MRT- merkintä

 Huomenta kaikille.

Viitaten otsikkoon, tästä lähtien jos teksti on MRT-merkitty, se tarkoittaa että mä rakastan teitä ihan hulluna ja tulevat MRT-tekstit voivat mennä jopa pimeälle, mutta rakastavalle puolelle.

Mulla olis ollut yksi postaus valmiina jonka tein viimeisinä kuumepäivinä mutta en uskalla/kehtaa laittaa sitä tänne Luostarin sivustolle. Syynä se, että olen vihdoinkin tajunnut jotain teistä ihmisistä jotka jaksatte käydä lukemassa näitä mun arkipäivään kuuluvia juttuja, jotkut ovat jopa sellaisia että osa ajattelee mun ravistaneen ne vasemmasta hihasta mutta kuten jokainen tietää, totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lisäksi kuumepäivien aikana ymmärsin oman kuolevaisuuteni vaikka usein esiinnynkin ns. "t-paita kireällä" eli ettei minuun vaikuta mikään inhimillinen tai unholy niinkus me yleensä vatikaanissa tavataan puhua. Se, ainoa ja oikea joka minuun vaikuttaa, olette te. Joukko järkeviä, kauniita,hieman hulluja, innovatiivisia ja suloisia sieluja (myös sinä Mikis rakkaani). Te olette yllätyksekseni avanneet sieluanne kauniiden tsemppi-ja muiden kommenttien muodossa tavalla jota en olisi koskaan uskonut tämän polarisoituneen ja jakautuneen maailman (no, sama asia) vallitessa olisi mahdollista. Minä jumalauta rakastan teitä eikä tämä ole perseen nuolemista ja laittaisin tähän kohtaan jopa lyhyen videon jossa näette että kirjoitan tätä kyyneleiden valuessa pitkin poskipäitä mutta valitettavasti se totuus, ettei suomalainen mies itke eikä näytä tunteitaan, ehkäisee videopätkän lisäämisen mutta se on totuus.

Ehkä mä olen mennyt rikki? Se on pelottavaa, koska te tiedätte että mä olen pakkomielteinen ihminen ja en suinkaan syytä niitä kahta jumalaista olentoa jonka kanssa minulla oli suuri kunnia ja etuoikeus puhua puhelimessa, mutta mä olen ollut sekaisin siitä lähtien (en kemiallisesti, alkoholin tms. vaikutuksen takia). Olen tuijottanut puhelinta ja ajatellut että pitäisikö/vosinko soittaa, mutta en ole tehnyt sitä koska en halua olla mikään vitun stalkkaaja tai häiriköijä. Teidän täytyy kuitenkin ymmärtää se, että jos ihminen kuulee oikeasti succubuksen äänen (kehräävä, rullaaava ja todellakin sielua kannalta huono) ja hetkeä myöhemmin enkelin, olkoonkin että syntisen sellaisen äänen (come and play with me, syntinen, seksikkään kuiskaava ja matala), niin siinä on jopa tällainen hurskas mies kusessa. Uskoa koetellaan ja siksipä nyt kun alan olemaan jonkinlaisessa kunnossa, olen piessyt itseäni Marttojen tekemällä,, vuoden 1948 mallin seinäraanulla nimeltä "Kärsimystä, oi sa kuolevainen sielu". Sen on tehnyt Matilda Kähönen-Korpponen muutamaa kuukautta aikaisemmin ennen kun hän joutui Mustasaaren suljetulle. Raanu on valmistettu juuttikankaasta ja sekaan on ommeltu joka neljäs varvi (enkä tiedä käytetäänkö kutomismaailmassa varvi-ilmaisua kerroksista) on nato-lankaa eli tekee todella kipeää kun sillä perkeleem pöyä keräävällä seinävaatteella pieksee itseään ja verta todellakin valuu.

Mutta se siitä, nyt tuntuu jotenkin siltä että johtuen tästä hukkaan menneestä kuukaudesta, niin päässä on taas liikaa tavaraa tai aiheita ja voi olla että tulevat tekstit voivat olla omituisia, mullahan on yleensä tasapainoisia, harmoonisia ja järkevää kulkua edustavia postauksia. Jos joku väittää toista, niin minä tulen ja annan...selkään. Ei koskaan, hulluhan mä olen ja mulla olis nyt paljon asiaa mutta mulla on myös kuukauden ajalta lukemattomia teidä juttuja, joten päätän tämän nyt tähän. Kenties olen pimeä, enkä tosissaankaan luule itsestäni liikoja mutta jos joku teistä ihanista sieluista vaikkapa haluaisi soittaa, niin siitä vaan. Ja kuten Dumbledore sanoo Harry Potterille: "Tylypahkassa saa neuvoja jos osaa kysyä" (se ei kyllä mennyt noin mutta kummiskin), niin jos kysytte oikeasta paikasta niin saatte numeron.

