hänen Helly Hansenin kuoritakkinsa oli täysin riekaleina, samoin samaa settiä olevat housut eikä siinä vielä kaikki; Lissun rintsikat olivat aivan paskana edestä ja ne olivat tästä syystä täysin auki joten rinnatkin olivat ottanee osumaa oikein huolella. Samoin Victorias's Secret'in pikkarit olivat jo alunperin olleet niin ohuet (Silky Dream) ettei niistä ollut jäljellä kuin naru persvaossa ja housut olivat enemmän kuin puolitangossa, ne olivat raahautumisen aikana päätyneet nilkkoihin. Lissun noustua pystyyn ja ihme ja kumma, kun hän oli komentanut Barraa ja lähtenyt pystypäin taluttamaan koiraa kotia kohden, oli hänen Only Fans-tilinsä kasvu noussut 3000%.

Toisin sanoen, vaikka daisarit olisivat ruvella, älä häpeä niitä koska ne ovat luomakunnan kauneimpia asioita, jopa kolhiintuneina.

Samoin tuutikkeli (jos lapset lukevat tätä) vaikka tietenkin tarkoitan räpsää, oli ottannut niin pahaa osumaa ettei hänen tarvitse huolehtia " etupihansa" ajelusta kenties vuoteen. Tästä huolimatta Lissu ei halua luopua Barrasta kosk se on "niin mukavan iso jötikkä joka lämmittää öisin". Rotua tuntemattomille sanottakoon että Barran elopaino on tällä hetkellä 120 kg.

Lisää meidän kylän uuutisia; Mähösen Helena, omaa sukua Koivusalo, oli päättänyt lyödä ranttaliksi ja hän osti Teslan. Hellu oli lähtenyt ajamaan kunnnes tekoäly oli sanonut hänelle että auto on itseohjautuva eikä Helenan suorastaan musertavaa otetta ratista tarvita. Hellu oli pelästänyt,hän oli ruvennut kirkumaan "poliisi, poliisi", jolloin tesla oli kurvannut kaupungin poliisiaseman pihaan.

Helena oli noussut autosta ja kertonut että konepellin alla on ihmisiä jotka käskevät elämään hänen elämäänsä heidän käskyjen mukaan. Hellu oli päätynyt hoitoon ja auto oli jäänyt polisiilaitoksen suojin.

Mitäs muuta, niin, Holopainen on päässyt kuusen polttonsa jälkeen poliisilaitoksen huomasta pois, 24000,- euron lasku mukanaan ja ihme kyllä, tällä kertaa Holle ei repinyt pelipaitaansa vaan lähti suosiolla vaimonsa kyydissä kotiin. Vaimo oli palkannut timpuriryhmän korjaamaan talon eteläpäädyn ja hän oli myös tilannut Honkarakenteelta uuden pihsaunan. Holle oli vain kotiin päästyään tuumannut eukolleen että pitänee myydä mettää kulujen kattamiseksi, tällainen metsän myyminen omien toilailujen kattamiseksi kun tälle läskipäälle hyvin tuttua. Tosin Holopaisen muija oli ihmetellyt mitä hänen miehensä onn koko illan puhelimessa ja puhuu jostain alumiinitelineistä koko ajan. Puheluiden loputtua Holle oli tullut keittiöön, kaatanut itselleen kahvia ja sanonut että "ostin jonkin verran alumiinia." Saapa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, veikkaan että jotain todella kipeetä.

Yks juttu vielä, Korhosen Antero oli joutunut tavanomaisen tilaushuijauksen uhriksi, hän oli tilannut kolmet 6 denimin sukkahousut saadakseen keittiövetsisarjan ja siitä lähtien hänelle on tullut joka kuukausi helvetillinen partti sukkahousuja, erilaisia ja eri kokoa ja nyt hän myy niitä tuossa K-marketin pihassa todella halvalla. Meinaan etttä jos kiinnostaa, niin tulkaa poikkeen täälläpäin ja saatte halvalle niin paljon sukkahousuja että niitä riittää Uotilan lapsillekin. Että tämmöstä täällä meillä päin ja jos joku luulee että revin näitä juttuja omasta päästäni, on väärässä. Totta joka sana koska nykyään avohoidossa on jaa vähän vitusti porukkaa jonka pitäisi olla laitoksessa. En sano että asianmukaisessa hoidossa koska siitä meidän terveydenhuollon uudistukset ovat tehneet selvää jälkeä.

Rakkaudellla, Apotti

Painajaiset - rajatilakokemuksia vai mitä?

 Puhutaanpa hieman unista. Näin kolmena yönä peräkkäin unta yksisarvisesta joka juoksi ohitse jonkinlaisessa fantasiametsässä, tai oikeastaan se yksisarvinen yritti juosta ohitseni mutta se ei päässyt. Uni jatkui joka yö siitä kohdasta mihin se edellisenä yönä päättyi ja yksisarvinen oli lähempänä minua mutta ei kuitenkaan mennyt ohitseni, ikäänkuin siinä metsässä etäisyydet olisivat olleet iäisyyksiä tai käsittämättömän pitkiä. Kysyin asiaa Der Seidenspinneriltäkin mutta en ole vielä käynyt katsomassa vastausta tai onko hän vastannut, täytyy käydä katsomassa jahka olen saanut tämän tehtyä.

No tänä yönä näin unta jumalattoman kauniista punapäästä joka oli tulessa, valtavat liekit nuolivat hänen vartaloaan mutta se ei tuntunut haittaavan häntä, olkoonkin että hänen käsissään ja käsivarsissaan oli pitkiä avohaavoja joista vuosi verta. Yht'äkkiä hän kysyi minulta että haluanko maailman säilyvän vai annanko sen tuhoutua koska maailmassa on niin paljon pahuutta. Samassa olimme siinä metsässä jossa yksisarvinen juoksi ja se oli täsmälleen samassa paikassa mihin se oli edellisenä yönä jäänyt. Se juoksi mutta nyt sen kylkiin oli ilmestynyt valtavia viiltoja joista suorastaan syöksyi verta.

Punapää sanoi että katsoi kuinka vapaus kärsii, se ei pääse mihinkään mutta sinulla on valta vapauttaa se kärsimyksistään ja antaa maailmalle se rangaistus joka sille kuuluu. Minun kävi sääliksi yksisarvista ja sanoin punapäälle että mikäli yksisarvinen saa elää, niin maailma saakoon rangaistuksensa ja tuhoutukoon kaikki.

Liekit jotka syleilivät punapäätä, kasvoivat isommiksi ja punapää kysyi että miksi? Vastasin että ihmiset ovat parasiitteja, levittäydymme kaikkialle ja tuhoamme oman etumme nimissä kaiken, rakennamme valtavia metropoleja, syydämme jätteemme luontoon ja tuhoamme muut elämänuodot jotka joko uhkaavat meitä ja tai kaikkea mitä kasvatamme. Lisäksi me kuljemme sodasta sotaan, koska vaikka useimmilla ja yleensä isoimmilla valtioilla on valtavia, koskemattomia erämaita, ne haluavat laajentua ja nykyisen teknologisen kehityksen myötä myös pienemmät valtiot haluavat lisää elintilaa itselleen, kukistaen ja alistaen valtaamansa alueet. Tapahtukoon näin, punapää sanoi. Tiedät kun yksisarvinen juoksee ohitsesi, niin on aika. Silloin sinulla on yksi päivä aikaa sovittaa syntisi ja hyvästellä rakkaimpasi koska seuraavana päivänä maailma hukkuu tuleen.

Vannon että kaikki edellä kirjoittamani on totta, minähän en paljon pysty nukkumaan mutta niiden parin, kolmen tunnin aikana mitä nukun, näen unia ja olen usein pohtinut että ovatko ne minun oman alitajuntani tai aivojeni tuottamia, vai ovatko suhteellisen vahvat lääkkeet osallisia näihin mielipuolisiin juttuihin, kuten niihin karmeisiin unihalvauksiin joiden aikana näen kuolleita. Aina sama juttu, yksi iso mies ja kaksi taaempana seisovaa naista tuijottavat minua mutta heillä ei ole silmiä, pelkät ontot, kammottavat kuopat silmien paikalla. Hyi helvetti.

