MRT- merkintä

 Huomenta kaikille.

Viitaten otsikkoon, tästä lähtien jos teksti on MRT-merkitty, se tarkoittaa että mä rakastan teitä ihan hulluna ja tulevat MRT-tekstit voivat mennä jopa pimeälle, mutta rakastavalle puolelle.

Mulla olis ollut yksi postaus valmiina jonka tein viimeisinä kuumepäivinä mutta en uskalla/kehtaa laittaa sitä tänne Luostarin sivustolle. Syynä se, että olen vihdoinkin tajunnut jotain teistä ihmisistä jotka jaksatte käydä lukemassa näitä mun arkipäivään kuuluvia juttuja, jotkut ovat jopa sellaisia että osa ajattelee mun ravistaneen ne vasemmasta hihasta mutta kuten jokainen tietää, totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lisäksi kuumepäivien aikana ymmärsin oman kuolevaisuuteni vaikka usein esiinnynkin ns. "t-paita kireällä" eli ettei minuun vaikuta mikään inhimillinen tai unholy niinkus me yleensä vatikaanissa tavataan puhua. Se, ainoa ja oikea joka minuun vaikuttaa, olette te. Joukko järkeviä, kauniita,hieman hulluja, innovatiivisia ja suloisia sieluja (myös sinä Mikis rakkaani). Te olette yllätyksekseni avanneet sieluanne kauniiden tsemppi-ja muiden kommenttien muodossa tavalla jota en olisi koskaan uskonut tämän polarisoituneen ja jakautuneen maailman (no, sama asia) vallitessa olisi mahdollista. Minä jumalauta rakastan teitä eikä tämä ole perseen nuolemista ja laittaisin tähän kohtaan jopa lyhyen videon jossa näette että kirjoitan tätä kyyneleiden valuessa pitkin poskipäitä mutta valitettavasti se totuus, ettei suomalainen mies itke eikä näytä tunteitaan, ehkäisee videopätkän lisäämisen mutta se on totuus.

Ehkä mä olen mennyt rikki? Se on pelottavaa, koska te tiedätte että mä olen pakkomielteinen ihminen ja en suinkaan syytä niitä kahta jumalaista olentoa jonka kanssa minulla oli suuri kunnia ja etuoikeus puhua puhelimessa, mutta mä olen ollut sekaisin siitä lähtien (en kemiallisesti, alkoholin tms. vaikutuksen takia). Olen tuijottanut puhelinta ja ajatellut että pitäisikö/vosinko soittaa, mutta en ole tehnyt sitä koska en halua olla mikään vitun stalkkaaja tai häiriköijä. Teidän täytyy kuitenkin ymmärtää se, että jos ihminen kuulee oikeasti succubuksen äänen (kehräävä, rullaaava ja todellakin sielua kannalta huono) ja hetkeä myöhemmin enkelin, olkoonkin että syntisen sellaisen äänen (come and play with me, syntinen, seksikkään kuiskaava ja matala), niin siinä on jopa tällainen hurskas mies kusessa. Uskoa koetellaan ja siksipä nyt kun alan olemaan jonkinlaisessa kunnossa, olen piessyt itseäni Marttojen tekemällä,, vuoden 1948 mallin seinäraanulla nimeltä "Kärsimystä, oi sa kuolevainen sielu". Sen on tehnyt Matilda Kähönen-Korpponen muutamaa kuukautta aikaisemmin ennen kun hän joutui Mustasaaren suljetulle. Raanu on valmistettu juuttikankaasta ja sekaan on ommeltu joka neljäs varvi (enkä tiedä käytetäänkö kutomismaailmassa varvi-ilmaisua kerroksista) on nato-lankaa eli tekee todella kipeää kun sillä perkeleem pöyä keräävällä seinävaatteella pieksee itseään ja verta todellakin valuu.

Mutta se siitä, nyt tuntuu jotenkin siltä että johtuen tästä hukkaan menneestä kuukaudesta, niin päässä on taas liikaa tavaraa tai aiheita ja voi olla että tulevat tekstit voivat olla omituisia, mullahan on yleensä tasapainoisia, harmoonisia ja järkevää kulkua edustavia postauksia. Jos joku väittää toista, niin minä tulen ja annan...selkään. Ei koskaan, hulluhan mä olen ja mulla olis nyt paljon asiaa mutta mulla on myös kuukauden ajalta lukemattomia teidä juttuja, joten päätän tämän nyt tähän. Kenties olen pimeä, enkä tosissaankaan luule itsestäni liikoja mutta jos joku teistä ihanista sieluista vaikkapa haluaisi soittaa, niin siitä vaan. Ja kuten Dumbledore sanoo Harry Potterille: "Tylypahkassa saa neuvoja jos osaa kysyä" (se ei kyllä mennyt noin mutta kummiskin), niin jos kysytte oikeasta paikasta niin saatte numeron.