Jos joku on vielä punkassa, niin älä nouse. Nauti tästä aamusta. Sä olet tähti.

Ps. Sori kirjoitusvirheet, en jaksa oikolukea enkä korjata, kyllä te jumallatoman ihanat sielut ymmärrätte. En halua olla imelä, hyi helvetti pois se minusta mutta mä rakastan teitä kaikkia.

-Apotti-

I'm back (olen selkä)

 Hei rakkaat.

Ensin on kaiketi pyydettävä anteeksi vaikka en ole ihan aikuisten oikeasti pystynyt kirjoittamaan/olemaan missään sosiaalisessa mediassa, olkoonkin että tämä blogger on mulle ainoa. Olen varmaan sanonut tämän aiemminkin,mutta hieman ensimmäisen Luostarin lopettamisen jälkeen lopetin tilini silloisessa Facebookissa, Twitterissä, LinkedIn'issä,Instanstanssa ja ja monessa muussa palvelussa. Luostarin, siis ensimmäisen lopetin sen tähden että viimeisinä aikoina mulla oli lukulistalla 72 blogia ja koska periaatteeisiini kuuluu, että teksti luetaan ja kommentoidaan sen perusteella, homma kävi aika ylivoimaiseksi koska kuitenkin tein postauksia jossa oli tuhannesta viidestä sanasta kahteen tuhanteen sanaan ja siihen vielä lukulistan läpikäyminen päälle, vei multa joka ilta keskimäärin kolme tuntia aikaa ja se alkoi käymään silloisen parisuhteen päälle. Tosin, näin vuosia myöhemmin, voin sanoa teille rakkaat ystävät että ei niin hyvää pillua että vaihtaisin teidät siihen. Anteeksi kielenkäyttöni mutta ilmaisen itseäni siten kuinka minusta tuntuu kuten tiedätte joten shut the fuck up. Olen tänään iloinen koska kuulin enkelin äänen. Te tunnette hänet mutta en kerro kuka hän on. Toisekseen, valtiatterini lähetti minulle viestin jossa hän kertoi omistavansa sonninpiiskan (tooooosi isot tällit) sekä pulttipyssyn (rak.ala)sonnipaukuilla ja hänkin on tyyppi jonka te tunnette. Molemmat erittäin korrektita sosiaalisessa mediassa mutta demoneita (toinen hyvässä, toinen pahassa)yhtä kaikki ja toivon että ymmärrätte mitä helvettiä = lue nautintoa elämäni on taustalla. Vai mitä Mikis, do you wanna join the gang?

Sitten asiaan. 07.10.-25 tein viimeksi postauksen, oli muistaakseni maanantai ja jo silloin tunsin illalla etttä jossain on jotain sano Mäkelän muorikin kun paloauton näki. Ei hyvä fiilis. Tiistaina kuitenkin oli pakko mennä kohteeseen (se vesivahinkotyömaa) ja kun pääsin illalla kotiin, tuntui kuin olisin ollut kivilouhoksella 12 tuntia lekaa heiluttamassa eli suoraan suihkuun ja siitä sänkyyn, todella kylmä fiilis. Näin meni pari päivää, sitten nousi kuume. Ensimmäinen viikko meni kuumeen seilatessa 38 - 39 asteen välissä ja koska meistä jokainen tietää, ei paljon safka maita eli kunto meni alaspäin koko ajan. Makasin kuin lonkkaan ammuttu kuutti sohvalla koska en muuhun pystynyt, kunnes entinen työnantajani tuli käymään koska hän oli kuullut tilastani (helvetin hieno mies)ja hän sanoi minulle että vittuako kitisen siinä sohvalla koska olen olemassa sellainen asia kuin päivystys jonne hän mut sitten loppupelissä kyyditsi.