Siitä tuleekin mieleeni että koska nuo unet ovat todellisen tuntuisia, pystyn esimerkiksi haistamaan valveilla ollessani tasan sen miltä yksisarvisen metsässä tuoksuu, samoin tunnen liekeissä olevan punapään kuumuuden, niin voiko olla niin että on olemassa jokin raja meidän ja jonkin muun maailman välillä ja ihminen pääsee tavallaan jos ei nyt kokonaan rajan toiselle puolelle, niin rajalle kuitenkin, osittain toiseen maailmaan. No tiedän mitä ihmiset ajattelevat, ukkoparka on sekoamassa mutta uskon tai oikeastaa tiedän että lukulistallani on ainakin kaksi, ellei peräti kolme jotka näkevat näitä "unia" eli heillä heillä on yhtä karmeita kokemuksia mutta he eivät puhu niistä koska ajattelevat että kaikki heidän lukijansa pitävät heitä hulluina. Tosiasia on kuitenkin että rivien välistä voi lukea paljon.

Ykai karmeimmista unistani on se, kun kävelen suolla, tai oikeastaan sekin on metsä, jonka pohja on hetteikköä mutta sitten on niitä kohtia joihin uppoaa joten polkua kulkiessa ei tiedä uppoaako suonsilmäkkeeseen vai ei. Kuitenkin tässä unessa kuljen aina samaa, hyllyvää polkua jonka päässä on pieni lampi, jonka pinnalla on mättäitä ja lammesta nousee karmea, pahalle haiseva ja ilmeisen vanha nainen. Hänellä on päällään hääpuvun jäänteet tai jonkin vastaavan, valkoisen mekon? jäänteet ja hän viittoo minua tulemaan lähemmäksi mutta pysähdyn aina lammen reunalle. Vanha nainen ei pidä siitä, hän yrittää huutaa jotain mutta hänen suustaan ei kuulu mitään. Hän on raivoissaan, osoittaa minua sormellaan ja yrittää mutista jotain.

Olen nähnyt tämän unen usein ja valveillanikin pystyn haistamaan sen kaiken mädän ja pahan hajuisen ilman sekä tuntemaan kaiken sen kosteuden metsässä ja mikä on karmaisevinta, suolla on jäätävän kylmä ja kun herään, olen niin jäässä että minun laitettava verkkarit jalkaan ja joku fleece-takki tms. päälle. Voitte uskoa että siinä oli sen yön unet.

Voi hyvinkin olla että olen sekoamassa lopullisesti mutta vaikka nuo unet ovat sellaisia että ne herättävät todellisia pelkotiloja, niin ne ovat toisaalta helvetin kiinnostavia. Mitä kaikkea on rajan toisella puolen ja olenko omalla kohdallani menossa helvettiin, koska näen vain verta valuvia yksisarvisia, liekeissä olevia naisia ja suosta nousevia, vanhoja haamuja? Miksi en näe mitään kirkkautta, miksi en tunne yhtään armollista ilmapiiriä tai näe yställisiä ihmisiä? Kertokaapa se minulle sillä minä olen tehnyt todella pahaa useille ihmisille elämäni aikana ja näytetäänkö minulle jo ennakkoon mikä on "palkkioni" kaikesta tästä pahasta ja surusta mitä olen saanut aikaan elämäni aikana. Kuitenkin se on oikein, ihminen saa sitä mitä tilaa ja se on vain hyväksyttävä, oli se sitten mitä tahansa.

Rakkaudella, Apotti

Affaire d'honneur: Hulkkonen vs. Pasanen

 Huh huh. Olipa mielenkiintoinen päivä, olin nimittäin hullun Hulkkosen ja vähintäänkin yhtä kipeen Pasasen jouluvalmisteluita tekemässä. Jep, Hulkkonen soitti eilen illalla ja pyysi tänään jeesaamaan, kertoi että tehdään ensin hänellä jouluun liittyviä juttuja ja käydään sitten yhdessä auttamassa Pasasta. Näillä kahdella herralla on joka helvetin juhlapyhä kisaa siitä että kumman pirtti ja ympäristö näyttää paremmalta, luonnollisesti teemaan littyen. Esimerkkinä mainittakoon että pari vuotta sitten Hulkkoselta meni yli hänen hankkiessaan rekvisiittaa kuolleiden päivää varten. Hän nimittäin perusti ensin kuljetusfirman, osti oikein täysperä rekan myytyään perinnöksi saatua mettää ja soitteli pitkin lähi-itää, afrikkaa ja kaikkia maita missä nyt soditaan ja yritti ostaa sodissa kaatuneita ruumiita puutarhansa koristeeksi. No eihän siitä mitään tullut.

Tämä johtui siitä että edellisenä halloweeninä Pasanen oli palkannut kolmekymmentä näyttelijää lähialueiden harrastelija teatteriporukoista jotka joku saatanan kallis ammattilainen oli maskeerannut tosi karmean näköisiksi. Siellä ne makas pitkin pihaa ja puutarhaa, välillä jonkun käsi liikkui tai joku päästi korahduksen ja vieraat olivat kauhuissaan. Sitkeitä näyttelijöitä, ei ole helppoa maata iltapäivän neljästä aamukahteen paikoillaan ja välillä liikuttaa jotain raajaa hieman tai korahdella. Tosin Pasanen oli välillä syöttävinään niitä, samoin hänen tyttärensä ja he viskoivat näyttelijöiden eteen grillattua kanaa ja kaikkea tällaista pientä. Näyttelijät tosin joutuivat kusemaan housuihinsa koska sopparissa luki etteivät he ehdottomasti saaneet liikkua, pois lukien raajat ja äänet.

Okei, ensin menin siis Hulkkoselle ja siellä oli perkeleelliset systeemit menossa. Yllätyin kun paikallinen rakennusfirma oli tilattu, eivät meinaan ole halpoja ukkoja ja vielä enemmän yllätyin heti helvetin isosta autonosturista, jumalattomasta kuopasta ja jäätävän isosta kuusesta. Hulkkonen huomas mut ja tuli sanalle.

-joo, käytiin Tompan kanssa (paikallinen, pahoin alkoholisoitunut metsäkoneyrittäjä) pöllimässä kaupungin metsästä korkein kuusi mitä löytyi ja Laajasalo (niin ikään paikallinen, huolestuttavan pahassa amfetamiinikoukussa oleva kuljetusliikkeen pitäjä) toi sen lavetilla tänne. Eikö olekin hieno?

-joo, onhan se vaikuttava. Meinaatte tolla nosturilla nostaa sen pystyyn?

-jep, monttu sen takia noin suuri koska kun kuusi saadaan pystyyn, niin monntun pohjalle tulee ensin vitun isoja kiviä ja sitten kaksitoista kuutiota betonia jotta kuusi pysyy pystyssä.

-eikö se tule helvetin kalliiksi kun nosturi joutuu koko yön pitämään kuusta pystyssä kunnes betoni on kuivunut tarpeeksi?

-ei, mä tunnen myllyltä (betoniasemalta)yhden Jääskeläisen joka vastaa betonin sekoittamisesta ja se lupas laittaa kuran joukkoon paljon nopeutinta joten se valu on kuiva kolmessa tunnissa.

Katselin kun Hulkkonen & Co nostivat kuusen pystyyn ja melkein samassa kun he saivat sen passattua suoraan, paikalle tuli pumppuatuo jolla oli mukanaan seitsemän kuutiota ja toisessa, tavan ränniautossa josta kuraa lastattiin pumppuautoon, oli viisi kuutiota. Vihdoin kun valu oli suoritettu, lähti betoniautot ja rakennusliikkeen miehet sillä Hulkkonen ilmoitti ettei tälle päivälle enempää, hän ottaa myöhemmin yhteyttä.

Porukoiden häivyttyä Hulkkonen sanoi että mennään sisälle, muija on keittänyt kahvia. Vastustelin, sillä Hulkkosen muija on sen verran boheemi tyyppi, että kahvi saattaa olla mitä tahansa ja kahvin kanssa tarjottavat sirvakat - siis suolaiset ja makeat - ovat sellaisia että uskoisin Eviran, Vtt:n ja muiden vastaavien instanssien olevan haltioissaan mikäli saisivat niitä tutkittavakseen.