Jos joku on vielä punkassa, niin älä nouse. Nauti tästä aamusta. Sä olet tähti.

Ps. Sori kirjoitusvirheet, en jaksa oikolukea enkä korjata, kyllä te jumallatoman ihanat sielut ymmärrätte. En halua olla imelä, hyi helvetti pois se minusta mutta mä rakastan teitä kaikkia.

-Apotti-

Mikis, ajotietokone ja opettajalta turpaan

 Tämä postaus on omistettu Mikikselle, mystikolle joka ei käytä minkäänlaista avataria tai nimimerkkiä joka johtaisi hänen jäljilleen. Käytiin eilen keskustelua (vastailin myös tänään hänen kommentteihinsa eilisessä postauksessa) ja sain vanhasta ketusta kaivettua esiin sen, että hän on kirjoitellut juttuja ja kun kävin lukemassa niitä, niin tulin pirun hyvälle tuulelle koska Mikis on verbalisti, siitä ei ole epäilystäkään ja teen nyt jotain mitä teen todella harvoin, jopa niin harvoin etten edes muista koska olen viimeksi tehnyt. Eli, esitän Mikikselle toivomuksen että hän jatkaisi kirjoittamista ja toivon että saan teiltä taustatukea koska harvoin pääsee lukemaan sellaista ajatustenvirtaa kuin Mikiksellä on. Lähin joka mulle tulee Mikiksestä mieleen, on Teepussi vaikka hänellä voi olla eri käsitys asiasta. No, asiaa teidän on helppo testata tai verrata kun luette eilisen postauksen kommentit Mikiksen kanssa (löytyy eräs oleellinen linkki) ja sitten käytte lukemassa Teepussin postauksia mutta älkää muodostako mielipidettä yhden jutun perusteella, vaan lukekaa edes muutama ja näette että jotain yhtäläisyyttä on. Sävy voi olla eri mutta mielestäni ajatuksissa on jotain samaa.

Eilinen oli todella perseestä. Vanhan ransuni ajotietokone päätti ettei tänään lähdetä mihinkään ja kun auton ajotietokone sanoo niin, siinä ei sitten todellakaan lähdetä mihinkään. Laahustin murtuneena miehenä parkkpaikalta takaisin kämpille ja lyyhistyin nyyhkyttävänä rauniokasana keittiön nurkkaan. Nyyhkytin ja imeskelin ylipäiväyksellä olevaa kanankoipea, en ollut ehtinyt grillaamaan tai paistamaan sitä mutta ei kai niistä mitään salmonellaa saa vaikka ovat pari, kolme päivää vanhoja. Kai niitä voi raakana syödä? Kun olin itkenyt t-paitani märäksi, nousin ylös ja sanoin itselleni että älä nyt jumalauta vaivu itsesääliin vaan tee jotain ja niin mä sitten aloin tekemään. Vaihdoin märän t-paitani mummovainajan perintörojuista kaappaamaani, vanhaakin vanhempaan laamapaitaan joka ei ole ollenkaan sopiva mulle mutta se papyruskääröäkin hauraampi tekele tuntuu hyvältä ihoa vasten. Reilusti ylikokoa koska muori oli vanhan liiton muori, sentti voita ja sentti läskiä leivän päällä joka kerta ja muissa ruoissa vähintään kilo voita vaikka kyseessä olis ollut lättyjen paistaminen. Eli 97-vuotiaaksi ja oli hyvä esimerkki siitä ettei se ruoka tapa jos tekee töitä, raskaita töitä kuten muori ja koko vieläpä koko ikänsä. Se taas tappaa jos syö kuin meidän muori eikä tee mitään tai tekee vain vähän fyysisesti kuluttavaa työtä. Silloin läskinpalat ja saatanallinen voin kulutus näkyy sepelvaltimoissa ja suonissa. Mainittakoon vielä se että muorin laamapaita roikkuu edestä aika paljon, mulla ei ole sellaisia paitaa venyttäneitä helvetimoisia daisareita kuin muorilla oli eikä mulla ole edes manboobeja.