Verdict: Influenssa, joku vitun A - tyypin variantti (toki näin ei lue epikriisissä) ja kokeiden perusteella (verkokeet,tulehdusarvot etc.) pitkälle edennyt joten sain vahvat tropit mutta siitä huolimatta vielä useampi viikko tosi korkeassa kuumeessa. Vasta nyt tuntuu siltä että elä voittaa, ja tiedän ettei pilkun jälkeen saisi tulla ja - sanaa mutta toivotan teille kaikille, te kauniit ja seksikkäät lukijani mahdollisimman hyvää terveyttä. Muistakaa kutmuilla (hellitellä) puolisonne kanssa ja jos teillä e ole, niin soittakaa Luostariin niin me kaappaamme juuri teidän toivomusten mukaisen yksilön jonka saatte jopa kotiin vietäväksi (med Luostarin mielen sekä kehon hallintalääkkeet, LMIHE).

Jumala siunatkoon teitä.

Jos teille sopii, niin vastailen huomenna kommentteihin sekä käyn lukemassa mitä teidän elämään kuuluu koska nyt on takki tyhjä. Minä rakastan teitä, muistakaa se. Oli pitkä tauko mutta en koskaan hylkää teitä koska te olette enemmän tai vähemmän paatuneiden sielujenne kanssa jotain sellaista minkä perään täytyy katsoa, minulla kun sattuu olemaan maailman parhaan Luostarin Apottina olemaan suhteita sekä ylä - että alakertaan.

Peace out! Niin kuin nuoret sanoo, mutta me parhaassa iässä olevat voimme sanoa että "muistitko iltalääkkeet?"

Rakkaudella, Apotti.

Balba neguse - minä rakastan sinua eli miksi mies ei osaa sanoa rakastavansa?

 Balba neguse, muinaista arameaa ennen nabatealaisia ja tarkoittaa ”minä rakastan sinua”. Kaunis lausahdus ja jotain sellaista mitä toivoisin kuulevani enemmän – julkisesti. Miksi miesten on vaikea osoittaa rakkautta ylipäätään, niin kahden kesken kuin julkisestikin? Onko se jokin ”äijäkoodiin” kirjoitettu asia vai onko geenien perintöä aikakausilta jolloin rakkauden tunnustaminen oli osoitus heikkoudesta? Kun ajatellaan historiaa taaksepäin, niin mies oli luotu tappamaan, sotimaan ja valloittamaan sekä tekemään naisensa raskaaksi mutta ei missään nimessä osoittamaan hellyyttä, saati sitten tunnustamaan rakkauttaan julkisesti. Tämä on niitä asioita vielä nykyäänkin huolimatta siitä, että me olemme vuosituhansien aikana ns. sivistyneet ja meistä on tullut mukamas avoimempia ja ymmärtäväisempiä. Ei muuten ole, yhä tänä päivänä julkista rakkauden tunnustamista katsotaan hieman vinoon, tyyliin että onpas imelää tai että pitääkö noiden nyt julkisesti alkaa lääppimään (koska rakkauteen kuuluu myös fyysinen kontakti - kauniissa mielessä kun puhutaan julkisista paikoista). En ymmärrä mutta en myöskään väitä olevani ekspertti asian tiimoilta. En ole koskaan ollut. Kun olin nuorempi, olin aviossa itseäni viisi vuotta itseäni vanhemman naisen kanssa ja koska olin kahdenkymmenen, tuo viisi vuotta oli henkisen kehitystason näkökulmasta valovuosi koska on fakta, että naiset kehittyvät myös henkisesti paljon miehiä aikaisemmin joten ei ihme ettei avioliitto kestänyt kuin neljä vuotta. Käyttäydyin kuin kakara, hoin rakkauttani vain yksi päämäärä mielessäni ja me kaikki tiedämme mikä se oli. Sittemmin rakkauden tunnustaminen on ollut vaikeampaa vaikka tietyn ikävaiheen, omalla kohdallani noin neljäkymmentävuotiaana, se oli helpompaa ja ehkä oman henkisen kehitykseni ehtiessä ”aikuisikään”. Toinen avioliittoni kesti 15 vuotta. Sekään ei ole paljon mutta kuitenkin selvää kehitystä.