No, pakkohan sitä oli mennyt ja istahdin pöytään. Sain eteeni ison mukillisen kahvia joka oli varmaan lennätetty suoraan Turkista, sillä se oli niin vahvaa että huomasin lusikan alkavan vajota kohti pohjaa. Tarrasin nopeasti lusikasta kiinni, se oli aivan mutkalla ja päättelin että tämä sufee jää juomatta ja pariskunnan huomaamatta kaadoin mokat keittiön ikkunalaudalla olevan kaktuksen kukkapurkkiin. Ei varmasti mennyt kuin kolme sekuntia siitä kun kaktus sai kahviannoksensa, se muuttui ensin vaaleanpunaiseksi, kasvoi yhtä äkkiä 70 senttiä korkeaksi ja latvaan ilmestyi keskiverto joulutähteä isompi, monivärinen kukka. Olin hieman paniikissa mutta kun Hulkkonen kääntyi jälleen kahvipöytää kohden, hän vain tuumasi että näköjään taas tuo jolukaktus alkaa kukkia, tosin hieman etuajassa mutta mitä väliä. Vitut se mikään Schlumbergera (joulukaktus) ollut, vaan tavallinen Kandelabri (ns. cowboy-kaktus) joka oli kyllä poikkeuksellisen iso koska Hulkkonen oli saanut sen vasta viikko sitten ihan pienenä mutta mistä sitä tietää mitä helvetin lannoitteita Hulkkonen ja sen muija käyttää. Eniveis, Hulkkonen alkoi leikkaamaan muijansa tekemää kuivakakkua rälläkällä koska hän sanoi että siinä on hieman rapsakka kuori mutta sisus on mehevää ja kosteaa mutta jos kakkua pitää leikata rälläkällä, siitä on syytä kieltäytyä ja niinpä valehtelin Hulkkoselle että mun pakki on niin sekaisin etten ole saanut lekurilta lupaa syödä mitään makeaa.

Kahvittelun jälkeen Hulkkonen sanoi että mennääs selvittelemään jouluvalot jotka hän oli kuulemma ensin tilannut kanadasta, sen jälkeen antanut naapurikaupungin sähköliikkeelle tehtäväksi kiinnittää jouluvalot kaapeleihin (8 kappaletta valoilla varustettua kaapelia, kunkin kaapelin pituus 28 metriä). Jumalaisee kun näin jouluvalot, helvetilliset valot, siis todella suuret ja kun kysyin Hulkkikselta että mistä nämä lamput itseasiassa ovat peräisin, hän sanoin Beringin meren kuningasravun pyytäjiltä, he käyttävät näitä valoja laivojensa mastoissa kun on pakko nähdä kauas ja muiden laivojen on tietenkin nähtävä missä kukin liikkuu. Tuumasin Hulkkikselle että ne valothan ovat kirkkaat, ns. valkoista valoa mutta Hulkkonen oli tilannut Hämeenlinnalaisen lasitaiteilijan vaihtamaan lamppujen lasit monivärisiksi ja siksipä hänellä oli nyt vajaa neljäsataa erilaista valoa jotka tulisivat näyttämään upeilta kuusessa. Olimme saaneet neljä kaapelia selvitettyä suoriksi pihaan, kun paikalle tuli tuli helvetin iso rekka tai no nostinauto, sellainen jossa on nivelpuominostin jonka nokassa on iso kori, sellainen että sinne mahtuu viisi miestä ja vielä jonkin verran hyötykuormaa. Heti kun nostokonepalvelun äijä oli saanut tukijalat levitettyä, pihaan saapui kaikkiaan kymmenen pakua josta pukkas ulos äijää aivan saatanasti, kaikkiaan 32 heppeliä ja Hulkkonen ketoi heidän olevan massiivisiin valaistusoperaatioihin kuuluvan firman äijiä ja että he jatkavat tästä eteenpäin.

Niinpä sitten lähdettiin Pasasen jouluvalmisteluja kohden ja se oli virhe. Päästyämme Pasasen pihaan, näimme 316 metriä korkean radiomaston jonka Pasanen oli hankkinut Elisalta, se oli saanut purkutuomion mutta Pasanen hämärien yhteyksiensä kautta oli saanut tietää tästä ja oli soittanut Elisalle että mikäli hän saa maston ilmaiseksi, niin hän hoitaa purkamisen ja pois kuljettamisen. Kaupat olivat syntyneet, Pasanen oli palkannut kyseisiin hommiin erikoistuneen firman ja kuljettanut sen omalle tontilleen missä samainen firma oli laittanut sen pystyyn. Jalusta ja tornin alin kappale oli valettu ja ankkuroitu maahan jo parisen kuukautta sitten ja nyt kun masto oli pystyssä ja näytti noin 80%:sesti jäätävän, suorastaan käsittämättömän jättimäiseltä kuuselta.

Pasanen valaisi kuusen syntyä lisää; hän oli ostanut 24 eri metsänomistajalta ja metsäkoneyrittäjiltä kaikki hakkujätteet elikkäs oksat havuineen, ja tuottanut ne omaan pihaansa jossa niitä oli vielä valtavilla kasoilla. Tornissa kiipeili yhdeksän eri arboristifirman miestä jotka kiinnittelivät oksia havuineen, niitä nosteli suurin autonosturi mitä olen koskaan nähnyt. Pasanen valitteli että viimeiset parisataa metriä olivat olleet hidasta koska nosturi ei ylettänyt huipulle asti, mutta siitä mihin nosturin varat loppuivat, arboristit nostivat oksat ja havut maston huipulle kiinnitettyjen, sähkötoimisten vinssien avulla ja Pasanen uskoi että kun ukot vielä painavat töitä yötä päivää, niin kuusi on valmis viimeistään tiistaihin mennessä. Kun Pasanen kertoi että hänellä tulee viisi kilometriä valoja - jotka muuten ovat kaikki lentokoneiden lähestymisvaloja eli heti perkeleen kirkkaita ja vielä kun niiden lasit ovat maalattu 32:een eri sävyyn, niin kuusi näkyy kuulemma kolmensadan kilometrin päähän.

Näky oli liikaa Hulkkoselle, valehtelematta kuulin kuinka hänellä ratisi päässä, en tiedä että katkeilivatko suonet vai mitä taphtui, mutta hän hyppäsi autoonsa ja lähti mielipuolinen ilme kasvoillaan ja vauhtia oli varmasti niin paljon kuin autosta lähti. Katseltiin Hulkkosen lähtöä ja Pasanen kysyi että mikä sille tuli, johon vastasin että Hulkkosen kuusi näyttää ruukkukasvilta sun kuuseen verrattuna, joten kai se otti vähän kipeää Hulkkosen päässä. Näin sivusilmällä Pasasen hymyilevän pirullisesti mutta koska ilta oli jo pitkällä, niin kysyin Pasaselta että viittiskö se heittää mut kämpille ja niin myös tapahtui. Kotiin päästyäni aloin kirjoittamaan näitä tapahtumia ja hetki sitten tuli soitto kaverilta joka kertoi että Hulkkosella palaa. Paikalle oli kuulemma hälytetty kaikkiaan 23 yksikköä ja sammuttustyöt käynnissä. Jampe joka soitti, kertoi että Hulkkosen muija oli soittanut Jampen muijalle ja kertoneen että Hulkkonen oli tuli ns. kahva edelle eli poikkiluisussa pihaan, juossut varastohalliin ja samalla huutanut että kaikki vittuun täältä tai lähtee henki. Luonnollisesti kaikki olivat häipyneet, minkä jälkeen Hulkkonen oli kiivennyt useita keroja kuuseen mukanaan selkään köytetty bensakanisteri ja Hulkkosen muijan laskujen mukaan about 18 kertaa minkä jälkeen hän - siis Hulkkonen - oli tuikannut kuusen tuleen. Kuusi palaa kuulemma edelleen, samoin heidän talonsa eteläpääty koska kuumuus alueella on infernaalinen, myös heidän pihasaunansa on mennyttä mutta kaiken huippu on se, että Hulkkonen istuu kuusen juurella asbsestipuku päällään ja grillaa makkaraa. Makkaratikkuna hänellä on noin neljä metriä pitkä karbidisauva ja koska palokuntalaiset eivät saa häntä siirtymään, paikalle on hälytetty myös poliisi ja erityisesti poliisin Swat-ryhmä. Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun kyseinen porukka on Hulkkosen tontilla mutta siitä sitten joku toinen kerta.

Summa summarum: minä kun olen aina ollut siinä uskossa että multa lähtee välillä asiat lapasesta, mutta nyt kun katselin Hulkkosen ja Pasasen touhuja, niin mähän olen ihan kesäpoika heihin verratuna ja hyvä niin.

Että tämmöstä tällä kertaa.

