Pax Vobiscum

 

Tervehdys!

Tunnen piston jossain sisälläni, en ole varma onko minulla sydäntä mutta jokin tuolla syvällä ilmoittaa että olen laiminlyönyt kanssaihmisiäni ja se on häirinnyt minua jo pitkään. Olen jotenkin erkaantunut yhteiskunnasta, monella eri tasolla – oikeastaan kaikilla mahdollisilla – ja se on tuonut minulle sekä henkilökohtaisen rauhan ja kääntöpuolena henkilökohtaisen helvetin, symbioosin jonka olen luonut ja jonka vankina olen. En kuitenkaan usko että olen seonnut tai sekaisin, en ole sortunut päihteisiin enkä mihinkään muuhunkaan mutta olen elänyt jo hyvin pitkään ilman sosiaalisia kontakteja, lukuun ottamatta muutamia pakollisia enkä ole liikkunut missään eli olen viettänyt päivät, viikot ja kuukaudet kammiossani. Syitä tähän on monia joita en käy nyt tässä listaamaan koska niistä kertominen johtaisi nillittämiseen mitä vihaan. Kivut ovat ennallaan joten sillä saralla ei mitään uutta mutta koska olen hylännyt myös työt, monista syistä johtuen, olen joutunut uuteen tilanteeseen jossa päivät ovat yhtä helvettiä ja yöt taasen tuotteliaampaa aikaa syystä jota en tiedä.

Ennen asia oli päinvastoin kun aamulla oli pakko lähteä, niin kivut sai vaimennettua siedettävämmälle tasolle lääkityksellä ja tietysti teen sitä nytkin, mutta koska nykytilanteessa en joudu pakottamaan kroppaani asioihin joihin se ei kipureseptoreiden mukaan pysty, niin tilanne on täysin eri. Sen sijaan tai edellä mainitusta johtuen, kipujen lisäksi, päiviini on tullut turhautuminen mittakaavassa joka on musertava. Tuntuu todella typerältä tuijottaa ikkunasta ulos ja katsella ihmisiä töissään tai lomalaisia joilla tuntuu olevan aina kiire jonnekin. Illan ja yön saapuessa, kun kaikki lopulta hiljenee, en tunne itseäni niin tarpeettomaksi ja se tunne aktivoi minut, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Nukkumiseni on vähentynyt entisestään ja usein pelkään että koen jonkinlaisen äkkikuoleman koska kroppani ja aivoni eivät saa enää riittävästi unta sillä ennen jos sain nukuttua kerran viikossa jopa neljä tuntia yhtenä yönä ja muina 2- 3:een tuntia, tuntuu nykyään joltain ylellisyydeltä koska jo pitkään on mennyt niin, että saatan valvoa viikon seitsemästä päivästä kaksi (24h) ja nukkua muina öinä maks. kaksi tuntia. En tiedä, uskon että jokainen ihminen joka joutuu tilanteeseen jossa ei saa nukutuksi tarpeeksi, olipa syynä sitten kiputilat tai jokin muu, päätyy tilanteen jatkuessa vuosia jonkinlaiseen vastaavaan tilaan kuin esimerkiksi pitkään meditaatiota harrastaneet munkit tai ylipäätään ihmiset – he saavuttavat tason jossa eivät päde kaikki niin kuin muilla ihmisillä. En yritä nostaa itseäni jalustalle, vaan lähestyn asiaa pikemminkin niin että kenties on mahdollista opettaa aivoja ja kroppaa toimimaan toisella tapaa kuin mihin ne on alunperin tarkoitettu ja opettaminen on väärä sana, aivot ja kroppa oppivat itse.

Okei, eihän elämä ole pelkkää kurjuutta vaikka alun tekstistä niin voisi päätelläkin, sillä vaikka en nuku tarpeeksi ja koen päivittäin helvetinmoista turhautuneisuutta ja lamaantuneisuutta, olen saavuttanut sisäisen rauhan. En täydellistä mutta olen oppinut olemaan stressaamatta asioista joihin en voi itse vaikuttaa ja ne entisen elämän pikku vaikeudet jotka horjuttivat laivaani joka kerta, tuntuvat nyt pieniltä pyörteiltä jotka lipuvat ohitse, toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Hyvä niin sillä jaksan paremmin kohdata ne isommat vaikeudet kun rahat eivät riitä kaikkiin laskuihin eräpäivänä ja tilanteet joissa mietin minkälaisia erilaisia tapoja olisi valmistaa jääkaapin valo koska muuta ei ole. No onhan, nuudeleita ja Nallen mitäliehiutaleita löytyy melkein aina ja yksi suosikkiruoistani on nuudelit med tonnikala keltaisessa currykastikkeessa kunhan muistaa pitää tuunattipurkin jääkaapissa koska muuten currysoosi on yhtä kusta ja pilaa koko annoksen. TK-purkki siis lisätään nuudeleihin sitten kun ne ovat valmiit mutta senhän te kyllä tiesittekin. Olen myös yrittänyt juosta hirviä ja peuroja sekä muita metsän eläviä kiinni suorittaakseni niin sanotun salakaadon, mutta ovat nuo perkeleen nelijalkaiset vielä niin nopeita etten ole onnistunut. Syytän lähinnä hankalaa maastoa sillä sain tässä yksi päivä saatanalliset sakot ohittaessani Lahdentiellä autoletkan juoksemalla. Poliisin mukaan tutka näytti 112 kilmetriä tunnissa kahdeksankympin alueella eikä myötätuntoa herunut vaikka koitin selittää ryhtevää vauhtiani jumalattoman kusihädän ja kodin välisellä kilometrimäärällä. Noup, tilanne eskaloitui siihen että koska paperien ja erilaisten propuskojen täyttö kesti oheistoimintoineen (kävimme mm. VTT:llä kalibroimassa virkavallan tutkan), niin minulta pääsi pikku lirut uusiin, aivan ihguihin pikkareihini ja edelleen asfaltille josta räpsähti luonnollisesti lisää sakkoja ja paljon, minua syytettiin nimittäin ympäristörikoksesta koska pisukkaiseni määräksi arvioitiin viranomaisten taholta tuollaiset palttiarallaa 80 hehtolitraa. Tienpätkä muuten jouduttiin puomittamaan pelastustoimen puolesta ja he myös toimittavat öljyntorjunta-alus Uiskolta seitsemän kuutiota marsuille tarkoitettua sahanpurua mikä taasen aiheutti vakavan häiriötilanteen paikallisissa lemmikkieläinliikkeissä ja oli siinä ja tässä etten saanut syytettä kotimaan kaupan hidastamisesta/sabotoinnista.

Toisin sanoen, muistakaa käydä pissalla ennen kuin lähdette lenkille sillä siinä jos missä säästää rahaa ja paljon.

Ps. Muistakaa olla ihmisiksi

- Apotti -