Mutta se siiitä, aloin soittelemaan vara-autoa itselleni ja eräs hyvä ystäväni lupas autoa tälle päivälle, huomiselle ja ylihuomiselle ja saan auton ihan tässä kotvasen kuluttua. Se kun on käytössä aktiivisesti toisaalla mutta mitäpä muutama tunti ihmisen elämässä meinaa, ei yhtään mitään. Maksoin eilen laskuja ja totesin että taas saa miettiä mitä eri valmistustapoja jääkapin valosta löytyisi koska rahaa ei jäänyt. Googlasin about kolme tuntia mutta ei mitään, sen sijaan tänä aamuna sähköposti oli täynnä mainospaskaa käsittäen hehkulampuista ledivaloihin ja edelleen päreisiin, niitähän käytettiin kämpän valaistukseen silloin kun mä olin pieni. Siitä muuten tulee sanonta “nyt paloi päreet”, tarkoittaa että kun kämpän valaistukseen tarkoitetut päreet oli käytetty loppuun, niin perheen pää kiipesi pärekatolle ja repi sieltä lisää. Negatiivistä oli pärelisäyksen aiheuttama reikä katossa. Sitten istuttiin lumisateessa joka pääsi pirttiin mutta pääasia että oli valoa. Voi sentään, minäkin olen yrittänyt kirjoittaa montaa kotiläksyksi annettua ainetta tuossa tilanteessa mutta vitut siitä mitään tullut kun lumisade levitti musteen, siihen aikaan kun ei ollut mitään kuivamustekyniä, vaan jutut kirjoitettiin sulkakynällä joka kastettiin oikeaan musteeseen. 

Sain opettajalta monta kertaa turpaan kun aine näytti Roscahcin testiltä. Aina kun aine palautettiin, niin opettaja otti mun aineeni joka oli muista poiketen monta sivua ja alkoi hokea: “lepakko, lepakko, äiti, mies tappaa karvalakin, tuumori, tikapuut, taas lepakko, kakka, romaani joka levittää kätensä, pimppi, saumuri, sentrifugi ja surumielinen saatana”. Sitten se alkoi hakkaamaan mua. Voin kertoa että se teki kipeää koska meillä oli a) miespuolinen opettaja ja b) hän oli piirinmestari sekä kuulantyönnössä että kiekonheitossa. Johtui varmaankin jälkimmäisestä että aina kun läväytti mua avarilla, niin mä lensin luokan ovesta mäjelle tai en mäjelle, vaan seuraavaan luokkaan joka sattui olemaan käsityöluokka. Siellä työstettiin käsiä tai niin mä aina luulin enkä ymmärtänyt sitä. Mulla on muuten majavan nahkainen rotbeg, se on jonkinlainen nahkapussi jonka antoi nytkin pöydällä istuva Leprechaun, tiedettähän ne pienet vihreät ukkelit. Joskus niitä on mun kämpässä ihan saatanasti mutta mun lääkäri on sanonut että silloin pitää ottaa niitä vihertäviä pillereitä. Ne auttaa.

Mutta joo, semmosta tälle aamulle, auto luvattiin tuoda puol yhdeksän joten mun pitää ryhtyä toimenpiteisiin joihin kuuluu kuppi kylmää, mustaa mokkaa parin leivän kanssa joissa ei ole päällä kuin jotain valkoisen harmaata juttua joka saa vatsan vikkelälle. Yks jogurtti, sitten toinen kuppi mokkaa tupakin kanssa ja siinä se sitten onkin. Kengät jalkaan, takki päälle ja menoksi.

Muistakaa ensinnäkin Mikis ja toisekseen, olkaa ihmisiksi.