Rakkaudella, Apotti

Kaksi huikean hyvää: Ransu ja 87-vuotias strippari Alisa

 On ollut todella kiirettä, kaikenlaisia asioita mutta parasta on ollut Ransuun liittyvät toimet. Sitä on fiksattu, aiemminhan se kävi kattavassa remontissa ja toissapäivänä se sai viimeisen kerran pitkän leiman eli seuraava katsastus on vasta vuonna 2027. Toisin sanoen nyt olisi myynnissa hyvä, täysin kunnostettu Ford Transit vm. 2017 jossa on tehty jakopään remontti, uusittu repsikan puolen peili (maksoi muuten 600,-), samoin takaovien päällä oleva lisäjarruvalo, asennettu uudet stop and go - akut (ne vaatii ohjelmoinnin auton tietokoneeseen), nox-kammio on uusittu/korjattu (liitty adblue-toimintoihin), suutinvika on korjattu ja kaikkea muuta pientä ja kun autolla ei ole ajettu kuin vajaa 208000 kilometriä mikä ei ole dieselille paljoakaan, niin siinä olis jollekin hyvä kulkupeli pitkäksi aikaa. Remonteista löytyy dokumentit, hinta on 16500,-.

Että semmosta, syy miksi myyn ransun, on se että toimenkuvani jos sitä nyt voi siksi sanoa, on muuttunut sekä työtilanteen että omien terveydellisten syiden takia. Ransussa saa mm. puhelimen liitettyä auton tietokoneeseen, joten esim. puheluihin vastaaminen sekä soittaminen (+ viestit)saa hoidettua kätevästi kojetaulussa olevan näytön ja näppäimistön avulla. Lisäksi ransussa on webasto jonka saa ajastettua mutta jos ajastettua toimintoa ei käytä pienillä pakkasillla, niin se lähtee päälle auton käynnistyttyä ja toimii niin kauan kunnes moottori on saavuttanut oikean lämpötilan ja tämä toiminto on automaattisesti käytössä kun ilman lämpötila on alle +4 astetta tai alle. Lisäksi ransussa on iso tavaratila, ohjaamon ja peräkopin väliseinästä takaoviin on 420cm, korkeutta 190cm ja leveyttä noin kaksi metriä joten ransulla käy muutot, kuljetukset ja vaikka reissaaminen kätevästi koska perään saa vaikka sängyn ja jopa pienen keittiön niin halutessaan. Katossa on lisäksi kaksi riviä led-valoja jotka syttyvät automaattisesti mikäli sivuovi tai peräovet avataan.

Joten varmasti kunnossa oleva, kaksilla renkailla (+vararengas), lisäpakkikameroilla (vaikka ransussa on valmiina sellainen) jotka näyttävät tilanteen taakse ja eteen, ois nyt myynnissä joten ei muuta kuin auto-ostoksille. Unohtui sanoa että ransussa on sähkölämmitteinen tuulilasi ja peilit joten skrapaamista ei tarvita ja peilejä voi luonnollisesti säätää ratn vieressä olevasta säätimestä ja peilit saa myös kääntymään sivulaseja vasten jos esim. ajattelee että parkkipaikalla missä ihmiset puikkelehtivat autojen välistä, joku tölmäisee peilin paskaksi.

Mitäs muuta, no helvetti kuulkaas, törmäsin sellaiseen ihmiseen että en olisi ikinä uskonut ja vielä vähemmän olisin uskonut että sellaista toimintaa on, olkoonkin että se on "normaalia" nuoremman väestönosan keskuudessa (20 - 50). Toisin sanoen yhden Alisan (nimeä ei ole muutettu, toim.epähuom.) joka on iältään 87-vuotias ja ansaitsee lisätuloja pienen eläkkeensä päälle toimiessaan stripparina varttuneemman väestön keskuudessa. Tiedättehän, varsinkin monissa kerrotaloissa on ns. kerhohuoneita joissa asukkaat voivat järjestää kokouksia, bingoiltoja, kutomista, askartelua ja niin edelleen mutta kun päääsin tutustumaan tähän touhuun Alisan välityksellä, niin kävi ilmi että esim. senoriukot olivat varanneet kerhohuoneen keskiviikko-illaksi, mutta varsinainen toiminta oli kaikkea muuta kuin shakinpeluuta. Eräässäkin tapauksessa kerhohuonessa oli pitkä pöytä erilaisia viinoja, viinejä ja olutta sekä toisella pöydällä kaikenlaista pientä purtavaa. Vanhat jäärät olivat myös sisustaneen kerhotilan erilaisilla valoilla ja heillä oli käytössään jopa savukone!

No, ensin gamla gubet virittäytyivät tunnelmaan nauttimalla pikku alkupaloja ja nauttimalla prosenttipitoisia virvokkeita ja kun SE hetki koitti, niin Alisa nousi 76-vuotiaan Erkin, joka oli tehnyt työuransa Skanskalla, tekemällä esiintymislavalla ja jumalauta sitä hetkeä kun Alisa, tämä vanha ruttukasa tuli savuverhon takaa ja alkoi laulaa veret korvista lennättävällä sopraanolla - biisi oli muistaakseni Tahdon olla sulle hellä, helvetti repesi vanhojen käpyjen vislatessa ja huutaessa kuin mielipuolet. En kerro tarkempia yksityiskohtia sillä revin silmät päästäni jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja siksipä näpyttelen tätä braille-kirjoituskoneella.

Saan uudet silmät ensi viikolla, ne tulee yhdeltä uteliaalta kerrostalokyttäjämuijalta joka venäläiseen tapaan putos ikkunasta yrittäessään kytätä mitä naapurin Eila tekee ja mihin menee. Silmät tuunataan, toisin sanoen niistä leikataan irrallaan alkava kaihi ja kysyin että voisiko niihin laittaa sellaiset ikänäköpiilarit jotka asennetaan silmään ja jotka ovat ikuiset. Näitä siis oikeesti on, kaverille ja sen muijalle laitettiin sellaiset, asennus/leikkaus ei kestänyt kuulemma kauan ja hinta yhtä henkilöä kohden on 4000,-, joten kaveri maksoi siis kahdeksantuhatta ja on kehunut kovasti jälkeenpäin koska ei tartte enää miekkailla silmälasien kanssa. Hän kun työskentelee alkutuotannon parissa joten kakkulat on paskaset tämän tästä. Se siitä, näihin uusiin silmiini sain myös valita värin ja koska olen vitun outo, niin halusin että silmät ovat täysin mustat silmämunaa myöten, ihan sen takia että ihmiset ovat todella vaivaantuneita joutuessaan katsomaan sellaisiin silmiin.

Mistäkö tiedän, mulla oli yhteen aikaan juuri tällaiset feikkipiilarit ja tunsin sairaalloista nautintoa liikkuessani ja keskustellessani ihmisten kanssa. Hulluilla, mentaalisesti todella epävakailla ihmisillä on sairaat huvit mutta muistettakoon että ne ovat sellaisia ettei niiden ole tarkoitus vahingoittaa tai aiheuttaa harmia kenellekään. Vielä noista uusista silmistäni sen verran, että niihin tulee zoomaustoiminto ja silmälääkärin mukaan tulen tarvittaessa näkemään kärpäsen kikkelin kolmen kilometrin päästä mikä on hieno juttu - ei siis pörriäisen pili vaan se että näen niin pitkälle. Myös huurteen poisto ja ohuet, jostain geelistä tehdyt tuulilasin pyyhkijät kuuluuvat pakettiin. Tai tässä tapauksessahan kyse on silmämunan pyyhkimistä.

Vielä lyhyesti Alisasta ja tästä esimerkkinä olleesta illasta, voin sanoa että kannustan tällaista toimintaa koska a) Alisa sai illasta 700,- euroa joten papat olivat säästäneet kuukausitolkulla, ukot saivat ottaa valokuvia ja videoida tapahtuman joten heille jäi pitkäaikaiset muistot tapahtumasta ja myöhemmin paljon rutussa olevia talouspaperin palasia huoneensa lattialla, striptease-esityksessä ei kuollut kuin kaksi koska heidän (Artttu ja Sakari) heidän sydämensä ei kertakaikkiaan kestänyt, nimittäin esim. Arttu kertoi että hän on nähnyt naisen viimeksi alasti 1944 Syvärillä kun lotat olivat uimassa. Arttua ei vaan ole jostain syystä onnistanut naisten kanssa sodan jälkeen, aina näihn päiviin asti ja toisaalta se oli jotenkin herkkää ja rauhallista nähdä hymy heidän kasvoillaan heiänn siirtyessään taivaaseen tai helvettiin, mistä minä tiedän mitä he ovat elämänsä aikana tehneet. Uskon kuitenkin että hyviä miehiä. Strippauksen jälkeen saatoin Alisan hänen kämpilleen,hän ehdotti yömyssyä mutta sanoin hänelle että riittää kun revin silmät päästäni, en halua että joudun käymään loppuelämäni tyttöpissalla. Kiitokseksi tästä, Alisa heitti minut ulos kämpästä ja kierin tuskallisesti yhden rappusyöksyn verran alas ja makasin lepotasanteella palttiarallaa kolmisen varttia ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa.

