Lyhyt tilannekatsaus

 

Vihdoinkin täällä!

Kävi nimittäin niin, että vanha läppärini sanoi sopimuksen irti ja koska nyt on meneillään yksi projekti, niin en ole oikein ehtinyt ostoksille ennen kuin eilen jolloin hommasin uuden HP:n W11 käyttöjärjestelmällä ja jota pääsen vasta nyt testaamaan. Hyvin tuntuu toimivan ja toivottavasti kestää taas jokusen vuoden. Meneillään on siis nyt tämä projekti joka kestää maanantaihin ja voin kertoa että on ollut todella kylmiä kelejä, vaikka pakkasta ei ole kuin aste tai kaksi, niin helvetinmoinen tuuli varmistaa jäätymisen sielua myöten. Ei mukavaa ollenkaan. Unien vähyys on pirunmoinen riesa eikä siihen auta mitkään maailman unilääkkeet eikä tilannetta paranna se, että kun pääset illalla kotiin, niin käyt kuumassa suihkussa, syöt ja urvahdat sohvalle pariksi tunniksi tai jopa kolmeksi jos oikein huonosti käy. Se tietää yhdessä kiputilojen kanssa sitä ettei yöllä todellakaan tartte nukkua.

Mutta se noista maallisista ongelmista. Luostarissa elämä jatkuu ennallaan, tietysti menossa on suuret valmistelut kuolleiden päivää varten, olkoonkin että sitä vietetään täällä meillä kuluvan kuukauden lopulla vaikka muistaakseni ko. päivä/yö on 1.-2. marraskuuta. Siis tämä meksikolaisversio, korjatkaa jos olen väärässä. Tästä päästäänkin siihen että joulu on kuulkaas ihan kohta. Joulunpyhien aikaan erakoitumiseni on entistäkin eristäytyneisempää sillä aloitan joulun about 20. päivän tienoilla jolloin pistän molemmat puhelimeni kiinni ja avaan ne vasta toinen tammikuuta. Okei, moni pitää moista touhua pimeenä mutta minä todella pidän kun saan olla täysin rauhassa. Systerit, joilla on omia, täysikasvuisia lapsiaan, viettävät joulua tahoillaan ja koska me emme muutenkaan pidä juuri yhteyttä, niin riittää kun toivottelen heille joulut ennen täydellistä hiljaisuutta. He ovat tottuneet monen vuoden kokemuksella tähän ja hyväksyneet tämän käytännön.

Talvirenkaatkin tuli laitettua alle, näillä selkosilla on tullut melkein joka päivä hieman lunta joka on kuitenkin ollut kevyttä pakkaslunta joka on päivän aikana sulanut pois. Mustaa jäätä sen sijaan on paljon, ja niinpä onnistuin saamaan pakuni poikkiluistoon yksi aamu kun ajelin töihin. Vesistön ylittävän sillan jälkeen alkaa pieni nousu ja vaikka ajelin tasaista vauhtia, niin yhtä äkkiä auto vaan heilahti poikittain ja se kyllä säväyttää. Onneksi ketään ei tullut vastaan, olkoonkin että pysyin omalla kaistalla mutta tuollaiset jutut väistämättä vaikuttavat vastaantulijoihin jotka saattavat tehdä äkkinäisiä liikkeitä ja sitten sitä ollaankin pulassa. Toivottavasti tuo jäi talven ainoaksi luisteluksi koska musta jää on siitä pirullista että siinä kuljettaja muuttuu täysin matkustajaksi eli oikeastaan mitään ei tehtävissä mikäli vauhtia sattuu olemaan kohtalaisesti. Siksipä toivotan teille kaikille turvallisia kilometrejä.

Tässä tämä lyhyt katsaus, kirjoittelen paremmin jahkas saan munkit ja muut järjestykseen täällä luostarissa.