torstai 8. helmikuuta 2024 15 kommenttia

Murhabottia, Tuomiopäiväkirjaa ja pari muuta juttua

 

Tervehdys taas, on ollut hieman kiireitä ja en ole jaksanut öisin kirjotella, tosin mulla on parina viime yönä ollut erittäin hyvää seuraa mistä minun on kiittäminen kaikkia kirjasuosituksia antaneita henkilöitä. Oikeesti, todella iso kiitos sillä olen saanut taas lukemisesta kiinni ja sen on ollut tuolle pään sisäiselle liikenteelle todella hyvä juttu.

Jokunen päivä sitten ostin Adlibriksestä Martha Wellsin Murhabotin Päiväkirjojen ensimmäisen osan joka meni heti yhdessä yössä ja koska tuli halu saada lisää, niin oli pakko lähteä täältä luostarista läheiseen kaupunkiin ostamaan lisää. Niinpä tulin ostaneeksi Murhabotin Päiväkirjat osa kakkosen (kolmatta osaa en löytänyt vaikka etsin) eräästä isosta liikkeestä ja kun päädyin lopulta erääseen pieneen antikvariaattiin, niin sieltä löytyi Hal Duncanin Vellum – Kaikkeuden Kirja ja toinen, Connie Willisin Tuomiopäiväkirja jotka ovat molemmat vähän paksumpia eepoksia ja aloitan jomman kumman jahkas saan tuon Murhabotin kakkososan loppuun, sitä on jäljellä muutama kymmenen sivua. Että semmosta.


Nyt on onneksi pari pakkaspäivää ja vaikka vihaan talvea ja kylmyyttä, niin olen kiitollinen että saan viettää pari päivää kotona tai oikeastaan neljä koska tässähän tulee viikonloppu ihan kohta. Vapaapäivät ovat mukavia mutta mulle ne ovat myös niitä päiviä jotka aiheuttavat ahdistusta koska aikaa on liikaa. Tiedän etttä sitä saa kulutettua siivoamiseen, pyykkäämiseen ja muuhun tarpeelliseen mutta eihän niihin mene kauaa ja joo, sitten voisi lukea joka sekin tulee hoidetuksi mutta silti, jotenkin tuntuu että aikaa on äärettömästi ja koska pää on sekaisin, niin se ei kestä ajatusta siitä että olen tilanteessa jossa olen tekemättä mitään. Tämä on siis tilanne joka on yleensä, sittenhän on se toinen eli suuri ja mahtava Depis jolloin ei tapahdu mitään ja sekin on yhtä helvettiä. Tietää että pitäisi tehdä sitä ja tätä mutta aivot sanovat että njet, tänään ei tapahdu mitään koska ei huvita. Nyt pyydän anteeksi koska en tiedä miksi aloin ylipäätään nillittämään näistä omista pikku ongelmistani.


Onneksi tulee kesä ja kesästä tulee mieleen se, että Kesä 2024 – projektini on pari päivää myöhässä sillä lupasin itselleni että olen kesällä paremmassa hapessa mikä tarkoittaa omien aikataulujen muuttamista siten, että mulle jää iltaisin tai aamuisin aikaa oman kroppani saattamista parempaan kuosiin. Olen tehnyt tämän aikaisemminkin ja vaikka se kuulostaakin työläältä, niin se oikeasti vaadi paljoakaan per päivä ja vaikka ihmiset aina puhuvat että kesällä pitää olla kunnossa, niin minä en semmosista periaatteessa välitä mutta omalta kohdaltani olen päättänyt että jotain pitää tehdä ja se jatkukoon hamaan tappiin asti. Eniten vituttaa se, että olin 2017 polttamatta koko vuoden ja sinä aikana sain itseni hyvään kuosiin tai ainakin helvetin hyvälle alulle, mutta sitten taas tuli kaikenlaisia juttuja ja sorruin mm. aloittamaan tupakoinnin uudelleen ja muutenkin kaikki meni alamäkeä. Nyt on siis aika korjata tilanne. Hulluna ja pakkomielteisenä olemisessa on se hyvä puoli että jos jokin asia kummittelee päässä tarpeeksi kauan, niin se on pakko tehdä ja sitten se ei enää ole varsinaisesti tekemistä vaan rituaali. Oikeesti, rituaali siinä mielessä että jos jotain on ohjelmassa tietyllä kellon lyömällä, niin se pitää tehdä vaikka kuinka ketuttaisi ja niinpä se tulee hoidettua, oli se asia melkein mikä hyvänsä. Hullu mikä hullu mutta minkäs teet.


Kesä


Toisin sanoen, nyt pitää kevättalvella rypistää ja omalla kohdaltani kesällä vielä enemmän mutta eniveis, toivotan teille kaikille leppeitä etelätuulia ja muistakaa olla ihmisiksi.

 
;