Tällaista tällä kertaa, nyt täytyy vastailla kommentteihinne ja rientää katsomaan mitä elämäänne kuuluu, toivon että olette olleet ihmisksi ettei vanhan apotin tarvitse lähteä pitämään...hhmmmm...kinkereitä.

Rakkaudella, Apotti.

Molle molekur - miehiset menkat

 Hei taas.

Tänään haluaisin puhua teille molle molekuris'ta, joka tarkoittaa yksinkertaisuudessaan miesten pms-oireita. Varhaisin - ja myöskin tuskaisin - merkki on säärien sisäpinnalle ilmestyvät, perkeleelliset suonikohjut. Tästä ei mene kuin päivä tai pari, niin anima sensitiva herkistyy ja alkaa poruttamaan ihan kamalan paljon, päivää myöhemmin tissit kipeytyvät ja ei mene kuin vajaa viikko, niin huomaat kuinka kaikki katsoo sua tosi omituisesti. Viimeksi perjantaina kun kävin Sokoksen Emotion-osastolla, mulla oli tunne että nyt on jokin vinossa ja mä huomasin sen ihan liian myöhään! Oi apua, mä en ollut muistanut a) laittaa päivävoidetta ja b) mulla oli ihan väärä kausimeikki koska ruska ja halloween on jo ohi ja mulla olis pitänyt olla almost pelkästä ihme valkoisesta puuterista tehty "i'm waiting snow"-look, mutta eikö mitä mulla oli taannoin mun instanssa suurta suosiota saavuttanut "when dead people meet autumns leaves"-look ja se oli ihan out. Mä en kestä, ajattelin että lopetan instan ja tiktokin vaikken ymmärrä kummastakaan oikein mitään mutta silti, tosi noloa mokata noin pahasti. Lohdutusta toi se, etten ole yksin koska nyt kun Holopaisen bardi-aste eteni laitoshoitotasolle, niin mä oln kaveerannut Pasasen kanssa enemmän ja sillä on vielä pahempi ongelma.

Pasanen eli Passu niin kuin Holle ja mä sanotaan, jakaa meikkitutoriaaleja ihan joka kanavalla, jopa LinkedIn:issä missä yritysjohtajat ihmettelee että mikä vitun hihhuli toi on, mut se kuitenkin yrittää. No, eilen illalla se soitti mulle ja sano että ai kauheeta, nyt on tosi kyseessä ja mä kysyn että no tä? Se vaan sano että tuu tänne niin mä näytän. Eihän siinä muu auttanut kun hypätä jousille ja ajaa Passun tykö, se istu sohvalla tosi nolon näköisenä ja mä kysyin et mitä hei nyt on menossa? Ens alkuun täytyy sanoo että Passulla on kans aika helvetin vahva mentaalilääkitys niinku Hollellakin, ja se oli päättänyt tehdä tutoriaalin säärikarvojen poistamisesta liekittämällä. Joo, tää on ihan hotti trendi jenkeissä. No mut kun se stanan monopää ei ollu tajunnu tai jotain et sillä on 24 denimin sukkikset jalassa, niin ne oli roihahtanut saman tien ja palaneet kiinni sen ihoon. Sen sääret näyttää nyt ihan joltain tuhopoltossa melkein tuhoutuneelta raanulta ja haisee. Ei voi enää mitään, plastiikkakirurgi joka lupas maineensa menettämisen uhalla fiksata tilanteen, oli pyytänyt Passulta 6.800,- ekee joten me päätettiin hylätä toi tarjous ja ajellaan Passun sääret (+reidet ja pallit) sähköhöylällä ens viikolla, ptää vaan muistaa tuoda höylä työmaalta. Että on se kovaa, etten sano - meinaan meillä miehillä.

Sit on yks Jantusen Eki, sillä on yleensä molle molekurit synkassa mun ja Passun molejen kanssa, ja koska se on semmonen depis-tyyppi,niin se oli päättänyt hommata tekoräpsyt. Sellaset astetta reteemmät joiden avulla se pääsi tohon isoon koulukeskukseen jossa on yli tuhat oppilasta, niin siivojaksi. Siellä se hiihtelee pitkin käytäviä ja räpsyttelee silmiään, niin joka vain Hesburgerin paperit ja tyhjät vapekotelot saa kyytiä. Eniveis, se oli joutunut pari päivää siiten menemään yöks töihin kun sillä oli mennyt torstaiaamu pitkäksi, se oli bilettänyt Seinäjoen seniorikuoron kanssa ja sanoi ettei peristaltiikan loppupää ole koskaan ollut niin kipeä ja lisäs vielä, koska on vainoharhainen niin kuin mä, että porukassa tais olla pari katolista pappia koska ne oli koko ajan (siis toimituksen, if you know what i mean) mumissut jotain kuorista ja pojista. Eki ei tiennyt että kuuluuko noi sanat yhteen vai ei mutta ilmeisesti. Kummiskin, Ekillä oli jäänyt räpsyt koulun rappuralliin jumiin, ja koska ne on niin saatanallisella liimalla kiinni (rakenneliima, Byggmax) luomissa, niin ei se saanut irti joten me jouduttiin Passun kanssa meneen rälläköimään Ekin räpsyt irti rappurallista. Se itki koska räpsyt oli maksaneet Emotionissa about 3000,- ja nyt sillä on luomissa vaan sellaiset töröt.

Tää vaan ihan tällaisena lyhyenä ilmoituksena että jos kuka epäilee että molle molekurit on kivuttomat, niin ei tosiaan ole ja kaikki epäilijät voi haistaa Syväsen Elisan pepun. (It will be last memory of life).

Että tämmöstä.

Rakkaudella, Apotti

Tal Palek

 Tal Palek oli saapunut oudolle, sinivihreälle planeetalle joka poikkesi kaikkien niiden 28700 planeettajärjestelmän joukosta jossa hän oli käynyt, täydellisesti. Täällä näytti olevan paljon nestemäistä ainetta joka Talin havaintojen mukaan sopi moneen tarkoitukseen; planeetan lähes kaikki organismit näyttivät käyttävän nestettä ilmeisesti juomiseen koska hän ei huomannut mnkään organismin liikuttelevan leukojaan nesteen nauttimisen aikana mutta oli yksi, lähes planeetan vallitsevin elämänmuoto joka käytti myös tätä nestettä siellä olemiseen; osa tyytyi liikkumaan pitkin pintaa varsin avuttomalta näyttävin liikkein, osa jostain käsittämättömästä syystä halusi tukehduttaa itsensä pyrkimällä pysymään pinnan alla ja sitten oli osa joka liikkui pitkin nesteen pintaa erilaisten kukuneuvojen tai välineiden avulla.

Tal Palek saapui tälle pienelle planeettajärjestelmälle Soros 3 - nimisestä järjestelmästä, hän oli alunperin lähtenyt matkaan Vanhimpien käskystä Vaghar Keba Sarut - planeettajärjestelmästä mutta vanhimmat olivat käskeneet häntä viemään Soros 3:lla asuville Harukeille gobaa, universumin halutuinta kiviainesta sen jälkeen kun Soros 3:lla asuvat harukit olivat kehittäneet fuusioreaktorin jossa gobaa käytetään reaktiotuotteena. Tal oli tavallaan nyt lomalla mutta koska hän oli tiedemies, hän ei osannut olla lomalla joten hän oli laittanut aluksensa wedun - pitkälle kehitetyn tekoälyn arpomaan hänelle jonkin pienen planeettajärjestelmän ja laskemaan koordinaatit sille. Matkaa kaukaisuudesta Tal oli tehnyt 1776 palhut'ia, joista suurimman osan hän oli ollut kryounessa vaikka Soros 3 - järjestelmää asuvat t'dekit olivat käytännöllisesti katsoen kuolemattomia mutta Talia yksinkertaisesti vitutti matkata pitkiä matkoja koska aluksella ei ollut muita kuin hän. Olihan aluksessa kaikenlaisia virikkeitä, mutta kun on elänyt kymmeniä tuhansia dokeja, virtuaali-ja holokannet olivat tulleet jo niin tutuiksi että niiden tarjoamiin skenaarioihin ja kokemuksiin oli täysin kyllästynyt.

