Välähdyksiä

 

Tutustuin eilen naapuritalon tätiin. Olin menossa hakemaan eteisen kaapista yhtä juttua ja sivusilmällä huomasin asuntooni johtavan oven elävän; se taipuili ja värisi, maalilastut lentelivät ovea ympäröivistä listoista ja postiluukun kansi lepatti kuin naakka viitosluokan taifuunissa. Minkäänlaista ääntä en kuullut koska kuuntelin kuulokkeilla musiikkia mutta kun otin läpykät pois korviltani, kuulin äänen joka oli kuin tuomiopäivän airut. Kumeaa jyskytystä johon yhtyi oven takaa kuuluva, kimeä vinkuna joka aika ajoin nousi falsettiin. Kiinnostuneena ilmiöstä avasin oven ja oven takana seisoi demoninen olento joka oli verhoutunut noin viisikymmentävuotiaan naisihmisen hahmoon. Ennen kuin ehdin sanoa tai tehdä mitään, niin pyryharakka lehahti sisään työntäen minut pois tieltään ja koska hänen äänenkäyttönsä oli sangen kovaa ja kimeää, päätin sulkea rappukäytävään johtavan oven.

Demoni oli tulinen tapaus, kasvot olivat vihan vääristämät ja äänensä vaihteli kauhuelokuvista tutustua kähinästä petoria lingmetea – lajin linnun ääneen kun se lähtee syöksyyn. Demonin saatua sanotuksi jotain mitä en ymmärtänyt, kysyin että mikä oli tämän kunnia-arvoisen visiitin syy, onko aikani koittanut ja johdattaako hän minut Haadeksen puheille vai miten homma etenee? Ilmeisesti tämä kerrostalokyttääjän olemukseen vangittu demoni ei pitänyt kysymyksestäni koska tarttui minun halpahallin alennuksesta ostamaani t-paitaan jonka pienet, noin kahdeksanvuotiaat pikku kätöset olivat valmistaneet jossain päin Aasiaa. Itämaisen vaatetusteknologian eikä sen paremmin sertifioinnin perusteisiin kuulu tehdä demonien kestäviä vaatteita joten 8.47,- euroa maksanut ihokkaani repeytyi koko oikean kyljen mitalta. Välittämättä tästä demoni oli ilmeisesti huomannut lingvistiset puutteeni tai sitten demonilta yksinkertaisesti loppui happi koska hän vaihtoi normi suomenkieleen jossa artikulaatio perustuu siihen että sanotaan sana silloin tällöin ja silloin minä ymmärsin mitä tuo mustahiuksinen, halvalta hajuvedeltä tuoksuva demoni pyrki sanomaan.

Demoni eli dempsukka tästä eteenpäin, halusi tietää miksi helvetissä heiluttelen isoa peiliä parvekkeellani. Myönnettäköön etten tajunnut yhtään mitään mutta yritin tosissani päästä kärryille siitä mitä horolla oli mielessään. Taloyhtiössä on näet kokonaan lasitetut parvekkeet, monestihan on niin että kaide on betonielementti jonka päältä lähtee lasitus mutta meillä on myös alaosa (tummennettu, ei kuitenkaan täysin musta) lasia ja vielä kun parveke on iso jossa myös toinen sivuseinä on lasitettu, niin näkymät ovat hienot. Lisäksi parvekesysteemi on siitä mukava etteivät parvekkeet ole kiinni toisissaan kuten monesti näkee olevan vanhemmissa taloyhtiöissä mutta ei meillä, täällä parvekkeet ovat erillään mikä on hyvä asia.

Sanoin dempsukalle ettei minulla ole mitään peiliä parvekkeella ja jo perusajatuksena, minkä helvetin tähden minä heilluttelisin peiliä parvekkeella? Dempsukka ei antanut periksi, vaan väitti että hän oli katsellut vstapäisestä talosta (en tiennyt että helvetti/helvetilliset olennot voivat vuokrata asuntoja meidän kuolevaisten maailmasta) kuinka parvekkeellani välähteli niin voimakkaasti että hääp oli miltei sokeutua.