Rakkauden tunnustaminen on meille miehille melkoinen pulma; pitää miettiä ettei ala hokemaan koska rakkaus sanana ja ajatuksena kuolee liiallisen käytön takia mutta toisaalta pitää miettiä että koska viimeksi on tullut tunnustettua rakkautta ihmiselle jonka puolesta on tekemään asioita joita ei muuten tulisi tehtyä ja tällä tarkoitan niitä asioita joita muinoin tehtiin joko kirveen tai miekan kanssa. Herää epäilys siitä toimiiko oikein vaikkei kyseessä ole mikään velvollisuus mutta epäilys synnyttää hirviön nimeltä epävarmuus jota peittämään adoptoidaan kaksoset nimeltään ylirakastaminen ja tosimulkkukäytös. Ei osata enää elää luonnollisesti, vaan heilutaan ääripäästä toiseen joka lopulta johtaa eroon ja koska mies on mies, se on naisen syytä koska miehillä ei ole munaa myöntää ryssineensä hyvän suhteen. Asia joka johtaa entistä kieroutuneempaan käytökseen ja lopulta siihen että joutuu elämään ilman rakkautta mikä on sairaus joka vie miehen ennenaikaiseen hautaan. En yleistä mutta…

Toisaalta en laita kaikkea miesten syyksi, sillä rakastuminen ja suhteen aloitus on tilanne jossa kumpikin osapuoli laittaa parastaan. En voinut kirjoittaa ”paneen parastaan” koska se olisi johtanut vääriin assosiaatioihin. Molemmat osapuolet ovat siis niin täydellisiä kuin vain voi olla, mutta suhteen pitkittyessä ja varsinaisen arjen alettua, todellinen karva eli luonne alkaa paljastumaan pikku hiljaa. Toinen ei olekaan sitä mitä toinen oletti ja niin edelleen ja näissä tilanteissa lopputuleman tulee määrittelemään se, joka osaa argumentoida asiansa = toisen viat paremmin ja esittää sitä joka olisi kyllä halunnut jatkaa mutta kun ei olosuhteiden vuoksi vaan yksinkertaisesti voi, on voittaja. Tämä on vedenjakaja; ”uhri” eli syyllistetty -joko syystä/syistä tai ei – voi olla joko parisuhteen nainen tai mies mutta on satavarma asia että mikäli osumaa ottaa mies, se muuttaa hänen psyykkeensä rakkauden suhteen lopullisesti. Elämän jatkuessa ja uusien ihmissuhteiden tullessa tasolle jossa mukaan astuu rakkaus, mies alkaa epäröimään koska ei halua pettyä uudestaan, siitä huolimatta vaikka hän olisi mokannut edellisen suhteen ja tämä on hyvin toksinen tilanne koska se usein synnyttää äpärän nimeltä mustasukkaisuus, edellyttäen että suhde todellakin kehittyy pidemmälle.

Teistä saattaa nyt tuntua että näkökulmani on liian synkkä, jopa sairas mutta uskokaa pois, siinä vaiheessa kun miehen pitää sanoa rakastamalleen naiselle että minä rakastan sinua ilman mitään tarkoitusperiä, se on miehelle todella hankala paikka koska hän taas luulee että nainen ajattelee hänen ajattelevan jotain muuta kuin rakkautta sanan varsinaisessa merkityksessä, joten hän sanoo kyseisen lauseen töksäyttämällä, äännähdyksellä joka ei ole kaukana luolamiehen murahduksesta ajalta jolloin sanoja sisältävää kieltä ei vielä ollut. Sitä että mies kääntyy pois ja lähtee autotalliin, ei pidä tulkita väheksymiseksi, vaan se on osoitus siitä että mies pelkää tyrineensä (taas) jälleen kerran ja tästä syystä seuraava rakkauden tunnustus siirtyy yhden parsekin eli 3,6216 valovuoden päähän. Ei siis ihan ensi torstaihin. Totuus on se, että vaikka me rakastamme omaa naistamme yli kaiken, meillä on vaikeuksia tuoda sitä julki sanallisesti ja usein myös muuten ”koska ei voi ostaa koruja kun en tiedä mistä se tykkää”.

Enkä voi tarpeeksi korostaa sitä etten missään nimessä halua yleistää, sanoin tämän jo aiemmin koska maailmassa on varmasti miehiä jotka handlaavat tämän ja monen muun asian viimeisen päälle, mutta uskallan väittää että ujous tai muut seikat ovat syy miksi suomalainen mies on vähän kökkö näissä asioissa, olkoonkin ettei hän ole sitä tarkoituksella joten suomalaiseen perusmieheen tulee suhtautua kuin karhuun marjareissulla; ei hosumista, ei uhkaavaa käytöstä eikä missään nimessä fyysistä kontaktia ensi kertaa tavattaessa koska siinä ei mene kuin sukat sekaisin.

Rakastakaa toisianne, ei tarvitse olla ihmisiksi.

- Apotti -