Tal Palek oli viettänyt omituisella planeetalla nyt neljä mezaa, tutkinut erilaisia organismeja ja niiden käyttäytymistä, kirjannut tietoa planeettaa hallitsevan lajin kehitystasosta ja innovaatioista, lähinnä kaikkea sellaista mitä hän tekisi normaalisti töissäkin mutta sellaista tiedemiehen elämä oli; kerra tiedemies, aina tiedemies - myös vapaa-aikana.

Aikojen alusta asti, kun Tal alkoi kiertää eri planeettajärjestelmiä, hänellä oli käytössään Vanhimpien kehittämä tulkkausohjelmisto, sellainen johon skannattiin kaikki tutkimuksen kohteena olevalla planeetalla puhutut kielet, niiden eri murre-erot ja vastaavat, lisäksi koska T'dekien oli helppo murtautua mihin tahansa tähtien väliseen järjestelmään tai ohjelmistoon, kyseiseen softaan skannattiin kaikki aapisista sotasuunnitelmiin asti oleva kirjallinen sekä kuvallinen tieto, joten Talilla oli nytkin siis käytössään paikallisen kansan tai heimon täydellinen sanasto ja normaalista poiketen, Tal päätti tallentaa tutkimuspäiväkirjansa paikallisella kielellä koska sen sai kotiplaneetalla käännettyä T'dekien kielelle välitömästi.

Paikka, jonne hän oli päätynyt neljä mezaa kestäneen planeetan tutkimusretkensä päätteeksi, näytti olevan jokin Suomi-niminen valtio ja asukkaat olivat suomalaisia. Tarkempi paikka oli pienehkö keskittymä jota kuitenkin kutsuttiin kaupungiksi vaikka se oli todellinen kyläpahanen isompiin kaupunkeihin verrattuna. Kaunis paikka kieltämättä ja paljon rakennettiin, kenties sen tähden että kaupunkilaiset halusivat näyttää isommalta kaupungilta tai sitten jostain toisesta syystä. Talek oli tullut aluksellaan häive-moodissa kaupungin ylle ja laskeutunut alas selkään kiinnitettävän fodcan avulla. Fodca oli siitä kätevä että sen sai muunnettua taskuun mahtuvaksi kuten Tal tekikin, mutta varmuuden vuoksi hän piti itsensä häivetilassa ja lähti astelemaan kohti keskustaa jonne ei ollut pitkä matka. Kävellessään kadun varressa Talin huomio kiinnittyi vanhaan kääpään, kuten käännösohjelma hänelle ilmoitti ja Talia ihmetytti kyseisen kansan kielen käyttö. Okei, vanhempi ja ruttuinen, miespuolinen henkilö mutta mitä tekemistä sillä oli koivun kylkeen kasvavan sienen kanssa? Tal kysyi tarkennusta wedulta joka kertoi että vanha kääpä-nimitys oli nuoremman väestön keksimä, herjaava nimi iäkkäämmillä miesväestölle. Niinpä Tal kysyi että löytyykö muita herjaavia nimiä ja kun wedu kertoi että esimerkiksi sellainen kuin käpy, niin Tal päätti ristiä kohteensa kävyksi ja lähti seuraamaan tätä.

Käpy saapui pienen, kolmikerroksisen kerrostalon alaovelle pieni muovikassi kädessään ja Tal luikahti samalla sisään, seuraten käpyä niin tiivisti että pelkäsi törmäävänsä tähän. Kavuttuaan ylimpään kerrokseen, käpy näytti puuskuttavan rajusti kun hän kaivoi taskustaan jonkinlaisia metallisia tikkuja jotka mahdollistivat oven avaamisen. Ahaa, siis avaimia. Käpy kuitenkin tökkyröi avaimensa kanssa ja Tal pelästyi kun käpy alkoi puhua itsekseen kovalla äänellä

-"vitun uudet lukot,saatanan saatana kun avain ei meinaa sopia enää reikään eikä perkele mene kuin toisin päin, ennen se sentään oli sama kummin päin sen laittoi"

Tal mietti että oliko suomalaisille tyypillistä puhua itselleen vai oliko heillä häivytettynä jokin tekoäly joka vastaisi hetken kuluttua tähän puheeseen? Vastausta ei kuulunut ja koska käpy sai vihdoin tiirikoitua lukon auki, niin Talille tuli kiire päästä sisään koska käpy selkeästi tuohtuneena vetäisi oven todella lujaa kiinni. Viime tingassa Tal ehti sisään. Eteistilassa käpy riisui päällysvaatteet, otti pienen muovikassin ja suuntasi keittiöön jossa hän nosteli erilaisia pieniä pakkauksia tason päälle.

- "vitun kalliita nää lääkkeet", käpy jurisi ja otti pienestä lasipullosta kulauksen mutta Talin skannatessa pullon etiketin, hänelle selvisi että kyseessä oli yskänlääke jota pitäisi nauttia pienempinä annoksina. Sama oli muiden lääkeaineiden kohdalla, jokaista pilleriä tai kapselia meni pari ja kun lääkkeet oli otettu, käpy avasi parvekkeelle menevän oven, meni parvekkeelle ja sytytti tupakan mikä Talin mielestä oli hieman outoa koska yskänlääke oli tarkoitettu juuri yskimisen estämiseen ja käpy skannauksen perusteella sairasti keuhkoputken ärtymistä joka johtui osaltaan juuri tupakoinnista ja aiheutti yskimistä.

Tultuaan tupakoimasta, käpy vaihtoi yllensä kevyemmät vaatteet, nautti keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä yhdessä kahvin - oudon mustan juoman - kera ja tarttui jonkinlaiseen alkeelliseen kommunikaatiovälineeseen, näppäili numerosarjan ja hetken kuluttua kuului lajin naispuolisen edustajan ääni. Käpy kertoi päivästään, kuinka kaikki oli mennyt päin persettä ja siitä kuinka hänellä oli vitun kylmä. Tal tarkisti wedusta että eihän se voi olla mahdollista, eihän käpy ollut törmännyt kenenkään suoliston jätteenpoistoreikään eikä hän voinut olla vitun jäässä koska lajin naispuolisilla edustajilla - siis rumasti sanottuna - kyseinen elin oli tarkoitettu nimen omaan osaksi lajin lisääntymistä silmällä pitäen joten Tal huomasi ajattelevansa että oliko käpy mahdollisesti havainnut hänen läsnäolonsa häivetilasta huolimatta ja puhui nyt jotain koodikieltä kommunikaatiovälineyhteyden toisessa päässä olevan elämänmuodon kanssa?

Puhelu tuntui kestävän ikuisuuden, käpy jaaritteli kaikista turhanpäiväisistä asioista ja jatkuvasti huomautteli siitä että hän on tulossa kipeäksi vaikka Talin skannauksen mukaan käpy oli jo kipeä, hänen ytimensä lämpötila oli nousussa, samoin tulehdusarvot joten Tal hämmästyi kun käpy sanoi puhelun päätteksi että hän menee nyt saunaan, ollaan yhteydessä. Tal tajusi vasta nyt että kun käpy oli käynyt tyhjentämässä rakkonsa, tämä oli samalla kumartunut napsauttamaan jotain päälle puulla verhoilussa, pienessä huoneessa joka oli pesutilojen jatkeena. Tal seurasi kuinka käpy riisui vaatteensa, otti muoviseen, lähes sylinterinmuotoiseen astiaan vettä, sitä läpinäkyvää ainetta jossa planeetan olennot myös kelluivat ja liikkuivat niillä ihme, pikku kulkuneuvoillaan ja hyppäsi pitkälle puupenkille joka huoneen perällä. Tal päätti luikahtaa myös ja onnistui pääsemään samalle puupenkille mutta meinasi parahtaa istuessaan sillä kyseinen puupenkki oli tulikuuma.