Todistaakseni syttömyyttäni, vein dempsukan parvekkeelle ja olin täsmälleen samanlaisissa vetimissä kuin eilen mutta luonnollisesti puhtaissa – siis pelkät bokserit jalassa – ja miltei välittömästi dempsukka alkoi anoa armoa, pyyteli jopa anteeksi ja kysyi että voitaisiko mennä kiiruusti sisätiloihin ja by the way, saisko sufeeta koska helvetissä ei ole mokkaa tarjolla. Tein demonin toiveen mukaisesti ja samalla kun siemailimme alennuksesta ostettua kuraa, kerroin dempsulle ettei ole minun vikani jos en rusketu ja demonin ei pidä olla pahoillaan sillä olen aiemminkin joutunut vaikeuksiin tajuttoman valkoisen ihoni takia: sakot Kälviällä 1983, syyte: autoilijoiden tarkoituksellinen häikäisy ja liikenteen pitkäkestoinen häirintä. No ei todellakaan ollut, olin valmistautumassa Helsinki – maratoniin ja juoksin tien laidassa, ylläni ei muuta kuin urheiluhousut joiden punttien pituus oli shortsien luokkaa.

Lopputulos: dempsukka pyyteli anteeksi, kiitteli kahveesta ja häipyi ilmeisesti postiluukun kautta koska en havainnut ovea avattavan. Jäin pohtimaan sitä että mahtaako olla muita ihmisiä joihin aurinko ei yksinkertaisesti tartu? Minulla kuitenkin on se tilanne että jos olen auringon paisteessa pitkään, ihoni on punainen muutaman tunnin ja sitten palautuu normaaliin, titaaninvalkoiseen moodiin. Titaaninvalkoinen on ihan oikea värisävy, tai paremminkin oli ennen vanhaan kun sävytysteknologia ei ollut kehittynyt niihin mittoihin kuin nykyään. Kyseinen ominaisuus ei minua varsinaisesti häiritse mutta myönnettäköön että tunnen olevani erilainen kuin muut ja olen usein joutunut vastaamaan kysymykseen miksi en ole ruskeampi näin kesällä kun kerran raksalla on hyvät olosuhteet saada aurinkoa? No joo on, mutta täytyy muistaa että raksaduunari joutuu käsittelemään paljon tikkuisia lankkuja ja lautoja, betonia jonka kalkki kuivattaa saatanasti ihoa,sitten on maalaustyöt ja varsinkin kyllästysaineen kanssa työskentely koska se on ihan kusta  yms. joten mikäli ei halua viettää iltojansa tikkuja nyppien, ottaa tärpättikylpyjä tai kieriä jossain ihonhoitorasvassa, niin on parempi pitää haalarihousut jalassa ja t-paita päällä.

Että semmosta, ottakaa aurinkoa mutta älkää liikaa, se tietää unettomia öitä ja ennen kaikkea, muistakaa olla ihmisiksi.

- Apotti -

Read More

Pax Vobiscum

 

Tervehdys!

Tunnen piston jossain sisälläni, en ole varma onko minulla sydäntä mutta jokin tuolla syvällä ilmoittaa että olen laiminlyönyt kanssaihmisiäni ja se on häirinnyt minua jo pitkään. Olen jotenkin erkaantunut yhteiskunnasta, monella eri tasolla – oikeastaan kaikilla mahdollisilla – ja se on tuonut minulle sekä henkilökohtaisen rauhan ja kääntöpuolena henkilökohtaisen helvetin, symbioosin jonka olen luonut ja jonka vankina olen. En kuitenkaan usko että olen seonnut tai sekaisin, en ole sortunut päihteisiin enkä mihinkään muuhunkaan mutta olen elänyt jo hyvin pitkään ilman sosiaalisia kontakteja, lukuun ottamatta muutamia pakollisia enkä ole liikkunut missään eli olen viettänyt päivät, viikot ja kuukaudet kammiossani. Syitä tähän on monia joita en käy nyt tässä listaamaan koska niistä kertominen johtaisi nillittämiseen mitä vihaan. Kivut ovat ennallaan joten sillä saralla ei mitään uutta mutta koska olen hylännyt myös työt, monista syistä johtuen, olen joutunut uuteen tilanteeseen jossa päivät ovat yhtä helvettiä ja yöt taasen tuotteliaampaa aikaa syystä jota en tiedä.