Apotti

Luostarin säännöstö, kohta 473

 Tänään on kiire päivä ja joudun lähtemään maakuntaan ihan koht'puoliin, joten varsinaista asiatonta asiaa on luvassa illalla. Katselin tässä Luostarin työlistaa ja tuumasin ettei päivästä ei tule ihan surkea koska ehkä jo tänään saamme lukea Päivin huimista seikkailuista 70- ja 80- luvuilla mutta se edellyttää että käytte painostamassa häntä. Ihan siitä syystä että Päivi, samoin kuin moni Luostarin jäsen tai Luostarissa käyvä satunnainen matkaaja, on saattanut unohtaa Luostarin säännöstöön kirjoitetun kohdan 473 jossa lukee näin: “ Mikäli Luostarissa joku edes vihjaa, vahingossa tai tarkoituksella lausuu tahi muuten saattaa läsnäolijoiden ja vähän kauempanakin olevien tietoon, että on joko ennen, nykyhetkessä tai aikoo tehdä tulevaisuudessa jotakin, on hänen jaettava tietonsa välittömästi ja tavalla joka ei jätä tilaa lisäkysymyksille. Nykyaikana parhaaksi tiedon jakamiseksi katsottakoon laaja, mieluiten runsaasti hyvin henkilökohtaisia valokuvia, päiväkirjamerkintöjä ja muita identiteettiin läheisesti liittyvää materiaalia sisältävä postaus”.

Jotta semmosta ja tämä koskee myös Pöllöä joka eilen illalla, hyvin myöhäisinä tunteina antoi ymmärtää että hänellä on ollut varsin...hmmmm....riehakas elämä ennnen kuin hän järkiintyi ja siirtyi Luostarin suojaavien seinien sisäpuolelle. Voitte itse lukea eilisen postauksen kommenttiosiosta. Jopa minun täytyi lukea 12 Pater Noster'ia ja 8 Ave Mariaa ennen nukkuumaan menoa. Ehkä minun pitää kahlita nuo kaksi koska ole havainnut heissä erään poikkeavuuden jota normaalisti ei esiinny homo sapiens-lajin edustajissa. Normaalisti ihmiset tuppaavat sekoamaan keväisin kun luonto muutenkin herää, mutta nämä kaksi tekevät sen loppukesästä tai syksyllä tavalla, jota tällainen hurkas mies kuten minä, sanoisi riehakkaaksi. En siis käytä termiä epäsiveellisesti koska se on liian jyrkkä ja väkevä ilmaisu. Kuitenkin on huomattava etteivät he ole Luostarissa ainoita jota tämä poikkeavuus koskee tai joissa se ilmenee ja palaan tähän myöhemmissä postauksissani. Mainttakoon tässä kuitenkin pari esimerkkiä eli Puskis, joka on aivan liian vaitonainen tekemisistään mutta kuitenkin vaeltelee Luostarin käytävillä sen näköisenä kuin hän pitäisi jotain sisällään, samoin Teepussi, jolla tuntuu olevan paljonkin kerrottavaa mutta joka kuitenkin pidättäytyy jakamasta sitä mikä hänen sisällään myllertää. Nämä ovat vaarallisia merkkejä, muistissani ovat muutamat mellakat ensimmäisen luostarin aikoihin ja voin kertoa teille jotka ette tiedä, ne olivat helvettiä. Niin, eikä pidä unohtaa Mikistä, hän saisi vihdoinkin paljastaa itsestään enemmän koska tiedän tai oikeastaan uskon, että hän pitää kirjaa erilaisista tapahtumista mutta ei paljasta sitä meille.

Kaikille heille jotka vaeltavat blogistanian laajoja aavikoita joko etsiessään perimmäistä tietoa tai haahuillessaan ihan muuten vaan, saatettakoon tiedoksi ettei Luostari paheksu vaikka käytte hieman painostamassa edellä mainittuja. Painostuksen tulee kuitenkin olla asiallista. Nyt minun pitää lopettaa sillä edessä on usemman kilometrin ajelu ensin paikkaan A, sieltä paikkaan B ja lopuksi varsinaiseen kohteeseen C.

Apotti

Seuraavat Viisi

 Aamun Sähköshokki- postaukseen pääsee em. linkistä mutta nyt on aika esitellä lisää Luostarin jengiä, noita mahtavia soturia jotka uskaltavat olla oma itsensä, aivan kuten Ensimmäiset Viisi.

Kuvat on tehnyt Googlen Gemini-tekoäly promptien eli sanallisten komentojen/määritelmien mukaan.

Joten olkaapa hyvä, tässä teille:

Der Seidenspinner - Lasillinen mustia kuningatteren helmiä

BitteinSaari

Ei saa mennä ulos saunaiholla

ja tietenkin lihottajani Stansta

+ Mikis, taistelija

Tässä on siis järjestys, aloitetaan Der seidenspinneristä:

...ja vielä Mikis, meillä oli aikoinaan hieman asioita hoidettavana Lindisfarnen suunnalla