Tal ei tiennyt että kärsimys oli vasta alkamassa; käpy otti astiasta vettä ja heitti sitä nurkassa olevaan, sähkövastuksilla varustettuun kivikasaan josta samassa nousi todella kuumaa vesihöyryä. Tal tajusi muutaman vesikauhallisen jälkeen ettei hänen häivetilansa kestäisi enää yhtään moisia lämpötiloja, kuten ei hän itsekään eikä mennyt kauaa kun Tal alkoi välähdellä; välillä hän oli täysin näkyvissä ja välillä näkymätön. Käpy tuijotti häntä kohti epäuskoisena kunnes sanoi. - "ei perkele, nyt näkyy jo halluja", ja Tal katseli kuinka käpy nousi puupenkiltä, asteli pesutilan läpi ja suoraan oleskelutilaan missä tarttui kommunikaattoriinsa johon hetken kuluttua sanoi: - "ootko hoodeilla, tuo mulle kaks niitä neljän senttilitran viinapulloja" Alkosta ja mieluummin pian koska mulla on sulle tosi tärkeää asiaa. Jaa miten niin tärkeää? Mulla on vittu avaruusolio lauteilla".

Tal tajusi paljastuneensa ja odotti kunnes kävyn kaveri soitti ovikelloa ja kun käpy avasi oven, niin Tal luikahti ovesta ulos rappukäytävään ja edelleen ulos. Äkkiä omaan alukseen ja planeetalta ja koko järjestelmästä pois. Tal asetti kurssin kohti kotijärjestelmäänsä ja mietti että mitä hän laittaisi raporttiinsa Vanhimmille? Voisiko hän sanoa että urospuoliset voivat olla vitun jäässä ja miten voi mennä päin persettä, varsinkin kun hän oli havainnut 4 mezaa kestävän tutkimusjaksonsa aikana ettei kukaan ollut tehnyt sitä vapaaehtoisesti. No, Tal päätti että lopettaa kryounensa tarpeeksi ajoissa ennen kotijärjestelmäänsä pääsyä, silloin on aikaa miettiä mutta sen hän oli päättänyt että tämä planeettajärjestelmä ja sen hullut organismit olisi luokiteltava salaisiksi, varsinkin kun hän oli katsellut kolmen suurimman kansan johtajia. Narsisteja ja vielä hullumpia kuin kansalaiset. Planeettajärjestelmää tulisi kuitenkin valvoa tarkasti siltä varalta että jos ne keksivät miten aika-avaruutta on mahdollista taivuttaa ja matkustaa planeettajärjestelmästä toiseen, niin silloin T'dekien elämä menisi myös päin persettä....

Veriarvojen romahdus ja bardi helvetistä

 Hei rakkaat ja anteeksipyyntö kun olen lyönyt teitä laimin, en tarkoituksella, vaan syynä oli/on ollut se että sen helvetin influenssan jälkeen alkoi tapahtumaan outoja. Maailmani kääntyi ympäri, nukuin yli viikon käytännöllisesti katsoen 24/h vuorokaudessa kun normaalisti on lottovoitto jos saan nukuttua pari, kolme tuntia. Kolmantena aamuna kun kävi niin, että laitoin aamukahvit - siis herättyäni - tippumaan ja istuin olkkarin sohvalle odottamaan sekä ottamaan aamulääkkeeni. No, heräsin neljä tuntia myöhemmin saatanalliseen niskakipuun kun olin nukahtanut istualleni ja pääni oli sangen oudossa kulmassa kroppaani nähden. En tuon kolmannen kerran enää keittänyt aamukahvia. Olin täysin ulkopuolella tästä maailmasta; saatoin olla hereillä tunnin, nukkua se jälkeen 4-5 tuntia ja taas tunti tai puolitoista hereillä ja taas unta kuulaan, voimat oli täysin poissa.

Sitten eräs ystäväni tuli yks päivä ja soitti ovikelloa niin pitkään että heräsin. Huusi kuin oikohöylä ja hetken päästä oltiin tk:n päivystyksessä. Minä en paljon puhunut, kerroin vain miten on mennyt ja sitten alettiin ottamaan kaiken helvetin maailman kokeita. Tuli käsky tulla seuraavana päivänä heti aamusta ja lekuri kertoi että mulla on veriarvot romahtaneet, lähinä ferritiini ja hemoglobiini mutta ei kuitenkaan jotain hemmetin vaikeaa sanaa,jotenkin se liittyi tromboihin ja johonkin systoon, oli siinä enemmän kirjaimia mutta en muista joten se siitä. Kaiken maailman raksuja ja ruokaohjeita tuli viljalti kun kerroin alun kuulusteluisssa että saattaa mennä parikin päivää etten syö mitään muuta kuin lääkkeitä. Okei, nyt oon paremmassa kunnossa ja täytyy ottaa rauhallisesti, olkoonkin että Luostari tulee saamaan entiseen malliin päivätiedotteita koska nyt en saa tehdä muuta kuin olla hiljakseen. Kontrolli on viikon päästä ja silleen.

Mutta, palatakseni Luostarin asioihin, olen varma että en ole viime aikoina (1 - 20 vuotta) ollut kunnon ihminen koska korkeimmat voimat lähettivät kuumejakson lopulla herra Holopaisen tuomaan tervehdyksen ulkomaailmasta. Silkkaa vittuilua korkeimpien taholta, sillä Holopaisella (omien sanojen mukaa hän on löytänyt todellisen minänsä kolmisen viikkoa sitten) on menossa bardi-vaihe. Se saatana on teettänyt jollain nahkatöitä tekevällä itselleen haljasnahkaa olevat housut ja takin, tai paremminkin se on tunika jossa vyön virkaa toimittaa paalausnaru. Päässä sillä on nahkainen pesisräpylä, joka Hulkkosen mukaan on ollut alkuaikojen bardien päähine aina siihen asti kun Tahko Pihkala varasti idean ja alkoi käyttää sitä ns. kansallispelissä joka normaaliväestön keskuudessa tunnetaan pesäpallona. Kenkien virkaa toimittivat modatut, halki laitetut lentopallot, puolikas kummassakin jalassa ja kengännauhoina oli rosterirautalankaa - 3mm - koska Holopainen valitteli että hänen jalkansa hikoavat siihen malliin ettei perusnauhat kestä.

Lentopallothan tehdään harvinaisen, ainoastaan Perun ylängöillä elävän ja täysin normisioista poikkeavan Carates Ureanae - sikojen nahasta ja ne ovat muiden harvinaisten ominaisuuksiensa lisäksi siitä omituisia, että siinä missä normisika ei pysty hikoilemaan, niin näiden pikku (uros 500kg, narttu about 45 kg) possujen nahassa on tuhansia pikku reikiä joiden kautta virtsa poistuu. Toisin sanoen siat ova kusella kyllästettyjä ja niiden nahka on täten ainoa mikä kestää Holopaisen jalkahikeä mikä on kerrassaan ihmeellistä sillä olen ollut tilanteessa, jossa talon emäntä käski jättää kengät tuulikaappiin ja Holopaisen kävellessä uuteen, hienoon lankkulanttiaan paloi jalanjäljet. Lisäksi haju oli sitä luokkaa että olin Acutassa silmähuuhtelussa hieman vajaa kaksi viikkoa. Jopa poliisi on kiinnostunut ostamaan Hollen jalkahikeä nykyisen pippurisuihkeen korvaajaksi mutta ongelmaksi on noussut se, ettei metalliteollisuus ole kyennyt tekemään tarpeeksi kestäviä metallisäiliöitä. Holotsun jalkahiki kun menee jopa bromi-karbidi - yhdistelmästä läpi että suhahtaa. Olen myös kuullut että Holopaisen jalkahikeä olisi käytetty kaikissa Alien -leffoissa missä jengi ihmettelee kun avaruusalukseen on ilmestynyt reikiä jotka muistuttavat jollain hapoilla tehtyä. Tämä pistää miettimään Holopaisen läheisten kestävyyttä, olkoonkin että suurin osa suvusta on joko psykoosissa tai suljetulla mutta kummiskin.

Jo hänen ulkoinen habituksensa sai hermostoperäisen päänsärkyni nousemaan tasolle jossa vastaavaa tuskaa koetaan joko helvetissä tai demareitten puoluekokouksessa. Olen vieraillut molemmissa mestoissa ja voin kertoa että vertaus on täysin paikkansa pitävä. Vaan sitten kun tämä tuomiopäivän bardi kaivoi takkinsa povitaskusta suht pahasti ryttääntyneen A5- kokoluokkaa olevan ruutuvihon, alkoi Danten helvetin kaikki tasot yhtä aikaa ja kahvat kaakossa. Holle lupas esittää minulle sikermän suosituista kappaleista vannoen sulosointunsa olevan tervehdyttäviä ja joiden ansiosta paranisin nopeudella, jota jopa lääketiede ihmettelisi. Koska en helvetisen päänsärkyni takia kyennyt kuin pudistamaan päätäni, tarkoituksena viestittää että pidä nyt jualauta se turpas kiinni, niin hän syöksähti sairasvuoteeni viereen ja alkoi puristamaan päätäni hokien: "ällös välitä, kouristuksesi loppuvat kunhan saan avattua ääneni ja laulan satakieliparvea paremmin."