Ennen asia oli päinvastoin kun aamulla oli pakko lähteä, niin kivut sai vaimennettua siedettävämmälle tasolle lääkityksellä ja tietysti teen sitä nytkin, mutta koska nykytilanteessa en joudu pakottamaan kroppaani asioihin joihin se ei kipureseptoreiden mukaan pysty, niin tilanne on täysin eri. Sen sijaan tai edellä mainitusta johtuen, kipujen lisäksi, päiviini on tullut turhautuminen mittakaavassa joka on musertava. Tuntuu todella typerältä tuijottaa ikkunasta ulos ja katsella ihmisiä töissään tai lomalaisia joilla tuntuu olevan aina kiire jonnekin. Illan ja yön saapuessa, kun kaikki lopulta hiljenee, en tunne itseäni niin tarpeettomaksi ja se tunne aktivoi minut, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Nukkumiseni on vähentynyt entisestään ja usein pelkään että koen jonkinlaisen äkkikuoleman koska kroppani ja aivoni eivät saa enää riittävästi unta sillä ennen jos sain nukuttua kerran viikossa jopa neljä tuntia yhtenä yönä ja muina 2- 3:een tuntia, tuntuu nykyään joltain ylellisyydeltä koska jo pitkään on mennyt niin, että saatan valvoa viikon seitsemästä päivästä kaksi (24h) ja nukkua muina öinä maks. kaksi tuntia. En tiedä, uskon että jokainen ihminen joka joutuu tilanteeseen jossa ei saa nukutuksi tarpeeksi, olipa syynä sitten kiputilat tai jokin muu, päätyy tilanteen jatkuessa vuosia jonkinlaiseen vastaavaan tilaan kuin esimerkiksi pitkään meditaatiota harrastaneet munkit tai ylipäätään ihmiset – he saavuttavat tason jossa eivät päde kaikki niin kuin muilla ihmisillä. En yritä nostaa itseäni jalustalle, vaan lähestyn asiaa pikemminkin niin että kenties on mahdollista opettaa aivoja ja kroppaa toimimaan toisella tapaa kuin mihin ne on alunperin tarkoitettu ja opettaminen on väärä sana, aivot ja kroppa oppivat itse.

Okei, eihän elämä ole pelkkää kurjuutta vaikka alun tekstistä niin voisi päätelläkin, sillä vaikka en nuku tarpeeksi ja koen päivittäin helvetinmoista turhautuneisuutta ja lamaantuneisuutta, olen saavuttanut sisäisen rauhan. En täydellistä mutta olen oppinut olemaan stressaamatta asioista joihin en voi itse vaikuttaa ja ne entisen elämän pikku vaikeudet jotka horjuttivat laivaani joka kerta, tuntuvat nyt pieniltä pyörteiltä jotka lipuvat ohitse, toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Hyvä niin sillä jaksan paremmin kohdata ne isommat vaikeudet kun rahat eivät riitä kaikkiin laskuihin eräpäivänä ja tilanteet joissa mietin minkälaisia erilaisia tapoja olisi valmistaa jääkaapin valo koska muuta ei ole. No onhan, nuudeleita ja Nallen mitäliehiutaleita löytyy melkein aina ja yksi suosikkiruoistani on nuudelit med tonnikala keltaisessa currykastikkeessa kunhan muistaa pitää tuunattipurkin jääkaapissa koska muuten currysoosi on yhtä kusta ja pilaa koko annoksen. TK-purkki siis lisätään nuudeleihin sitten kun ne ovat valmiit mutta senhän te kyllä tiesittekin. Olen myös yrittänyt juosta hirviä ja peuroja sekä muita metsän eläviä kiinni suorittaakseni niin sanotun salakaadon, mutta ovat nuo perkeleen nelijalkaiset vielä niin nopeita etten ole onnistunut. Syytän lähinnä hankalaa maastoa sillä sain tässä yksi päivä saatanalliset sakot ohittaessani Lahdentiellä autoletkan juoksemalla. Poliisin mukaan tutka näytti 112 kilmetriä tunnissa kahdeksankympin alueella eikä myötätuntoa herunut vaikka koitin selittää ryhtevää vauhtiani jumalattoman kusihädän ja kodin välisellä kilometrimäärällä. Noup, tilanne eskaloitui siihen että koska paperien ja erilaisten propuskojen täyttö kesti oheistoimintoineen (kävimme mm. VTT:llä kalibroimassa virkavallan tutkan), niin minulta pääsi pikku lirut uusiin, aivan ihguihin pikkareihini ja edelleen asfaltille josta räpsähti luonnollisesti lisää sakkoja ja paljon, minua syytettiin nimittäin ympäristörikoksesta koska pisukkaiseni määräksi arvioitiin viranomaisten taholta tuollaiset palttiarallaa 80 hehtolitraa. Tienpätkä muuten jouduttiin puomittamaan pelastustoimen puolesta ja he myös toimittavat öljyntorjunta-alus Uiskolta seitsemän kuutiota marsuille tarkoitettua sahanpurua mikä taasen aiheutti vakavan häiriötilanteen paikallisissa lemmikkieläinliikkeissä ja oli siinä ja tässä etten saanut syytettä kotimaan kaupan hidastamisesta/sabotoinnista.

Toisin sanoen, muistakaa käydä pissalla ennen kuin lähdette lenkille sillä siinä jos missä säästää rahaa ja paljon.

Ps. Muistakaa olla ihmisiksi

- Apotti -

Read More