Silmissäni alkoi jo hämärtyä ja muistan ajatelleeni että näinkö tämä elämä päättyy, saatanallisen kuumeen raiskatessa tomumajaani ja haljasnahkaan pukeutuneen vajakin puristaessa päätäni mutta onneks Holopainen sai jonkin kohtauksen ja hyppäsi noin kolmen metrin päähän keittiöön johtavalle oviaukolle. Itse haljasnahkaisen bardin esityksestä en muista paljoakaan, toki hänen avatessaan ääntään (matki kuulemma alppitorvea) huomasin korvistan valuvan verta ja sen, että residenssini ikkunoihin paukahteli valtavia säröjä. Ääni, joka muistutti sekä samaan aikaan thaimaalaisen puolueen kokousta ja sitä kun jäätynyttä sikaa vedetään sirkkelin, maalasi mminulle realistisen kuvan kimeä-äänisestä helvetistä jossa pirun virkaa toimitti haisevaan nahkaan pukeutunut, pahoin henkisesti rajoittunut latva-b-2:nen ja jossa demonit olivat suht lyhyitä lopun aikojen olentoja joiden puhe ja laulu kuulostivat siltä kun kissa jäisi valtavalla voimalla kiinni lyödyn oven väliin.

Sitten pimeni. Tajunta palasi "ei kenenkään lähimmäinen" - biisin kertosäkeen kohdalla ja ihmettelin että mistä suljetulle kuuluva nahkamies oli saanut mustat kulmahousut ja puhtaan, valkoisen kauluspaidan. Jatsareina toimivat Pasasen (Hulkkosen naapuri, samanlainen älykääpiö) aivan saatanan paskaiset huopatossut. Kenties pari, kolme tuntia ja jatkui tähän tapaan. Välillä menetin tajuntani ja havahduin toinen toistaan sairaalloisempiin näkyihin ja äänimaailmaan. En tiennyt että Hulkkonen osaa imitoida niin hyvin, sillä näin edessäni Rafael Paasion laulamassa vietnamiksi (kuoron kera) Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma". Sillä erotuksella että hän seisoi tunnelmaan päästäkseen hellalla, jonka kaikki levyt olivat täysillä ja koska hänellä oli edelleen Pasasen huopikkaat jaloissaan, savunmuodostus oli niin rankkaa että menetin tajuntani. Heräsin kahta päivää myöhemmin pikku kaupunkimme tk:n vuodeosastolta ja tälläkään hetkellä minulla i ole tietoa mitä Hulkkoselle ja sangen kimeä-ääniselle, mouruavalle kuorolle on tapahtunut.

Ilmoitelkaa jos tiedätte jotain.

Edit klo 22.55: en ehtinyt lukulistani kanssa kuin alkuun, nyt alkaa väsyttää koska söin ja vetäisin iltalääkkeet tuossa joku tovi sitten mutta jatkan aamulla. Kaikille oikein kauniita unia.

Rakkaudella, Apotti

MRT- merkintä

 Huomenta kaikille.

Viitaten otsikkoon, tästä lähtien jos teksti on MRT-merkitty, se tarkoittaa että mä rakastan teitä ihan hulluna ja tulevat MRT-tekstit voivat mennä jopa pimeälle, mutta rakastavalle puolelle.

Mulla olis ollut yksi postaus valmiina jonka tein viimeisinä kuumepäivinä mutta en uskalla/kehtaa laittaa sitä tänne Luostarin sivustolle. Syynä se, että olen vihdoinkin tajunnut jotain teistä ihmisistä jotka jaksatte käydä lukemassa näitä mun arkipäivään kuuluvia juttuja, jotkut ovat jopa sellaisia että osa ajattelee mun ravistaneen ne vasemmasta hihasta mutta kuten jokainen tietää, totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lisäksi kuumepäivien aikana ymmärsin oman kuolevaisuuteni vaikka usein esiinnynkin ns. "t-paita kireällä" eli ettei minuun vaikuta mikään inhimillinen tai unholy niinkus me yleensä vatikaanissa tavataan puhua. Se, ainoa ja oikea joka minuun vaikuttaa, olette te. Joukko järkeviä, kauniita,hieman hulluja, innovatiivisia ja suloisia sieluja (myös sinä Mikis rakkaani). Te olette yllätyksekseni avanneet sieluanne kauniiden tsemppi-ja muiden kommenttien muodossa tavalla jota en olisi koskaan uskonut tämän polarisoituneen ja jakautuneen maailman (no, sama asia) vallitessa olisi mahdollista. Minä jumalauta rakastan teitä eikä tämä ole perseen nuolemista ja laittaisin tähän kohtaan jopa lyhyen videon jossa näette että kirjoitan tätä kyyneleiden valuessa pitkin poskipäitä mutta valitettavasti se totuus, ettei suomalainen mies itke eikä näytä tunteitaan, ehkäisee videopätkän lisäämisen mutta se on totuus.

Ehkä mä olen mennyt rikki? Se on pelottavaa, koska te tiedätte että mä olen pakkomielteinen ihminen ja en suinkaan syytä niitä kahta jumalaista olentoa jonka kanssa minulla oli suuri kunnia ja etuoikeus puhua puhelimessa, mutta mä olen ollut sekaisin siitä lähtien (en kemiallisesti, alkoholin tms. vaikutuksen takia). Olen tuijottanut puhelinta ja ajatellut että pitäisikö/vosinko soittaa, mutta en ole tehnyt sitä koska en halua olla mikään vitun stalkkaaja tai häiriköijä. Teidän täytyy kuitenkin ymmärtää se, että jos ihminen kuulee oikeasti succubuksen äänen (kehräävä, rullaaava ja todellakin sielua kannalta huono) ja hetkeä myöhemmin enkelin, olkoonkin että syntisen sellaisen äänen (come and play with me, syntinen, seksikkään kuiskaava ja matala), niin siinä on jopa tällainen hurskas mies kusessa. Uskoa koetellaan ja siksipä nyt kun alan olemaan jonkinlaisessa kunnossa, olen piessyt itseäni Marttojen tekemällä,, vuoden 1948 mallin seinäraanulla nimeltä "Kärsimystä, oi sa kuolevainen sielu". Sen on tehnyt Matilda Kähönen-Korpponen muutamaa kuukautta aikaisemmin ennen kun hän joutui Mustasaaren suljetulle. Raanu on valmistettu juuttikankaasta ja sekaan on ommeltu joka neljäs varvi (enkä tiedä käytetäänkö kutomismaailmassa varvi-ilmaisua kerroksista) on nato-lankaa eli tekee todella kipeää kun sillä perkeleem pöyä keräävällä seinävaatteella pieksee itseään ja verta todellakin valuu.

Mutta se siitä, nyt tuntuu jotenkin siltä että johtuen tästä hukkaan menneestä kuukaudesta, niin päässä on taas liikaa tavaraa tai aiheita ja voi olla että tulevat tekstit voivat olla omituisia, mullahan on yleensä tasapainoisia, harmoonisia ja järkevää kulkua edustavia postauksia. Jos joku väittää toista, niin minä tulen ja annan...selkään. Ei koskaan, hulluhan mä olen ja mulla olis nyt paljon asiaa mutta mulla on myös kuukauden ajalta lukemattomia teidä juttuja, joten päätän tämän nyt tähän. Kenties olen pimeä, enkä tosissaankaan luule itsestäni liikoja mutta jos joku teistä ihanista sieluista vaikkapa haluaisi soittaa, niin siitä vaan. Ja kuten Dumbledore sanoo Harry Potterille: "Tylypahkassa saa neuvoja jos osaa kysyä" (se ei kyllä mennyt noin mutta kummiskin), niin jos kysytte oikeasta paikasta niin saatte numeron.

Jos joku on vielä punkassa, niin älä nouse. Nauti tästä aamusta. Sä olet tähti.

Ps. Sori kirjoitusvirheet, en jaksa oikolukea enkä korjata, kyllä te jumallatoman ihanat sielut ymmärrätte. En halua olla imelä, hyi helvetti pois se minusta mutta mä rakastan teitä kaikkia.

-Apotti-